Yleistä keskustelua musiikista ›

Katselin YouTubesta Apple Musicin tekemän Smashing Pumpkins Renunion haastattelua. Siinä toimittaja Zane Lowe toteaa että: "Kuinka monta artistia uransa aikana ei ole koskaan aiheuttanut kuulijoilleen pettymystä?" Johon Billy Corgan toteaa vain että "Mielestäni kaikki tekevät niin".
 
https://www.youtube.com/watch?v=3Xt … DxJYg&feature=youtu.be&t=35
 
Aloin miettimään, että onko tosiaan näin? Tuleeko yhtään artistia mieleen joka on ollut aina hyvä?
 
On tietenkin makuasioita, mutta jos vaikka multa kysytään niin ainakin Tool tulee mieleen. Niillä on vielä tietty uudella levyllä mahdollisuus muuttaa sekin. Tai vaikka Rammstein. On myös artisteja joiden elämä on loppunut juuri huipulla eikä ehkä sen takia ole tullut mitään huonoa materiaalia tehtyä.

Juhani: On tietenkin makuasioita, mutta jos vaikka multa kysytään niin ainakin Tool tulee mieleen. Niillä on vielä tietty uudella levyllä mahdollisuus muuttaa sekin. Tai vaikka Rammstein.
 
Onhan se helppoa, kun levyjen julkaisuväli on semmoset kymmenen vuotta.

Hmmm. Kysymys on mahdoton vastata, koska kaikkihan riippuu kuulijasta.
Voiko artisti olla "yhtä hyvä", vaikka kuulija ei pidä uudesta levystä :o)
 
Tarkoittaako "aina/yhtä hyvä" sitä, ettei uran aikana kehity? Kun vertaa David Bowien uran levytyksiä, on itsestään selvää, etteivät kaikki voi pitää kaikesta, monet eivät kertakaikkiaan siedä hänen kokeellisempia tuotoksiaan.
 
Minun korvissani "artisti ei koskaan petä" tarkoittaa helposti samaa, kuin "ei koskaan muutu", ja sellaistahan ei artistilta voi vaatia.

Niin. Esim tuosta Rammsteinista puhuttaessa en oikein sanoisi että bändi on aina hyvä mutta aina kyllä yhtä hyvä

Kalmo: Hmmm. Kysymys on mahdoton vastata, koska kaikkihan riippuu kuulijasta.
 
Niin, koska makuasioista on kysymys, niin vastaus kysymykseen on tietysti vahvasti subjektiivinen, ei kai se muuta voi ollakaan. Toinen asia mikä tästä seuraa on se, että voiko ja tarvitseeko edes erottaa oma ns. fanittaminen omasta "objektiivisesta" näkökulmasta? En tiedä. Ei kai.
 
Itselle tulee heti mieleen 2 pitkän uran tehnyttä artistia, jotka ovat mulle olleet aina yhtä hyviä. Ensimmäisenä Mark Knopfler ja toisena Gordon Sumner alias Sting. Molemmat tehneet monenlaisia juttuja uransa aikana, ja mulle on aina toiminut. Ovat olleet siis aina yhtä hyviä.

carnation: Onhan se helppoa, kun levyjen julkaisuväli on semmoset kymmenen vuotta.
 
Luulisi että on paljon vaikeampaa tehdä juttuja samalla palolla 10 vuotta vanhempana kuin 10 vuotta nuorempana. En usko että on helppoa. Varmaan menee koko ajan vaan vaikeammaksi ja siksi julkaisuvälitkin kasvaa kun rima ja yleisön odotukset on korkealla.

Minusta, jos joku artisti on "aina hyvä", niin silloin fanitus on siirtynyt johonkin henkilöpalvonnan puolelle ja sitä musiikkia ei välttämättä enää kuuntele ns. järki päässä.

Tinnittus: Minusta, jos joku artisti on "aina hyvä", niin silloin fanitus on siirtynyt johonkin henkilöpalvonnan puolelle ja sitä musiikkia ei välttämättä enää kuuntele ns. järki päässä.
 
Mahdollisesti näin.
 
Tosin sitten on artisteja, joita on aikaisemmin fanittanut, mutta "huonontuneen tuotannon" vuoksi fanitus on loppunut. Olivat joskus hyviä, eivät ole enää.

