Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko näillä aineilla vaikutusta psyykkeeseen taikka muita minkäännäkösiä sivuoireita?
 
Jos enne esitystä (esimerkiksi esitelmän pitämistä) nappaa yhden, niin ihmetteleekö kukaan että mitä tuo on vetäny?

"Tyypillisimmät estolääkkeet ovat betasalpaajat, joilla ikävä kyllä on sivuvaikutuksia, kuten väsymys, huimaus tai painajaisunet"

Lisäksi altistaa astmaatikon henkenahdistuskohtaukselle.

Jos julkinen esiintyminen pelottaa, ei sitä betasalpaajilla pelasta. Klasarimuusikot joskus käyttävät käsien tärinää estääkseen, mutta siitäkin on juttuja kuinka jotkut ottavat saman tien lukua taju kankaalla. Eli ei sovi kaikille.
 
Esiintymispelkoon auttaa vain esiintyminen. Useimmissa tapauksissa siitä pelosta pääsee ihan kohtuuajassa, ja tilalle astuu vain pieni jännitys joka kuuluu asiaan. Jotkut eivät tietysti pääse koskaan, ja onhan sitä loistavia muusikoita jotka ovat joutuneet lopettamaan esiintymiset kokonaan.
 
Useimmat oppivat kuitenkin elämään sen kanssa, vaikka sitten oksennellen ja hikoillen.
;-)

Jos enne esitystä (esimerkiksi esitelmän pitämistä) nappaa yhden, niin ihmetteleekö kukaan että mitä tuo on vetäny?
 
Erittäin todennäköisesti ei huomaa mitään. On nuo betasalpaajat aika harmittomia ja maailmalla pitkään käytössä olleita mömmöjä. Nuo edellä mainitut sivuvaikutuksetkin lienevät aika harvinaisia. Mutta, lääkärin kanssa kannattaa tietysti annostuksesta jutella.
 
edit. "kivi" puhuu asiaa tuossa yllä. Joitakin oireitahan niillä voi poistaa tai vähentää, lähinnä.

Onko näillä aineilla vaikutusta psyykkeeseen taikka muita minkäännäkösiä sivuoireita?
 
Jos enne esitystä (esimerkiksi esitelmän pitämistä) nappaa yhden, niin ihmetteleekö kukaan että mitä tuo on vetäny?
 
Älä tee itsellesi kainalosauvoja.
 
Jos lähdet tolle linjalle ja menee hyvin, päättelet, että mömmöt auttoivat ja tarviit niitä aina. Jos menee huonosti, päättelet, että niitä oli liikaa/liian vähän ja kaikki aika menee sopivan määrän arpomiseen.
 
Mogaa mieluummin tai vaikka oksenna. Tottakai se siinä tuntuu pahalta, kun muut nauraa, mutta ota huomioon, että useimmat pelkää itse vielä enemmän, mutta päinvastoin kuin sinä, eivät edes uskalla sanoa sitä.
 
Ja kuten Kivi kirjoitti, paaaljon useammat esiintyvät taiteilijat, mitä tulee ajatelleeksikaan, pelkäävät esiintymistä kuollakseen. Itsekin olin töissä monta vuotta ryhmässä, missä itsevarman oloinen liideri jokŽainoalla keikalla kävi siinä kolmannen biisin tienoilla oksentamassa. Muutenkin aina, joka kerta, valmistautuminen lavalle menoon oli rituaalien täyttämää puljaamista.

Mä huomasin uuteen bändiin liittyessäni ettei keikat jostain syystä enää jännitä yhtään niin paljon. Mietin asiaa ja tajusin sen johtuvan bändin muiden jätkien paljon isommasta keikkakokemuksesta; siitä että ne ei jännitä lavalle menoa eikä siellä oloa. Se rauhoittaa omaa oloa kun muut ottaa rennosti eikä hötkyile.
 
Oon myös sisäistäny sen että täysin virheetöntä keikkaa ei ole olemassa. Aina tulee soittomokia, mun soittotaidoilla varsinkin jos päätyy riehaamaan vähänkin enemmän... ;) Ne mokat eivät vaan saa (ainakaan mun mielestä) johtua liian vähästä tai löysästä biisien treenaamisesta.
 
Muistakaa että tärkeintä on että lavalla on kivaa! Tämä heijastuu yleisöönkin. Mikään ei ole ankeampaa ku jätkät seisomassa paikoillaan lavalla ja tuijottelemassa lattiaan tai kitaran/basson kaulaan.

