Yleistä keskustelua musiikista ›

Tiedättehän jokaisen Soundi-lehden alkuosassa olevan haastatteluosion, jossa joku artisti listaa itselleen kymmenen tärkeintä levyä/artistia? Dodi. Nyt Sinun, juuri Sinun, on aika tehdä sama temppu!
 
Eli, kertauksen vuoksi:
 
- Listaat itsellesi parhaiksi/tärkeimmäksi osoittautuneet levyt (tai kappaleet, mutta ennemmin levyt), järjestyksessä 1-10, muutaman lauseen perusteluineen. (Perustelut ehdottomat, ettei mene pelkäksi listaamiseksi)
 
- Lisäksi 11. kohta, siihen merkitään "Luuranko(ja) kaapissa?" (eli jotain, josta diggailet vaikka ei periaatteessa "sopisi" muuhun musiikkimakuusi (hevimiehelle humppaa?))
 
- Jos sinulla on ihan liikaa levyjä (siis todella paljon) joista valita, juuri ja juuri voi kelpuuttaa ihan top 10- bändilistan. Vain erikoistapauksissa!
 
"Jos julkkis pystyy siihen, sinäkin pystyt!"

Tässäpä tulee (tämän aamun mielipide):
 
1. HURRIGANES (Roadrunner, Grazy Days ja 10/80)
Tästä se kaikki alkoi. Siis koko 30-vuotinen rokkidiggailu. Jouluna-75 leikin muoviukoilla Grazy Daysin kuukuessa soundtrackkina. Roadrunner taas on minulle se autionsaaren ykkönen. Aina ja ikuisesti. 10/80 palautti vuonna 1980 taas ganesit ykköspaikalle, kun olin pari vuotta ehtinyt viettää fiftarimusan parissa.
 
2. ERIC CLAPTON - Koko ura
Eric on minulle se suurin kitarajumala. Vaikea erotella paria parasta biisiä, kun huippuralleja on läpi uran. White Room on kuitenkin se mahtavin juttu, jos yksi pitää valita.
 
3. JIMI HENDRIX - All along the Watchtower
Jimi ei ole ollut minulle se aivan ykkönen, mutta tämä on maailmankaikkeuden paras biisi, johon ei kyllästy koskaan. Kylmät väreet tulee AINA kun tämän kuuntelee. Sisältää myös musiikinhistorian komeimman kitarasoolon!
 
4. ROLLING STONES - Koko ura
Maailman suurin ja paras rock`n roll bändi. Aina ja ehdottomasti. Keith Richard on Rock`n Rollin ruumillistuma. Mies joka on kasvanut yhteen ruosteisen Telecasterinsa kanssa. Elävä ihmisriffi. Jumpin Jack Flash on kuulunut kaikkien coverbändieni ohjelmistoon. Ja komein kuuntelubiisi on tietysti Gimmie Shelter!
 
5. ELVIS -Suspicious Minds
Nuorempana Elvis oli minulle se suurin kaikista. Nyttemmin diggailu on jäänyt sille sille tasolle, että AINA juovuksissa kuunnellaan Suspicious Minds - ja itketään. Maailmankaikkeuden komeimpia biisejä, johon ei kyllästy ikinä.
 
6. JOHNNY CASH -American Recordings
Johnnyn uran kymmenen viimeistä vuotta olivat käsittämättömän upeat. Koko American Recordings levytyssarja on sitä luokkaa, että raavaskin mies nieleskelee kyyneliään.
 
7. PEARL JAM - Huippubiisejä pitkin uraa
Vuosi 2004 oli itselleni Peearl Jam-vuosi. Innostuin bändistä todella ja hankin (miltei) koko tuotannon. Ten-levy on tietysti paras, mutta muita kokonaan täydellisiä albumikokonaisuuksia ei ole, vaan huippubiisit jakautuvat useille levyille. PJ:ltä olenkin koostanut itselle useita omia kokoelmia.
 
8. NICK DRAKE - Kaikki
Kauneutta, herkkyyttä, upeita biisejä. Ei yhtään huonoa. Koko tuotanto täytyy hankkia.
 
9. AC/DC -You Shook Me All Night Long
Biletysbiisien ykkönen! Tähänkään ei kyllästy ikinä. Tässä kiteytyy yksinkertaisuudessaan koko Rokkenrollin sanoma!
 
10. THE DOORS - The Crystal Ship
Unohdettu klassikko biisi! Tähän olisi voinut myös valita miltei koko Doorsin uran, mutta tämän aamun valintani päätyi kuitenkin tähän. Uskomattoman kaunis biisi, joka sisältää sellaiset kosketinosuudet, mitkää saisivat Bachinkin kateellisiksi.
 
LUURANKOJA KAAPISSA
En tiedä tarviiko The Shadowsia millään muotoa hävetä, mutta rautalangasta olen myös aina pitänyt. Shadowsit tulevat nyt jäähyväiskiertueellaan Vuokattiin. Ja minulla on lippu sinne. Niin, ehkä tähän voisi laittaa myös Joukon ja Kostin Muisto Vain Jää!
 
Tämmönen lista tuli nyt tästä. Skynyrdit, Maidenit, Vaughanit unohtuivat, mutta tänä la-aamuna näin!

Tässä minun:
levy(ARTISTI)
 
1. Joona(TERAPIA)
Tämä oli se mistä sain alunperin innostuksen musakkiin. Täti osti synttäreiksi joskus 4 vuotta sitten ja nykyään kyynelehdin nostalgisissa fiiliksissä kun tätä kuuntelen.
 
2. Appettite for destruction(GUNS 'N' ROSES)
Se kipinä, mikä sai minut ihannoimaan aikoinaan g'n'r:ää tuli kun poltin testimielessä tämän levyn kaverilta. Slashistä tuli ajatusmaailmani kunkku.
 
3. Use your illusion II(GUNS 'N' ROSES)
Samaa jatkoa gunnari-innostukselleni. Helvetin hyvä levy.
 
4. Marching Out(YNGWIE MALMSTEEN)
Ynkän lippulaiva. Ei tarvi perusteluja.
 
5. The Divine Wings Of Tragedy(SYMPHONY X)
Ensimmäinen Symphony X:n levyni. Loistavaa tavaraa.
 
6. Rust In Peace(MEGADETH)
Kun puhutaan metallista, minulle tulee aina suorilta tämä mieleen. Parhautta.
 
7. Youthanasia(MEGADETH)
Ei ehkä yleisessä käsityksessä parasta megadethiä mutta minä pidän tästä erittäin paljon. Lötköä riffittelyä ja Friedmanin sooloja.
 
8. Tie 316(THE RAIN)
Ostin joskus ihan testiksi. Levyhyllyn kunniapaikalla joonan vieressä.
 
9. Reality Of Existence(ORATORIO)
Tämä on se, mitä kristillinen powermetal on parhaimmillaan.
 
10. The Odyssey(SYMPHONY X)
Uskomattoman hyvää rilluttelua. Nimikkobiisi saa ihokarvat aina pystyyn.
 
Pakko tämäkin paska laittaa:
11. Kill 'em All(METALLICA)
Viimeisimpänä ja näistä vähäisimpänä. Metallican paras levy. Ei tarvi perusteluja.
 
