Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuulin eilen, että helsinkiläisen Aron soittimen herra Aro (tai mikä hänen nimensä nyt onkaan) on poistunut keskuudestamme syövän avittamana. Rauha hänen sielulleen, sympaattinen mies. Mainio kauppa on nyt menneisyyttä..kauppa, josta ostin ensimmäisen kunnollisen sähkökitarani, Yamahan 335-kopion sopuhintaan käytettynä.
 
Jo ennen kuolemaansa mies myi kaupan CMX:n kitaristille ja kumppanille, jotka nyt sitten ryhtyvät soitinkauppaa pitämään. Katsotaan mitä syntyy.
 
http://www.aronsoitin.fi/

Kuulin eilen, että helsinkiläisen Aron soittimen herra Aro (tai mikä hänen nimensä nyt onkaan) on poistunut keskuudestamme syövän avittamana. Rauha hänen sielulleen, sympaattinen mies. Mainio kauppa on nyt menneisyyttä..kauppa, josta ostin ensimmäisen kunnollisen sähkökitarani, Yamahan 335-kopion sopuhintaan käytettynä.
 
Jo ennen kuolemaansa mies myi kaupan CMX:n kitaristille ja kumppanille, jotka nyt sitten ryhtyvät soitinkauppaa pitämään. Katsotaan mitä syntyy.
 
http://www.aronsoitin.fi/
 
Kari Vakkuri, josta siis puhut, poistui keskuudestamme muistaakseni viime kuun 18. päivänä vaikean mutta yllättävästi ja liian myöhään havaitun syövän uhrina.
 
Noin viikkoa aikaisemmin ehdimme vielä hyvästellä, ja lupasimme pysyä yhteydessä vähintään puhelimitse, vaikka liki 30 vuoden asiakassuhteen aikana tavaksi tulleet yhteiset juttuhetket kaupassa istuskellen jäisivätkin pois päiväjärjestyksestä. Toivotin onnea Karille, hänen vaimolleen ja heidän tyttärelleen. Vähänpä arvasin, että loppu tulisi niin pian.
 
Kari tuli aikoinaan Aron Soittimeen myyjäksi, ja myöhemmin lunasti kaupan itselleen. Kiireimpinä aikoina hän nukkuikin kaupassa - tiskin takana piilossa oli pieni makuuparvi.
 
Viimeisiksi sanoikseen Kari vannotti käymään edelleen kaupassa vaikka omistaja vaihtuukin. Hän muistutti, ettei kaupan hyvä maine lopultakaan saa olla yhdestä henkilöstä kiinni, kun kerran myyntikonseptia ei ole tarkoitus muuttaa. Varsin kuvaavaa Karille, että ensimmäisenä mielessä oli huoli uusien omistajien pärjäämisestä.
 
Kevyet mullat.

Kari on pois.Oma asiakassuhteeni tuohon liikkeeseen syntyi jo 60-luvun puolella.He kun myivät aikanaan myös runsaasti äänilevyjä.Eka ja toka sähköskitta ja eka toka akustinenkin olivat tuolta hankittuja.Mun oli tarkoitus vielä käydä reilusti sanomassa goodbye mutta en ehtinyt. Kari teki aina parhaansa ja oli muusikkoystävällinen jos kuka.
Ei ole paljon sanottavaa.
Lämmin muisto.

Anteeksi maalaisuuteni: Tämähän on se liike siinä Kampintorin laidalla? Siinä on kyllä aina ollut mahdottoman hyvä ja amatööriäkin ymmärtävä palvelu.

Anteeksi maalaisuuteni: Tämähän on se liike siinä Kampintorin laidalla? Siinä on kyllä aina ollut mahdottoman hyvä ja amatööriäkin ymmärtävä palvelu.
 
Kyllä on.
 
Jep, palvelu oli hyvää ja ystävällistä. Pari kitaraa ja yhden vahvistimen sieltä sopuhintaan ostin. Toivottavasti meiniki putiikissa säilyy yhtä hyvänä.
 
RIP

Aron Soittimesta, siitä Fredalta minäkin ensimmäisen vahvistimeni aikanaan 70-luvulla ostin. Asiakassuhde on jatkunut viime vuosiin saakka. Jos oikein muistan, liike on perustettu alkujaan jo vuonna 1953.

