Yleistä keskustelua musiikista ›

(Aluksi todettakoon, että suoritin aiheesta haun mutta en löytänyt mitään "sopivaa", liekö hakijassa vika.. joka tapauksessa aloitan nyt aiheesta uuden ketjun. Eli en kaipaa tänne linkkejä aiempiin keskusteluihin..)
 
Millaisia ovat/ovat olleet omat musiikintuntisi kouluajoilta?? Tarkoitan lähinnä peruskouluaikaa, mutta myös myöhemmät kokemukset (lukio/..) kiinnostavat. Eli mitä asioita on opetettu, onko ollut teoriaa vai laulua vai soittoa vai kaikkea tätä?
 
Olen utelias, koska omat kokemukseni eivät ole kovin miellyttäviä. Ala-asteella musiikinopettajamme oli vanha, lähes eläkeikäinen naisopettaja, joka oli kyllä hyvin lahjakas musiikillisesti (kirkkokuoro ym), mutta ei osannut tehdä musiikista kiinnostavaa. Teoriaa käytiin läpi ja lauluja laulettiin, sekä tietysti ne perinteiset nokkahuilun soitot. Suurin osa oppilaista ei kuitenkaan saanut ala-asteella mitään irti musiikintunneistamme, paitsi oppi pari uutta lastenlaulua. Toisaalta, ei se nyt niin vakavaa ole vielä siinä vaiheessa.
 
Yläasteella opettajamme oli hyvin pätevä, mutta painotti opetuksen täysin klassiseen, eikä tunneilla tehty muuta kuin "opeteltiin" (eli oppilaat nukkuivat tunnin kun opettaja yritti selittää) nuotteja ym teoriaa. Sen lisäksi kuunneltiin jonkin verran musiikkia, ja tunnin kohokohta oli kun viimeiset n.10min sai kuunnella oppilaiden omia levyjä. Kun valittiin kuunneltavaksi vähänkään raskaampaa musiikkia, opettaja haukkui koko tyylilajin maanrakoon "hyi kauhea mitä hakkaamista, .."!!
 
Lukiolla meillä oli sama opettaja kuin yläasteella, mutta onneksi (!!) sain itse vapautuksen, koska olen musiikkiopiston opinnoissa niin pitkällä, ettei tunneista olisi mitään hyötyä.
 
Surku vain käy niitä kaikkia muita joiden täytyy käydä kyseisillä tunneilla. Sieltä ei saa mitään hyödyllistä tietoa, sillä teoriaopetus on tehty harvinaisen kuivaksi ja jos lauletaan, niin lauletaan opettajan säestyksellä (=pianonhakkauksen yli ei kuuluisi edes oopperalaulajan ääni). Tutkielman aiheen oppilaat saavat sentään valita itse ja sieltä saattaa jopa jotain hyödyllistä tietoa tarttua mukaan.
 
Mitkä ovat teidän kokemuksenne? Ovatko musiikinopettajanne olleet innostavia, hyviä, huonoja, ..??

Mitkä ovat teidän kokemuksenne? Ovatko musiikinopettajanne olleet innostavia, hyviä, huonoja, ..??
 
Ala-asteella oli semmonen old school klassinen vanha naisihminen. Olihan se hemmetin tylsää, tutkittiin taidemusiikin historiaa ja soitettiin nokkahuiluja. Se yritti meille nappularokkareille varmaan jotenkin klassisen hienouksia opettaa. Yläasteelle saatiin semmonen vähän toisenlainen (naisopettaja hänkin) jonka kanssa onneksi painotettiin bändisoittoa, mutta vähän kuivakka hänkin.

Tällanen löyty ala-astetta koskien:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=35827

Aloitan kehumisella: Meillä oli yläasteella ja lukiossa loistavat musiikinopettajat, joita kiitän kyllä monesta asiasta, muun muassa siitä että kiinnostuin bändisoittimista ja ryhdyin basistiksi. Kaksi erittäin mukavaa naisihmistä, joiden kanssa olen ollut paljon tekemisissä koulun ulkopuolellakin.
 
