Yleistä keskustelua musiikista ›

Soundit ja Riffit on pullollaan erilaisten opinahjojen mainoksia, joissa on 160ov muusikon AMK-tutkintoa ja muuta. Hyvä niin. Mutta eihän nyt vaan ole käynyt niin, että tarjonta ylitttää kysynnän, eli AMK-soittajia valmistuu rivissä, mutta hommia ei sitten kuitenkaan ihan niin paljoa olekaan luvassa?
 
Mun (tosin melko vähäinen) kokemus noista koulnkäyneistä soittajista on todella negatiivista, eli täysin vääristynyt kuva monilla siitä, kuinka nyt sitten pitäis olla hommia ja kuinka jotain keikkaa varten nyt pitikin harjoitella niin-ja-niin paljon, ja silti sai vaan näin vähän rahaa. Eihän tuo koulu sinänsä tuota asennetta varmaan kenenkään päähän pistä, samlla tavalla valmistuu ihan muihinkin ammatteihin väkeä vääristynein käsityksin siitä, mitä nyt tuleman pitää kun on pahvit taskussa. No, asennettahan ei voi missään opettaa, ja samlaa prosentilla niitä pölvästejä tulee varmasti esim. kauppaopistosta.
 
Itsellä vaan tulee mieleen, että koulutus maksaa, ja jos koulutetaan 160ov jotain soittajaa, joka ei sitten välttämättä sijoitu mihinkään, kun samalla joku joka ei ole kouluttautunut ikinä sojoittuu työmarkkinoilla ihan ok., niin onkohan työmarkkinat ja koulutus nyt taas kerran pihalla toistensa tekemisistä?
 
Enkä ollenkaan halua väheksyä koulutusta, sehän on enemmän kuin jees, ja olisi melko surkeaa, jos musiikin alallla ei olisi mahdollista Suomessa kouluttautua. Mutta onko tosiaan hommia kaikille valmistuneille, mitä ootte mieltä? Ja pitäiskö sinne koulutukseen hakeutuessa vähän selventää elämän ja soittamisen realiteettejä?
 
EDIT; Niin, ja tiedän myös sen, että eihän koulusta tietenkään mitään keikkamuusikkoja ole tarkoitus valmistua, että omat kokemukset ovat sikäli yksipuolisia että niiden kanssa vain on joutunut olemaan tekemisissä.

Muusikko jos kuka on yksityisyrittäjä. Eli luultavasti iso osa noista koulutusaloista antaa suuntaa oman yrityksen tai "yrityksen" perustamiseen, oli se sitten bändi, nauhoitusstudio, AV-yritys, masterointifirma tai vastaava.

Liikakoulutusta on jo olemassa esim teatteripuolella. Valmistuneet kasaavat parin ihmisen nyrkkipajoja, joilla ei mitään mahdollisuuksia elättää itseään (tilanteen voi tsekata kaupunkien ja muiden apurahahakemuksista).
 
Koulutus itsessään ei tietenkään ole huono juttu, mutta markkinoiden tilanteen huomioiminen olisi melkoisen tärkeää... ei uutta vuosikurssia joka vuosi...
 
On melkoisen turhauttavaa valmistua ja joutua katselemaan vierestä hommia, ammattitaito rapistuu nopeaan.

Sama ongelma lienee myös kuvataide-juttujen kanssa.

Sama ongelma lienee myös kuvataide-juttujen kanssa.
 
Ja tanssijoilla jne.
 
Sehän hyvä puoli koulussa voi olla, että esim bändi syntyy siellä kuin itsestään - Apocalyptica...

Niillä on töitä jotka tunkee ittensä vähän joka paikkaan. ja jotka osaa soittaa ja tulee ihmisten kanssa toimeen.
Ne jotka oottaa kotona paperinsa kanssa duunia on todennäköisesti vähän vähemmillä hommilla.

Niillä on töitä jotka tunkee ittensä vähän joka paikkaan. ja jotka osaa soittaa ja tulee ihmisten kanssa toimeen.
Ne jotka oottaa kotona paperinsa kanssa duunia on todennäköisesti vähän vähemmillä hommilla.
 
Niinhän se on, mutta itse olen törmännyt liian kanssa semmoisiin soittajiin, jotka osaa kyllä soittaa jne. mutta jotka ovat ilmeisesti ammattinsa virallistamisen johdosta sitä mieltä, että vain x-määrä haltuunottoa/ keikka, vaikka se muodollinen pätevyys ei missään nimessä vielä mitään osamista takaa.
 
Kuten sanottu, niin tämähän ei sinänsä ole koulutuksen vika, mutta jokuhan sen illuusion on luonut siitä, että hommia löytyy ja pitää vaatia tasoa tyolosuhteisiin jne.
 