No just tuossa kuukausi sitten ostettiin isäukolle Landola sieltä..

Mä oon soitellut herran kanssa. Kiva kaveri.
 
Rauha hänen muistolleen.

Oli vitun kova puoti kyllä. Tuli ostettua herralta lukematon määrä Taman kapuloita - kunnes löysin alelaarit ja LA Specialit.
 
Hieno mies, hieno puoti.
 
Surunvalitteluni omaisille.

Aron Soitin tuntuu olevan monelle pääkaupunkiseudun soittajalle se kauppa, josta se ensimmäinen soitin on hankittu. Näin myös meikäläisen kohdalla joskus 70-luvulla. Ja asiakassuhde säilyi enemmän tai vähemmän tiiviinä näihin päivin asti. Aron Soittimeen uskalsi soittimista tietämätönkin mennä. Palvelu oli aina asiallista mutta ystävällistä, ja hinnoissakin tultiin aina mukavasti vastaan siten, että asioinnista jäi hyvä mieli.
Kevyet mullat Karille ja toivotaan, että hyvä perinne jatkuu uusien kauppiaiden voimin.

En tuntemut miestä enkä käynyt liikkeessä mutta harvinaisen hyväsydämmiseltä ihmiseltä kuulostaa. Tuon kaltaiset persoonat ovat nykyään hyvin harvinaisia varsinkin soitinliikebisneksessä.
 
Rauhalliset unet myös minun puolestani ja toivotaan että puodin henki ja perinteet säilyy uusien omistajien hoivissa.
 
edit. Rämppy jo sanoikin melko samat sävelet.

R.I.P.

No voihan räkä. :(
 
Aron soitin on kyllä maailman sympaattisin soitinliike.

Mä ostin Karilta mun ensimmäisen (ja ainoan) kitaran. Loistava Landola :)
Hankin sen vuonna -91.

No hitto.
Itse myöskin ekan settini kyseisestä liikkeestä ostin (tai äippä osti) vuonna 1985.

Kiitokset Karille menneistä vuosista.Viimeisin ostos sieltä oli Ampegin SJ-12T combo.Kartsan kanssa monet jamit.Kuunnelkaa Hojaksen Sekatyömies-levy,jos jostain löydätte.Siellä soittaa myös toinen joukostamme poistunut ystävä,Markku Malkamäki.

Karilta ostin minäkin ekan kunnon skittani (Gibson lp standard) v.-89 ja kaikkea muuta musasälää. Ei muuten koskaan myyty eioota! Aina sieltä jostain hyllystä löyty tarvittu verme.

Aron Soitin tuntuu olevan monelle pääkaupunkiseudun soittajalle se kauppa, josta se ensimmäinen soitin on hankittu.
 
...tai sitten toinen ja kolmas (sähkökitara) kuten omalla kohdallani. (Jälkimmäinen on itseasiassa vieläkin tallella ja loistoiskussa n.19 vuoden jälkeenkin)
 
Putiikissa oli kyllä harvinaisen reilu meininki. Kävin siellä joskus teininä rankan perjantai-illan jälkeen aamusta testaamassa wahipedaaleita niin seipäänä, että nukahdin kitara kädessä soittojakkaralle. Siinä olotilassa ei tietty soittopuolikaan mennyt aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta myyjä jaksoi kuitenkin hymyillä eikä ottanut mitään paineita moisesta kohkailusta. Naureskeli kyllä pitempäänkin kun kävin myöhempinä aikoina nolona ostelemassa kieliä yms roippeita.
 
RIP

Miten se Aron soitin nykyään toimii?

Miten se Aron soitin nykyään toimii?
 
Käynnistyy omaan tahtiin, jahka saavat uutta varastoa hankittua. Maahantuojien kanssa sopimukset pysyvät kuulemma ennallaan.
 
Vielä ei osaa sanoa tarkempaa kun kauppa on vaihdoksen jäljiltä melkoisen tyhjä, mutta ihan asiallisia kavereitahan uudet omistajat ovat. Sellaista kaveripiiriä kuin Karilla oli, ei kyllä hetkessä hankita.