Yleistä keskustelua musiikista ›

Onpahan kyllä kirjavaa väkeä meillä täällä muusikoiden.netissä! Jännä huomata miten Timo Tiluttelija löytää itsensä puoliammattilaisena siinä missä Kalle "20 vuotta kitaraa bändissä soittanut" Keppinen taasen harrastelijana. Muutenkin tuolla Wantedissa tuntuupi olevan vaatimattomuus ja vilpittömyys tiessään ihan niinkuin oikeassakin elämässä!
 
Tapauskohtastahan tämä homma on ja missä se rajaa menee?
 
T.

Onpahan kyllä kirjavaa väkeä meillä täällä muusikoiden.netissä! Jännä huomata miten Timo Tiluttelija löytää itsensä puoliammattilaisena siinä missä Kalle "20 vuotta kitaraa bändissä soittanut" Keppinen taasen harrastelijana. Muutenkin tuolla Wantedissa tuntuupi olevan vaatimattomuus ja vilpittömyys tiessään ihan niinkuin oikeassakin elämässä!
 
Tapauskohtastahan tämä homma on ja missä se rajaa menee?
 
T.
 
Itseänsä noin niinkuin soittajana on turha edes yrittää arvioida.
Parhaimmillaan ihmisen kyvyt, olipa asia mikä tahansa, puhuvat puolestaan taiteen kautta, sillai heijastaa ihmisen persoonaa.
Eli kaitpa parhaimmat taitajat on sellasia omankuuloisia ihmisiä, joiden tekemiset puhuu puolestaan, sanojen sijaan.
Vähän niinkuin esm. oikeesti kovien jätkien ei tartte juosta ympäriinsä boustailemassa kuin kovia ne oikeen on, se on vaan fuulaa.
 
Miun mielestä tällasissa asioissa diplomaattisuus on kaikista fiksuin tapa arvioida asioita puolueettomasti. Vähän niiku mie esm. nään itteni "nälkätaiteilijana", se kuvastaa enemmän allekirjoittaneen asemaa tähän yhteiskuntaan/ympäröivään maailmaan nähden, ennemmin kuin asemaa soittajana. Silti ilmaisee riittävästi suhtautumisesta itse taiteenlajiin, elikkä sen että eipä tätä rahasta ainakaan tehdä heh..
 
Ei taitava puheilla taitavammaksi muutu, se tiedetään Hoho!
=)

Eiköhän kyse ole työtilanteesta. Jos on paljon keikkaa, on puoli-ammattilainen. Jos on keikkaa ihan saakelisti, on ammattilainen. Muut ovat harrastelijoita. Oli sitten soittotaito mikä vaan.
 
Edit. No niin, unohtui työttömät muusikot ja muuta alan koulutuksen saaneet ;)

Kyllä minä näkisin kuitenkin niin että jos olet opiskellut itsesi vaikkapa "muusikoksi" niin olet silloin vähintään puoliammattilainen. Toisaalta tiedän niin paljon tapauksia, joissa voi varmasti jo puhua puoliammattilaisesta, kuitenkaan tekemättä helvetisti keikkaa.
 
Mutta voi että miten se on helppoa tässä nykymedian ihmeellisessä maailmassa, sen ku hiirtä klikkaa niin johan on muusikko vailla vertaa. Soittokokemus orkesterissa: "hmm, tulihan tuota sillä kitaralla jo soiteltua .. öö viisi vuotiaana!" - summa summarum, yli kymmenen vuotta!

Tapauskohtastahan tämä homma on ja missä se rajaa menee?
 
Tätä kysytään joka puolen vuoden välen, ja joskus asiasta väännetään peistä pitkäänkin.
 
Ei ole selvää rajaa. Kysymys on asenteesta, ja loppupeleissä siitä ettei luovuta kun tulee muuta elämäntilannetta vastaan. 99,9% porukasta luovuttaa.
 
