Yleistä keskustelua musiikista ›

Nykyään ei oikein voi välttyä kuulemasta jokapuolelta uutta musiikkia radiosta, televisiosta, netistä, taustamusiikkina julkisissa tiloissa jne.

Miten suhtaudut uuteen musiikkiin, jonka kuulet ensimmäistä kertaa?

Oletko kriittinen, meneekö musiikki toisesta korvasta ulos tai diggailetko lähes kaikkea kuulemaasi musiikkia estoitta?

Just tänään oli puhetta asiasta.
Minulla tuntuu olevan semmonen vamma että kuuntelen ja analysoin soittoa ihan liikaa. Biisiä pitää kuunnella pari kertaa että voin sanoa miltä se kuulostaa biisinä. Kuuntelen liikaa soittimia.
Riippu toki musiikistakin. Jos bändissä laulaja niin se on melkein etualalla aina. Laulajahan tekee kuitenkin bändin, minusta. Jos bändissä taas on vokalisti niin sitten varmaan soittimet on etusijalla.

En kuule uutta musiikkia mistään. Suhtaudun siihen lähes aina epäillen, toisinaan jopa vihamielisesti. En katso teeveestä ohjelmia jotka sisältävät uutta musiikkia enkä kuuntele radiota. Ainoa uusi musiikki jonka siedän on jo hyväksyttäviksi tietämieni bändien tai artistien tekemää.

Kuuntelen uutta aina tilaisuuden tullen. Ja olen toisinaan erittäin kriittinen. Nykyään jo onnistun kertalaakista päättämään, pidänkö vai en. Esimerkkinä viimeaikaisista kolahduksista toimikoon Bloc Party.
 
EDIT: Ja mielipiteet saattavat ajan saatossa muuttua. En siis pelkää tilannetta, jossa jokin aikaisemmin vastenmielinen musiikki alkaisikin kuulostamaan hyvältä.

En kuule uutta musiikkia mistään. Suhtaudun siihen lähes aina epäillen, toisinaan jopa vihamielisesti. En katso teeveestä ohjelmia jotka sisältävät uutta musiikkia enkä kuuntele radiota. Ainoa uusi musiikki jonka siedän on jo hyväksyttäviksi tietämieni bändien tai artistien tekemää.
 
Etkö edes esim. ystäviesi luona ollessasi kuule musiikkia, jota et ole ennen kuullut? Mistä ja miten löysit nämä bändit jotka ovat "hyväksyttäviä" mielestäsi alunperin?

minä vihaan tätä melusaaste "musiikkia", jota tungetaan väkisin joka puolelta. ei mulla mitään uutta musiikkia vastaan ole, mutta kun ei sitä välttäkään voi...

Autoradio on mun kanavani uuteen musiikkiin. Se tarkoittaa sitä, että olen jopa saattanut kuulla PMMP:n tai Avril Lavignen uusimman hitin ja miettiä sen kautta nykytrendejä, varsinaiseen innostumiseen radion tarjonta ei juuri edellytyksiä suo.
 
Vakain tuumin ja harkiten saattaa tulla valittua Radio Suomi, Sputnik (kiva kuulla miten venäläinen maku eroaa meikäläisestä), Radio Helsinki tai ehkä X-trem'in teemaohjelmat. Muuten kanava vaeltaa Suomipopin, 952:n, Mafian, Pohjanmaan Radion ja Iskelmäradion välillä mihinkään niistä pysähtymättä.

Autoradio on mun kanavani uuteen musiikkiin.
 
Mutta mitä tämä musiikki pääsi sisällä tuottaa? Miten koet kuulemasi uuden musiikin?
 
Enkä tarkoita tällä kysymyksellä vain artistien musiikkia, joita ei entuudeltaan tunne vaan kaikkea uutta musiikkia ja sitä miten siihen suhtauu.

Miksi kuunnella uutta kun niin paljon vanhaakin on kuulematta.

Mutta mitä tämä musiikki pääsi sisällä tuottaa? Miten koet kuulemasi uuden musiikin?
 
"Kas, onko Samuli Edelmannilla ja Sakari Kuosmasella sama tuottaja?"
 
"Ai, taas tää puhelinmikrofonisoundi, onkse tullut jo takaisin?"
 
"Kiva vire. Lieneekö Handella suunnitelmissa lähteä hakemaan stadin vanhojen tataarisukujen perinteistä sävelmaailmaa?"
 
"Ai, iskelmäradiossa soitetaan kitaramusana nykyään surffiakin eikä vain rautalankaa?"
 
Enkä tarkoita tällä kysymyksellä vain artistien musiikkia, joita ei entuudeltaan tunne vaan kaikkea uutta musiikkia ja sitä miten siihen suhtauu.
 
"Olisinpa keksinyt tuon itse!"
 
"Tää on varmaan Anssi Kela. Pitää ajaa parkkiin, että ehtii kuunnella kaikki sanat."

Miksi kuunnella uutta kun niin paljon vanhaakin on kuulematta.
 
Siis ennen kuulematon musiikki (musiikki/biisi mitä et ole itse ennen kuullut) on tässä tapauksessa uutta musiikkia ja pointti siinä mitä koitan kysyä.
 
Miten sinulle "uusi" musiikki merkitsee?
 
Ja kuuleehan eri tilanteissa paljon kuitenkin iältään "vanhaa" musiikkia, kuin ihan tuoretta.

En pidä juurikaan uudesta musiikista. Vanhassa vara parempi muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.

