Yleistä keskustelua musiikista ›

Kappas vain, kun tässä taannoin joku esitteli Gramexin toimintapolitiikka ja rahankäyttöä koskevaa artikkelia, niin nytpä sattu silmään tämmönen teksti http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/ sivulta. Sieltä kun kelaa vähän alas, niin selviää seuraavaa:
 
6.10.2005
KHO: Gramexille sakkoja, asema on määräävä
 
Lex Karpelaa sivuava tieto on, että korkein hallinto-oikeus on eilen päättänyt pitää voimassa Gramexin markkinaoikeudelta vuonna 2003 saaman 250 000 euron sakon määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä.
 
Samalla tuli viimeinen sana siitä, että Gramexilla todella on määräävä markkina-asema esittävien taitelijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuksien “kollektiivisessa hallinnoinnissa” Suomessa.
 
Kilpailuvirasto valitti radioasemien ilmoitusten perusteella järjestön toiminnasta kilpailuneuvostolle jo vuonna 2001. Valitus koski kaupallisten radioasemien esityskorvausten vaihtelevaa ja omavaltaista hinnoittelua sekä järjestön asettamaa minitariffia, joka oli vuonna 1993 tehdyn välitystuomion vastainen.
 
Gramex on puolustautunut sillä, että sopijat eli järjestö ja radioasemat ovat “tasavartaisia”. KHO:n mielestä ne eivät sitä olleet.
 
Gramexin omat oikeudenkäyntikulut ovat digitodayn tietojen mukaan noin 150 000 euroa, ja lisäksi maksettavaksi lankeavat radioasemien kulut - muutama kymmenentuhatta euroa.
 
Kaiketi Gramexin kassassa riittää rahaa.
 
(Päivitetty 14.28)
 
Siis 400 000 euroa! On siinä pojilla pätäkkää millä mällätä. Onko se sitten ihme että tulokertymästä heruu vain yksi kolmasosa itse asiaan. Toisaalta, olihan "liikevaihto" kai kuitenkin 15 milj. euron luokkaa, että ei tämä nyt vielä niin kovin hirveetä lovea tee.
 
Saas nähdä mitkä on sitten seuraukset.

Kappas vain, kun tässä taannoin joku esitteli Gramexin toimintapolitiikka ja rahankäyttöä koskevaa artikkelia, niin nytpä sattu silmään tämmönen teksti http://www.digitoday.fi/tekijanoikeus/ sivulta. Sieltä kun kelaa vähän alas, niin selviää seuraavaa:
 
Siis 400 000 euroa! On siinä pojilla pätäkkää millä mällätä. Onko se sitten ihme että tulokertymästä heruu vain yksi kolmasosa itse asiaan. Toisaalta, olihan "liikevaihto" kai kuitenkin 15 milj. euron luokkaa, että ei tämä nyt vielä niin kovin hirveetä lovea tee.

 
eipä ole paljon välitetty tuota mainostaa...
 
olisikohan Fortumin optioiden jälkeen seuraavaksi syytä nostaa esille?
 
Gramex pitää vistusti omana tietonaan toimintamenonsa - kannattaisi esittävien taiteilijoiden ryhtyä vähitellen tosissaan kiinnostumaan, että kuka porukan kassilta käy syömässä.
 
Ihmettelen myös, että tekijänoikeusasioissa "muusikkonäkökulmaa" puolustavat eivät ole kiinnittäneet huomiota äänitetuottajien osuuteen gramexissa - - että olisivatko muka muusikko ja levy-yhtiö/kustantaja samalla puolella pöytää - - eipä kannattaisi ihmetellä käsittämättömiä muusikoiden etuja pitkällä tähtäimellä heikentäviä lobbauksia Gramexin puolelta. Koko hommahan on vain isoimpien levy-yhtiöiden etujen ajamista.

