Yleistä keskustelua musiikista ›

Millaista mahtaa olla musiikinopetus nykyään koulussa?
 
Omista kouluvuosista on melkoisesti aikaa.. ainakin silloin esim populaarimusiikki sivuutettiin melko totaalisesti.. virsiä kyllä veisattiin..
 
Saavatko oppilaat soitella rokkia välillä, vai meneekö kaikki aika kevätjuhlien ohjelmiston sorvaamiseen niiden oppilaiden kanssa, joilla aktiivisuutta muutenkin esim viulun tai pianon soittamisessa?
 
Millaista opetuksen tulisi olla? Paljonko musiikkia on viikossa?
 
Minusta esim populaarimusiikin historian tuntemukseen olisi syytä panostaa.. vaan ei taida aika riittää..
 
Luulisi, että nykyään jo opettajatkin ovat sitä polvea, joka on kasvanut rockin aikakaudella..

Noh, meijän koulus on hyvää musiikinopetusta, varmaan ymmärrettävistä syistä:)
 
Musiikinhistoriaa 3 tuntia viikossa, musiikinteoriaa on ja soittotunnit päälle ja paljon musapajoja.

Hmmm.... Seitsemännellä luokalla meillä oli ainakin vain yhdessä jaksossa musikkia, viisi tuntia viikossa seitsemän viikon ajan. Siitä eteenpäin sai valita joko kuviksen tai musiikin ja määrä on sama.
 
Tunneilla lähinnä lauletaan ja soitetaan kipaleita, tyyliin: "Kuka haluaa soittaa kitaraa? entä bassoa? runpuja? kuka haluu laulaa mikkiin?" jne. Loput sitten laulavat taustakuorona tai jotain.

Yläasteella oli sellaista, että niitä biisejä veivattiin mitä kollektiivista päätettiin. Eli niitä mitä laulajatyttöset halusivat. Lähinnä tunnit menivät siihen että soiteltiin ja 95% luokasta istui toimettomana.
Aika turhaa siis niitten muiden kannalta.
 
Lukiossa sitten on sellaista että yhdessä opetellaan kaikkea ja käydään historiaa. Ja sitten on vielä esimerkiksi kitara- tai pianotunteja, joissa on 1-3 hengen ryhmiä. Tosin tämä on taidelinjauksella olevasta lukiosta, normilukiossa voi olla erilaista.
Tietysti on sitten vielä bigband-tyylin homma, jossa on sitten sellaista jotain pasnaa ja jotain kamariorkestereita ja kuoroja. Niistä edes tiedä.
 
Tuo yläasteen meininki oli aika huonoa, muiden kuin soittajien kannalta, mutta kaipa ne siellä piirtelivät ne tunnit tms.

Oma näkökulma yläastevuosilta...
 
Musatunteja oli aivan liian vähän. Seiskalla 2 tuntia viikossa ja se oli siinä, mikäli et valinnut musiikkia valinnaisaineeksi 8. ja 9. luokille (2- 4 h viikossa) ja niihinkin oppilaat valittiin ns. kerma päältä- periaatteella. Ite en päässyt, juuri tästä menetelmästä johtuen. Jo silloin soiteltiin Apulantaa, Gunnareita, Nirvanaa ja Scorpionsia. Ja tietysti perus Rollarit ja Biitlesit olivat kuvioissa. Että se puoli oli kunnossa. Mutta opetus menetelmä oli suolesta, ihan kirjaimellisesti. Vain musan historiaa ja sävelet järjestyksessä C:stä. Käytännön soittamista oli lähinnä se, että soittimia soittivat ne, jotka niitä osasivat. Kerran sain minuutin lätkiä rumpuja, kun olin ensin todistanut osaavani beat- kompin. Muut saivat tyytyä soittamaan akustisilla yhtä sointua tai rytmimunia. Aivan hanurista. Siis jos halusit jotain oppia soittamaan, ei muutakuin ruskea kieli esille. Ja tällöinkin vain opettajan kuukautisten rytmi sen pääsyn valinnaisille ja muutenkin soitto-opetukseen määräsi.
 
Ei ole oikein se. Puitteet olisivat riittäneet, mutta jostain syystä koulumme halu opettaa musiikkia oli kateissa. Ja sen huomasi kevät- ym. juhlien soittamisen tasosta. Kaikella kunnioituksella.

Semmonen lisäys, että minusta tulevien musiikkialan ammattilaisten kasvatus tulisi aloittaa jo peruskoulussa (kuten aika monen muunkin alan ammattilaisen).
 