Esim. lääkärien ammattikuntahan on helvetin tarkkaa siitä, ettei lekureita kouluteta määrällisesti liikaa, koska hommia pitää riittää kaikille. Muusikoiden kanssahan nämä hommat on tietenkin hiukan ongelmallisempia. Saati soitinrakentajien...

Sama ongelma lienee myös kuvataide-juttujen kanssa.
 
Osin kyllä, mutta kyllä niitäkin töitä löytyy, jollei ole niin kranttu töiden suhteen. Voi sitä käyttö- ja mainosgrafiikkaakin tehdä eikä leikkiä tositaiteilijaa :)

Threadin aloittajaa komppaan siinä, että muusikoita tosiaankin koulutetaan aivan liikaa. Ongelma on siinä, että konservatoriot ja musiikin ammattikorkeatkin ovat tulosvastuullisia, ja saavat opiskelijamääristään omat valtionosuutensa jne. Toimintaa on pakko pyörittää ja kouluja pitää pystyssä, vaikka niitä on työmarkkinoita nähden aivan liikaa.
 
Olen seurannut erittäin huolestuneena muutaman ystäväni muusikontaivalta. Valittavat katkerana, kun esim. yhtä huilunsoitonopettajan paikkaa saattaa hakea montakymmentä hakijaa. Kun yksi koulutettu saa työpaikan, jää parikymmentä samalla tavalla koulutettua täysin ilman koulutustaan vastaavaa työtä.
 
Kyllä tähän tilanteeseen tulee varmasti muutosta vielä - tai ainakin toivon niin! Aloituspaikkoja muusikon ja soitonopettajien koulutusohjelmiin tulee vähentää, tai muuten valtio heittää koulutusrahojaan kankkulan kaivoon.

Ongelma on siinä, että konservatoriot ja musiikin ammattikorkeatkin ovat tulosvastuullisia, ja saavat opiskelijamääristään omat valtionosuutensa jne. Toimintaa on pakko pyörittää ja kouluja pitää pystyssä, vaikka niitä on työmarkkinoita nähden aivan liikaa.
 
Tätä mä vähän niinkun ajoinkin takaa, vaikka siinä on mulla sitten vielä se toinenkin näkökulma niistä epärealistisista odotuksista sen soittajan homman suhteen.

Mua on myös aina ihmetyttänyt että mihin nämä tuhannet perinteisestä musiikkiopistosysteemistä vuosikymmenien aikana valmistuneet klassisen puolen soittajat ovat sijoittuneet? Näihinhän yhteiskunta on pumpannut varmaan satoja miljoonia euroja vuosien varrella, mutta onko kaikille tai edes osallekaan heistä löytynyt sitten myöhemmin töitä missä tätä kallista koulutusta on päässyt hyödyntämään.
 
Selailin tuossa nettistä hieman faktaa musiikkiopistoista ja noita tietoja lukiessa pikkasen kyllä pisti taas sapettamaan tämän tiettyjen marginaaliryhmien saama taloudellinen tuki.
 
Otteita Kotkan-seudun musiikkiopiston jostain käteen sattuneesta esitelmästä.

"Suomen musiikkielämän vahvuuksia on ympäri maata levittäytynyt musiikkioppilaitosten verkosto.
Musiikkiopistoissa on n. 56 000 opiskelijaa ja niissä työskentelee 3500 opettajaa. Valtion tuki musiikin
perusopetukselle on 211,653,200 FIM (35,571,966 EUR) vuodessa."
 
"Kotkan seudun musiikkiopistossa annetaan opetusta orkesterisoitinten lisäksi pianonsoitossa, laulussa,
harmonikansoitossa, kitaransoitossa ja urkujensoitossa sekä musiikin teoreettisissa aineissa.
 
Lukuvuonna 1999-2000
Kotkan-seudun musiikkiopiston opiskelijat jakautuivat soitinryhmien osalta seuraavasti:
- jousisoittimet 153 ( viulu 114, sello 35, kontrabasso 3, alttoviulu 1)
- puhaltimet 106 ( fl 39, ob 5, kl 16, sax 8, fg
3, cor 4, tr 17, trb 11, tb 3)
- piano 146
- laulu 50
- kitara 22
- sähkökitara ja sähköbasso 6
- lyömäsoittimet 9
- urut 1
- kosketinsoittimet 2 ."
 
