Yleistä keskustelua musiikista ›

Kertokaahan, mikä on se biisi joka parhaiten lukitsee kuulijansa vahvaan tunnelmakuvaan siihen asiaan josta biisi kertoo. Eihän tällaisen biisin tarvitse olla edes hyvä, ja tilannesidonnaisuus tällaisiin tunnelmakuviin on varmasti vahvoilla, mutta mikä lyriikan pätkä, kitarasoolo, biisin nimi tms. yhdistettynä musiikkiin saa teidät pysähtymään ja uppoutumaan juuri siihen "paikkaan"?
 
Niin kornilta kuin se saattaakin kuulostaa, niin mielestäni type o negativen 1 minuutti 20 sekuntia kestävä instrumentaali nimeltään drunk in paris on juuri tällainen tunnelmakuvaus, joka onnistuu tehtävässään erittäin mainiosti.

Aluksi aloin miettiä Julee Cruisen, Leonard Cohenin ja Nick Caven kaihoisia kappaleita, mutta kyllähän se on Ramonesin Rockaway Beach.

Nick Caven Stagger Lee.

Nick Caven Stagger Lee.
 
Olisin junkun Nick Caven biisin valinnut, mutta kun ehdit(te) ensin, niin sanon Pink Floyd:n High Hopes.

Joy Division: Love Will Tear Us Apart ja Heart and Soul sekä Suiciden Frankie Teardrop vangitsevat aina - erilaisin tuloksin tosin, mielentilasta riippuen.

Allman Brothers Bandin Jessica vie meikäläisen 70-luvun syksyiseen jenkkilään, seuraamaan sivusta kalifornialaisten kaulahuivein varustautuneiden teinien keimailua lehtikasojen kanssa.
 
Paljon sanoja. Tuleeko pilkkua?
 
E: D'oh, luin kysymyksen hätäisesti. Tai no, ties vaikka se kertoisikin tästä.

laitetaas sitten perusteltuja kanssa ettei käy tylsäksi.
 
drunk in paris: tämän biisin kun kuulee, haluaa lentää ranskaan ja vetää kunnon kännit jollain semihienolla punaviinillä (yksin, eikä puhua kenellekään mitään, se on joskus kivaa). punaviini pysyy koko illan samana, vaikka pulloja kuluu useita, ja kun lähtee hoippumaan hotellille, toivoo että sataisi sellaista kosteata sadetihkua. Hotellinkin sietäisi oikeastaan olevan hostelli jossain vähän kauempana, sillä kun sinne tihkusateessa tukka märkänä ympärijuovuksissa tallustelee ei pään sisällä kuulu ihmisten puhetta eikä muuta hälinää, vaan tämänkaltainen intstrumentaali.
 
edit: ja se kävely on oikeastaan sellaista 1km/h hoipertelua joka katkeaa aina parin minuutin välein milloin kusihädän takia, milloin vaan jonkun päähänpälkähdyksen takia.

Black Label Society - In This River
Pantera - Hollow
Pantera - Planet Caravan
Pantera - Suicide Note Pt. 1
Korn - Daddy
Korn - Kill You
Kotiteollisuus - Pohjanmaan kautta
Fear Factory - Echoes of My Scream

Bruce Springsteen Nebraska-levy onnistuu vangitsemaan sen traagisten tarinoiden tunnelman täydellisesti. Erityisesti Highway Patrolmanin ja nimibiisin nerokkaat lyriikat ja riisutut sovitukset pelaavat pirun hyvin yhteen. Levyähän pitää kuunnella vain yöaikaan, jotta siitä saa kaiken irti.

Leevi & The Leavingsillä on monta tällaista biisiä, esim. "Jos Helsinki On Kaunis".
Kolmannella Naisella myöskin, vaikkapa "Äiti Pojastaan Pappia Toivoi".

Leevi & The Leavingsillä on monta tällaista biisiä, esim. "Jos Helsinki On Kaunis".
 
Tota täytyy kompata :) On tullu kuunneltuuki seiskatuumaselta kyseistä biisiä näin ensilumien aikaan.
 
Yks biisi jonka vois mainita on Sister Of Mercy - Amphetamine Logic, jotenki tavottaa sellasen ankeen tunnelman ja fiiliksen hyvin ja on muutenkin helvetin hyvä biisi.
 