Ilmeisesti vieläkään Suomessa ei musiikkibisnestä koeta vakavaksi teollisuudeenhaaraksi tai merkittäväksi työllistäjäksi tulevaisuudessa (vertaa Ruotsi).
 
Lienee kuitenkin selviö, että ei musiikki bisneksenä ainakaan tule lähiaikoina pienenemään...

Toisaalta on väärin alkaa kouluttamaan lapsia johonkin tiettyyn asiaan ainoastaan. Kuitenkin eletään 2000- lukua ja avarakatseisessa (ahh perkele) maailmassa, että toi menee jo liian japanilaiseksi touhuksi. Toisaalta, se jos mikä on tehokasta ja loppupeleissä edullista. Silloin, kun se oppiminen on kaikkein kalleinta, niin se onnistuu helpommin, jos sitä kitaraa on soitatettu kastetilaisuudessa. Ja olisihan se selvää, että musa-alalla olisi vitusti töitä, jos se vain saataisiin ihan oikeaksi työksi. Mitä se ei tunnu olevan, vitun päättäjät.

No lukiossa se yksi pakollinen kurssi. En minä siellä tehnyt yhtään mitään tunneilla. Esseet sun muut olivat ysin arvoisia, mutta huikean tuntiaktiivisuuden vuoksi kurssiarvosana 8. Olen tyytyväinen.
 
Kurssin sisältö nyt oli lähinnä klassisen musiikin eri tyylisuuntia ja yksi konsertti kaupunginteatterilla. En minä klassista vihaa, mutta en ole kiinnostunutkaan siitä enkä kuuntele sitä, joten vähän pakkopullaltahan tuo kurssi tuntui.
 
Ei lainkaan poppia tai rokkia, joten eipä iskenyt kipinä aloittaa soittoharrastusta.
 
Ilmeisesti ne jotka jotain siellä viitsivät tehdä coveroivat jossain juhlassa apulantaa (?!). En ollut onneksi näkemässä.

Viimeiset 5 viikkoa olen toivonut teoriaa, ei mitään.
Mielestäni teoria on aika tärkeää musiikinopetuksessa, mutta eihän sitä "äitisanoetosaanlaulaa"-pissaliisa sitä ymmärrä, vaan rupeaa välittömästi marisemaan.
 
Vitunsaatananpaska musiikinopetus vittu ammun itteni vitunvitunvittusaatana

ala-asteen musatunneista vieläkin traumoja kun piti ostaa joku vitun nokkahuilu ja sillä si soitella os-ta-kaa mak-ka-raa
peeeerkeles ku oli kaameeta

ala-asteen musatunneista vieläkin traumoja kun piti ostaa joku vitun nokkahuilu ja sillä si soitella os-ta-kaa mak-ka-raa
peeeerkeles ku oli kaameeta
 
Joo, nokkahuilu. Kenen itarusvittupään idea oli ottaa se soittimeksi ala-asteelle? MIKÄTAHANSA muu soitin olisi paljon fiksumpi. Siis vittu nokkahiulu ja ukkonooa! Ei mitään rivompaa ja degeneroivaa kovimmassa oppimisvaiheessa oleville pikkulapsille!
 
Noi ei sentää. Traumathan siitä jäi, mutta on ollut kyllä hyötyä niistä doremifasolatido- jutuista ihan näinäkin päivinä, soittelun kannalta.

Ala-aste 2h/viikko: Opettaja soittaa pianoa ja 10% oppilaista(ts.jotkut tytöt), laulaa muut tekevät mitä lystää. Jonkun verran tylsää musiikin historiaa. Ai niin ja opeteltiin siellä joskus pianon säveliäkin ja piirtämään nuotteja.
 
Ylä-aste2h/viikko: Seiskaluokalla jonkun verran kitaran alkeita ja lisää hel-ve-tin tylsää musiikinhistoriaa. Laulua jonkun verran vähemmän. Soittamaan sai mennä jos kehtasi/kykeni.
 
Lukio5h/viikko: Ehdottomasti paras musiikinopetus tähän mennessä kouluajallani. Tutustuttiin siihen iki-ihanaan musiikinhistoriaan mutta mielekkäämmällä tavalla; Käytiin konserteissa ja kuunneltiin lähinnä erityylisiä musiikkityylejä klassisesta rockiin, eli ei pelkää kirjoittamista ja kirjasta lukemista. Opettajakin oli kannustavampi ja rennompi kuin yleensä muut opettajat.
 