Olen kuullut noista vähän negatiivista. Kuulemma monilla klasareilla on käyttö ryöstäytynyt vähän käsistä.

Ei ny varmaan ihan ekana kannata miettiä lääkkeitä avuks. Kyllä tohon muutakin apua luulis löytyvän. Ja loppujen lopuks, Ehkä esiintyminen ei oo kaikkien juttu.

Juuei kuulostaa ollenkaan hyvältä idealta jännitysnappien käyttö. Mieti, kuitenkin siinä esiintyessä jännittää, mitäs seuraavalla kerralla sitten, enemmän nappeja? Kaikkia jännistää esiintyä. Asiaa auttaa roimasti jos osaa hommansa, sillon suorastaan odottaa että pääsee kertomaan siitä muille.
 
"Liitukauden kerrostumista voimme selvästi havaita että saniaiskasveja oli jopa meidän leveysasteillamme!"
 
Ulkomaan kielellä on pykälää jännempää mennä heittämään juttuja, ja laulamaan miua ei saa edes raktorilla. :) Kitaransoitto puolestansa on suorastaan helppoa ja hauskaa.

Se ei kyllä pidä paikkaansa, että kaikkia jännittää esiintyminen.
 
Mieti, kuitenkin siinä esiintyessä jännittää, mitäs seuraavalla kerralla sitten, enemmän nappeja?
 
Niin tai ei ollenkaan nappeja?
 
Kun yhellä tai esim muutamalla kerralla hillitään lääkkeellä sympaattisen hermoston ja adrenaliinin vaikutuksia ja huomataan, että ei ollukkaan paha homma, ei tullu ripuli lahkeeseen, niin kummasti se voi nostaa itsetuntoo. Jollain auttaa jo se kun on pilleri taskussa turvana.
 
Se, että pakottaa ittensä yleisön eteen ja mokaa, voi pahentaakkin koko hommaa, voi tulla traumoja.
 
Tässä vaan tämmösiä ajatuksia, ei suosituksia. Jokainen tehköön miten parhaaks näkee.

Näh. Esiintymispelosta pääsee esiintymällä. Esiintyessä hyvä itsetunto ja itsevarmuus siitä, että muutkin nauttivat esiintymisestäsi vievät jännityksestä vittumaisimman terän pois. Pieni jännittäminen on vain hyväksi: tulee skarpimpi meininki.
 
Itse olen melko luonteva esiintyjä, sillä juonsin penkkarit n. 300 ihmiselle ilman suurempia ongelmia. Pikkuisen oli tietysti viiniä alla, mutta humalassa en ollut. Muita vastaavia tilanteita kohtasin puheviestinnän päättökokeessa. Eipä se suuremmin jaksanut jännittää käydyn kurssin jälkeen.
 
Kannattaa mennä johonkin esiintymiskurssille ja altistaa itsensä tilanteille, jossa joutuu mahdollisesti naurunalaiseksi tai huomion keskipisteeksi. Kun oppii nauramaan itselleen ja hyväksymään virheensä, jännityskin katoaa hiljalleen.

Juuei kuulostaa ollenkaan hyvältä idealta jännitysnappien käyttö. Mieti, kuitenkin siinä esiintyessä jännittää, mitäs seuraavalla kerralla sitten, enemmän nappeja? Kaikkia jännistää esiintyä. Asiaa auttaa roimasti jos osaa hommansa, sillon suorastaan odottaa että pääsee kertomaan siitä muille.
 
"Liitukauden kerrostumista voimme selvästi havaita että saniaiskasveja oli jopa meidän leveysasteillamme!"
 
Ulkomaan kielellä on pykälää jännempää mennä heittämään juttuja, ja laulamaan miua ei saa edes raktorilla. :) Kitaransoitto puolestansa on suorastaan helppoa ja hauskaa.
 
Tuo on totta. Viime perjantaina oli kaksi esitelmää pidettävänä melkein putkeen, ensimmäinen jokien hydrologisen muuttuneisuuden arviointimenetelmästä ja toinen darwinistisesta lääketieteestä. Eka esitys jonkin verran jännitti mutta meni hyvin, sain itseluottamusta ja toista oli suorastaan ilo pitää, koska homma oli hyvin hanskassa ja asia suht kiinnostavaa.
 
Eli rohkeutta ja tsemiä vaan! Hyvin se menee, kun opettelet esitettävän jutun perin pohjin.