Kun nyt ajatellaan kuitenkin kronologisesti, niin ala-asteella musiikinopetus oli lähinnä sitä mitä se kaikilla varmasti on ollut. Pianoa, lumiukkolauluja, marakassinpaukutusta. Nokkahuilua en tosin muista koskaan soittaneeni. Jotain laulu- ja soittokokeita oli. Ensimmäiset musiikin numerot olivat seiskaa-kasia, mutta kun rohkenin tuoda kerran soittokokeeseen trumpetin, numerot hyppäsivät kymppiin. Musiikin kuuntelua ei juurikaan harrastettu, mitä nyt joitakin iänikuisia levyraateja oli. Tällaisen ala-asteen musiikinopetuksen perusidea lieneekin siinä, että lapsille edes hitusen raotetaan ovea musiikin maailmaan. Sinänsä mitään varsinaista hyötyä näistä tuskin on.
 
Yläasteella meininki sitten muuttui, kun opettaja vaihtui ja tuli bändisoittimien räpeltämistä. Allekirjoittanut myi sielunsa saatanalle ja vaihtoi trumpetista bassoon, big bandista rokkiin. Yläasteella musiikin tunneilla oli tietysti se, että siellä istui eniten sellaista porukkaa, jota mikään ei kiinnostanut. Meitä innostuneempia oli onneksi sen verran, että "I Will Stay" ja muut vedettiin miljoonaan kertaan, vaihtelevalla menestyksellä (kyseisen musiikinopettajan häissä joidenkin vuosien kuluttua me vanhat oppilaat soitimme "I Will Stayn" ylimääräisenä ex-tempore -vetona tanssisetin päätteeksi). Todellista opetustakin alkoi löytyä, käytiin läpi erilaisia musiikkityylejä ja aikakausia kuunnellen ja soitellen. Teoriaopetus jäi vähemmälle. Yläasteella ainakin minä sain kipinän bändihommeleihin ja innostuin todella musiikista, eli jotain iloa musiikintunneista oli.
 
Lukiossa sitten oli aluksi sama opettaja kuin yläasteellakin. Tällä kertaa musiikintunnit olivat vapaaehtoisia, eli porukkaa oli vähemmän mutta sitäkin innostuneempana. Eli meininki oli kova, ja musiikintunnit ovat parhaiden lukiomuistojeni joukossa. Tämä vakkariporukka soitti sitten kaikissa mahdollisissa koulun juhlissa, mitä oli kyllä tehty jo yläasteellakin. Varsinainen opetus oli oikeastaan samaa kuin aikaisempikin, eri musiikkilajeja ja muuta, mutta lähinnä tunnit menivät jammatessa. Voi olla, että aiemmin musiikkia harrastamaton ei olisi saanut paljoakaan irti noista ajoista.
 
Kokonaisuutena sanoisin, että en olisi nyt täällä kirjoittelemassa, en olisi bändissä eikä minulla olisi bassoa eikä levyhyllyä mikäli saamani musiikinopetus ei olisi ollut sitä mitä se oli. Loppua kohden oli aina vain hauskempaa, mikä tietysti selittyy vapaaehtoisuuden lisääntymisellä ja porukan koostumuksella, mutta myös opettajilla.

Ala-asteella laulettiin lastenlauluja ja pimputettiin nokkahuiluja.
 
Ei oikein huvittanu. Ala-asteen ehkä puolessa välissä sitten kusetin itelleni vapautuksen nokkahuilusta. Opettajalle meni täydestä, ei tarvinnu enää pimputtaa.
 
Yläasteella pari ekaa tuntia opeteltiin jotain säveltäjien historiaa. Opettaja kirjotti taululle ja oppilaat kirjotti perässä vihkoon. Ne olikin ainoot musantunnit joilla kävin.
 
Kokonaisuudessaan aika naurettavaa pelleilyä.
 
Lisäys: Ainiin, pakko vielä huomauttaa, että musatunneillaKIN (ala-asteella) opettajien mielistelijät* sai automaattisesti kympin todistukseen. Eivät kyllä mitään osannu (paitsi nuolla perseitä). Laulo vituilleen ja soitti vituilleen.
 
*Ne tyypit jotka vei opettajille kukkia puku päällä rusetti kaulassa.

Aika naurettavan vähäistä oli musiikin opetus ala-asteella. Soittimia ei soitettu, lähinnä laulettiin eipä muuta. Nokkahuilua vähän opeteltiin soittamaan. Jota muuten nyt jostain syystä tahtoisin alkaa soittamaan enemmän. Vähän treenailin joku aika sitten. Pitänee jatkaa joskus.
 