Ja taito ei ainakaan ole kriteeri, paras soittaminen kun on sitä, että osaa soittaa tarpeeksi muttei nuottiakaan yli.
:-)
 
EDIT: sanoo Kivi, soittokokemusta orkestereissa 27 vuotta ja mm tuon Feggyn kanssa samoilla levyillä ja lavoilla soitellut.

Koska esim. Kivi vierastaa ammattilais -sanan käyttöä, niin suosittelen sen sijaan käytämään termiä "ammattitaitoinen". Ainakin minä ymmärrän, että ammattitaitoinen soittaja/muusikko on semmoinen joka pärjää niin kotona, keikalla kuin studiossakin. Me muut olemme sitten amatöörejä.

Minkään asian luokittelu ylipäätään ei ole hyvä/paikkaansapitävä juttu. Se vaan helpottaa elämää kummasti kun ihminen tietää paikkansa. Ja helpottaa sen "statuksen" omaksumisessa.
 
Joopa joo. Aivot narikkaan meitsiltä nyt!!... Ja pesukonetta fixaamaan, vaikken kyl osaa Hoho! =)

Koska esim. Kivi vierastaa ammattilais -sanan käyttöä, niin suosittelen sen sijaan käytämään termiä "ammattitaitoinen". Ainakin minä ymmärrän, että ammattitaitoinen soittaja/muusikko on semmoinen joka pärjää niin kotona, keikalla kuin studiossakin. Me muut olemme sitten amatöörejä.
 
Ammattitaitoinen on minusta kyllä vihoviimeinen termi. Meitsin, ei-mitenkään-hyvän-soittajan-näkökulmasta 98% bändeistä on ammattitaitoisia, siis soittavat niin hyvin ettei häiritse. Puhumattakaan sitten siitä, että niitä Zeppelin-coverbändejä pitäisi tästä syystä arvostaa.

Tapauskohtastahan tämä homma on ja missä se rajaa menee?
 
Mielestäni kannattaa kutsua erilaisia musiikintekijöitä eri tasolla oleviksi ammattilaisiksi eli puoli- tai täysammattilaiseksi - vähän niinkuin urheilumaailmassa. Täysammattimuusikoksi voi mielestäni kutsua soittajaa jos tämä kyseinen henkilö tienaa elantonsa pelkästään soittamalla. Puoliammattilaiseksi mielestäni voi kutsua esim. sellaista tyyppiä joka soittaa aktiivisesti keikkailevassa bändissä ja saa keikkapalkkioita mutta nämä saadut palkkiot eivät yksinään riitä elättämään tätä tyyppiä ja hänen täytyy tehdä muuta työtä musiikin lisäksi. Tämän minun määritelmäni mukaan useimmat suomalaiset muusikot luokiteltaisiin puoliammattilaiseksi, koska kaikki heistä eivät tienaa leipäänsä pelkästään soittamalla vaan usein tekevät myös muuta työtä - joka tosin usein liittyy tavalla tai toisella musiikkiin esim. opetustyö tai soittimien myyntityö. Eli kai heitä sitten voikin kutsua täysammattimuusikoiksi. - mene ja tiedä. :) Raja eri tasoisten ammattimuusikoiden ja täysien amatöörien (älä lue negatiivisessa sävyssä.:)) välille on siis mielestäni aika helppo vetää raja kun vertailukohtana on kysymys: elävätkö nämä ihmiset soittamisella? Minusta soittotaidon käyttäminen ammattilaisuuden kriteerinä on harhaa. Amatöörisoittaja voi osata soittaa ainakin yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin kuin ammattilaiseksi luokiteltu soittaja. Ammattitaito ja ammattinimike pitää siis mielestäni pitää tässätapauksessa erillään - toisin kuin monien muiden ammattikuntien kohdalla.

No eikös ammattilainen ole sellainen, joka tienaa elantonsa musiikilla. Ammattitaito onkin sitten asia erikseen ja asenne. Mutta periaatteessa ammattilainen voi olla vähän heikompilahjainenkin kaveri ja taas toisinpäin.

