Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä olen tehnyt musaa iskelmässtä-blackiin, Kaikkea taivaan ja helvetin välliltä ja kuunellu!!
Mulle musiikki on musiikkia, olkoon sitten mitä tahansa,
Tottakain on huonoja ja hyviä biisejä! mutta ei paskoja mussiikki tyylejä!!
 
Mitä mieltä olet??

Erittäin vapaamielinen olen nykyään. Kaikki hyvä kelpaa. Joskus ärsyttää sellaiset ihmiset, joiden eka kommentti jotain kuunnellessa on "ai tää on jotain {random-musiikkityyli}-paskaa, vittu laita pois hyi". Itse tykkään kuunnella, soittaa ja säveltää lähes kaikkea. Levyhyllyssäkin on esim. Bodomin, Absoluuttisen Nollapisteen, Pink Floydin, Plutonium 74:n, Yesin ja Leevi & the Leavingsin levyjä siististi sopusoinnussa keskenään. Tylsäähän se olisi rajoittaa musiikkimakunsa vain johonkin. Kyllä pitsaan ja kepattiinkin kyllästyy jos ei muuta syö.
 
Ei se muoto vaan se sisältö.

Jheps. Kunnon kännikirjoitukseen kunnon kännivastaus. Hälpätihämmää häpätihää.

Virsistä heviin on soiteltu ja soitellaan.

Ei ahista.
Löytyy levyhyllystä JJ Cale:sta Deicide:en ja kaikkia kuunnellaan.
Olen myös sitä mieltä että jos on tai luulee edes olevansa hyvä muusikko, on osattava soittaa kaikenlaista jazzista mättöön. Ja näistähän sekoittuu aina oma soppansa joka sitten kuulosta siltä omaperäisyydeltä kunkin soittajan tuotoksena.

Sadistik Exekutionista Joy Divisioniin. Periaatteenani olen yrittänyt pitää että kaikki mikä kuulostaa hyvältä on kuuntelussa. Eri asia sitten onkin että mikä kuulostaa minun korvaani hyvältä.

Oooperan suhteen myönnän ahdasmielisyyteni.
Mikään muu taidemuoto ei ole niin tuettu(lue ylituettu) kuin se. Suomessa n. 600 ihmistä on vakituisessa työsuhteessa oopperassa, Ruotsissa 500 eli sata vähemmän, vaikka on väkirikkaampi maa -mikä epäsuhde.

Vaikea sanoa. Kaikista musiikkityyleistä löytyy omat hyvät puolensa, mutta en silti kuuntele esim. örinämetallia, vaikka joillain sentyyppisillä bändeillä onkin esim. kovia rumpaleita.

On hyvin vähän musiikkia jota inhoan niin paljon, etten edes teknisluontoisesti niitä pysty kuuntelemaan - ehkä jotkut muoti-indiebändit.
Hyvin suuri osa musiikista on sellaista ihan jees-osastoa, herättää hieman enempi tai hyvin vähän mielenkiintoa.
Hyvin harvat bändit ja artistit sitten kolahtavat tosi lujaa.

Ennen olin erittäin ahdasmielinen. Nyt kun ikää on tullu lisää olen oppinut arvostamaan musiikkia laidasta laitaan. Ainoa musiikki mitä en voi sietää on tämä Toyota-amis-mullaonisoinsuppari-bassottäysille-tekno

EI napaa:
* Eurotekno/disko
* Iskelmä (pääosittain)
* Ooppera
 
Muuten kyllä menee kaikenlaista Abbasta Zappaan.

Ahdasmielisyyteni on varmaan aika suhteellista, riippuu mihin vertaa. En ole yhden lajin tyyppi, enkä kahden tai kolmenkaan, mutta omat ennakkoluuloni ne on minullakin. Tai sanotaanko että kaikki musiikki saa puolestani olla vapaasti olemassa, mutta ihan kaikkea en jaksa itse kuunnella. Lähinnä listakonehumppa ja äärimusta metalli ovat ensimmäiseksi mieleentulevat, joita en kotistereoissani soita. Jazzia en vierasta, mutta omissa levyissäni sitä ei ole, klassista sen sijaan jonkun verran on vaikka kauhean usein sitäkään ei tule kuunneltua. Vielä tästä olisi varaa avartua, paljon.

En ole järin ahdasmielinen. Sitä kyllä poden, että kuuntelen eri genreistä vain muutamaa bändiä/artistia ja loput ovat täysin yhdentekeviä. Levykokoelmakin on laaja, mutta sisältää yllättävän harvojen esittäjien tuotantoa. Ajattelu kulkee vähän siihen tyyliin, että miksi kuunnella muutakin kantria, kun Johnny Cash on kerran ykkönen.
 
Ahdasmielisyys tulee esiin lähinnä siinä, että ikävänä tapanani on pakonomaisesti pilkata lähimmäisteni musiikillisia mieltymyksiä, jos ne poikkeavat omistani. Huono tai muuten minulle aukeamaton musiikki on henkilökohtainen loukkaus, joka sumentaa arvostelukyvyn ja ajatustoiminnan. Isän maan puollustajien kuolemattomaksi tekemän fraasin mukaan voisi sanoa, että "hyi vittu semmosta hinttarien paska musaa mistä mä en tykkää ei ees sais olla olemassa"!!