Yläasteella sitten soiteltiinkin jopa jonkun verran ja tehtiin jollain kevyenmusiikin kurssilla sitten CD, mutta ei sielläkään sen kummempaa. Soittaminenkin oli lähinnä kitaran raiskausta.

Ala-asteen musiikinopetus on tuottanut lähinnä painajaisia, raivoa, turhautumista yms...
Aivan, nokkahuilua ja yhteislaulua, rumpuihin, kitaraan tms. ei koskettu kertaakaan.
Ylä-asteella opettajana taasen on sibelius-hullu ukko jonka joka toinen tunti on Sibeliusta ja hänen oppejansa. Soittaa saa sentään välillä.

Olen lähes aina inhonnut musiikin tunteja, paitsi nyt lukiossa.
Ala-asteella se oli sitä pianon pimputuksen ja opettajan oman äänen yli laulamista ja nokkahuilun soittoa. Meillä taisi olla joka vuonna eri opettaja musiikissa, ja järjestään pidin kaikkia tyhminä. Ihmettelen edelleen, että minkä takia ala-asteella ei voida jo opetella myös soittamaan, miksi aina painotetaan vain laulua? Meillä ainakin musiikin numero tuli lähes suoraan laulukokeen numerosta.
 
Yläasteella musiikin opettajien vaihtuminen jatkui. Alettiin sentään soitella soittimia, allekirjoittaneella tosin oli silloin asennevamma kaikkea sellasta kohtaan, mutta mm. yksi opettajista käski varsinkin rumpalia aina soittamaan kovin hiljaa.
No, sitten eräs opettaja joka taisi olla suuremman osan vuodesta kertoi aina omasta bändistään ja mm. meikkisalkkunsa sisällöstä ja siitä minkälaiset tökötit naamassa hän milloinkin nousee lavalle. Hänen aikanaan kuitenkin soiteltiin jotain ja tehtiin kai jotain esitelmiäkin yms. En kuitenkaan innostunut musiikista niin paljoa, että olisin sen valinnaiseksi ottanut.
 
Nyt lukiossa on sama opettaja, joka tuli yläasteelle opettamaan silloin kun menin kasille. Ja näin jälkeen päin olen ajatellut että jos olisin valinnaisaineita valitessani tiennyt että opettaja vaihtuu niin mukavaksi, olisin jopa saattanut valita musiikin. No, turha jossitella. Joka tapauksessa, nyt keväällä minulla oli musiikin peruskurssi lukiossa, ja pidin kovasti. Teoriaa oli sopivasti, ja soittamista erittäin sopivasti. Biisejä oli kiva vetää, ja tunnelma oli rento.

Minun ala-asteen opettaja on toiselta ammatiltaan muusikko, eli tunnitkin olivat varmasti keskivertoa mielenkiintoisemmat. Jouduimme kyllä soittamaan nokkahuilujakin, mutta halukkaat saivat erikoistua matalampiin (altto, tenori, basso) nokkahuiluihin sopraanon sijaan. Nuotit oli osattava, ja klassisen musiikin klassikot tunnettava. Joskus jopa pureuduimme Eppu Normaalin lyriikoiden merkitykseen tunneilla opettajan johdolla.
 
Keräsimme varat leirikouluihin keikkailemalla. Soitimme myös tjemberumpuja jossain proggiksessa. Saimme aika isojakin keikkoja tuon tjembe-projektin saralta.
 
Ja keväisin oli kamala kiire saada matematiikan tehtävät loppuun, kun olimme vain musisoineet koko syksyn =D
 
Yläasteella lopetin koulumusiikin kokonaan. Osasin nuotit, soitin koskettimia/pianoa, kitaraa, bassoa, tjembeä, kaikkia nokkahuiluja ja poikkihuilua, osasin sen pakollisen beat-kompin rummuilla, sain kirjallisesta kokeesta 9œ:n ja laulukokeesta tasan 9.
 
Ja numeroksi pelkkä 9! Ne jotka lauloivat kympin, saivat kympin, vaikka eivät mitään muuta osanneetkaan. Perseestä.
 
Lukion musiikinopettajani sitten taas innosti minut koulumusiikista. Meillä oli laaja tarjonta pakollisista kursseista bändi- ja digitaaliäänityksen kursseihin. Vihdoin tuli 10 musiikista ja sutasinpa samalla lukion musiikindiplominkin =D

No joo:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=75063

Ne olikin ainoot musantunnit joilla kävin.
 
