Yleistä keskustelua musiikista ›

onko kokemuksia kyseisestä koulusta?millaista se meiniki
siellä on?.T:PYRKIJÄ

On kokemuksia, on hyvä meininki, hae ihmeessä sinne. Jos haluat tarkempia näkemyksiä, niin voisit kertoa että mitä instrumenttia soitat, mille osastolle olet pyrkimässä ja mitä opetukselta odotat.

bassolla oon pyrkimässä,ammattimuusikon perustutkintoon 3v.

helsinkiin, vai jonnekkin muualle pop/jazz puolelle?

kertokaapa tosiaan kokeneemmat omia fiiliksiänne koulun suhteen..? miten vaikea tuonne on tosiasiassa päästä..? millaiset pääsykokeet? onko ollut omasta mielestä hyötyä jne..?

No ihan kivaa mutta itseäni on alkanut jo ottaa silloin tällöin pannuun liika akateemisuus, ja liiallinen jazzjazzjazz.
Ammattiin opiskeleminen voi joskus myös syödä motivaatiota varsinkin jos joudut opettelemaan asioita tavoilla jotka eivät kiinnosta ollenkaan..esim. soittamalla standardeja standardien perään! Harjoittelusta katoaa helposti ilo ja siitä tulee pakkopullaa
 
Joskus tuntuu että harrastelijalla on hauskempaa, kun ei tarvitse niin paljon keskittyä asioihin, jotka eivät kosketa omaa käsitystä hyvästä musiikista tai tavoista opetella sitä.
Voi keskittyä omaan juttuunsa eikä yrittää osata kaikkea...
 
Tiedän että tästä voi syttyä sota, joten korostan vielä että tämä on vain minun mielipiteeni!
 
EDIT Lisää tilintekoa: Ammatti, joka ei liity millään tavalla musiikkiin voisin olla minulle parempi kuin muusikon ammatti. En halua leipääntyä musiikkiin, koska se on aina ollut rakkainta minulle ja se asia jonka parissa olen jaksanut viettää niin paljon aikaa. Eikä muusikonkoulutuksesta luopuminen missään nimessä tarkoittaisi, että en haluaisi kehittyä enää soittajana! Päinvastoin. Tekisin sen vain omilla ehdoillani, kuten olen tehnyt tähänkin asti. Opettajista ei ole parin ensimmäisen vuoden jälkeen ollut minulle suurta hyötyä vaan olen selvittänyt asioita enimmäkseen ominpäin.
 
Koulun suurimpia hyötyjä on mielestäni mahdollisuus soittaa bändin kanssa ja eri muusikoiden kanssa sekä paljon aikaa harjoitella!
 
Käy testaamassa ja totea itse sopiiko touhu teikäläiselle.

 
EDIT Lisää tilintekoa: Ammatti, joka ei liity millään tavalla musiikkiin voisin olla minulle parempi kuin muusikon ammatti. En halua leipääntyä musiikkiin, koska se on aina ollut rakkainta minulle ja se asia jonka parissa olen jaksanut viettää niin paljon aikaa. Eikä muusikonkoulutuksesta luopuminen missään nimessä tarkoittaisi, että en haluaisi kehittyä enää soittajana! Päinvastoin. Tekisin sen vain omilla ehdoillani, kuten olen tehnyt tähänkin asti. Opettajista ei ole parin ensimmäisen vuoden jälkeen ollut minulle suurta hyötyä vaan olen selvittänyt asioita enimmäkseen ominpäin.
 
Koulun suurimpia hyötyjä on mielestäni mahdollisuus soittaa bändin kanssa ja eri muusikoiden kanssa sekä paljon aikaa harjoitella!
 
Käy testaamassa ja totea itse sopiiko touhu teikäläiselle.
Jos tuolta tuntuu,taitaa mesta olla väärä.Siellähän koulutetaan vähänkuin palkkasotureita jotka ei pohdi suorittamansa murhan moraalia.

Jos tuolta tuntuu,taitaa mesta olla väärä.Siellähän koulutetaan vähänkuin palkkasotureita jotka ei pohdi suorittamansa murhan moraalia.
 
HOHO! Erittäin osuvaa!!!