Luurankoja kaapissa:
Mikä se on?

Eivät ole missään järjestyksessä:
 
The Offspring - Conspiracy of One:
Ensimmäinen levyni joka sisälsi rankempaa tavaraa. Yksi suosikkilevyistäni edelleen.
 
AC/DC - Live:
Tätä faija kuunteli alakerrassa ja tulin kuuntelemaan hyvän kuulosta musaa. Siitä lähti AC/DC:n diggailu ja sitä myötä kitaran soitto. Ehkä eniten minuun vaikuttanut levy.
 
Metallica - Load:
Levy joka tutustutti minut metallin maailmaan. Pidin tätä yhteen aikaan parhaana levynä.
 
Metallica - Master of Puppets:
Tämän levyn käsiini saatuani kuuntelin sen läpi. Levyn loputtua olin vähän aikaan hiljaa ja ajattelin, että miten olen voinut pitää Loadia niin hyvänä. Paras metalli-albumi koskaan.
 
Yes - Close to the Edge:
Tämä levy tempasi minut mukaansa progen ihmeelliseen maailmaan.
 
Pink Floyd - The Wall:
Faijani kuuntelutti tämän vinyylin minulle kerran läpi kun oltiin kahdestaan lauantai-iltana kotona. Tällä levyllä on yksi lempikappaleistani: Comforably Numb.
 
Van Halen: Best of Volume I:
Tästä levystä lähti Van Halenin kuuntelu. Tämän levyn innoittama opettelin täppäämään, kuinkas muutenkaan.
 
Steve Vai: Passion & Warfare:
Mahtava levy. For the Love of God, Audience is Listening ja Erotic nightmares ovat lempi kappaleeni tältä levyltä. Tämän levyn kuunnellesani huomasin olevani paska kitaristi.
 
Pantera - Cowboys from Hell:
Tämän levyn ansiosta soitostani on ehkä kuultavissa hiukan Dimebag Darrelia. R.I.P Dime!
 
Black Sabbath:
Opetti minulle mitä metalli oikeasti on.
 
Luurankoja kaapissa:
 
Children of Bodom: Hatebreeder.
En itseasiassa pidä örinästä/karjumisesta/murinasta mutta CoB räjäyttää tajunnan melodisuudellaan ja hienoilla kitarajutuillaan. Ehkä kovin kotimainen metallilevy

1. Faith No More - King for a day...
 
Tämä levy opetti minulle, kuinka sekä fiilistelyä että räimettä voi mahduttaa samaan kokonaisuuteen, jos tekee sen tyylillä. Sittemmin Pattonin laulutaidot ovat asettaneet rimat aika korkealle oman bändin laulajaa ajatellen. Mahtava yhtye kautta linjan, ei pahaa sanottavaa. Ajattelevan ihmisen musiikkia, nerokasta suorastaan.
 
2. Alice In Chains - Dirt
 
Tämä levy löytyy yllättävän monen listoilta, kun oikein aletaan tivaamaan. Eräänlainen synkän rockin kulmakivi mielestäni, yhdisti montaa eri tyyliä erottuen muista grunge-aallon bändeistä IMO. Ei yhtään heikkoa biisiä, monta klassikkoa sisältävä priimusyksilö. Laynekin oli tässä vaiheessa vielä elämänsä laulukunnossa.
 
3. Rage Against The Machine - S/t
 
Huhhuh, mitä riffejä. Kyseinen lätty johdatti minut todellisten huippuriffien maailmaan, Morello on kyllä iskussa. Samalla tuli tutustuttua väkisinkin rap-laulamiseen, tai paremminkin opittua sietämään sitä. Erinomainen levy tämäkin, vaikkei mitään tunnelmallista sisälläkään, räimettä ja rouheaa riffittelyä senkin edestä.
 
4.Soundgarden
 
Äänipuutarhaa tuli kuunneltua jo alaluokilla, kiitos isoveljeni hyvän musiikkimaun. Loistava yhtye tämäkin, Cornellin laulut ovat vieläkin jotain aivan mahtavata. Hyviä biisejä, etenkin Superunknown on jäänyt mieleeni eräänä parhaista rock-levyistä. Tai Seattle-rock. Tai ihan miten vaan.
 
5.Jimi Hendrix
 
Tuntuu sydäntäriipaisevalta asettaa Jimi vasta viidenneksi, mutta täydellisenä idolina en ole häntä koskaan pitänyt. Mahtava kitaroija, mahtavia biisejä. Ja millainen edelläkävelijä, valaisi tietä rockin pioneereille. Tällaista kaipaisi vielä nykyäänkin lisää, onneksi oli Kingston Wall. Siitä seuraavassa. Paras Jimin biisi ehdottomasti Fire.
 
6. Kingston Wall
 
Myöhempien ikävuosieni tuttavuus, mutta sitäkin väkevämpi vaikutus kuninkaallisilla on minuun ollut. Petrin soittoa on väkisinkin yrittänyt matkia -apua, tätä ei saisi ikinä myöntää- vaihtelevin tuloksin. Aivan järkyttävän mahtavia kappaleita, ja se tunnelma. Ehdottomasti kovimpia suomalaisia koskaan.
 
7.Black Sabbath
 
Mustan sapatin biiseillä olen aina yrittänyt osoittaa tuntemilleni metallipäille, että raskasta musaa voi tehdä ilman sitä vuohentapposäröä tai 250bpm tempoa. Yhdessä RATM:n kanssa ehkä riffeiltään vaikuttavimpia bändejä minun elämässäni. Loistavaa musiikkia, tunnelma ehkä painostavinta mahdollista useissa biiseissä.
 
8.Metallica
 
Kyllä, tämä löytyy minunkin listastani. Paljon parjattu, mutta myös varmasti yhtä paljon pidetty yhtye, joka toimi suunnannäyttäjänä minullekin. Bänditoimintani alkoi oikeastaan `tallicaa soitellen, enkä ole heidän biisejä vieläkään unhoittanut. Paras tuotanto tulee 80-luvulta, puolestavälistä.
 
9.YUP
 
Martikaisenkin sekametelisoppa ansaitsee mainintansa listassani. Ennakkoluulotonta, kierolla tavalla nerokasta musiikkia. Aikansa meni, ennen kuin aloin YUP:ta arvostamaan, mutta nyt ei loppua ole näkyvissä. Ammattimaisella otteella tehtyä, mutta silti niin valtavirrasta poikkeavaa musiikkia. YUP:n kaltaista ei ole toista. Eikä tule olemaankaan.
 