Kokonaisuudessaan aika naurettavaa pelleilyä.

 
Tsihi.
 
Musiikin tunnit menivät siinä missä muukin koulu, eli ihan kivaa oli.

Tsihi.
 
Tarkennatko vähäsen.
 
Lisäys: Tai mikäpä tossa, ei tarvi. Ei vaan oikeen aukee kun mun mielestä olis Tsihi käydä tommosilla tunneilla.

Tarkennatko vähäsen.
 
Lisäys: Tai mikäpä tossa, ei tarvi. Ei vaan oikeen aukee kun mun mielestä olis käydä tommosilla tunneilla.
 
Ei ollut tarkoitus moralisoida, toin mielestäni vaan hassun tekstinkohdan esille. Tuosta kun sai sellaisen kuva, että kävit kahdella tunnilla ja sen perusteella sanot koko hommaa täydeksi pelleilyksi. Vaikka taisit tarkoittaa sitä, että ala-asteen ja niiden parin tunnin perusteella ne tunnit olisivat turhia.
 
Ja mitä olen sinun asennettasi asioihin tällä foorumilla seurannut, niin ne todellakin olisivat olleet sinulle täysin turhia.
 
Tämänkään tekstin ei ole tarkoitus olla loukkaava.

Ala-asteella perussettiä. Useita opettajia, teoria käytiin läpi, samoin taidemusiikinhistoriaa. Laulettiin ja nokkahuiluiltiin. Yhdeltä vuodelta muistan basson. Sähköbasson. Se oli hienoa.
 
Yläasteella musiikin ensimmäinen kursi oli sangen rasittava, koska se oli pakollinen ja opettajamme oli välinpitämätön, vaikkakin ihan mukava. Valinnaist musiikinkurssit olivat loistavia, naisopettaja jonka musiikkimaku on monipuolinen; painotusta ei havaittavissa. Lisäksi itse opetukseen tai sen sisältöön liittymättömistä syistä yläasteen valinnaisista musiikinkursseista jäi mukavia muistoja.
 
Lukion kahdesta käymästäni kurssista pakollinen oli mukava, bändisoittokurssi aivan kauhea. Kauhea johtuen instrumenttijakaumasta, pari rumpalia ja basistia, pari laulajaa ja suunnilleen kymmenen kitaristia.

"Nukuin" musiikin tunnit, enkä välittänyt musiikista (soittamisesta lähinnä) sen ikäisenä juuri ollenkaan. On se kummaa, kuinka tyhmä ihminen voi olla.
Yhdeksännen keväällä sitten tajusin soittamisen ilon ja ostin kitaran.
Kaduttaa, kun en voinut edes vähän panostaa niihin tunteihin. Mitä nyt ne pakolliset rumpuloinnit ja bassopätkät rävelsin läpi.
 
Koin siis musiikin opetuksen vasta jälkikäteen.

Meikäläiselle sattui kannuksen ylä-asteelle niinkin hyvä musiikin opettaja joka oli itse osallistunut tango markkoinoille, soitti kitaraa ja pianoa mestarillisesti, osasi laulaa ku pieni eläin ja vielä kohtalaisen hyvän näkönenki. Periaatteessa meikäläisen kitaran soitto on lähteny pääasiassa hänen ansiostaan kehittymään. Suuri kunnia Marjo Perkkiölle. Ala-asteella oli pianomestari musiikin opettajana, oli pärjänny ihan kansainvälisestikkin. Että puutteellisesta musiikin opetuksesta ei ollu kyse. Molemmilta opettajilta oppi niin älyttömän nopeasti kaikkia tarvittavaa.

Meikäläiselle sattui kannuksen ylä-asteelle niinkin hyvä musiikin opettaja joka oli itse osallistunut tango markkoinoille
 
Minun uskonnonopettajani on osallistunut tangomarkkinoille. Laulanut niillä.

Allekirjoitukseni kertonee paljon ainakin ala-asteen osalta.

Allekirjoitukseni kertonee paljon ainakin ala-asteen osalta.
 
HOho! +

ala-asteella oli yks hyvä opettaja. mä tykkäsin siitä opettajasta tosi paljon, vaikka se oli välillä aika tiukkakin. muut ala-asteen opettajat oli ihan kamalia.
 
yläasteella opetus oli aivan järkyttävää ja samoin lukiossa.