Toisaalta ihmiset, jotka eivät järimmin kärsi esiintymiskammosta, ovat huonoja neuvojia asiasta todella pahasti kärsiville. Mutta kyllähän se esiintymiskokemuksen hankkiminen varmasti kannattaa. Eri asia on sitten, että haluaako ihminen joka kammoaa esiintymistä tieten tahtoen hankkimaan kokemuksia.

Kokemus auttaa, mutta taannoisen TKK:n puheviestintäkurssin pitäjä (näyttelijätär, jonka nimeä en tietenkään muista), painotti sitä, että jännitys on luonnollista ja sen yli pääseminen lähtee siitä, että myöntää itselleen jännittävänsä. Että "tuntukoon pahalta, saa tuntuakin".
 
Tuohon jos pystyy ja lampsii uholla sinne lavalle, niin se pelko kääntyy voitoksi. Vahvoista tunteista puhuttaessa ääripäät ovat yllättävän lähellä toisiaan, pelko ja itsevarmuus, itku ja nauru jne.
 
Itse olen koettanut tuota muistella, kun alkaa jänskättää ja sydän jumputtaa. Selkää suoraksi ja tilanne voitoksi.

Joku vois antaa placeboa, mutta ku placeboa ei pysty itse apteekista hakemaan. :(
 
Mites, auttaako tuommoinen salpaaja ollenkaan siihen itse jännitykseen, vai poistaako se vain fyysisiä oireita, kuten vapinaa tai hikoilua? Mielikuva on että itse jännitykseen auttaisi joku eri asia. Emmätiä.

Kokemus auttaa, mutta taannoisen TKK:n puheviestintäkurssin pitäjä (näyttelijätär, jonka nimeä en tietenkään muista), painotti sitä, että jännitys on luonnollista ja sen yli pääseminen lähtee siitä, että myöntää itselleen jännittävänsä. Että "tuntukoon pahalta, saa tuntuakin".
 
Aivan! Tässä tosiaan on ainakin mun kohdalla koko jutun ydin. Että myöntää itselleen, mitä kropassa tapahtuu ennen esitystä. Kannattaa myös tarkkailla omaa kroppaansa ja toimintojaan jännitystilanteessa, auttaa totuttautumaan tilanteeseen. Osaa sitten varautua hyvissä ajoin, tyyliin "1 1/2 h ennen showta lakkaa ruoka maistumasta, 30 min ennen alan ravata jatkuvasti vessassa" jne jne ja tehdä suunnitelmat sitten sen mukaan.

Lähinnä sen takia kyselen, kun tämä esitelmä on pakollinen, eikä sitä voi välttää.
 
Ja tällasissa tilanteissa minunlainen ihminen punastuu, önkyttää, unohtelee mitä edes pitäisi sanoa, tärisee, värisee, hikoilee jne..
 
Paskat oli melkein housuissa jo silloin kun joutui hakemaan yläasteen päättötodistuksen salin edestä rehtorilta.

Lähinnä sen takia kyselen, kun tämä esitelmä on pakollinen, eikä sitä voi välttää.
 
Ja tällasissa tilanteissa minunlainen ihminen punastuu, önkyttää, unohtelee mitä edes pitäisi sanoa, tärisee, värisee, hikoilee jne..
 
Paskat oli melkein housuissa jo silloin kun joutui hakemaan yläasteen päättötodistuksen salin edestä rehtorilta.
 
Auttaisi eteenpäin, jos osaisit sanoa vähän tarkemmin, mikä kyseisessä tilanteessa hermostuttaa eniten?

Mites, auttaako tuommoinen salpaaja ollenkaan siihen itse jännitykseen, vai poistaako se vain fyysisiä oireita, kuten vapinaa tai hikoilua? Mielikuva on että itse jännitykseen auttaisi joku eri asia. Emmätiä.
 
Betasalpaajat poistaa vaan fyysisiä oireita, ei itse vaivaa. Auttaa vähän tapauskohtaisesti. Toimii siltä pohjalta, että sydämen lyöntitiheys laskee. Tietysti ne voi vaikuttaa myös psyykkisesti, että kun tietää ottaneensa pillerin tai se on taskussa varalta, niin helpottaa.
Onhan se totta mooses aina parempi, mitä vähemmän tarttee käyttää lääkkeitä, mutta on niitten käyttö joskus järkevissä puitteissa ihan perusteltuakin.