10.Red Hot Chili Peppers
 
Chilisten pippureiden ansiosta aloin pitämään Stratocasterin soundista! Kyllä, ehdottamasti hyvä yhtye, joskin ehkä hieman laskusuhdanteessa. Svengaava meno, hyviä biisejä, armoton basisti. Kyllä RHCP on mainittava, kun vaikuttajia luettelee, sen verran on kuitenkin tullut höristeltyä korvia yhtyeen musiikkia kuunnellessa. Tämä yhtye säilynee klassikkona mielessäni.
 
Luurankoja kaapissa:
 
Pelottavan usein löydän itseni kuuntelemasta jotain purkkapoppia hyvien kitara-tai bassokuvioiden toivossa. Ehkä tässä piilee valtavirtamusiikin salainen valttikortti, pistetään vaan niitä siistejä kitaralickejä sinne, jotta saadaan boheemit toisinajattelijatkin tykkäämään britnistä ja kumppaneista. No hei, oikeasti. Siinä Toxicissa on ihan aidosti siisti "länkkärileffa" - kitarasoundi siinä yhdessä kohdassa. On on.

1. Fear Factory - Demanufacture
 
Tässäpä se nuoruuden ja nykyisenkin tärkein levy, josta ammensin soittooni ja tuotantoon. Levyllä ei ole yhtään täytettä ja sounditkin ovat täydelliset. Tästä löytyy itsellä vielä digipack-versio, jossa on 4 bonuskappaletta, joista täytyy nostaa esille biisi ¡Resistancia!, joka on bändin yksi kovimpia koskaan.
 
2. Arcturus - La Masquerade Infernale
 
Myöhemmin löytyi sitten Arcturus ja räjäytti pankin täysin. Levy oli virkistävän mielipuolinen ja tunnelma on täydellinen. Yksinkertaisesti paras levy mitä olen koskaan kuullut, ainoastaan jää Demanufacturen alle. Klassikko.
 
3. Emperor - Anthems to the Welkin at Dusk
 
Niinhän se tarina aina menee, että ensin on Metallicat ja Black Sabbathit, sitten tulee death metal ja ajattelee, ettei tästä enää raskaampaa... ja sitten sitä popittaakin jo black metallia. Tämä levy on bändin ehjin kokonaisuus ja sounditkin ovat huimaavan jylhät, voi suorastaan kuvitella katselemassa horisonttiin jossain Norjan sumuisilla vuorilla.
 
4. Testament - The Gathering
 
Levyn lähtö, huh! Sairaan kovat soundit, kappaleiden meno ja yleisfiilis. Tämä levy iski kuin tuhat volttia kun sen ensikerran kuulin. Sopii myös täydellisesti romurallin tunnelmamusiikiksi (peleissä siis!), itse pidän enemmän rankemmista vokaaleista thrashissä, joten vanhempi materiaali ei ehkä aivan toimi itselle.
 
5. Front Line Assembly - Tactical Neural Implant
 
Nuoruudessa kuuntelin jo paljon elektronista musiikkia, silloin 90-luvun alussa kun se vielä oli musiikkia, ja lienee se sitten jäänyt taustapiruksi myöhemmälle iälle. Skotlannissa asuva tuttu tutustutti minut industrialin maailmaan ja minuun iski kovasti rokki/hevipuolen biisirakenteiden ja yleistunnelman yhdistäminen rankkoihin elektroniseen musiikkiin, jota nyky-industrial siis edustaa. Ei aina edes tarvi kitaroita, jotta kappaleet ovat helvetin raskaita. Kyseinen levy on edelleen suosikkini FLA:n tuotannosta, mutta läheltä liippaa myös bändin seuraava levy, Millennium, joka on puhdasta industrial metallia.
 
6. Fredrik Thordendal's Special Defects - Sol Niger Within
 
Meshuggah iski täysillä, mutta odotappas kun kuulin Sol Niger Withinin! Fredrik vetää tahtilajikikkailut ja kierot kierrot toiseen potenssiin, johon sekaan vielä jazz-rummuttelija Morgan Ågren ja soppa on valmis. Itse pidän tätä levyä parempana kuin yksikään Fredrikin pääbändin levy on, ne tuntuvat suorastaan suoraviivaisilta ja pitkäveteisiltä tähän verrattuna.
 
7. Strapping Young Lad / Devin Townsend
 
Kun ensikerran kuulin Devinin tuotantoa vuonna 2000, kappaleiden ollessa AAA ja Unity, piti siitä sitten saman tien hankkia kaikki tuotanto mitä vain käsiin sai ja niin myös tein. Herra on käsittämätön nero ja vielä kun löytyy sekä armotonta jyystöä ja loistavaa rokkia, löytyy mistä valita - otan molemmat. Ei ole Devin julkaissut vielä yhtään huonoa, tai edes heikompaa levyä.
 
8. Opeth - My Arms, Your Hearse
 
Bändin parissa viihtyy myös, mutta ehkä jonkin verran alkuhohto on jo laskenut kun jokaisen levy on kuunnellut täysin puhki, mutta kyllä se edelleen on yksi parhaimmista bändeistä nykyaikoina. MYAH oli kuitenkin se ensimmäinen levy, jonka kuulin bändiltä ja edelleen se rakkain. Still Life on myös lähellä, mutta tässä on se jokin.
 
9. In Flames - Whoracle
 
Toinen levy, jonka parissa tykkään jammailla kitaran kanssa koko levyn mitan ja on myös pelkästään kuunneltuna tajuttoman kova. Levy soljuu loistavasti eteenpäin ja kappaleet ovat loistavia.
 
10. Dream Theater - Images and Words
 
Tämä on sitten se legenda ja loistava kuunneltava. Edelleen vahvassa kuuntelussa, mutta viime aikoina on paremmin tullut kuunneltua näitä vähemmän yleisiä levyjä; Scenes from a Memory ja Six Degrees of Inner Turbulence. Uusi live-DVD on muuten yksi kaikkien aikojen kovimpia DVD:tä.
 
Näin käy listan. Huomattavia poissaoloja jäi vielä Joe Satriani, Waltari, Helloween, Faith No More, Led Zeppelin, Soilwork ja Ulver.
 
Luurankoja:
Joskus nuorempana olin pitävinäni Busta Rhymesistä, joten äijän levyjä löytyy kaksi kappaletta. Ei tuota kyllä ole aikoihin kuunnellut.

10 tärkeintä levyä tullut listattua aiemminkin, mutta nyt vähän laajempaa katsausta ei-missään-järjestyksessä;
 
-KISS - 1974-1983
"Löyty jo tarha-aikoina eikä ole oikein missään välissä kokonaan häipynyt vaikka musiikkimaku on muuten muuttunut ees, taas ja eestaas. Alkupään tuotanto sitten loppujen loppuksi jäi pysyvään kuunteluun, myöhempi ei enää innosta."
 
-ALICE COOPER - 1971-1976
"Sama juttu kuin Kissin kanssa, löyty 80-luvun vuosina jolloin taiteellinen taso ei ollut kovin korkealla. Sittemmin ne tuotokset on suosiolla unohdettu ja kuunteluun jääneet klassikot väliltä Love It To Death - Welcome To My Nightmare".
 