Autoradio on mun kanavani uuteen musiikkiin. Se tarkoittaa sitä, että olen jopa saattanut kuulla PMMP:n tai Avril Lavignen uusimman hitin ja miettiä sen kautta nykytrendejä, varsinaiseen innostumiseen radion tarjonta ei juuri edellytyksiä suo.
 
Sama juttu. Yleensä kaikkea uutta musiikkia tulee verrattua johonkin vanhaan, negatiiviseen sävyyn tietysti. Aina kun kuulee uutta mökämusiikkia (onpa sitten kyseessä Slipknot tai vaikka Mokoma), niin tulee mieleen, että Black Sabbath teki tämän 18945858934806349067306 kertaa paremmin ja hevimmin. Aina löytää jonkun vertailukohdan, kunnes alkaa pitää biisistä.

"Kas, onko Samuli Edelmannilla ja Sakari Kuosmasella sama tuottaja?"
 
"Ai, taas tää puhelinmikrofonisoundi, onkse tullut jo takaisin?"
 
"Kiva vire. Lieneekö Handella suunnitelmissa lähteä hakemaan stadin vanhojen tataarisukujen perinteistä sävelmaailmaa?"
 
"Ai, iskelmäradiossa soitetaan kitaramusana nykyään surffiakin eikä vain rautalankaa?"
 
"Olisinpa keksinyt tuon itse!"
 
Nyt on pakko syventää aihetta juuri kiven kohdalla. Onko siis näin, ettei uusi musiikki ole viime vuosina kertaakaan aiheuttanut sulle sellaista euforista leijuntafiilistä, joka syntyy silloin kun tutustuu ensimmäisiä kertoja omiin tuleviin kestosuosikkeihinsa?
Onko kyse iästä, musiikin muuttumisesta, molemmista, jostain muusta?

Avomielisesti, ainakin kuvittelen suhtautuvani =)

Nyt on pakko syventää aihetta juuri kiven kohdalla. Onko siis näin, ettei uusi musiikki ole viime vuosina kertaakaan aiheuttanut sulle sellaista euforista leijuntafiilistä, joka syntyy silloin kun tutustuu ensimmäisiä kertoja omiin tuleviin kestosuosikkeihinsa?
Onko kyse iästä, musiikin muuttumisesta, molemmista, jostain muusta?
 
Jostain muusta - radiosta!
 
Kyllä mulle tulee musiikista edelleen sellainen fiilis, sitä musiikkia vain ei juuri koskaan kuule radiosta, ja jos kuulisi, en kuitenkaan osaisi keskittyä siihen liikenteeltä. Ja jos osaisin, ajaisin varmaan kolarin.
 
Ystäväpiirin tai satunnaisostelun kautta mulle tuleva musiikki saattaa aiheutta vaikka kuinka voimakkaita reaktioita, joista on analyyttisuus kaukana. Mut jotain Britney Spearsia ei voi digata kuin analyyttisesti, hyvin tehtynä tuotteena. Robbie Williamsia sen sijaan voi, mutta siltä soitetaan aina ne samat biisit.

Siis ennen kuulematon musiikki (musiikki/biisi mitä et ole ennen kuullut) on tässä tapauksessa uutta musiikkia ja pointti siinä mitä koitan kysyä tässä.
 
Niin no mä meinaan semmoista tuotantoa joka on ollut pitkään olemassa ja johon kiinnostusta löytyy mutta johon siihenkään ei aika meinaa riittää niin ei sitteen uusia tuttavuuksiakaan jaksa kuunnella. Tai siis...
 
Teini-iän jälkeen mikään ei oo iskenyt kunnolla, ei vaan jaksa innostua mistään niin kuin ennen. Jotenkin ainakin tuntuu että uusi kotimainen musa on jotain örinämurinaa/melodeathia?/äärimmäistätsembalokikulia. Viimesin bändi josta oon mitenkään innostunut on ollut Stone, ja siitäkin on jo aikaa.
 
Tai no, sanotaan nyt että Kilpi kolahti heti. Tuli semmonen olo että "Vau, tehäänkö tallaistakin vielä!?" Sanoituksien puolella vähän tökkii, muuten toimii.

Teini-iän jälkeen mikään ei oo iskenyt kunnolla, ei vaan jaksa innostua mistään niin kuin ennen. Jotenkin ainakin tuntuu että uusi kotimainen musa on jotain örinämurinaa/melodeathia?/äärimmäistätsembalokikulia.
 
Eli vain tämä iskee sulle enää kunnolla:
 
http://muusikoiden.net/dyn/members/4480.jpg
 
;)

Eli vain tämä iskee sulle enää kunnolla:
 
http://muusikoiden.net/dyn/members/4480.jpg
 
;)
 
Uuh, kyllä! (jälkipolville kerrottakoon että tällä hetkellä tuossa oli kuva muinaisesta pop-yhtyeestä!)

Jostain muusta - radiosta!
 
Täytyy allekirjoittaneen kehittää sekä keskittymiskykyä että lukutaitoa näköjään... :)
 
Kyllä mulle tulee musiikista edelleen sellainen fiilis, sitä musiikkia vain ei juuri koskaan kuule radiosta, ja jos kuulisi, en kuitenkaan osaisi keskittyä siihen liikenteeltä. Ja jos osaisin, ajaisin varmaan kolarin.
 
Ystäväpiirin tai satunnaisostelun kautta mulle tuleva musiikki saattaa aiheutta vaikka kuinka voimakkaita reaktioita, joista on analyyttisuus kaukana. Mut jotain Britney Spearsia ei voi digata kuin analyyttisesti, hyvin tehtynä tuotteena. Robbie Williamsia sen sijaan voi, mutta siltä soitetaan aina ne samat biisit.
 
Tyhjentävä selvitys. Kiitän.