Valinnaisilla musiikinkurseilla pääasia on soittaminen ja esiintyminen eri tilaisuuksissa ja juhlissa.
 
OFF-TOPIC:
Itse asiassa lukiossa vasta innostuin kitaransoitosta, kun pääsin koittamaan musaluokassa ensimmäistä kertaa sähkökitaraa. Ei sitä tiedä missä vaiheessa olisin nyt, jos olisin soittanut sen kvinttisoinnun jo ala-asteella.

Ala-asteen musiikista on vähän ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta oli paljon sitä hauskaa yhteislaulua, ja siinä iässä ihmiset vielä jaksoivatkin olla aktiivisia. Luokkamme taisi olla vielä hieman keskivertoa musikaalisempi, joten kaiken maailman lauluja esitettiin ties missä koulun juhlissa. Käytiinpä jopa studiossakin nauhottamassa muutama laulu läksiäislahjaksi opettajallemme. Toisaalta kuitenkin noiden perinteisten nokkahuilutraumojen lisäksi musiikkia opettanut täti sai aikaan aika älyttömiä traumoja monelle pakollisilla laulukokeilla. Homma meni siis niin että jokainen vuorollaan meni yksin laulamaan mikrofoniin luokan eteen. Se oli aivan kauheaa kidutusta. Eräskin oppilas pillahti itkuun. Ja voin kyllä kuvitella miten pahalta siitä ärrävikaisesta pojasta tuntui, kun koko luokka repesi nauramaan samalla hetkellä kun herra suunsa avasi. Voi hyvinkin olla että oma vastenmielinen suhtaumiseni laulamista kohtaan on peräisin noilta ajoilta.
 
Yläasteella sitten meininki oli ihan toista ääripäätä. Satuin olemaan luokalla jossa aktiivisuus oli puhdas nolla. Tämä sitten näkyi myös musiikissa, ja yleensä ne tunnit meni niin että aluksi käytiin nopeasti läpi jotain yleistä teoriaa tms, ja sitten yritettiin yhteislaulua. Ilmapiiri oli aina semmonen että kukaan ei avannutkaan suutaan. Niinpä se opettaja aina parin biisin jälkeen kyllästyi yksinään hoilaamaan ja renkuttamaan kitaraa, ja me päästiin sitten aina pari tuntia aikasemmin kotiin.
 
Parhaat musatuntikokemukset on ehdottomasti lukiosta. Siellä oli ihmisillä jo se pahin teiniangsti ohi, ja muutenkin kai porukka oli astetta fiksumpaa kuin yläasteella, joten niistä tunneistakin tuli sitten oikein mukavia, kun ihmiset jaksoivat osallistua. Myös lukiomme opettaja osasi hommansa oikein hyvin. Tunneilla käytiin läpi niitä pakollisia teorioita ja nuotinlukemista ja muuta, ja lisäksi jokainen vuorollaan pääsi kokeilemaan muun muassa rumpuja, bassoa ja kitaraa. Itsekkin taisin ekaa kertaa bassoon koskea noilla tunneilla. Eikä se ollut mitään semmosta että "nyt olet yksin luokan edessä räveltämässä ja muut nauraa" -tyylistä hommaa, vaan enemmänkin semmosta yksityisopetuksen tapaista. Muut touhusivat jotain muuta ja jokainen sitten vuorollaan kävi opettajan kanssa soittelemassa.
 
Tämän lisäksi noihin tunteihin kuului myös paljon sitä perinteistä yhteislaulua ja -soittoa. Noihin ryhmiin sattui aina liuta tosi taitavia soittajia, ja välillä siellä oli meininki kuin rock-konsertissa! Tässä opettajamme oli valinnut hyvän linjan, sillä halukkaat pääsivät soittamaan osaksi bändiä, mutta kenenkään ei ollut pakko. Välillä siellä taas oli jotain sekopäisiä sijaisia, jotka välttämättä määräsivät umpimähkään ihmiset soittamaan, eikä mistään tullut mitään. Oikea opettajamme myös osasi oivallisesti valita biisejä. Muistaakseni herra itse teki nuotteja kaikenlaisista sen hetken radiohiteistä, joten biisit olivat yleisölle tuttuja, ja monesti myös oikein mukavia soittaa ja laulaa. Tosin opettaja taisi olla oikein kovan luokan ultrabra-diggari, sillä sen osuus ohjelmistosta oli varmaan puolet. Opettajalla oli myös hyvä kyky tajuta koska oli aika vaihtaa biisiä. Joskus vaan joku biisi ei toiminut millään. Tässäkin tuo edellä mainitsemani sijaisopettaja oli hakoteillä, ja koitti väkisin runnoa jotain biisiä josta ei vaan tullut mitään.
 