Ihmettelen myös, että tekijänoikeusasioissa "muusikkonäkökulmaa" puolustavat eivät ole kiinnittäneet huomiota äänitetuottajien osuuteen gramexissa - - että olisivatko muka muusikko ja levy-yhtiö/kustantaja samalla puolella pöytää - - eipä kannattaisi ihmetellä käsittämättömiä muusikoiden etuja pitkällä tähtäimellä heikentäviä lobbauksia Gramexin puolelta. Koko hommahan on vain isoimpien levy-yhtiöiden etujen ajamista.
 
Kustantajien etujärjestö on Teosto, ei Gramex.
Levy-yhtiöiden etujärjestö on ÄKT.
Tuottajien osuus tulee Gramexilta.
 
Ja on ajateltu, kiitos kysymästä.
 
Muistutukseksi:
 
Teokseen liittyvät asiat - Teosto
Teoksen tulkintaan liittyvät asiat - Gramex

Gramex pitää vistusti omana tietonaan toimintamenonsa - kannattaisi esittävien taiteilijoiden ryhtyä vähitellen tosissaan kiinnostumaan, että kuka porukan kassilta käy syömässä.

Ihmettelen myös, että tekijänoikeusasioissa "muusikkonäkökulmaa" puolustavat eivät ole kiinnittäneet huomiota äänitetuottajien osuuteen gramexissa - - että olisivatko muka muusikko ja levy-yhtiö/kustantaja samalla puolella pöytää - - eipä kannattaisi ihmetellä käsittämättömiä muusikoiden etuja pitkällä tähtäimellä heikentäviä lobbauksia Gramexin puolelta. Koko hommahan on vain isoimpien levy-yhtiöiden etujen ajamista.
 
Koko tämä ala on jollain ihmeen tavalla vääristynyt ja mun on hiukan vaikea uskoa että tässä olisi takana _vain_ jonkun yksittäisen ja tietyn määriteltävissä olevan tahon edut, joskin niinkin varmasti on, mutta en usko että ratkaisu olisi pelkästään näiden järjestöjen siivoaminen jonkinlaista veljeilyä harrastavista tahoista.
 
Yksi ratkaisu olisi kyllä nähdäkseni aika pitkälti esimerkiksi se, että tuottajat mieltävät laajemmin oman positionsa ja järjestäytyvät selkeästi omaksi ja omaa etuaan ajavaksi järjestöksi ja tekevät selvän pesäeron tähän ”isoimpien levy-yhtiöden etuun”. Keskittyisivät olennaiseen sen sijaan että etsivät näennäsisyyllisiä jostain vertaisverkoista tai kopiosuojauksen kiertäjistä.
 
Onnen, ja onnettomuuden, avaimet siltä osin on kyllä ihan heillä itsellään.
 
Tulipa myös mieleen taannoinen Riffi-lehden artikkeli jossa (taas kerran) selviteltiin esimerkiksi CD levyn hinnan muodostusta ja jossa muistaakseni todettiin mm. että uuden ja täysihintaisen levyn hinnasta tuottajan osuus liikkuu 5-7 prosentissa (jakaantuu kaikkien tekijöiden kesken). Artikkeli oli aika pöyristyttävää luettavaa ja loppukaneettina siinä olikin, että artistien kannalta levymyynnillä on lähinnä keikkamyyntiä piristävä vaikutus…
 
Jotenkin tätä taustaa vasten peilattuna tämä täälläkin esiintyvä parku ties mistä tuntuu jotekin, niin, jollain kummallisella tavalla, vääristyneeltä.
 
Entäs jos vaihteeksi käännyttäisiinkin toiseen suuntaan ja vietäisiin vaikka nyt tuo CD hinta-asia johonkin kilpailuvirastoon ja syytettäisiin vaihteeksi vaikka muutamaa suurinta levy-yhtiötä esimerkiksi hintakartellista?