Mielestäni kannattaa kutsua erilaisia musiikintekijöitä eri tasolla oleviksi ammattilaisiksi eli puoli- tai täysammattilaiseksi - vähän niinkuin urheilumaailmassa. Täysammattimuusikoksi voi mielestäni kutsua soittajaa jos tämä kyseinen henkilö tienaa elantonsa pelkästään soittamalla. Puoliammattilaiseksi mielestäni voi kutsua esim. sellaista tyyppiä joka soittaa aktiivisesti keikkailevassa bändissä ja saa keikkapalkkioita mutta nämä saadut palkkiot eivät yksinään riitä elättämään tätä tyyppiä ja hänen täytyy tehdä muuta työtä musiikin lisäksi. Tämän minun määritelmäni mukaan useimmat suomalaiset muusikot luokiteltaisiin puoliammattilaiseksi, koska kaikki heistä eivät tienaa leipäänsä pelkästään soittamalla vaan usein tekevät myös muuta työtä - joka tosin usein liittyy tavalla tai toisella musiikkiin esim. opetustyö tai soittimien myyntityö. Eli kai heitä sitten voikin kutsua täysammattimuusikoiksi. - mene ja tiedä. :) Raja eri tasoisten ammattimuusikoiden ja täysien amatöörien (älä lue negatiivisessa sävyssä.:)) välille on siis mielestäni aika helppo vetää raja kun vertailukohtana on kysymys: elävätkö nämä ihmiset soittamisella? Minusta soittotaidon käyttäminen ammattilaisuuden kriteerinä on harhaa. Amatöörisoittaja voi osata soittaa ainakin yhtä hyvin tai joskus jopa paremmin kuin ammattilaiseksi luokiteltu soittaja. Ammattitaito ja ammattinimike pitää siis mielestäni pitää tässätapauksessa erillään - toisin kuin monien muiden ammattikuntien kohdalla.
 
Näin! Suht osuvasti luonnosteltu

No eikös ammattilainen ole sellainen, joka tienaa elantonsa musiikilla. Ammattitaito onkin sitten asia erikseen ja asenne. Mutta periaatteessa ammattilainen voi olla vähän heikompilahjainenkin kaveri ja taas toisinpäin.
 
Nimenomaan! Tätä juuri tarkoitin tuossa edellisessä kirjoituksessani.

Ammattitaitoinen on minusta kyllä vihoviimeinen termi. Meitsin, ei-mitenkään-hyvän-soittajan-näkökulmasta 98% bändeistä on ammattitaitoisia, siis soittavat niin hyvin ettei häiritse. Puhumattakaan sitten siitä, että niitä Zeppelin-coverbändejä pitäisi tästä syystä arvostaa.
 
No mikäs pakko niitä ammattitaitoisia on arvostaa, jos ei siltä tunnu? Mutta kun jotkut ns. ammattilaiset sanovat etteivät ole ammattilaisia, niin kai niille mokomille joku termi pitää keksiä.
 
Kyllä minä arvostan ammattitaitoista kirvesmiestäkin, vaikka hänen tekemänsä talo ei omiin tarkoituksiini sopisikaan.

No mikäs pakko niitä ammattitaitoisia on arvostaa, jos ei siltä tunnu?
 
Toisinaan täytyy...meitsin siis.

Täysammattimuusikoksi voi mielestäni kutsua soittajaa jos tämä kyseinen henkilö tienaa elantonsa pelkästään soittamalla.

Samanlainen juttu tuli esiin edellisessäkin samaa aihetta sivuavassa kirjoituksessa...Eli, jos ainoastaan soittajat on ammattilaisia, mitäs sitten sovittajat, säveltäjät, tuottajat, sanoittajat yms. tekee...eiks ne oo muusikkoja. Mun mielestä musiikki on paljon muutakin kuin soittamista.