-ROLLING STONES - kaikki
"Paras bändi mitä on, eikä parempaa tule. Vasta aikuisiällä löydetty ja tuotanto 90% hankittu. Vaikka uralle mahtuu monenlaista ei-ihan-niin-täydellistä biisiä, niin aina pystyy kuuntelemaan, riittää että ne vaan soittaa. Ja nehän soittaa. Kun sais 60-vuotiaana näyttää Keith Richardsilta."
 
-MÖTLEY CRÜE -bändi
"Välissä oli diggailussa yli 10 vuoden tauko, mutta Dirt -kirjan kautta löyty uudelleen. Meininki on hölmöä ja haisee rahalle (ja vaikka vähän mille muullekin), mutta ihan voimatonhan niiden klassikkojen äärellä on, keikalla nähdään."
 
-GUNS N' ROSES - Appetite & Illusion I & II
"90-luvun alun alun pyhästä kolminaisuudeta Guns N' Roses-Metallica-Nirvana ainoastaa GN'R jäi. Vähän niinkuin muutkin klassikot hyllyssä, ei kovin usein kuuntelussa, mutta toimii aina (ja varsinkin kaljan kanssa). Illusionit turhaan haukuttuja, melkeinpä parhaat biisit voi poimia sieltä, vaikka tietenkin Appetite on kokonaisuutena omaa luokkaansa."
 
-SLOWDIVE - Souvlaki
"Uskomaton tunnelma. Tähän levyyn liittyy monenlaista muistoa. Tuskaa oli bändin levyjä metsästää mutta kyllä kannatti. Kaikki Neil Halsteadiin liittyvä merkitsee laatua muutenkin"
 
-KATATONIA - bändi
"Eksyy soittimeen ihmeen harvoin, mutta bändin mukana kasvanut eka levystä lähtien. Samoihin aikoihin kun Katatonia muuttui "deathdoom" bändistä "alternativerockmetal" bändiksi, muuttui myös oma musiikkimaku aika radikaalisti. Toisistaan riippumatta"
 
-SINGER/SONGWRITER -genre
"Muutama vuosi sitten löydetty ja vaikutti paljon omaan ajatteluun musiikista. Pysäyttävä musiikki voi syntyä vaatimattomin laittein vaikka omassa makuuhuoneessa, eikä tarvi edes olla kylän nopeimmat sormet tai paras lauluääni.
Will Oldham, David Sylvian, John Frusciante, Leonard Cohen, Sophie Zelmani, Neil Halstead, Nick Drake, Neil Young, Cat Stevens, Mark Kozelek.. joo, näistä ois tehny vaikka oman Top 10."
 
-70-LUVUN ROCK
"Oli aika hienoa löytää omaa aikaa edeltänyt musiikki. Uutta hankittavaa riitti ja riittää edelleen. Jo aiemmin mainittujen Stonesin, Kissin ja Alice Cooperin lisäksi klassikot ainakin Black Sabbathilta, Doorsilta, Stoogesilta, Zeppeliniltä ja AC/DC:ltä on mahdutettava listalle."
 
-ENTOMBED "Wolverine Blues"
"Ei aikoinaan iskenyt kovin lujaa, mutta myöhemmin sitäkin kovemmin. Paras metallilevy ikinä."
 
Ja se viimeisin luuranko kaapissa voisi olla vaikka Justin Timberlaken "Justified". Ei vittu kun pitääkin olla hyviä biisejä. Ei pysty kusettaan edes itseään ettei tykkäis, saati sitten muita.

1. Kiss
 
Ensi kosketukseni rock-musaan ja yhä 20 vuoden jälkeen minulle maailman tärkein yhtye. Vaikka urallaan on ollut alamäkiä ja miehistönvaihdoksia ja muita sekoiluja, ei se ole himmentänyt Kissin merkitystä mun elämääni. Maailman suurin ja kaunein rock and roll-bändi.
 
2. Alice In Chains
 
Yksi niistä bändeistä joissa vaan on se jokin, mikä vetää puoleensa. Mahtavat riffit yhdistettynä täydellisiin melodioihin ja siihen vielä Layne Staleyn uskomaton vokalisointi ja muun bändin ainutlaatuiset harmoniat niin tulos mykistää joka ikinen kerta.
 
3. Radiohead
 
Bändi joka onnistuu muuntautumaan jokaisella levyllään, ja silti kuulostaa aina niin pirun hyvältä. Thom Yorke on nero ehdottomasti. Ja kyllähän bändistä joka on pistänyt ilmoille kaksi 90-luvun kymmenestä parhaasta levystä on pidettävä.
 
4. Rage Against The Machine
 
Asennetta isolla A:lla. Harva levy on saanut hyppimään nyrkki korkealla ilmassa. RATM:n debyytti on sellainen. Ja onhan Tom Morello varsinainen velho kitaransa kanssa. Vähän niinkuin Hendrix joskus.
 
5. The Beatles
 
Ei sitä voi kuin äimistellä miten luovia ja kekseliäitä Beatlesit olivat silloin 60-luvulla. Maailman hienoimpia bändejä nyt ja ikuisesti.
 
6. Rolling Stones
 
Kuten joku täällä aiemmin totesi: Keith Richards on rock and rollin ruumiillistuma ja kävelevä riffi. Gimme Shelter on maailman paras kuuntelubiisi todellakin. Vierivä kivi ei sammaloidu.
 
7. Jimi Hendrix
 
Mies joka näytti miten kitaraa soitetaan. Woodstockin keikka on aivan uskomatonta katsottavaa. Sai aikaan neljässä vuodessa enemmän kuin monet 20:ssa.
 
8. Led Zeppelin
 
Ei tarvitse kuunnella kuin Stairway To Heaven, niin ymmärtää miksi Led Zep oli niin hyvä. Jimmy Pagen riffit, Robert Plantin uskomaton laulu, John Paul Jonesin viileys ja Bonzo Bonhamin rumpujen moukarointi. Jos noista aineksista ei saa toimivaa rock-bändiä kasaan niin sitten ei mistään.
 
9. Metallica
 
Kyllähän Metallica löytyy myös mun listaltani. Bändiä joka teki Onen, Enter Sandmanin, Master Of Puppetsin ja Black Albumin ei kertakaikkiaan voi sivuuttaa. Onhan Black Album sentään yksi käännekohdista rock-historiassa, se toi metallin valtavirtaan.
 
10. Nirvana
 
Nirvana muutti mun käsityksiäni musiikista radikaalisti vuonna 1991, kun Nevermind ilmestyi. Kun kuulin Smells Like Teen Spiritin ekan kerran, olin myyty. Tässä oli biisi, jota ei oikein voinut luokitella metalliksi, mutta ei myöskään ihan puhtaasti rockiksikaan. Kurt Cobain oli nero.
 
11. Luuranko kaapissa
 
Onko mulla luurankoja kaapissa? Hmm... pidin New Kids On The Blockista pienenä.