Entäs jos vaihteeksi käännyttäisiinkin toiseen suuntaan ja vietäisiin vaikka nyt tuo CD hinta-asia johonkin kilpailuvirastoon ja syytettäisiin vaihteeksi vaikka muutamaa suurinta levy-yhtiötä esimerkiksi hintakartellista?
 
Kyllä tässä asiassa toimii ihan kysynnän ja tarjonnan laki.
Jos CD menee kaupaksi 20e, miksi myydä halvemmalla?
 
Ei se ole hölmö, joka pyytää...

Kyllä tässä asiassa toimii ihan kysynnän ja tarjonnan laki.
Jos CD menee kaupaksi 20e, miksi myydä halvemmalla?
 
Ei se ole hölmö, joka pyytää...
 
Missasit pointin. Puhe ei ollut levyn myyntihinnasta, vaan sen muodostuksesta.

Yksi ratkaisu olisi kyllä nähdäkseni aika pitkälti esimerkiksi se, että tuottajat mieltävät laajemmin oman positionsa ja järjestäytyvät selkeästi omaksi ja omaa etuaan ajavaksi järjestöksi ja tekevät selvän pesäeron tähän ”isoimpien levy-yhtiöden etuun”. Keskittyisivät olennaiseen sen sijaan että etsivät näennäsisyyllisiä jostain vertaisverkoista tai kopiosuojauksen kiertäjistä.

 
Levy-yhtiö = tuottaja
 
Ja sen järjestön nimi on ÄKT, ja kyseessä on selkeästi omaa etuaan ajava järjestö
:-)
 
ja loppukaneettina siinä olikin, että artistien kannalta levy on lähinnä keikkamyyntiä piristävä vaikutus…
 
Suomessa, niin. Suomessa levymyynnin rahat ovat pieniä verrattuna keikkailun tuomiin, suomessa eletään keikoilla.
 
"Maailmalla" asia on täsmälleen päinvastoin. Siellä keikkailu on parhaimmillaankin nollabudjettihommaa, usein tappiollista, mahdollisesti levy-yhtiön tukemaa, ja keikkailun funktio on kasvattaa levyjen markkina-aluetta ja pitää kuluttajat aktiivisina.
 
Tää ero pitää aina muistaa, ettei lähdetä hakemaan vertailukohtia ei-yhteismitallisista asioista.
 
Entäs jos vaihteeksi käännyttäisiinkin toiseen suuntaan ja vietäisiin vaikka nyt tuo CD hinta-asia johonkin kilpailuvirastoon ja syytettäisiin vaihteeksi vaikka muutamaa suurinta levy-yhtiötä esimerkiksi hintakartellista?
 
Ja oikea hinta olisi..?
 
Viitaten samaan Riffin numeroon, ja sen pääkirjoitukseen, siinä Paloposken Late erittäin terävästi päätteli että levyn hinta voisi olla alhainen ja levy vähittäistavarakaupan kertakäyttötuote, tai levyn hinta voisi olla korkea, ja levy eksklusiivinen ylellisyystuote.
 
Nokkelaa sanailua, mutta kuten silloin todettiin, kumpi tahansa olisi parempi kuin nykyinen "parikymppiä". Eli 5 euroa tai 100 euroa, molemmat ovat perusteltuja, levyyn suhtautumisen vain pitää sitten olla eri.

Missasit pointin. Puhe ei ollut levyn myyntihinnasta, vaan sen muodostuksesta.
 
Joo, en ymmärrä. Mun mielestä levy-yhtiöillä on oikeus myydä tuottamiaan levy mihin hintaan tahansa, oli kustannukset mitkä tahansa.
Mutta, jos yritys ylihinnoittelee tuotteensa, yleensä sille tulee ennemmin tai myöhemmin vaikeuksia.
 
Koko tämä ala on jollain ihmeen tavalla vääristynyt
Tästä olen kanssasi täysin samaa mieltä. Ja kokoajan mennään syvemmälle metsään.
 
Onko elokuvateollisuudella ja DVDllä samanlaista ongelmaa kuin musiikkiteollisuudella ja CDllä. En tiedä, mutta ei minusta.