Ensimmäisenä ja oikeastaan ainoana tulee mieleen Kate Bush. Luulen että aika moni ylipäätään hänen musiikkiaan fanittavista lienee samaa mieltä, ilman että menisi sokaisevan henkilöpalvonnan puolelle. Toki julkaisutahti on ollut aika verkkaista etenkin viime vuosikymmeninä, mutta toisaalta sen myötä odotuksetkin ovat paisuneet aikamoisiksi. Siltikään en ole kuullut kovin monen pitävän Bushin julkaisuja pettymyksinä.

Mamba on mun mielestä ollut hyvin pitkälti koko ajan yhtä hyvä.

Jucciz: Mamba on mun mielestä ollut hyvin pitkälti koko ajan yhtä hyvä.
 
Tarkoitat kai samalla että aina yhtä keskinkertainen ?
Aina yhtä hyvä ei minulle ole kyllä mikään bändi.
King Crimsonkin on tehnyt välillä aika puuduttavia studiotöitä, puhumattakaan
Yes yhtyeestä joka on tehnyt aivan järkyttävän huonot
Keystudio , Ladder ja Magnification. Union on ihan siinä ja siinä että pystyy
kuunteleen kuin myös Big Generator .

Techno-osastolla AnGy KoRe ja muut julkaisee paljon ja niiden biisit ovat niin hyviä joka kerta, että ostaan ne kaikki jos vain varat riitää.

King Crimson tuli ensimmäisenä mieleeni. Toiset teokset ovat erilaisia kuin toiset, mutta aina toimii.
 
Toisena Jeff Beck, paranee vain vanhetessaan entisestään. Muita ei äkkiseltä pompsahda mieleen.

Dave Dangerous: King Crimsonkin on tehnyt välillä aika puuduttavia studiotöitä, puhumattakaan
Yes yhtyeestä joka on tehnyt aivan järkyttävän huonot
Keystudio , Ladder ja Magnification. Union on ihan siinä ja siinä että pystyy
kuunteleen kuin myös Big Generator .
 
Eihän noi oo vielä mitään verrattuna Tales from Topographic Oceansiin, joka on Yesin ylivoimaisesti surkein mahalasku. Täysin käsittämätöntä miten niin hyvä bändi voi epäonnistua niin täydellisesti vieläpä kahden niin hyvän levyn kuin Close to the Edge ja Relayer välissä.
 
Mut joo, itse aiheesta tulee mieleen lähinnä King Crimson ja Tool. Myös Rushin katalogissa on huteja melko vähänlaisesti.

Funkånaut:
Toisena Jeff Beck, paranee vain vanhetessaan entisestään. Muita ei äkkiseltä pompsahda mieleen.
 
Jeff Beckin hienous on vielä siinä, että on oikeasti kehittynyt soitossaan vielä ikämiehenä. Ei pelkkää samaa Train Kept-a-Rollin'-osastoa kehdosta hautaan.

Funkånaut: Toisena Jeff Beck, paranee vain vanhetessaan entisestään. Muita ei äkkiseltä pompsahda mieleen.
 
No eihän se ole silloin aina yhtä hyvä, jos se paranee vanhetessaan. Aina yhtä hyvä on itseasiassa aika tasapaksu tapaus. Mä en tiedä yhtään. En mä tiedä aina yhtä huonoakaan, koska sellaisten tuotantoon en yleensä tutustu tarkemmin.

Ehkä nyt takerrutaan liiaksi tuohon "aina yhtä hyvän" tarkkaan merkitykseen, kun eihän siitä varsinaisesti ollut kysymys, vaan lähinnä siitä, että onko artisteja, jotka eivät ole koskaan "pettäneet" kuulijaansa.
 
Varmasti voi olla niin, että on odottanut ihan jotain muuta, kuin mitä artistilta on sitten tullut, mutta jos siitä on sitten hetkellisen hämäännyksen jälkeen kuitenkin alkanut pitämään, niin eihän artisti ole silloinkaan pettänyt kuulijaansa.

Pantera.
 
Ei virhettä.

seppo69: Pantera.
 
Ei virhettä.
 
80-luvun tukkabändiajoista hamaan loppuun saakka yhtä hyvää?

Jeff Buckley sopisi tähän. Moni artisti on hukkunut vuosien saatossa historian hyisiin vesiin, mutta kun laittaa Buckleyn debyyttialbumin, Gracen, soimaan, huomaa sen olevan aina yhtä hyvä. Buckley pysyy pinnalla totta kai hienon äänensä ja biisintekotaitojensa ansiosta, kuin myös herkän kitarointinsa avulla. Ei häneltä parempiakaan studioalbumeita tullut, joten väittäisin, että Jeff Buckley on artisti, joka on aina yhtä hyvä.