Kyllä mä ainakin olen sillä linjalla että se musiikki mitä konsalla opiskelen on lähinnä raatamista, oppimista ja todella kovaa työntekoa. Keikat ja koulun ulkopuolella olevat bändit ovat sitten niitä rentoutumishetkiä.

Kyllä mä ainakin olen sillä linjalla että se musiikki mitä konsalla opiskelen on lähinnä raatamista, oppimista ja todella kovaa työntekoa. Keikat ja koulun ulkopuolella olevat bändit ovat sitten niitä rentoutumishetkiä.
 
Totta. Toisaalta sellaista koulua ei olekaan missä ei joutuisi opiskelemaan asioita, mitkä ei kiinnosta ollenkaan.
Usein kuitenkin toitotetaan että harjoittelunkin pitäisi olla hauskaa ja mielekästä. En tiijjä.
Itse katson ainakin tämän lukuvuoden loppuun ja punniskelen asioita uudestaan sitten...

Oli musiikin opiskelu kuinka turhauttavaa tai tympeää tahansa, niin voittaa se silti mielestäni kaiken muun opiskelun mitä tarjolla on. En voisi kuvitellakaan opiskelevani jotain alaa, jonka opin pelkästään kirjoja lukemalla. Se ei vain ole minua varten. Musiikki on raskaimmillaankin paljon mukavampaa kuin mikään muu parhaimmillaan.

Muusikon perustutkintoa suosittelen kaikille joita kiinnostaa luoda musiikillia kontakteja samanhenkisiin soittajiin.
 
Motivaatiot kuulemma vaihtelevat hyvinkin paljon toisella asteella, kuitenkin sehän on vain asenteesta kiinni. Kyllä siellä sitä huttuakin joutuu soittamaan sen pakollisen määrän mitä siihen tutkintoon kuuluu mukaan luettuna pakolliset huttukeikat.

Aika monella tää näyttää menevän välittömästi henkilökohtaisen tilittämisen puolelle.
 
Aluksi olisi hyvä mainita, että PJK pyrkii tarjoamaan yleissivistävää koulutusta. Siellä opetellaan sellaisia taitoja, joilla olisi mahdollisimman paljon yleispätevää soveltamisarvoa. Ihan tällaisia perusjuttuja kuin teoriaa, nuotinlukua, bändisoittoa kaikenlaisissa tyyleissä, ohjelmiston kartuttamista, levyjen plokkausta, vähän musiikin historiaakin. Täytyy ottaa huomioon, että se koulutus kustannetaan verovaroista, ja se ei maksa opiskelijalle mitään (jos opiskelee ammattipuolella). Sinne ei siis kannata mennä kovin itsekeskeisellä asenteella. Jos olet voimakkaasti suuntautunut johonkin tiettyyn tyyliin ja haluat oppia vain sitä, niin PJK ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Se koulutus pyrkii luomaan opiskelijalle mahdollisimman laaja-alaisen perustan muusikkona toimimiseen. Eniten opetuksesta saa irti, kun on avoimin mielin ja malttaa vähän hellittää niistä omista, henkilökohtaisista intresseistä, jotka tuntuu aina olevan tärkeämpiä kuin se mitä koulussa tehdään.
Kunkin aineen opettajalla on erittäin suuri merkitys siinä, kuinka hyödylliseltä opiskelu tuntuu. On monia loistomaikkoja, ja sitten taas sellaisia, jotka ei välttämättä sovellu kaikille. Tärkeää olisi kuitenkin hyväksyä se, että yleensä nämä opettajat tietävät enemmän ja laajemmin asioista kuin opiskelijat. Jos ei ole valmis nöyrästi mukautumaan oppilaitoskulttuuriin edes pariksi vuodeksi, niin ei kannata yrittää sinne ollenkaan. Kannattaa ajatella asioita pitkällä tähtäimellä; ei tarvitse sitten joskus vuosien päästä kiikkustuolissa ihmetellä, että "olisin sittenkin halunnut tietää vähän niistä jazz-soinnuista".
On aika stereotyyppinen näkemys, että PJK:ssa soitetaan vain jazz-standardeja. Soitetaan siellä paljon muutakin. Ne stankut helposti noteerataan voimakkaammin kuin muut, koska niiden kohdalla joutuu opettelemaan uusia asioita. Uuden opetteleminen on yleensä kuitenkin kehittävämpää kuin vanhan kertaaminen.
Suurin osa porukasta hakeutuu PJK:hon kuitenkin suhteiden luomisen takia. Siellä tulee ja menee porukkaa; toiset kiinnostuvat opiskelusta, toisia ei enää näy ekan keikan jälkeen.