Asiat ajaa aina itseään. Sitten kun levyt maksaa liikaa, niin kukaan ei osta niitä, ja tulee vastareaktioilmiöitä. Joku tai jotkut, esimerkiksi jokin ryhmä, saattaa alkaa käyttämään jotakin maailmanlaajuista jakelukanavaa jakaakseen omasta mielestään ylihintaista musiikkia ilmaiseksi, ihan piruuttaan.
 
Jossain vaiheessa homman revettyä käsistä tähän herätään, ja levy-yhtiöiden laskeskeltua menetyksiään, päätetään nostaa levyjen hintoja, koska menetetyt miljoonat tulee tottakai kattaa.
 
Eivätköhän opi.

Lennu:
 
Asiat ajaa aina itseään. Sitten kun levyt maksaa liikaa, niin kukaan ei osta niitä, ja tulee vastareaktioilmiöitä. Joku tai jotkut, esimerkiksi jokin ryhmä, saattaa alkaa käyttämään jotakin maailmanlaajuista jakelukanavaa jakaakseen omasta mielestään ylihintaista musiikkia ilmaiseksi, ihan piruuttaan.
 
Jossain vaiheessa homman revettyä käsistä tähän herätään, ja levy-yhtiöiden laskeskeltua menetyksiään, päätetään nostaa levyjen hintoja, koska menetetyt miljoonat tulee tottakai kattaa.
 
Eivätköhän opi.
 
Ei tuollaista voi tapahtua. Ei ainakaan meillä.
:-)

Ihan äkkiä vaan taas kerran se levy-yhtiötoiminnan perusasia, jota kukaan ei tunnu ikinä muistavan. Levy-yhtiön on jatkuvasti satsattava tulevaisuuteen, koska mikään bändi (Rollareita lukuunottamatta) ei elä ja myy ikuisesti. Toisin sanoen sen on "kasvatettava" uusi bändejä ja julkaista niiden levyjä aluksi tappiollisesti. Nämä tappiot katetaan paremmin myyvillä bändeillä. Siksi jokainen euro merkitsee ja jokainen euro pois potista (mm. waretuksen vuoksi) vähentää uusien, nousevien bändien mahdollisuuksia luoda sitä uraa ja tehdä niitä levyjä.
 
Tästä huolimatta mustakin levyjen hinnat ovat liian korkeat. 15e olisi kohtuullinen hinta. Levyjen hintojen laskeminen voisi hyvinkin piristää myyntiä.

Ihan äkkiä vaan taas kerran se levy-yhtiötoiminnan perusasia, jota kukaan ei tunnu ikinä muistavan. Levy-yhtiön on jatkuvasti satsattava tulevaisuuteen, koska mikään bändi (Rollareita
 
Hyvä huomio, mutta olisi mukava jos nyt voitaisiin ihan oikeasti vaihtaa muutama sana tekijöiden näkövinkkelistä. Pliis.

Levy-yhtiö = tuottaja

Ja sen järjestön nimi on ÄKT, ja kyseessä on selkeästi omaa etuaan ajava järjestö
:-)
 
No juu, mutta kun puhuin tuottajista, en tietenkään tarkoita studiossa hääräävää hemmoa jonka toiminimke on tuottaja tai levy-yhtiötä, vaan tuottajaporrasta, säveltäjät, sanoittajat ja biisin tekijät. Varmaan ymmärsitkin, mutta muiden varoille…
 
Suomessa, niin. Suomessa levymyynnin rahat ovat pieniä verrattuna keikkailun tuomiin, suomessa eletään keikoilla.

"Maailmalla" asia on täsmälleen päinvastoin. Siellä keikkailu on parhaimmillaankin nollabudjettihommaa, usein tappiollista, mahdollisesti levy-yhtiön tukemaa, ja keikkailun funktio on kasvattaa levyjen markkina-aluetta ja pitää kuluttajat aktiivisina.
 