Joo.
 
The Beatles - 1
 
Tärkein Beatles-levy siinä mielessä että tästä sain kipinän alkaa kuuntelemaan yhtyeen muitakin levyjä. Huomattuani että tältä levyltä löytyy "Lady Madonna" ja "Help", pistin soimaan. Aluksi sillä ei kovin suurta vaikutusta ollut, mutta silti siinä jotakin oli, kun piti kuunnella toisenkin kerran. Ja siitä se sitten lähti.
 
Led Zeppelin - Remasters
 
Isä oli tämänkin mennyt hankkimaan, ja autossa sitä kuunneltiin. Uskomaton elämys 10-vuotiaalle pojanklopille. Voiko musiikki olla tämmöistäkin?
 
Van Halen - Best Of Volume One
 
En muista miten sain päähäni valita juuri tämän levyn isäni levyhyllystä. Ehkä se oli se Jump. Maailman rokein bändi. Ja enpä tiennyt että kitaraa voi noinkin soittaa.
 
Metallica - Master Of Puppets
 
Kaipa se tuo levy oli joka sytytti innostuksen heavya kohtaan. Metallica se oli, mutta levy on epäselvä.
 
Yes - Close To The Edge
 
Mitäs tämä nyt taas on? Yksi 20-minuuttinen ja kaksi 10-minuuttista kappaletta. Ja silti kuulostaa hyvälle! Miksei tuo synisti soita vain sointumattoja? Mitäs pelleilyä tämä on?
 
Dream Theater - Images & Words
 
Vaikka DT:n tuotannon taso myöhemmin laski aika rajusti, on tämä silti tärkeä levy. Sai aikaan semmoisen tilutusvaiheen soitossani, josta olen kyllä myöhemmin päässyt ulos. Mutta se teki tekniikalle hyvää, ja onhan I&W siltikin erittäin hyvä levy.
 
Opeth - Deliverance
 
Ennen tätä levyä en tykännyt örinälaulusta missään muodossa. En edes ajatellut että Opethkaan örinää tarvitsee. Kuinka väärässä olinkaan.
 
Toto - Mindfields
 
Tämä levy oli ensimmäinen jonka Totolta hankin, sitten siirryin vanhempaan ja vanhempaan tuotantoon. Jossain vaiheessa älysin että tämähän on mahtavaa musiikkia. David Paichilla oli suuri vaikutus omaan soittooni.
 
Rage Against The Machine - Evil Empire
 
Paskaa riffiä. Erittäin yksinkertaisia ja erittäin tehokkaita. Ja mikä meininki.
 
Megaman-musiikit:
 
Uskomattomia melodioita. Syöpyivät ala-asteelaisen mieleen niin että varmasti jotakin vaikutusta nykyäänkin.

1. Eminem - Slim Shady Lp
Ensimmäinen levy jonka ostin itse omilla rahoillani (ei eka levy). Levy on nykyään aika uskomatonta paskaa, mutta sen merkitys silloin oli huomattava!
 
2. Limp Bizkit - Significant Other
Se minun ensimmäinen rokki/metalli levyni. Kuuntelin sinä yhtenä syksynä sen varmaan 2000 kertaa läpi. Levyn biisit tuntuivat silloin jotenkin niin hyviltä. Nyt terä on kadonnut. Limp Bizkitin eka levy on kovempi.
 
3. Slipknot - Selftitled
Edelleenkin yksi kovimmista mättölevyistä ikinä. Näytti minulle mitä musiikin ja visuaalisen impaktin yhteispelillä voi todella saada aikaan ja kuinka erilaisia soittimia voi sulauttaa yhteen toimivaksi kokonaisuudeksi.
 
4. Marilyn Manson - Mechanical Animals
Ehkä henkikö kohtaisin levy ikinä tältä kaudelta. Kuvasti jotenkin persoonallisuuttani. Sai minut soittamaan kitaraa.
 
Alan soittamaan kitaraa
 
5. My Fate - Happiness is Fiction
Täytyy myöntää, että levy sinällään on vielä aika keskikastia, mutta bändin soittosta jotenkin kuulee, kuinka hyvä bändi on kyseessä (sosiaalisesti tai jotain). Jos haluaisin soittaa jossain toisessa bändissä kuin omassani haluaisin soittaa juuri tässä.
 
6. In Flames - Soundtrack to your Escape
Tältä bändiltä voisi nimetä koko tuotannon, mutta kullä tämä levy nostaa päätänsä bändin parhaimpana. Murhaavat soundit, terve meininki ja hyvät biisit. Ei helvetti mikä bändi (pos.)
 
7. Machine Head - Burn my Eyes
Tässä levyssä on kaikki se mitä levyltä vaaditaan. Perkele maailman vahvin debyytti levy ikinä. PISTE.
 
8. Nine Inch Nails - Downward Spiral
Aika pelottavaa sanoa, mutta jos haluat tietää kaiken minusta kuuntele tämä+yksi toinen levy.
 
9. Faith No More - This is It: Best of FnM
Aika pelottavaa sanoa, mutta jos haluat tietää kaiken minusta kuuntele tämä+yksi toinen levy.
 
10. Archetype H.D
Jos levyn joskus teemme luulen, että se vaikuttaa minun elämääni eniten tai on jo vaikuttanut
 
11. Blur Best of:
Mahtava bändi, mahtavia biisejä. Jaksan kuunnella aina silloin kun elämä hymyilee. Muuten en. Angsti.
 
Rässi jäi kokonaan näemmä pois. Samoin konemusa. noo.

Voisihan tähän jotain koettaa laittaa.
 
The Sounds: Emma/Mandschurian Beat. Tämä on iso syy siihen miksi minä soitan kitaraa. Raamatun asemassa.
 
Topi Sorsakosi & Agents: In Beat. Suomalaisen kevyen musiikin historian paras levy. Soundi, sovitukset ja tunnelma jotain todella uskomatonta.
 
Eric Clapton: Blues. Mahtava läjä tunteikasta bluesia ja kitarointia. Tästä ei blyys paljoa parane.
 
Hurriganes: Roadrunner. Tältä kuullostaa Rock 'n' roll.
 
Elvis Presley: koko rock-tuotanto. Kuningas joka oli paikalla kun rock 'n' roll syntyi.
 
Eric Clapton: Unplugged. Hienoja sovituksia. Pätee samat sanat kuin Blues-levyyn.
 
Agents & Jorma Kääriäinen: Is Rock! Levyllinen rock-standardeja hienosti rokattuna.
 
Paul Anka: koko tuotanto. Yksi vielä elossa olevista 50- ja 60-lukujen suurimmista laulajista.
 
Tässä nyt jotain. Ei ole missään järjestyksessä.

7. Cyndi Lauper - Girl Just Want to Have Fun
Tämän piisin takia tajusin että 80-luvulta tulee paras musiikki. Nyt pidän siis lähes kaikesta kasari musiikista, varsin slovareista ja menevistä hiteistä. Kertosäe on tärkein.
 
