Yleistä keskustelua musiikista ›

Paljonko muita kiinnostaa oman suosikkimuusikon elämä musiikin ulkopuolella?
 
Itseni se ei kiinnosta oikeastaan pätkääkään. Poikkeuksena tietysti se, että joku ilmoittaa vaikka julkisesti olevansa rasisti, fasisti tai muuten vastenmielisen aatteen kannattaja.
 
Van Morrison on käsittääkseni scientologian "harrastaja", mutta kun levyillä ei oppia saarnata, ei se minua haittaa. Scientologia taitaa olla esim Hollywoodissa erittäin suosittua..
 
Nykyäänhän erilaisilta julkkisjuoruilta on lähes mahdotonta välttyä - tähdet naivat (ja naivat) tähtiä, josta sitten raportoidaan eri aviisien palstoilla ylenpalttisesti.. kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
 
Mites muilla?

kiinnostaa jossain määrin.
 
neil young on yksi suosikeistani ja esim hänen elämänkertaansa tutustuttuaan huomaa pakostakin kuinka se musiikki pulppuaa suoraan elämästä... eli kiinnostaa omakohtaisesti ainakin tällaisilla pidemmän linjan artisteilla jotka tekee biisejä elämästä. oppiipahan ymmärtämään paremmin mitä niillä biiseillä ja levyillä haetaan ja mistä ne on syntyneet...
 
mut ei tosiaa kiinnosta "X nai Y'n kanssa !!!" lööpit...

Kaksiteräinen miekka. Toisaalta kiinnostaa ja toisaalta ei. Sinällään kiinnostaa muusikon elämäntarina, ajatukset ja asenteet. Varsinkin jos tämä jotenkin on kokemuspohjana musiikille.
 
Toisaalta minua ei paskaakaan kiinnosta, että onko muusikko käynyt kaupassa, kenen kanssa hänet on nähty baarissa, onko hänen suhde nyt kunnossa yms., joita keltainen lehdistö pitää tärkeänä informoida.

Paljonko muita kiinnostaa oman suosikkimuusikon elämä musiikin ulkopuolella?
 
Eipä juuri. Eiköhän ne mahtane elää ihan samanlaista elämää kuin minäkin. Näin olen ainakin käsittänyt, aina keskustelussa nousevat esille samat ongelmat ja asiat ruuanlaitosta ja päivärytmistä katarriin ja hemorroideihin.
;-)

Ei se siviilielämä oikeastaan kiinnosta, mutta ehkä enemmänkin persoonallisuus. Se, että minkälainen henkilö sen musiikin takaa löytyy.

Ei se siviilielämä oikeastaan kiinnosta, mutta ehkä enemmänkin persoonallisuus. Se, että minkälainen henkilö sen musiikin takaa löytyy.
 
Sama juttu. Persoona ajatuksineen musiikin takana kiinnostaa.

Ei kiinnosta. Ihmettelen monesti nimmarikulttuuria. Sehän on vain toisen nimi!

Kiinnostaa jos kiinnostaa. En nyt sanoisi että siviilielämä, mutta joskus ajatukset, asenteet, ja selkeästi musiikista välittyvät voimakkaat tunnelataukset vaikuttavat niin lujaa että kiinnostus syntyy.
 
Kuten jo sanottu, ei kiinnosta kuka on nainut ketä, ja minkävärinen auto sillä on yms yms.
 
Jos joku artisti jollain tavalla koskettaa, niin siitä voi alkaa "imeä" epätietoisestikin lisää sitä samaa fiilistä.
 
Jo mainittu Neil Young on hyvä esimerkki, hänessä kiinnostaa monikin asia. Mutta tiivistettynä: ajatukset ja tunnetilat joita artisti saa heräämään. Joidenkin suosikkien kohdalla niitä tulee, joidenkin ei.

Persoona, tausta, ajatukset ja asenteet kiinnostavat. Varsinainen yksityiselämä ei niinkään.

Persoona, tausta, ajatukset ja asenteet kiinostavat. Varsinainen yksityiselämä ei niinkään.
 
Juuri näin. Kun muidenkin julkkisten yksityiselämä on evvk-osastoa, niin miksi muusikot olisivat poikkeus. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Mulle ne omat mielikuvat on usein tärkeämpiä kuin faktat kun näistä asioista puhutaan.

Ei kiinnosta. Ihmettelen monesti nimmarikulttuuria. Sehän on vain toisen nimi!
 
Siinä kulttuurissahan on se idea että pääsee ihailemansa henkilön lähelle ja jopa vaihtamaan ne pari sanaa: "Saanks nimmarin?" -"Tottakai, ole hyvä" -"Kiitos"
 
Eli joku syy päästä lähelle ja kertoa sillä nimmarilla sitten kotona tai kavereille että "kato kenet tapasin- ja otin sulleki nimmarin"...

Siinä kulttuurissahan on se idea että pääsee ihailemansa henkilön lähelle ja jopa vaihtamaan ne pari sanaa: "Saanks nimmarin?" -"Tottakai, ole hyvä" -"Kiitos"
 
Eli joku syy päästä lähelle ja kertoa sillä nimmarilla sitten kotona tai kavereille että "kato kenet tapasin- ja otin sulleki nimmarin"...
 
Niimpä, mutta luulisi nyt että se jutustelu on tärkeämpää kuin joku nimmari, mitä voi näyttää kavereille.
 
- Saanks nimmarin? (voi että kun se puhuisi mulle jotain siistiä)
- Joo. (mitä vittua tuo mun nimmarilla tekee)
- Kiitti moi. (vittu)

Niimpä, mutta luulisi nyt että se jutustelu on tärkeämpää kuin joku nimmari, mitä voi näyttää kavereille.
 
- Saanks nimmarin? (voi että kun se puhuisi mulle jotain siistiä)
- Joo. (mitä vittua tuo mun nimmarilla tekee)
- Kiitti moi. (vittu)
 
Näin on.. Monet vaan ei tiedä mitä sanoisi, joten toi on tollanen helppo tapa.. Varsinkin junioreille

Ei se siviilielämä oikeastaan kiinnosta, mutta ehkä enemmänkin persoonallisuus. Se, että minkälainen henkilö sen musiikin takaa löytyy.
 
Juuri näin.

Persoona, tausta, ajatukset ja asenteet kiinostavat. Varsinainen yksityiselämä ei niinkään.
 
Konppaan.

Vähemmänpä tuo kiinnostaa. Tai ainakaan en tiedä juuri mitään kenenkään suosikki-artistieni yksityiselämästä - ellei sitten jotain Hendrix-dokkareita moiseksi tietolähteeksi lasketa.

Paganinista ja Horowitzista olen lukenut jokin verran elämänkertoja.. Paitsi paganinista oli vain engl kielellä kirjoja joten en ole niitä kokonaan lukenut.

Kyllä se jonnin verran kiinnostaa, varsinkin jos ko. henkilöä kovinkin katsoo ylöspäin.

Ei kiinnosta. Ihmettelen monesti nimmarikulttuuria. Sehän on vain toisen nimi!
 
Etkä ottaisi Elviksen, Picasson taikka Lincolnin nimmaria jos tarjottaisiin?
 
Elävien nimikirjotuksethan onkin aivan roskaa. Jo jonkin aikaa kuolleena olleen julkkiksen nimi voisikin olla jo varsin mukava koriste.

Triidiä lukematta, tässä kannanottoni (TLKO) :
 
Ei minua kiinnosta ollenkaan. Jos luen ylipäätään yhdenkään artistin haastatteluja , johtuu se siitä että tyhjennän aivojan metrossa uutislehtisatasta vaihingossa lukien.