Mutta eivätkö suomalaiset muusikot jne. elä juuri suomen tilanteen mukaan? Vai tarkoitatko, että meillä tulisi pyrkiä paremmin kansainväliseen malliin?
 
Ja oikea hinta olisi..?

Nokkelaa sanailua, mutta kuten silloin todettiin, kumpi tahansa olisi parempi kuin nykyinen "parikymppiä". Eli 5 euroa tai 100 euroa, molemmat ovat perusteltuja, levyyn suhtautumisen vain pitää sitten olla eri.
 
Oikea hinta? Ethän nyt sekoita kahta asiaa – tarkoitan koko ajan sitä hintaa jolla tuottaja-porras myy oman työnsä levy-yhtiölle levyä tehdessään. En siis levyn vähittäismyyntihintaa.
 
Onkohan mulla seonnut nyt jotain käsitteitä: Miellän tämän asian niin, että levy-yhtiö ostaa levyn teon ”palveluna” tuottajilta ja (käsitykseni mukaan) _määrää_ (Gramex-esimerkin mukaan, ”neuvotellen”) tälle työlle hinnan, siis sen viitisen prosenttia vähittäismyyntihinnasta ja joka on se osuus jonka tuottajaporras hyvän mielen lisäksi saa uurastuksestaan.
 
Näin se näyttää maalikon silmissä, mutta olenkohan missannut jotain olennaista. Mulla on kyllä varaa antaa periksi.
 
Ps. Älä takerru tähän, mutta en ymmärrä tuota ajatusta että on sama maksaako CD 5 tai 100 euroa. Mitä te (Lauri ja sinä) tällä haluatte viestittää?

Hyvä huomio, mutta olisi mukava jos nyt voitaisiin ihan oikeasti vaihtaa muutama sana tekijöiden näkövinkkelistä. Pliis.
 
Tuo huomio koski nimenomaan tekijän näkökulmaa. Lue se uudelleen ja mieti asiaa.

Tuo huomio koski nimenomaan tekijän näkökulmaa. Lue se uudelleen ja mieti asiaa.
 
Olen lukenut ja sisäistänyt sen moneen kertaan, mutta voitaisiinko palata levy-yhtiön tuotekehityskysymyksiin hiukan myöhemmin.

Olen lukenut ja sisäistänyt sen moneen kertaan, mutta voitaisiinko palata levy-yhtiön tuotekehityskysymyksiin hiukan myöhemmin.
 
Miten vaan. Kerropa nyt ihan selkeästi mitä sinä ajat tässä takaa.

Miten vaan. Kerropa nyt ihan selkeästi mitä sinä ajat tässä takaa.
 
Visioin tässä sitä, että tuottajaporras on levy-yhtiön alihankkija ja kongreettisesti resoneeraan siitä hinnasta (prosenttiosuudesta!) jolla levy-yhtiö ostaa palvelun alihankkijaltaan.
 
Seuraavaksi voi toki jutellan myös levy-yhtiön ongelmista, vaikka oletankin, että kyllä bisnesmies aina hommansa hoitaa.

Visioin tässä sitä, että tuottajaporras on levy-yhtiön alihankkija ja kongreettisesti resoneeraan siitä hinnasta (prosenttiosuudesta!) jolla levy-yhtiö palvelun alihankkijaltaan.
 
Varsin yleinen käytäntö. Sitä kutsutaan masterdiiliksi.
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … php?c=2&t=49920&o=0#p781710

Visioin tässä sitä, että tuottajaporras on levy-yhtiön alihankkija ja kongreettisesti resoneeraan siitä hinnasta (prosenttiosuudesta!) jolla levy-yhtiö palvelun alihankkijaltaan.
 
Seuraavaksi voi toki jutellan myös levy-yhtiön ongelmista, vaikka oletankin, että kyllä bisnesmies aina hommansa hoitaa.
 