Samanlainen juttu tuli esiin edellisessäkin samaa aihetta sivuavassa kirjoituksessa...Eli, jos ainoastaan soittajat on ammattilaisia, mitäs sitten sovittajat, säveltäjät, tuottajat, sanoittajat yms. tekee...eiks ne oo muusikkoja. Mun mielestä musiikki on paljon muutakin kuin soittamista.
 
muusikko musiikkia (ammatikseen) esittävä, säveltaiteilija- Tietää sivistyssanakirja.
 
Esittävä.
 
Jospa sovittajat ovat sovittajia, säveltäjät säveltäjiä, tuottajat tuottajia jne. Musiikki on paljon muutakin kuin muusikkoutta.

Mun mielestä musiikki on paljon muutakin kuin soittamista.
 
Joo, näin mä asian näen myös: ehkä ennemmin pitäisi puhua musiikin tekemisestä, siihen on helppo mieltää mukaan laajemminkin ihmiset joiden työpanos vaikuttaa musiikin syntymiseen.
 
Tosin mun mielestäni esmes soittimien myyntityö, jonka Jake mainitsi, ei ole musiikin tekemistä vaan myyntityötä. Joskus oon kyllä kuullut semmoisten ihmisten tituleeraavan itseään ammattimuusikoiksi, joiden todellinen duuni sivuaa musiikkia vain erittäin välillisesti.

Samanlainen juttu tuli esiin edellisessäkin samaa aihetta sivuavassa kirjoituksessa...Eli, jos ainoastaan soittajat on ammattilaisia, mitäs sitten sovittajat, säveltäjät, tuottajat, sanoittajat yms. tekee...eiks ne oo muusikkoja. Mun mielestä musiikki on paljon muutakin kuin soittamista.
 
Sama juttu kuin muusikoilla. Jos on töitä, on töitä, teki sitten esittämistä, sanoittamista, sovittamista, mitä vain... Kun on tarpeeksi töitä, on ammattilainen. Jos ei, on joko työtön, harrastelija tai puoli-ammattilainen.

Munst periaatteessa asia on yksinkertainen. Ammattilainen on semmonen, joka tekee ammattimaisesti. Näin asia määritellään muuallakin taidehommissa. Harva taidetyöläinen kun elää pelkästään omasta taiteellisesta työstään vaan esmes kuvataiteilijat opettavat, tekevät graafista suunnittelua, rakentavat näyttelyitä jne jne.
 
Samoin kuin popparitkin. Joku myy soittimia, joku opettaa, osa roudaa, osa soittaa humppaa, osa myy baarissa bisseä. Jotenkin en osaisi mieltää Jukka Gustavssonia harrastajaksi tai harrastelijaksi vaikka hän kai vieläkin siivoo.

Jotenkin en osaisi mieltää Jukka Gustavssonia harrastajaksi tai harrastelijaksi vaikka hän kai vieläkin siivoo.
 
Hänen kaltaisiaan on hyvin paljon. En mä silti sanois esim. Shadowplayn Brandia ammattilaiseksi, jos hän käy muutaman keikan vuodessa heittämässä Suomessa...minkä siivoushommilta ehtii. Musiikintekijä toki ajattelee musiikkia riippumatta siitä missä on tai mitä tekee samalla tavalla kuin vaikka taiteen- tai tieteentekijä. Mutta jos ajattelee putkimiestä, joka vapaa ajallaan harrastaa intohimoisesti savenvalantaa, on vaikea pitää häntä ammattisavenvalajana, vai mitä?
 
On toki paljon ihmisiä, jotka kokoavat elantonsa enemmän tai vähemmän musiikin reunamilta. Tässä tapauksessa on kai yleensä ollut tapana puhua musiikin sekatyömiehistä ja -naisista samalla tavoin kuin taiteen vastaavista. Tai sitten voi puhua vaikuttamisesta musiikialalla. Esimerkiksi jotkut muusikot leventävät leipäänsä kirjoittamalla kritiikkejä lehtiin tai toimimalla klubijärkkäreinä ja dj-hommissa.