Aika monella tää näyttää menevän välittömästi henkilökohtaisen tilittämisen puolelle.
 
Aluksi olisi hyvä mainita, että PJK pyrkii tarjoamaan yleissivistävää koulutusta. Siellä opetellaan sellaisia taitoja, joilla olisi mahdollisimman paljon yleispätevää soveltamisarvoa. Ihan tällaisia perusjuttuja kuin teoriaa, nuotinlukua, bändisoittoa kaikenlaisissa tyyleissä, ohjelmiston kartuttamista, levyjen plokkausta, vähän musiikin historiaakin. Täytyy ottaa huomioon, että se koulutus kustannetaan verovaroista, ja se ei maksa opiskelijalle mitään (jos opiskelee ammattipuolella). Sinne ei siis kannata mennä kovin itsekeskeisellä asenteella. Jos olet voimakkaasti suuntautunut johonkin tiettyyn tyyliin ja haluat oppia vain sitä, niin PJK ei välttämättä ole paras vaihtoehto. Se koulutus pyrkii luomaan opiskelijalle mahdollisimman laaja-alaisen perustan muusikkona toimimiseen. Eniten opetuksesta saa irti, kun on avoimin mielin ja malttaa vähän hellittää niistä omista, henkilökohtaisista intresseistä, jotka tuntuu aina olevan tärkeämpiä kuin se mitä koulussa tehdään.
Kunkin aineen opettajalla on erittäin suuri merkitys siinä, kuinka hyödylliseltä opiskelu tuntuu. On monia loistomaikkoja, ja sitten taas sellaisia, jotka ei välttämättä sovellu kaikille. Tärkeää olisi kuitenkin hyväksyä se, että yleensä nämä opettajat tietävät enemmän ja laajemmin asioista kuin opiskelijat. Jos ei ole valmis nöyrästi mukautumaan oppilaitoskulttuuriin edes pariksi vuodeksi, niin ei kannata yrittää sinne ollenkaan. Kannattaa ajatella asioita pitkällä tähtäimellä; ei tarvitse sitten joskus vuosien päästä kiikkustuolissa ihmetellä, että "olisin sittenkin halunnut tietää vähän niistä jazz-soinnuista".
On aika stereotyyppinen näkemys, että PJK:ssa soitetaan vain jazz-standardeja. Soitetaan siellä paljon muutakin. Ne stankut helposti noteerataan voimakkaammin kuin muut, koska niiden kohdalla joutuu opettelemaan uusia asioita. Uuden opetteleminen on yleensä kuitenkin kehittävämpää kuin vanhan kertaaminen.
Suurin osa porukasta hakeutuu PJK:hon kuitenkin suhteiden luomisen takia. Siellä tulee ja menee porukkaa; toiset kiinnostuvat opiskelusta, toisia ei enää näy ekan keikan jälkeen.
 
Erittäin viisas kirjoitus, annan pitkästä aikaa plussan!

Aika monella tää näyttää menevän välittömästi henkilökohtaisen tilittämisen puolelle.
 
No anteeks! Kerroin vain omia fiiliksiäni, kun niitä kerran kysyttiin...
 
Se koulutus pyrkii luomaan opiskelijalle mahdollisimman laaja-alaisen perustan muusikkona toimimiseen.
On aika stereotyyppinen näkemys, että PJK:ssa soitetaan vain jazz-standardeja. Soitetaan siellä paljon muutakin.
 
Workshop-kursseilla tuo pitääkin paikkansa! Esim tanssimusa, rock/pop jne. Ja yleisesti muutenkin
MUTTA itse en ole vielä päässyt kitaratunneilla soittamaan mitään muuta kuin jazzstandardeja!
Tämä oli sama myös edellisessä opinahjossani.
Ymmärrän kyllä että jazz on teoriassa vaikeinta matskua ja täten hyvää oppimateriaalia mutta onhan sitä muutakin musaa olemassa! Ja kuinka pitkälle täytyy "perusmuusikon" jazzia osata?
 