Jos tämä tosiaankin edustaa keskivertosuomalaisen musiikkiopiston tarjoaman opetuksen lajikirjoa niin ihmetyttää kyllä suuresti, että tarvitaanko tässä maassa todellakin 150 viulunvinguttajaa 6 sähkökitaristia ja -basistia kohden, vai olisiko tässä suhteessa jotain pientä korjattavaa. Siis suorastaan pöyristyttää ajatella että julkisista rahoista tuetaan yhtä sähköisen kielisoittimen soittajaa kohden kahtakymmentä viittä jousisoittajaa kun kaiken järjen mukaan suhteen pitäisi olla juuri päin vastoin. Ja mihin ihmeeseen häviää kaikki 150 pianonsoittajaa kun kerran rokkibändiin tuntuu olevan aivan mahdotonta löytää minkään tasoista pianon tai keyboardien soittajaa.

ihmetyttää kyllä suuresti, että tarvitaanko tässä maassa todellakin 150 viulunvinguttajaa 6 sähkökitaristia ja -basistia kohden, vai olisiko tässä suhteessa jotain pientä korjattavaa. Siis suorastaan pöyristyttää ajatella että julkisista rahoista tuetaan yhtä sähköisen kielisoittimen soittajaa kohden kahtakymmentä viittä jousisoittajaa kun kaiken järjen mukaan suhteen pitäisi olla juuri päin vastoin.
 
Mietipäs, montako viulistia tarvitaan sinfoniaorkesteriin ja senjälkeen, montako kitaristia on bändissä. Musiikkiopisto ei muuten ole ammatillinen koulu, joissa on aivan toisenlaiset oppilasmäärät.
 
Ja mihin ihmeeseen häviää kaikki 150 pianonsoittajaa kun kerran rokkibändiin tuntuu olevan aivan mahdotonta löytää minkään tasoista pianon tai keyboardien soittajaa.
 
Pianistien määrää en minäkään suostu käsittämään. Ehkäpä niiden työllistyy sillä, että kukapa ei lapsena aloittaisi pianonsoittoa ensimmäisenä soitinvalintanaan ja tarvitaan opettajia tuottamaan tuhatpäin lisää pianisteja?

Pianistien määrää en minäkään suostu käsittämään. Ehkäpä niiden työllistyy sillä, että kukapa ei lapsena aloittaisi pianonsoittoa ensimmäisenä soitinvalintanaan ja tarvitaan opettajia tuottamaan tuhatpäin lisää pianisteja?
 
ties kuin moni soittaa pianoa harrastuksenaan, mutta hyvin harva musiikkiopistossa soittavista jatkaa ammatiksi asti.

ties kuin moni soittaa pianoa harrastuksenaan, mutta hyvin harva musiikkiopistossa soittavista jatkaa ammatiksi asti.
 
Jaa? Sinänsä hassua, että täyspäiväinen musiikinopiskelu noin pääosin kai pitäisi olla ammattiin valmistavaa? Niin no, opistot on tietenkin erikseen, mutta mä ainakin ajoin tässä takaa noita 160ov ja muita koulutuksia ja niiden ylitarjontaa.

Mua on myös aina ihmetyttänyt että mihin nämä tuhannet perinteisestä musiikkiopistosysteemistä vuosikymmenien aikana valmistuneet klassisen puolen soittajat ovat sijoittuneet?
 
Eikö tää ole vähän epäoikeudenmukainen kysymys? Vähän sama kuin kysyisi että mihin kaikki lasten urheiluseurojen junnut katoavat. Että mikseivät ne pelaa lätkää rapakon takana tai pukkaa kuulaa olympialaisissa. Kun ovat jotain tukiaisiakin varmaan saaneet.
 
Edittiä: musiikkiopistolaitoksen myötä sellaisillakin lapsilla, joiden vanhemmilla ei olisi varaa kustantaa kalliita yksityistunteja, on mahdollisuus harrastaa. Tämä lisää tasa-arvoa yhteiskunnassamme!

Joo, kannattaa pitää täysin erillään harrastetavoitteinen perusopetus ja ammatillinen koulutus. Ammatillinen koulutuskin jakaantuu kahteen haaraan: II-asteen ammatilliseen koulutukseen, joka antaa korkeakoulukelpoisuuden ja muusikon ammattitutkinnon; ja AMK-koulutukseen, jota tämä topikki ajaa takaa.
 
Kaiken ammattikoulutuksen, mukaan lukien AMK-tutkintojen, tehtävä on ammatillisten valmiuksien lisäksi ehkäistä syrjäytymistä yhteiskunnassa. Usein oppipolku on seuraavanlainen: 20-vuotiaana alkaa Metallican räpiskely v***aa, kun rokkitähteyskin jäi haaveeksi, ja sitten hakeudutaan toisen asteen opintoihin, joista päädytään AMK:kiin. Ammatillinen sijoittuminen paljastuu vasta kymmenen tai kymmenien vuosien kuluttua, jota ennen jokaisella on mahdollisuutensa sijoittua työelämässä. Pääasia on se että opitaan ja siihen yhteiskunnan on annettava mahdollisuus. Taidealat ja niiden merkitys yhteiskunnassa on mahdotonta arvioida rahassa, mutta mittaamaton se on jopa teostomaksuja purnaavalle taksiluvanhaltijallekin, kun hän ei pysty pitämään NRJ:a pois päältä.