Mortiiksen The Crypt Of The Wizard albumi taas onnistuu luomaan tosi hyvän peikkotunnelman, sitä kuvittelee kaiken maailman örkkivuoret ja metsäniityt ja peikot sun muut kun kuuntelee kyseistä musaa.... Mortiista paremmin vielä mielestäni toimii Wongraven, se kuvaa skandinaavisia fiiliksiä paremmin kuin mikään muu, mielessä vaan pyörii kuusimetsät...

Kertokaahan, mikä on se biisi joka parhaiten lukitsee kuulijansa vahvaan tunnelmakuvaan siihen asiaan josta biisi kertoo. Eihän tällaisen biisin tarvitse olla edes hyvä, ja tilannesidonnaisuus tällaisiin tunnelmakuviin on varmasti vahvoilla, mutta mikä lyriikan pätkä, kitarasoolo, biisin nimi tms. yhdistettynä musiikkiin saa teidät pysähtymään ja uppoutumaan juuri siihen "paikkaan"?
 
Niitä on ihan vitusti, esim. DS:n Romeo & Juliet, ja moni muu heiltä..
 
..oi, niitä on paljon, mieleni oikein räjähti kun rupesin miettimään. On niitä hirveesti, mutta en ala luettelemaan.

Velvet Undergroundin Heroin vetää aina jotenkin lattiaan, vaikkei lukeudu millään tapaa mielibiiseihini.

Porcupine Treen Don't Hate Me ja etenkin sen fonisoolo ovat mahtavia sateiseen iltaan kaupungissa.

Tom Waitsia kuunnellessa tuppaa ajatus lähteä rullaamaan melkoisella hulinalla.
 
Nick Caven Stagger Lee.
 
On muuten hieno biisi tuo.

Johnny Cash - Hurt
 
Itken pistän, missä vain, millin vain.

Queen - The Show Must Go On
Queen - These Are The Days Of Our Lives
 
molemmista on hieman aistittavissa ettei Freddiellä ollut kovinkaan paljon hiekkaa tiimalasissaan jäljellä. On voinut olla studiossa hartaat hetket kun näitä on äänitelty. Hyvä että Freddie jaksoi omin jaloin seisoa, mutta ääni oli edelleen tallessa.

Hitaammat irkku- tai skottitradit tai si uuremmat soitannat samasta aiheesta. Kaikki tietää mihin ne vievät, joten lienee turha selitellä.
 
Again, straight from a bar,
Joonas.

"Siihen tunnelmaan josta biisi kertoo"
 
Näitäkin on paljon, mutta itselleni mielenkiintoisempia ovat laulut, joista ei tarkkaan tiedä mistä ne kertovat, jos mistään ollenkaan. Silloin kun asioita ei väännetä rautalangasta ja kanneta kokonaisena pöydälle, hämyiset viitteet luovat hienon tunnelman ja oma mielikuvitus tuo esiin vaikka mitä.
 
Näitä voi laittaa miljoona, mutta laitetaan vaikka yksi biisi per viesti.
 
Sun kil moon - Carry me Ohio. Maailmankaikkeuden kaunein laulu on tämä minulle. Epätoivoisia rakkausasioita tässä lauletaan, hienoja hämyisiä kielikuvia. Surua, epätoivoa ja toivoa, muistelua mitä joskus ehkä oli, miten on nyt, ja mitä toivoisi olevan. Kauniita riipaisevia ajatuksia ja lauseita. Itse musiikkikin mitä hienointa. Ei tuollaista moni poika tee, Kozelek teki.
 
Koko laulu on yhtäkaikki hienoa musiikkia alusta loppuun, tässä osia lyriikoista jotka vaikuttavat:
 
sorry that
i could never love you back
i could never care enough
in these last days
 
riding
back where the highway met dead tracks
ground and now cement and glass
so far away
 
words long gone
lost on journeys we walked on
lost her voice is heard along
the way
 
sorry for
never going by your door
never feeling love like that
anymore
 
heal her soul
and carry her my angel
ohio
 
...poru tullut muutamaan otteeseen tuon laulun kanssa.

Haha.. Tom Waitsin melkein kaikki biisit. "Teen pieniä elokuvia ihmisten korville", hän sanoo ja on oikeassa.