Kaikilla soittajilla asiat eivät ole ihan näin.
Rumpalit harjoittelevat tekniikkaa ja laulajat vetävät myös pop biisejä tunneillaan.
Mutta kitaratunneilla on aivan sama onko tekniikkani päin honkia kunhan vain löydän löydän oikeat korvaussoinnut ja hyvää linjaa standardin päälle.

Olen itsekin kitaristi, ja opiskelin PJK:ssa joitakin vuosia sitten. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat kun kerroit noista kitaratunneista. Itselläni oli vähän sama fiilis silloin, ei liikuttu kovinkaan laajalla alueella. Mutta se on täysin opettajakohtaista. Mun mielestä on valitettavaa, että siellä on niitä kitaramaikkoja, jotka vaan laittaa real book -lapun nuottiständille, ja sanoo että soitahan siitä. Siinä se tunti sitten meneekin, vaikka olisi paljon muutakin ehkä tärkeämpää tsekattavaa. Tietysti on tyyppejä, jotka on siinä kehitysvaiheessa tai tyylillisesti sillä tavalla suuntautuneita, että saavat paljon sellaisesta jazzbiisien soittelusta. Mutta on sitten joitakin ihan loistavia kitaramaikkoja. Se on kyllä ihan tuurista kiinni, että kenen tunneille joudut. Aina on oikeus toivoa jotain toista opettajaa, jos nykyinen ei toimi. Annoin aikaisemman kommenttini ihan yleiseltä pohjalta, ei yksittäisiä soittimia ajatellen.
 
Olisihan siinäkin talossa parannettavaa, mutta en oikein halua arvostella mitenkään voimakkaasti, kun ajattelen sitä opiskelua kokonaisuutena ja kaikkea mitä olen sieltä saanut. Kyllähän nyt esim. kitarapuolella saisi olla jotain uudempiakin naamoja opettajina näiden old school -äijien lisäksi.
 
Että jos nyt kiteytän, niin kitaraopetus ei vastannut minunkaan odotuksiani, mutta teoriapuolelta sain massoittain kaipaamaani tietoa ja bändisoitto kouli minut keikkakelpoiseksi.

Että jos nyt kiteytän, niin kitaraopetus ei vastannut minunkaan odotuksiani, mutta teoriapuolelta sain massoittain kaipaamaani tietoa ja bändisoitto kouli minut keikkakelpoiseksi.
 
Nyt olemme samaa mieltä! Yleisesti toimii hommat hyvin... bändikurssit teoria jne. Minun ensimmäinen kommenttini pohjautui taas hyvin paljon kitaraopetukseen.
Ja se tosiaan on hyvin paljon kiinni opettajasta...ja minulle ei ole osunut se paras mahdollinen! Hän ei motivoi minua enkä saa paljoakaan irti hänen opetuksestaan.

Nyt olemme samaa mieltä! Yleisesti toimii hommat hyvin... bändikurssit teoria jne. Minun ensimmäinen kommenttini pohjautui taas hyvin paljon kitaraopetukseen.
Ja se tosiaan on hyvin paljon kiinni opettajasta...ja minulle ei ole osunut se paras mahdollinen! Hän ei motivoi minua enkä saa paljoakaan irti hänen opetuksestaan.
Sulla on sit sama ongelma kun mulla tällä hetkellä... Mä oon ajatellu sen niin että mä sit jo aika hyvä soittaja kai. Kuitenkin se joka kertaa kehottaa mua kopsailemaan jotain sooloja ja näyttää jonkn pienen makean yhden jutun.Sitä oon ihmetellyt kun jostain syystä ne muut opettajat pändisoitossa ei oo yhtään intona mun soitosta vaan kuittailee koko ajan jotain soinnuista ja skaaloista.
Ehkä se on vaan sitä että kun ollaan sun kanssa niin ylivoimaisia niin meitä on vaan vähän vaikea opettaa.

Onko kellään kokemusta/tietoa harrastus- ja musiikkiopistopuolella soittamisesta?

ylivoimaisia niin meitä on vaan vähän vaikea opettaa.
 
Keukeu! Niinhän sen täytyy olla.
 
Harrastelupuolella olin pienempänä ja se oli todella jees!
Otin kitaratunteja, teoriaa ja bändikoulua ja varsinkin tuo bändikoulu oli tosi hieno ja kehittävä homma, johtuen varmaan loistavasta opettajasta!