3. Tom Waits koko mies ja ura
Tom Waits on tehnyt musiikissa kaikkea mistä minä pidän. Yhdistelee saumattomasti kaikkea. Hienoja tekstejä, tekee pieniä elokuvia ihmisten korvia varten, niinkuin hän itse sanoi.
 
5. Absoluuttinen Nollapiste - Olos ja Suljettu
Oloksen kautta tutustuin Nollapisteeseen. Olos on tähän mennessä paras poplevy 2000-luvulla. Suljettu on Suljettu. Suljettu on maailman paras teemalevy jota tulee aina ikävä kun se loppuu. Suomen paras pändi kaikilla osa-alueilla tällähetkellä.
 
1.Jimi Hendrix
Jimppa johdatti minut lopullisesti musiikkikierteeseen. Muuten en soittaisi kitaraa.
 
8. Stevie Wonder - Songs In The Key Of Life
Mahti teos jolla ei ole yhtään huonoa tai keskinkertaista piisiä. Timanttia koko levy ja koko mies.
 
4. Wigwam - Being
Johdatti minut progemusiikin pariin. Edelleenkin yksi hienoimmista progelevyistä koko maailmassa.
 
9. Stray Cats
Brian Setzerin kitaroinnista pitäisi ottaa mallia, mutta ku ei osaa. Parasta livenä, silloin muistaa että ehkä se kolmen miehen pändi on sittenkin paras kokoonpano.
 
2. Kumikameli - Ufojen lunnaat
Tämähä oli hirvittävän kuuloista kun ensimmäisen kerran kuuli. Puristi silloin aivoistani pois sen väärän käsityksen että musiikissa pitäisi olla järkeä.
 
10. Kuusumun Profeetta - Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Moraalini kohoaa aina hetkeksi kun kuuntelen tätä levyä.
 
6. Ville Leinonen & Valumo - Kimaltavia unelmia
Hienoa musiikkia. Villellä on enemmän munaa kuin 1000 rokkikukossa. Johdatti minua lällymusiikin pariin.
 
Luuranko
 
Yritän tykätä kaikesta mistä toinen ei pidä.

hmm

1. Kiss - Koko tuotanto
 
Edelleen minulle se tärkein yhtye. Musiikkia kaikkiin hetkiin ja tilanteisiin. Tutustutti minut rock musiikin maailmaan
 
2. Iron Maiden - Rock In Rio
 
Tustutti minut Iron Maideniin ja raskaampaan musiikkiin yleensä. Tällä levyllä on tunnelma aivan uskomaton, joka auttoi osaltaan lähtemään katsomaan keikkoja.
 
3. Alice Cooper - Classicks
 
Toi minulle Alice Cooperin nerouden. Kiitos sille jääkiekkovalmentajalle joka tämän minulle joskus lainasi.
 
4. Slipknot - Iowa
 
Voitti minut viimeistään raskaan musiikin puolelle, oli siinä ihmeteltävää kun People=Shit raikasi mankasta ensi kertaa.
 
5. Metallica - Black Album
 
Aina olen digannut hirveästi ja tähän levyyn tulee palattua aina kerta toisensa jälkeen. Upeaa kamaa.
 
6. Black Sabbath - Black Sabbath
 
En koskaan unohda sitä yötä kun tämän levyn ensi kertaa kuuntelin läpi....hyvä, että unta sain sen jälkeen.
 
7. Sex Pistols - Never Mind The Bollocks
 
Faija tutustutti tähän joskus muinoin, toimi kipinänä rock musiikin kuuntelulle ja onhan tämä myös loistava albumi. God Save The Queen on taidetta.
 
8. W.A.S.P. - The Crimson Idol
 
Jäänyt muistoihin johtuen ostopäivämäärästä, sinä päivänä sain tietooni, että isoisä kuoli.
 
9. Viikate - Kaajärven Rannat
 
Todisti minulle, että suomen kielelläkin voidaan tehdä hyvää musiikkia (englanniksi laulettu suomalainen oli jo todettu hyväksi)
 
10. Kaikki muu Heavy ja Rock musiikki
 
Hienoa, että se on olemassa.

Jaa-a
 
1. Led Zeppelin - II
Äiti oli vannoutunut Zeppelin-fani ja tuo levy on hyvä muisto. Ei kaipaa selittelyä sen enempää
 
2. Jimi Hendrix - Experience Hendrix-kokoelma.
Hei, Hendrix... Tiedätte kyllä...
 
3. Metallica - Black
Tätä tuli joskus pikkupoikana kuunneltu 24/7 melkein :) Ensimmäinen "hevi-levy" (tai siis kasetti)
 
4. Nirvana - Nevermind
Grunge iski. Ei voinu mitään. Territorial Pissings oli Niiin kova biisi.
 
5. Primus - Brown Album
Kaveri soitti joskus. Yksi suurimmista syistä bassonsoiton aloittamiseen. Tutustutti Les Claypoolin häröilyyn ja aiheutti elinikäisen fiksaation.
 
6. Marvin Gaye - What's Going On
Levyn nimibiisin bassolinja sai minut tuntemaan itseni pieneksi...
 
7. Metallica - Master of Puppets
No se nyt vaan on niin kova levy!
 
8. Rancid - And Out Come the Wolves
Punkkikausi ol mänössä. Maxwell Murder oli varmaan viimenen sysäys mun basistin uralle. Se soolo... :) Muutenkin mainio levy.
 
9. Cypress Hill - Black Sunday
Parhautta. Oli tuo "telttavaate"-kausi menossa :p Skeitattiin ja hilluttiin yöt pitkät. Yksi eniten arvostamistani rap-levyistä ja kuuntelussa edelleen.
 
10. Sepultura - Roots
Back to the mättö. Pidän bändistä edelleen. Tätä joskus neljännellä luokalla tuli huudatettua. Samalla pelattiin Killer Instinctiä Nintendolla. Nostalgiaa...
 
Luuranko kaapissa:
Ehkä joku Apulannan Heinola 10. Tykkään tuosta levystä jostain syystä paljon. Voipi kyllä johtua siitä, että se sijottuu sellaseen aikakauteen, josta on erityisen tärkeitä muistoja.

1. Jimi Hendrix - koko tuotanto
 
Vaikkakin on sanottava, että miekkosen nimissä on julkaistu postuumisti kaikennäköistä kuraakin, on jäbän elinaikanaan julkaisemat LP:t erittäin hienoa matskua - ja alkusysäys meikäläisenkin "muusikon"-uralle.
 
2. Faith No More: Angel Dust
 
SE levy joka puhkaisi immenkalvot korvista. Samaan pakettiin VOI sulloa kaikkea mahdollista niin että se kuulostaa hyvältä. Bändi jalosti ideaa myöhemmillä levyilläänkin, mutta tämä oli se levy joka sai ihmettelemään suu ymmyrkäisenä: "mitä v---ua?"
 