Oma soittoharrastukseni alkoi osittain noiden lukion musakurssien innottamana, joten ei kai se opetus ihan kokonaan hukkaan mennyt. Hieman harmittaa etten ehtinyt käymään enempää kursseja lukiossa, sillä pitkän matikan, pitkän fysiikan, pitkän kemian, pitkän englannin ja pitkän saksan jälkeen oli aika heikkoa valita yhtään mitään. Toisaalta olisi myös ollut varmasti vielä hienompaa noilla tunneilla, jos olisi jo silloin osannut vähän soittaakkin.

Ala-asteella soitettiin kellopeliä ja rytmikapuloita. Virret olivat kova sana. Kuudennella luokalla muistan kun meillä oli kouluavustaja ja sillä oli sähkökitara ja hirveä läjä pedaaleja ja piuhoja. Sitten se piti meille yhden tunnin kai ja näytti kaikkia juttuja sillä kitaralla. Kuudennen luokan miesopettaja soitti usein tunneilla kitaraa. Kuviksen tunneilla se sanoi että: "Piirtäkää vaikka jotain keväistä" ja alkoi rämpyttämään akustistaan.
 
Ylä-asteella soitettiin Beatlesia ynnä muuta pop&rock-musaa ja siitä se innostus lähti. Muistan miten haltioissani olin kun opin rummuilla peruskompin ja soitimme Lennonin Imaginea. Rummut olivat ensin ykkös-instrumentti, mutta sitten vaaka kallistui kitaraan.
 
Ai niin. Lukiossa taas oli melko tylsää. Itsestään selviä asioita kävimme ja soitimme biisejä tyyliin: "Joku menee rumpuihin ja joku bassoon, muut yrittävät vaihtaa kitaroilla A-mollista E-molliin."
Silloin soitin joko rumpuja tai kaverin kanssa soiteltiin sekaan jotain rokkia akustisilla.
 
Klassisesta musiikista oli paljon juttua ja ne oli ihan mielenkiintoisia. Yhden bändikurssin kävin ja joulujuhlassa soitettiin Paranoid sekä Breaking The Law. Kornia.

Bonhamilla on pointti ja tosiaan musanopetus kouluissa on huolenaiheena minullakin. Sieltä koulusta ne virikkeet saadaan elämään.
 
Okl:ssä vaan on resurssit aika huonot ja tosiaan musiikkiin ei panosteta kunnolla. Olen miettinyt jos ihan hyväntekeväisyyttäni menisin pitämään muutaman tehokurssin vapaasäestyksessä tuleville opettajille. Voisivat sitten esitellä kitaraa jo ala-asteikäisille.

II-asteen koulutasossahan on sellainen muusikon perustutkinto olemassa, tosin muusikoiden liitto on vaatinut että koulutusta ei saa lisätä tällä hetkellä ettei tule liikaa tarjontaa. joten oman kaupungin koulu joutui perumaan ko linjan aloittamisen liiton vaatimuksesta

Lukioaikoinani (2000-2002) meillä oli kahdesti viikossa musiikintunteja (á 75 min) ja soitimme juuri näitä joulu/kevätjuhlakappaleita. Välillä ehkä jotain erikoisempaa, kuten esim. Moottoritie On Kuuma (särön kanssa, uujee). Aina jakson lopussa sitten "teoriakoe", jossa soitettiin nauhalta klassisia sävellyksiä ja niille sitten säveltäjä & sävellyksen nimi. Akustista/sähkökitaraa soitin joka tunnilla ja siinähän se meni.
 
Sen verran siitä oli hyötyä, että viimein opettelin pääsoinnut ja pari erikoisempaa. Ensimmäiselle tunnille mennessä en osannut ainuttakaan sointua, viimeiseltä lähtiessä soljukin sitten aika läjä.
 
EDIT:
Kyseessä oli siis Tornion Yhteislyseon Lukio.
 
EDIT2:
Muistui vielä huvittavat historiankirjat mieleen tunneilta - niissä kun puhuttiin vielä neekereistä. Modernit oli kirjat.

Itselläni on ollut aina huipputason opetusta musiikissa. Johtunee siitä, että olin ala-asteella musiikkiluokalla, ja yläasteellakin meillä oli musiikin valinnaisen mukaan valittu luokka. Mahtavaa.
 