Olen seurannut erittäin huolestuneena muutaman ystäväni muusikontaivalta. Valittavat katkerana, kun esim. yhtä huilunsoitonopettajan paikkaa saattaa hakea montakymmentä hakijaa. Kun yksi koulutettu saa työpaikan, jää parikymmentä samalla tavalla koulutettua täysin ilman koulutustaan vastaavaa työtä.
 
Voin sanoa että keskimäärin uskoisin olevan niin, että jokaisessa pop/jazz ammattioppilaitoksessa on 30 tyypissä alle 10 tyyppiä jotka oikeasti osaa, ja haluaa, ja käyttää aikaa harjoitteluun, ja soittaa bändeissä ja elää sitä musiikkia.
 
Loput treenaa sillon tällön, harva järjestelmällisesti, ottaa vähän viinaa. soittelee heviä ja ottaa vähän viinaa, rämpyttelee.
 
Sitten on porukkaa joka treenaa yksikseen muttei soita bändeissä.
Näinollen heilla ei ole paskankaan hajua miten blueskaava soitetaan.
 
Ne on se valtaosa joka ei työllisty, mutta näkyy tilastoissa kauhistukse´na.

ja valivalivali.... mihinköhän mahtaa perustua se, että Suomalaiset menestyy (klassisen) musiikin ja tanssin saralla maailmalla? Olisikohan se se laaja ja tuettu koulutustarjonta + pätevät valikoituneet opettajat (viittaan siihen yhteen kirjoitukseen, missä yhteen hiulunopettajan paikkaankin oli parikymmentä hakijaa)? Suomalaiset musiikkikorkeakoulut ovat arvostettuja maailmanlaajuisissa vertailuissa. Esim. jenkeistäkin tullaan ottamaan oppia Helsingistä. Kun korkeakouluopiskelu on ilmaista, sillä taataan, että Kaikkein Lahjakkaimmat todella pääsevät pitkälle, eikä opiskelu jää kiinni opintomaksuista. Siitäpä voisi olla jopa ylpeä, ja unohtaa vähäksi aikaa valittamisen.
 
musiikkiopistolaitoksen myötä sellaisillakin lapsilla, joiden vanhemmilla ei olisi varaa kustantaa kalliita yksityistunteja, on mahdollisuus harrastaa. Tämä lisää tasa-arvoa yhteiskunnassamme!
 
Jep. Ja tämä ei todellakaan ole mahdollista monissa muissa maissa.

- Muusikonkoulutuksen aloituspaikkoja AMK-tasolla ollaan vahentamassa. Opetusministerio teki asiasta perati selvityksen, jonka tulokset olivat, kuten etukateen tiedettiin, etta liikaa on ihmisia koulutuksessa.
 
- Harrastuspohjaisen musiikinopiskelun (musiikkiopistot etc) tehtavana on sivistaa kansaa, joten ammattimuusikoiden kannalta on vain edullista etta yleiso on koulutettua myos.
 
- Valitettavasti olen aitiopaikalla seuraamassa, sita miksi Suomeen Yhdysvalloista tullaan opiskelemaan. Valitettavasti siksi, etta Suomeen tulon syy on paasaantoisesti:
Yliopisto-opinnot ovat ulkomaalaisillekin Suomessa ilmaisia, toisin kuin useimmissa muissa maissa.
Yhdysvalloissa taas koulutus on niin kallista, etta se laittaa aktiivisesti etsimaan vaihtoehtoja siella saatavalle muusikonkoulutukselle.
 
- Taidealan arvostusta, tyollistymista ja tilaa on vaikeaa mitata:
1) Taystyollisyyteen ei paasta koskaan, koska osa
taiteilijoista haluaa pitaa itsensa tietoisesti alityollistettyna,
ja keskittya tiettyihin projekteihinsa,
2) edelleen yhteiskunnan kannalta muusikot voivat hoitaa
tehtavansa, siis yllapitaa ja edistaa suomalaista kulttuuria ja
kansallista mielenterveytta, saivatpa muusikot siita rahaa tai eivat.
3) Muusikoiden itsensa kannalta tyotilanteiden vaheneminen
ja yhteiskunnan muuttuminen on mielestani silti erittain huolestuttava ilmio.
 
MrS

>Media-ala....huoh. Jo neljä vuotta sitten liikaa porukkaa koulutettu alalle ja tahti vaan kiihtyy.
 
Reino: "mitä meinaat lähtä opiskelemaan Liisa?"
 
Liisa: "Emmä tiiä...jotain media juttuja kai...emmätiiä...evvvk."
 
offtopik since 98.