3. Jamiroquai: Emergency On Planet Earth
 
Edelleenkin "bändin" ehjin albumikokonaisuus, ja ensiaskeleeni askajaskan maailmaan. Levyn innoittamana löysin sit myös muita genren tekijöitä: Incogniton, Brand New Heaviesit ja James Taylor Quartetin
 
4. Orbital: In Sides
 
aikaisemmin pidin kaikkea konemusiikkia perseestä reväistynä "drum machines on auto pilot"-meininkinä, mutta tämän levyn ja bändin myötä huomasin että hyvääkin konepajatusta tehdään.
 
5. Goldie: Timeless
 
vaikutti aikoinaan kovinkin innovatiiviselta levyltä - ja kyllähän Inner City Life toimii vieläkin! - toimi jonkinlaisena katalyyttina drum & bass-skeneen tutustumisessa.
 
6. Massive Attack - koko tuotanto
 
kuulin roudaustauolla Protection-biisin VR:n makasiineilla vuonna 95, Don Huonojen keikalla, ja heti seuraavana arkipäivänä menin ostamaan levyn ja liput Huvilateltan keikalle.
 
7. Charlie Mingus: Fables Of Faubus
 
jazzin ei tarvitse olla tylsää :)
 
8. Soundgarden: Superunknown
 
"grunge"-bändeistä kestänyt ajan hammasta parhaiten. Keikka H:gin jäähallissa v.95 yksi maailmankaikkeuden parhaista keikkakokemuksista.
 
9. Mr. Bungle
 
tähän bändiin pätee samat diggailukriteerit kuin Faith No Moreen, vain noin 100% rankempaa ja sairaampaa - eli siis parempaa :D
 
10. Pink Floyd: Dark Side Of The Moon
 
paras progelevy ikinä.
 
luurangot:
 
suomi-iskelmä, britney, klassinen, kantri, mc koppakuoriainen, kummeli...

Tämänhetkinen diagnoosi:
 
1. AC/DC - LIVE - Ensimmäinen levyni. Olin silloin ala-asteen kolmannella. Duunasin itselleni hienon AC/DC-paidankin. Toin levyn muistaakseni musiikkitunnin levyraatiin ja sain huonoimmat pisteet. Tällöin aloitin rumpujen soiton koska Slade oli niin cool äijä. Sittemmin vaihdoin kitaransoittoon jw sillä tiellä ollaan edelleen. Kaikkien aikojen rock-live. DVD on myös loistava.
 
2. Black Sabbath(kaikki) - Tätä musiikkia isäni diggasi ja kuunnellutti sitä myös meillä lapsilla. Käytiin sitten naapuriperheen kanssa Sabbathin keikalla joskus -96 paikkeilla. En muista tarkkaan. Tony Martin oli silloin laulajan roolissa ja muistaakseni Cozy Powell rumpalina.
 
3. Panter(kaikki) - Parasta!
 
4. Metallica(kaikki) - Tähän tuli tutustuttua kitaransoiton myötä. Vaikken nykyään paljoa diggaa niin se oli silloin kova juttu. Master of puppetsin riffiä treenailtiin kovasti.
 
5. Megadeth - Youthanasia - Kova levy ilmestyessään ennen kuin löysin Megadethin vanhempaa tuotantoa ja nykyään Rust in peace on paras.
 
6. Santana - Beyond apperiences - Levy kuului jo lapsuuteen koska siinä oli värikäs kansi niin pisti silmään. Saundeiltaan ja oikeastaan kaikelta osin hieno levy. Santanan soolot ovat namia. Toisin kuin herran nykyiset lirutukset.
 
7. Led Zeppelin(kaikki) - Loistavaa musiikkia ja mahtavia saundeja.
 
8. Deep purple(kaikki) - Eipä tähän muuta.
 
9. Type O Negative - October Rust - Mahtava levy!
 
10. Sepultura - Roots ja Arise - Sepulturalla oli täysin oma saundinsa.
 
Luuranko kaapissa? - Kim Wilde. :)

1. Metallica - Kill 'em all
Periaatteessa eka levy, jonka ostin (joskus ala-asteella, varmaan kolmannella) tai ei ehkä ihan eka, mutta eka, jonka muistan ostaneeni. Lojui vuosia varastossa (luulin myyneni) kunnes löysin levyn uudestaan. Tänä päivänä kyseinen levy on aika kovassa soitossa.
 
2. 2pac - All eyez on me
Ensimmäinen rap-levy, jota kuulin. Varsinki California Love ja Troublesome '96 iskivät. Tutustuin tämän levyn kautta hiphopiin.
 
3. Cypress Hill - Black Sunday
Melkeinpä samat perustelut ko edellisessä.
 
4. Rammstein - Mutter
Neljättä vuotta soitossa. Se on paljon se.
 
5. Miles Davis - Tutu
Metsästin tätä levyä pitkään ja aiheesta. Tämä on pirun KOVA LEVY.
 
6. Marvin Gaye - Wha's Going On
Ehkä maailman parhaita soul-levytyksiä.
 
7. James Brown - Classic
Universalin klassikkobiisikokoelma, jonka vuoksi aloin kuunteleen funkkia.
 
8. Last Poets - Time Has Come
Tämän ostin aivan sokkona. Olin lukenut kyseistä runoilijakollektiivistä kirjasta "Musta Syke" ja päädyin poistamaan tämän kun halusin kuulla jotain uutta. Hyvä ostos tuli tehtyä.
 
9. Rage Against The Machine - st
Ei mitään erityistä syytä. Tämä vaan on niin HELEVETIN KOVA.
 
10. Terveet Kädet - Ääretön Propaganda
Ei mitään erityistä syytä. Loppu mielkuvitus. Hyvä kokoelma.
 
+ Luurangot: penskana tuli kuunneltua kaikenmaailman Mr. Presidenttejä ja Rednexejä, mutta eikös kaikki penskat ole jossain vaiheessa tällasia kuunnellu, varsinki me jotka olimme ala-asteella 90-luvun alussa ja siitä eteenpäin.

1. Metallica - ...And Justice for All
 
Tästä lähti minun metallinkuuntelu 1988(ja silloin löysin myös Anthraxin ja Alice Cooperin.Hyvä vuosi siis).On yhä niin käsittämättömän kova levy.Ehkä parhaat kitarasoundit mitä löytyy.
 
2. Megadeth - So Far, So Good, So What?
 
Se minulle tärkein Megadeth-levy, joka iski todella kovaa. Sisältää käsittämätöntä riffittelyä. Dave Mustaine on ollut suurin vaikuttaja riffittelyssäni James Hetfieldin, Cannibal Corpsen ja Emperorin poikien ohella.
 
3. Sepultura - Chaos A.D.
 
Tämä levy toimi minulla musiikkimakua laajentavasti, aloin kiinnostumaan thrashin lisäksi entistä enemmän Death Metallista tämän myötä. Ehkä se Sepulturan paras levy.
 