Levy-yhtiöt eivät varsinaisesti osta mitään vaan tavallaan liisaavat ,ehkä ikuiseksi ajaksi ,ehkä viikoksi.
 
Edit:tämä siis johtuu soppareista jopissa on aina kaikenlaisia purkamispykäliä.Toiset parempia,toiset huonompia.

No juu, mutta kun puhuin tuottajista, en tietenkään tarkoita studiossa hääräävää hemmoa jonka toiminimke on tuottaja tai levy-yhtiötä, vaan tuottajaporrasta, säveltäjät, sanoittajat ja biisin tekijät. Varmaan ymmärsitkin, mutta muiden varoille…
 
Nuo kulkevat nimikkeen "musiikin tekijät" alla.
 
Mutta eivätkö suomalaiset muusikot jne. elä juuri suomen tilanteen mukaan? Vai tarkoitatko, että meillä tulisi pyrkiä paremmin kansainväliseen malliin?
 
Tarkoitan varoittaa, että suomalaisen toimintakulttuurin pohjalta ei voida tehdä minkäänlaisia linjanvetoja siihen, miten monikansallisten yritysten tulisi toimia.
 
Oikea hinta? Ethän nyt sekoita kahta asiaa – tarkoitan koko ajan sitä hintaa jolla tuottaja-porras myy oman työnsä levy-yhtiölle levyä tehdessään. En siis levyn vähittäismyyntihintaa.
 
Tekijäporras ei myy mitään levy-yhtiölle, vaan tekijät ja julkaisija valmistavat yhdessä äänitteen kaikkine siihen kuuluvine oheisasioineen (kansista mainontaan ja promootioon) ja sopivat sen pohjalta miten raha jakautuu.
 
Onkohan mulla seonnut nyt jotain käsitteitä: Miellän tämän asian niin, että levy-yhtiö ostaa levyn teon ”palveluna” tuottajilta ja (käsitykseni mukaan) _määrää_ (Gramex-esimerkin mukaan, ”neuvotellen”) tälle työlle hinnan, siis sen viitisen prosenttia vähittäismyyntihinnasta ja joka on se osuus jonka tuottajaporras hyvän mielen lisäksi saa uurastuksestaan.
 
Jotain on jäänyt hämäräksi, huomaan.
 
Rojaltiprosentti voi olla minkä kokoinen tahansa sen puitteissa, paljonko jaettavaa jää, selvää standardia ei ole.
 
Prosentteja ei lasketa vähittäismyyntihinnasta.
 
Ps. Älä takerru tähän, mutta en ymmärrä tuota ajatusta että on sama maksaako CD 5 tai 100 euroa. Mitä te (Lauri ja sinä) tällä haluatte viestittää?
 
Suosittelen kaivamaan tuon lehden esiin.
 
Levy voi olla kuin karkkipussi junamatkalle mukaan, ja maksaa vitosen - silloin levyjä pitää saada ruokakaupan kassalta, ja kuluttajien pitää ostaa myös sokkona, ihan vain siksi että kansi on kiva. Silloin levy kilpailee päivittäistavarasarjassa.
 
Tai sitten levy voi olla kuin päivä lasten kanssa Linnanmäellä hampurilaisineen ja hattaroineen, ja maksaa satasen. Kyllähän levystä sen verran viihdettä voi olla, eikö vain? Silloin levy ostetaan harkinnan jälkeen, ja se kilpailee samassa sarjassa teatterikäynnin tai ravintolapäivällisen kanssa - silloin maksetaan elämyksestä.
 
Feggyn lausumaa selventämään vihje: hyvin harva levy maksaa edes kulujaan pois. Kuitenkaan rojaltiennakkoa ei peritä artistilta takaisin, eikä tälle määrätä sanktioita - seuraavat sopimukset ovat kyllä vähän toisennäköisiä ja niistä voidaan vähentää rojalteja takaisin, jos on mistä vähentää. Lontooksi termi on "recoupable but not repayable".