Yleistä keskustelua musiikista ›

Pelkäätkö omaa keskinkertaisuuttasi musiikin tekijänä?
 
Mielestäni asia pitäisi vain hyväksyä ja tehdä parhaansa sillä on tekijöitä ja on niitä, jotka vain puhuvat tekevänsä.
 
Itse ainakin arvosta kaikkia jotka tekevät asioita. Sillä ei ole merkitystä mikä on teoksen suhde muihin tehtyihin teoksiin.

Pelkäätkö omaa keskinkertaisuuttasi musiikin tekijänä?
 
Mielestäni asia pitäisi vain hyväksyä ja tehdä parhaansa sillä on tekijöitä ja on niitä, jotka vain puhuvat tekevänsä.
 
Itse ainakin arvosta kaikkia jotka tekevät asioita. Sillä ei ole merkitystä mikä on teoksen suhde muihin tehtyihin teoksiin.
 
minulla taas pitää näkyä se oma kädenjälki jokaisessa teoksessa (niin sävellyksissä kuin valokuvissa ja maalauksissa ynnämuissa), ja varsinkin sävellyksissä olen ottanut sellaisen asenteen että vähintäänkin jokainen piisi pitää olla parempi kun paikallisen "menestyvän" pändin. Tästä johtuu minun hidas julkaisutahtikin.

Olen erittäin keskinkertainen. (Kenties jopa ala-arvoinen?)
Silti ambitioita on ihan vitusti, mutta ei niitä uskalla toteuttaa / ei niihin riitä taito.
 
EDIT: Kuitenkin uskon olevani tarpeeksi omaperäinen tuotoksissain.
EDIT2: Tämänkin päivän olisin voinut viettää treenaten ja työstäen "soolobiisejä", mutta blokki on päällänsässääh...

No, musiikkia ynnä muita taiteita teen tällä hetkellä vain itselleni.
 
Oli minulla joskus yläasteella kriisiä siitä, kun soitin niin montaa eri soitinta hyvin tai jotenkuten, mutta en ollut missään helvetin hyvä, vaikkakin olisin ollut, jos olisin keskittynyt yhteen soittimeen, kuten naapurin Ville teki pianon kohdalla.
 
Visuaalinen älykkyyteeni on nollassa, eikä se minua oikeastaan ole tähänkään asti estänyt tekemästä erilaisia projekteja. Se kutsuu minut mukaan, joka tyylistäni pitää. Se lähtee mukaan, joka minun kanssani tahtoo työskennellä ja aikaansaada.
 
Tietty kriittisyys tulee sitten vastaan, kun sitä pitää alkaa jollekin kohderyhmälle suuntaamaan. Mutta sekin on meikäläisellä yleensä sitä "Mä olisin pystynyt parempaan" -kriittisyyttä kuin "Vittan, kun ei musta ole parempaan" -läpyskää.

Itseäni pidän lähinnä kaikilla musiikin osa-alueilla keskinkertaisena (jos sitäkään), mutta itse olen tyytyväinen niin kauan kuin en tee mitään täydellisiä riman alituksia.
 
Tiivistettynä siis että kunhan itse olen omaan suoritukseeni (oli se mikä tahansa) tyytyväinen niin omasta mielestäni on ihan turha alkaa vertailemaan itseään mihinkään.

nii mä en oo tähä mikää kokenu sanoo paljoo muutaku juu ja jaa ja sen, että kyl mä ainaki pidän itteeni helvetin luovana sällinä sinäänsä, mut okei, totuus on et tuskin mä niin luova oon ku itteeni pidän :D. enkä siitä sitten sen pahemmin kerskuilekaa, aina nöyränä pitää pysyä ja tulen pysymääki. mun toi juttu keskittyy lähinnä kirjoittamisee, tommoste teini rakkaustarinoihi, no siin mä oon iha hyvä, ainaki semmonen fiilis tulee ku saa gimmat spiidaa. sit noit biiseiki tulee joskus inspist tekee, välil iha vitust. mut en oo elämäni aikana saanu kokonaa valmiiks ku yhen biisin alust loppuu, on se iha ookoo ainaki kavereiden mielest.
mun mielest se on ehkä päivä päivältä paskempi ja paskempi :D
yks ongelma on se et mul ei riitä vielä soittotaidot nii pitkälle.
niiku äsken lesoin nii luovuutta on, toivon vaa ettei mun musikaalisuus sit lopu kesken. jengi kyl sanoo et must pitäs tulla kirjailija, mut mä vittu haluun rokkistaraks, oha se ny on siistimpää.... mut ei osaa sanoo mitää viel mä oon 17 mul on elämä edes, joka sitte näyttää aikanaa kaikennäkösii juttui :D

Olen taidoiltani hyvinkin keskinkertainen, enkä ole koskaan ottanut asiakseni aloittaa sellaista hikijumppatreenausta, vaan olen antanut taitojen tulla omalla painollaan kokemuksen mukana. Tämä on ehkä hyvä, ehkä huono asia, mutta syy siihen on juuri siinä, etten pyri mihinkään tiettyyn "hienoon" lopputulokseen, vaan biisiä tehdessäni vain teen niin hyvän biisin kuin kyseisestä biisistä on tulossa, ja jätän sen sitten sellaiseksi kuin se on ollessaan valmis. Pingottamalla ei saa ulos kuin paskaa. Kirjaimellisesti.