Kaikkea mahdollista kuuntelen. Rajan vedän populaarimusiikkiin ja tuotteisiin (MTV, numetal, rap).
 
Black/death/thrash/speed/heavy/industrial/progressive jne. metalli
Jazz
Blues
Funk
Klassinen
Industrial
Hard rock
Rock
60-luvun rock & pop
70-luvun rock & pop
Proge
Grind
Ambient
Avantgarde
 
jne.
 
Yksittäisessä genressä pitäytyminen:
• "Metallia vain perkele!"
• "Hyi helvetti, ei tuommoista örinäpaskaa"
• "En minä nykymusiikista välitä, vain 60-lukulaiset on oikeaa musiikia"
 
Vain ahdistaa ja lopulta rajaa omaa musiikkituotantoa tiettyyn genreen - ja normaaligenret on kaikki jo nykyään luuhun asti kaluttuja. Jos haluaa tosissaan tehdä uutta, niin pitää ennakkoluulottomasti yhdistää eri tyylejä. Vähitellen alan kyllä välttämään "suoraa" musiikkia, jossa ei ole jotain uutta. Onneksi uranuurtajia löytyy edelleen.

En ole järin ahdasmielinen. Sitä kyllä poden, että kuuntelen eri genreistä vain muutamaa bändiä/artistia ja loput ovat täysin yhdentekeviä. Levykokoelmakin on laaja, mutta sisältää yllättävän harvojen esittäjien tuotantoa. Ajattelu kulkee vähän siihen tyyliin, että miksi kuunnella muutakin kantria, kun Johnny Cash on kerran ykkönen.
 
Niin mäkin ajattelen, että jokaisessa sateenvarjogenressä on 5 % erinomaista ja 95% paskaa matskua. Kyllä mä joitakin ala-ala-genrejä vihaan ihan sellaisinaan, mutta jos vihaan nu- ja skeittipunkkia, niin se ei tarkoita että vihaisin koko punkin genreä sateenvarjogenrenä. Mutta juu, tossa tulikin sanottua yksi ala-ala-genre, minkä hienoutta en ymmärrä. Eli nu- ja skeittipunk. Mikä nyt nimitys onkaan.
 
Kaikkea olen valmis kokeilemaan, mutta kaikesta minun ei tarvitse pitää. Jotkut musiikinlajit/bändit vain yksinkertaisesti kyllästyttävät minut kuoliaaksi. Tuokaa minun eteeni vielä yksi Green Day, Sum41, Blink 182 tai Good Charlotte, niin turpiin tulee!
 
Minua myös ällöttää tietynlaisen 90-lukuvetoisen rockin soundimaailma aika paljon... sellainen ahdistava, synkkä, rämisevä. Erityisesti inhoan Smashing Pumpkinsia ja Placeboa. Noh, Smashareilla on pari ihan hyvää biisiä biisinä (kuten 1979 tai Tonight, Tonight), mutta Placebolla eivät biisit edes paskaa bändiä pelasta. Minä en tajua, mikä minua yleisesti tuollaisessa soundimaailmassa ärsyttää. Kaikesta ei voi näköjään pitää, vaikka kuinka yrittäisi.

Ahdasmielisyys tulee esiin lähinnä siinä, että ikävänä tapanani on pakonomaisesti pilkata lähimmäisteni musiikillisia mieltymyksiä, jos ne poikkeavat omistani. Huono tai muuten minulle aukeamaton musiikki on henkilökohtainen loukkaus, joka sumentaa arvostelukyvyn ja ajatustoiminnan. Isän maan puollustajien kuolemattomaksi tekemän fraasin mukaan voisi sanoa, että "hyi vittu semmosta hinttarien paska musaa mistä mä en tykkää ei ees sais olla olemassa"!!
 
Mullakin on välillä vähän tän kaltaisia ongelmia. Ihan pelkästään sen takia että oon niin itsepäinen kaikkeen musiikkiin liittyvän suhteen, niin on ihan pakko olla eri mieltä asioista vaikka itsekkin pitäisin ko. musiikista. Erityisesti tyttökaverin kanssa on pakko olla jokaisesta musiikkiin liittyvästä asiasta ihan eri mieltä :)
 
Ja mitä tuohon musiikin kuunteluun tulee niin kaikenlaista tulee kuunneltua ihan kunnon mätöstä jazz temppuiluihin. En voi kyllä suoraan sanoen väittää pitäväni oikeasti kaikesta kuuntelemastani, mutta kaiken näköisiä ideoita tulee blokkailtua kaikista musiikkityyleistä. Avartaa kummasti näkemystä kun kuuntelee kaikkea mitä ei normaalisti kuunteleisi.
 
Ja vielä sen verran että kyllä melkeenpä kaikista mahdollisista musiikkityyleistä löytyy hyvää jos vaivautuu tutustumaan muuhunkin kuin johonkin yhteen kuuluisaan bändiin/artistiin/säveltäjään.

Suhtauden melko ahdasmielisesti ahdasmielisiin musiikinharrastajiin.

Mä oon tosi ahdasmielinen, tykkään vain hyvästä musiikista.

Mä kuuntelen hyvää musiikkia. Genrestä viis.

Mä kuuntelen hyvää musiikkia. Genrestä viis.
 
Jep samoin, kaikkea tulee kuunneltua ja mielellään tutustun uusiin bändeihin. Aika nopeasti sen sitten huomaa kolahtaako vai ei.