4. Cannibal Corpse - Eaten Back to Life, Butchered at Birth ja Tomb of the Mutilated
 
Muistan vieläkin elävästi hetken,kun kuulin ensimmäistä kertaa eläissäni Cannibal Corpsea yhden kaverini luona talvella 1992. Hammer Smashed Face lähti niin kovaa, että. Olin täysin mykistynyt, en silloin edes tiennyt että näin rankkaa musiikkia voi olla. Mutta eihän 11-vuotias voinut kaikkea tietää. Vaikuttanut hyvin paljon soittotyyliin ja musiikkimakuun.
 
5. Sentenced - North from Here ja Down
 
Näillä levyillä tulee esille Sentencedin molempien puolten parhaimmisto.
 
6. Cradle of Filth - Cruelty and the Beast
 
Tämän levyn kautta kiinnostuin Black Metallista enemmän. Lempibändejäni siitä lähtien kun kuuntelin CATB:n kunnolla ensimmäistä kertaa. COF on tunnelmaltaan loisteliasta musiikkia.
 
7. Emperor - Anthems to Welkin at Dusk, IX Equilibrium ja In the Nightside Eclipse
 
Avasi silmäni myöskin Norjan suuntaan, tuossa kolme sellaista levyä, ettei mitään rajaa. Taidetta. Neroutta.
 
8. Paradise Lost - Draconian Times, Icon
 
Paradise Lost tutustutti minut tuonne doomin suuntaan. Tappavan tehokasta synkistelyä. Paradise Lost on My Dying Briden ohella parhaita omassa tyylilajissaan.
 
9. Hypocrisy - The Arrival
 
Tägtgrenin nerous tulee ehkä parhaiten esille tällä levyllä. Monikerroksinen, tunnelmallinen ja erittäin tiukka paketti. Vaikka vanha tuotanto on perkeleen kovaa, tämä uusin vei minut mennessään.
 
10. Slayer - Seasons in the Abyss
 
Tämän levyn myötä tuli sitten Slayer paremmin tutuksi. Ehkä se Slayerin paras levy.
 
Luurankoja kaapissa:
 
Tykkään kuunnella metallin lisäksi Manic Street Preachersiä, Musea ja Radioheadia.
 
Ohhoh.Jäipä tuosta listasta puuttumaan vaikka mitä. Darkthronea, Moonspelliä, CMX:ä ja ties mitä uupuu.Ehkä sellainen "Tärkeimmät 50 levyä"-lista voisi olla sopivampi. Useita levyjä voisi listasta poistaa ja laittaa jonkun toisen bändin levy tilalle. Tässä nyt kuitenkin nämä, jotka ovat ehkäpä eniten vaikuttaneet omaan musiikkimakuuni ja toimineet tutustumismatkoina uusiin tyyleihin.

1. Sentenced - Amok +tuotanto
Amok oli levy, josta alkoi hevin kuunteluni virallisesti. Tätä ennen toki oli ollut kaikenlaisia sekalaisia WASPeja ja KISSejä mutta Amokin jälkeen ei ollut paluuta. Levyn jälkeen Sentenced on ollut tärkein bändi ja koko heidän tuotantonsa on ns. sydäntä lähinnä. Yhtye on myös suurin syy kiinnostukseeni hyviä melodioita sisältävään musiikkiin.
 
2. Deep Purple - Fireball +tuotanto
Tämä levy oli ensimmäinen jonka purplelta ostin täsä pari vuotta sitten, se osoitti että bändi on, joka paikassa puhkisoitetun Smoke on the Waterin, lisäksi tehnyt myös useita muita upeita biisejä. Ja kyllähän tuo heidän yhteissoitto ja levyjen tasokkuus hivelee korvia. 70-luvun levyissä ei heikkoa lenkkiä, 80 - ja 90- luvun "uusia" biisejä olen vähemmän kuunnellut.
 
3. Megadeth - Youthanasia +tuotanto
Tämä levy oli ehkä hiukan ennen Amokkiakin mutta en ollut vielä tätä kuunnellessani aivan varma, onko tämä tuleva suuntaukseni. Mutta tärkeä levy henkilökohtaisesti ja vaikka he Youthanasian jälkeen tekivätkin pari onnettomampaa levyä, on tämä yhtye myöskin yksi tärkeimmistä vaikuttajistani ja Mustaine yksi, jos voi sanoa, esikuvistani.
 
4. Obituary
Henkilökohtaisesti tärkein bändi death metallin saralta. Yläasteikäisenä kuuntelin pelkkää death metallia pois lukien ehkä Sentenced, Amorphis ja Moonspell, mutta Obituary johdatti minut örinämusiikkiin tuoden mukanaan Cannibal Corpsen, Six Feet Underin, Morbid Angelin, Carcassin, Impaled Nazarenen ja muut kaverit, ja nyt aika pahasti myöhäisheränneenä myös itse Death-orkesterin.
 
5. The Crown - Deathrace King
Ostin orkesterin Possessed13 - albumin, mielestäni kuulosti mahtavalta, mutta kuultuani Deathrace Kingin niin ajattelin että miten sitä ihiminen voikaan erehtyä. Loistavia biisejä, loistavat muusikot ja Lindstrandin laulu on muikean särmäkästä. Muutkin levyt hyviä, mutta tämä on klassikko.
 
6. The Haunted - The Haunted made me do it
Levy, jolle olen suuresti velkaa siitä, että johdatti minut tähän uusiorässin maailmaan.
 
7. Mokoma - Kurimus ja Tämän maailman...
Alussa hieman ongelmaa Marko Annalan lauluääneen tottumisen kanssa, nykyään yksi tämän hetken lempiorkestereistani. Hyviä biisejä, joissa tarpeeksi vaihtuvuutta ja eroavaisuuksia, hyviä muusikoita ja tämän hetken ehkä paras kotimainen lavaesiintyjä.
 
8. Helloween - Master of the Rings +tuotanto
Ensimmäinen Helloweenin levy jonka kuulin kunnolla ja ymmärryksen kanssa, Andi Deriksen ja Uli Kuschin vaihdot puikkoihin on selvästikin antanut yhtyeelle uutta terää kun vertaa aikaisempiin kahteen levyyn. Vaikka Pink bubbles go ape:a ja Chameleon:ia tulee kuunneltua vähän vieroksuen ja harvakseltaan, ei tämäkään yhtye ole onnistunu vielä täysin pettämään.
 
9. Metallica, Slayer, Cradle of Filth yms.
Kai nämäkin nyt on pakko mainita.
 
10. YUP ja CMX
Kaksi suomalaista orkesteria, joiden musisointia on hauska kuunnella ja joiden lyriikkapuoli on aina miellyttäny, Martikainen etunenässä. Pitkät urat ja positiivisena seikkana sanottava että livetilanteissa myös vanhat levytkin saavat tilaa.
 
-luurankona kaapissa ehkäpä Irwin Goodman ja Dingo mutta jätän selittelyt näistä sikseen.