En pelkää. Teen vain musiikkia ja välillä tulee omasta mielestä paskaa ja välillä hyvää. Niin yksinkertaista kuin se onkin. :)

Ilmeisesti se pelottaa, koska mitään 'valmista' ei ole aikoihin tullut ulos. Jotain on kadonnut viime vuosina.
 
Liika itsekriittisyys ajaa ulos siitä, mikä lopulta koko touhun ydin. Pääosin kyse on kuitenkin omista haasteista, omasta tekemisen ja onnistumisen ilosta, ja ilon voi tietenkin saavuttaa, vaikka ei onnistuisikaan olemaan kuin keskinkertaisuus muille. Ainakaan loputtomiin ei auta, että kuulee onnistuneensa koskettamaan muita musiikillaan... muiden positiiviset kokemukset eivät kauaa pidä omia ambitiota keinotekoisesti hengissä.

Pääosin kyse on kuitenkin omista haasteista
 
Tätä se on, darling. Taide on pyytteettömimmillään vain ja ainoastaan silloin, kun sitä tehdään vain ja ainoastaan itselleen, itsekkäistä syistä. Ja se on ainoa sellainen asia tässä maailmassa. Eli pirun ainutlaatuista.

Tätä se on, darling. Taide on pyytteettömimmillään vain ja ainoastaan silloin, kun sitä tehdään vain ja ainoastaan itselleen, itsekkäistä syistä. Ja se on ainoa sellainen asia tässä maailmassa. Eli pirun ainutlaatuista.
 
En allekirjoita tätä.

Luulen, että taidetta tehdään pyytettömästi myös toiselle ihmiselle. Aidosti.

Luulen, että taidetta tehdään pyytettömästi myös toiselle ihmiselle. Aidosti.
 
Tehdä toiselle ihmiselle jotain itsekkäistä motiiveista pyörtää homman siihen taiteilijaan itseensä.
 
Tai no siis, näin minä uskon. Itse en koskaan voisi esim. säveltää mitään biisiä mittatilauksesta toiselle (tai voin, mutta se ei ole taidetta vaan pseudotaidetta, mutta minun haluni tehdä sille toiselle jotain on taas eri asia.
 
Olen tehnyt runoja muille ihmisille, mutta vain siitä syystä, että minä halusin, ja tarvitsin sitä toiselle tehtyä runoa.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ei aina ole kuitenkaan näin. Toisesta voi välittää enemmän kuin itsestään.

Toisesta voi välittää enemmän kuin itsestään.
 
Hienosti sanottu +. Se tekisi jonkun toisen vuoksi tehdystä teoksesta taidetta.
 
Minä vain en ole moista koskaan tullut ajatelleeksi, kun ei ole koskaan tullut sellaista tyyppiä vastaan, kestä välittäisi enemmän.

Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Ei aina ole kuitenkaan näin. Toisesta voi välittää enemmän kuin itsestään.
 
Tuollainen tilanne kuitenkin useinmiten edellyttää, että tuo välittäminen pitää yllä jotakin 'asiaa', mikä tuo itselle jotain, mitä haluaa ja mistä saa ns. kiksejä. Musiikin suhteen tuon voisi ajatella jamitteluna, jossa ymmärtää oman pienen osansa olevan tärkeä tekijä inspiroimaan toista soittajaa, jonka soitosta nauttii molemmat osapuolet. Säveltämisen näkökulmasta tilanne on tietty hieman toisenlainen, ja siitä löytyis todennäköisesti vähemmällä vääntämisellä analogia ihmisten välisiin suhteisiin nähden.
 
Vielä kun käytännössäkin olis niin yksinkertaista :)
 
Hyvät yöt...

Vielä kun käytännössäkin olis niin yksinkertaista :)
 

 
Jos asiat käytännössä OIKEASTI olisivat yksinkertaisia, ei kukaan kaipaisi taidetta mihinkään =)

En pelkää enää koska olen hyväksynyt tosiasiat. Luotan siihen että muut bändin jätkät hoitaa homman kotiin ja yritän olla pilaamatta kokonaisuutta. Näin vähän kärjistettynä. Hyviä ideoita voi tietysti syntyä, mutta kokonaisuuden luomiseksi tarvin melkein sen bändin.
 
EDIT: Anteeksi clyde, mutta minä en ainakaan näin aamutuimaan ilman kahvia pystynyt lukemaan sun kirjoitusta.

Keskinkertaisuus on iloinen asia. Ei ole paineita ja saa puuhaa ihan rauhassa mitä huvittaa. Eläköön harmaa luovuus!
 
Ei vaan, välillä ottaa pattiin oma lahjattomuus. Täytyy vaan pyristellä sen minkä voi. Pääasia on se, että nauttii omasta puuhastelustaan. Kyllä olen kuitenkin tyytyväinen aikaansaannoksiin suhteessa omiin taitoihini.

Mä oon iha vi*un hyvä mä.
 
Vertailu muihin taas on jonkun muun hommaa, ei mun.

Oma keskinkertaisuus, hmmm? Enpä ole törmännyt ko. asiaan. ; )