Ala-asteella saimme luokanopettajaksemme juuri valmistuneen kansanmusa/blues/roots/country/rock-fanin, joka todellakin osasi opettaa muutakin, kuin sitä jatkuvaa tenavatähti-iskelmää. Tuolta opettajalta opin paljon. Tuli samalla opittua suvaitsemaan monia erilaisia musiikin muotoja. Opetusmuotoina oli mm. se perinteinen "ope soittaa, muut laulaa"-menetelmä, mutta myös mm. opettajan ohjaamat pienryhmien bändivuorot, yhteistä bändisoitinopetusta ja soittamista, musiikin teoriatunteja, musiikin kuuntelemista jne. Todella monipuolista, ja tuosta saa kiittää täysin sitä uutta, nuorta miesopettajaa. Harvalla on musiikkiluokallakaan näin monimuotoista opetusta, kuin minulla. Olen ollut myöhemmin kiitollinen.
 
Yläasteella vaihtui sitten musiikinopettaja, joka oli myös aivan fantastinen. Soitatti, laulatti, kuuntelutti, ohjasi bändejä, tutustutti kaikkeen erilaiseen musiikkiin. Välillä pisti rockin ja popin lomassa koko luokan laulamaan kuoromusiikkia, mikä oli aivan älyttömän siistiä vaihtelun kannalta. Yläasteikäiset pojatkin lauloivat innoissaan, koska opettaja oli vaan niin innostava.
 
Että sellaista musiikkikasvatusta olen minä saanut. Ei voi muuta kuin kiitellä!

ala-asteella opettaja soitti urkuharmoonia korvakuulolla, jotain virsiä laulettiin, aika ankeeta.

No ei helvetti. Peruskoulun ajan musiikintunnit oli oikeasti sitä, että laulettiin opettajan vaihtobasso-pianosäestyksellä suomi-iskelmää ja katottiin joka vuosi ainakin kerran Sound of music. Muita videoita, mitä muistan on kun Scorpionsin tms. äijät esittelivät soittotekniikoitaan, koulumusikaali 80-luvulta ja yksi "maailman joululaulut"-video, joka oli myös ihan jokavuotinen. Ei niitä muita tainnut ollakaan. Levyraaditkin oli must. Musiikinopettajani mielipide jossain raadissa pärjänneestä Apocalypticasta: "Vaikka ei olisi opiskellutkaan soittoa tai osaisi soittaa lain niin voi pärjätä".
 
Valinnaiseen musiikkiin en edes viittinyt koskea, kuulema meno oli aika lailla samaa. Oli ne opetellut hepokattia komppaamaan 1-2 kielellä kitaralla. Kerran vuodessa joku sai paukutella ykköskomppia luokan takana, ala-asteella frekvenssi oli per kahdessa vuodessa. Koulun kuorokin oli hyvä kokoelma erilaisia oman polun kulkijoita, joita ohjattiin heiluttelemalla käpäliä odottaen että hyvältä se aina kuulostaa.
 
Tosin kyllä pakollisesta jotain hyvää löytyi, esim. sinfoniaorkesterin soittimien tunnistaminen oli 7lk:n musiikinkokeessa muistini mukaan. Klasarimusaan taisi kyllä painottua kaikki. Mutta ei helvetti sitä epäpätevyyden määrää.
 
Nythän ne brassailevat sillä, kuinka sinne on hankittu samplereita ja muuta sälää. Ei kyllä todellakaan muuta mielestäni sitä epäpätevyyttä, mitä rouva L.J. tarjosi. Mitä niillä tekevät, osaavatkohan edes raukat käyttää.
 
Lukiossa oli taas 1. kurssilla (en ole musiikkilukiossa, siellä taas taso on tietääkseni aika huikea) mukavata, käytiin populaarimusiikin historiaa ja erinäisiä taidemusiikkijuttuja, välillä soittotaitoiset sai käydä luokan takana rokkaamassa kun muut lauloi, rock-historian hittibiisejä oli kyseessä. Koska kyseessä oli kuitenkin pakollinen sillisalaatti-kurssi, niin se jäi loppujen lopuksi erittäin hajanaiseksi. Opetusryhmäkin oli niin iso, että esim. rytmien (lähinnä latinoa) harjoitteluun ei riittänyt kaikilla soittimia.
 
EDIT: Ai niin ja ostakaa makkaraa:n oppi kaikki vetämään nokkahuilulla.
Lukiomme bändikurssi on kuulema ollut erittäin ok, itse en ole tuntenut tarvetta.