Yleistä keskustelua musiikista ›

Nyt kun 2000-luvussa on päästy puoliväliin, on aika tehdä pieni välitilinpäätös siitä, mitä musiikin saralla on tähän mennessä tapahtunut.
 
Otetaan vertailukohdaksi vuodet 1990-1995. Tuona aikana nähtiin massiivinen skaala bändejä, artisteja ja musiikkityylejä. Oli metallia (mm. Pantera, Sepultura, Megadeth), oli Seattlen bändit, vaihtoehtopoppia ja -rockia (Counting Crows, Green Day, Smashing Pumpkins jne), funk-vaikutteista rockia ja metallia (Red Hot Chili Peppers, Faith No More ym), hip hopia ja räppiä (mm. 2Pac, Cypress Hill, Snoop Dogg), teknoa (mm. Scooter), ns. adult alternativea (Tori Amos, Sheryl Crow), industrialia (Nine Inch Nails, Ministry), retroa (Black Crowes), brittipoppia ja -rockia (Oasis, Blur, Radiohead jne), postgrunge-osastoa (Live, Creed jne) acid jazzia (Jamiroquai), trip hopia (mm. Massive Attack) ja niin edelleen. Tuona aikana pinnalla olleista artisteista lähes kaikista on joko tullut tai tulossa legendoja ja tuona aikana julkaistuista menestyslevyistä suurin osa on tätä nykyä lajinsa klassikoita. 80-luvun menestyjistä vain harva menestyi enää 90-luvulla.
 
Entäpä sitten 2000-luvulla? Sen voi sanoa, että musiikkityylejä on ollut huomattavasti vähemmän kuin 90-luvun alussa. Uusia yhtyeitäkin on ollut vain murto-osa. Suurin osa näistä uusista yhtyeistä on joko jäänyt vähälle huomiolle (The Datsuns, Polyphonic Spree muiden muassa) tai kadonnut ensilevynsä tai -singlensä jälkeen (mm. Evanescence ja lukemattomat R&B-artistit joita 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla on riittänyt pilvin pimein). Toki mieleenpainuviakin yhtyeitä ja artisteja on tällä vuosikymmenellä ollut, kuten Coldplay, The Darkness, Eminem, Muse, Jet, The Thrills, Strokes ja White Stripes. Suurin osa vuosikymmenen alkupuoliskon menestyjistä on kuitenkin ollut artisteja ja bändejä jotka ovat menestyneet jo aikaisempina vuosikymmeninä.
 
Mitä johtopäätöksiä tästä voi siis vetää? No ainakin sen, että 2000-luvun alku on ollut ehdottomasti synkintä ja pimeintä aikaa rockin historiassa. Jopa vielä synkempää kuin 80-luku. Toivottavasti meno hieman paranisi loppua kohden ja nähtäisiin paljon mielenkiintoisia bändejä. Eikä enää tulisi näitä rihannoja ja ciaroja jotka tekevät yhden hitin ja katoavat sitten jäljettömiin, näitä on tunnuttu polkevan suorastaan liukuhihnalta viime vuosina.

Höpsis. 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen on ollut huomattavasti parempaa aikaa kuin 90-luvun ensi puolisko. Vaikka vähän mullistavan uutta on sattunut vastaan, hyviä bändejä ja hyvää musiikkia on ainakin mun näkökulmasta ollut huomattavasti enemmän kuin tuolloin, jolloin grungen jälkimaininkit haisivat pahalle ja indiepuolella oli aika vähän ilonaiheita.

Nyt kun 2000-luvussa on päästy puoliväliin, on aika tehdä pieni välitilinpäätös siitä, mitä musiikin saralla on tähän mennessä tapahtunut.
 
Otetaan vertailukohdaksi vuodet 1990-1995. Tuona aikana nähtiin massiivinen skaala bändejä, artisteja ja musiikkityylejä. Oli metallia (mm. Pantera, Sepultura, Megadeth), oli Seattlen bändit, vaihtoehtopoppia ja -rockia (Counting Crows, Green Day, Smashing Pumpkins jne), funk-vaikutteista rockia ja metallia (Red Hot Chili Peppers, Faith No More ym), hip hopia ja räppiä (mm. 2Pac, Cypress Hill, Snoop Dogg), teknoa (mm. Scooter), ns. adult alternativea (Tori Amos, Sheryl Crow), industrialia (Nine Inch Nails, Ministry), retroa (Black Crowes), brittipoppia ja -rockia (Oasis, Blur, Radiohead jne), postgrunge-osastoa (Live, Creed jne) acid jazzia (Jamiroquai), trip hopia (mm. Massive Attack) ja niin edelleen. Tuona aikana pinnalla olleista artisteista lähes kaikista on joko tullut tai tulossa legendoja ja tuona aikana julkaistuista menestyslevyistä suurin osa on tätä nykyä lajinsa klassikoita. 80-luvun menestyjistä vain harva menestyi enää 90-luvulla.
 
Entäpä sitten 2000-luvulla? Sen voi sanoa, että musiikkityylejä on ollut huomattavasti vähemmän kuin 90-luvun alussa. Uusia yhtyeitäkin on ollut vain murto-osa. Suurin osa näistä uusista yhtyeistä on joko jäänyt vähälle huomiolle (The Datsuns, Polyphonic Spree muiden muassa) tai kadonnut ensilevynsä tai -singlensä jälkeen (mm. Evanescence ja lukemattomat R&B-artistit joita 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla on riittänyt pilvin pimein). Toki mieleenpainuviakin yhtyeitä ja artisteja on tällä vuosikymmenellä ollut, kuten Coldplay, The Darkness, Eminem, Muse, Jet, The Thrills, Strokes ja White Stripes. Suurin osa vuosikymmenen alkupuoliskon menestyjistä on kuitenkin ollut artisteja ja bändejä jotka ovat menestyneet jo aikaisempina vuosikymmeninä.
 
Mitä johtopäätöksiä tästä voi siis vetää? No ainakin sen, että 2000-luvun alku on ollut ehdottomasti synkintä ja pimeintä aikaa rockin historiassa. Jopa vielä synkempää kuin 80-luku. Toivottavasti meno hieman paranisi loppua kohden ja nähtäisiin paljon mielenkiintoisia bändejä. Eikä enää tulisi näitä rihannoja ja ciaroja jotka tekevät yhden hitin ja katoavat sitten jäljettömiin, näitä on tunnuttu polkevan suorastaan liukuhihnalta viime vuosina.
 
Niin.. koska Poppiin on panostettu niin paljon, uudet rok lupaukset jätetään huomioitta levy-yhtiöissä, ja niinollen hyvätkin Punkrokkari bändit jätetään oman onnensa nojaan. Ellei ole jotain maatamullistavaa ideaa :)
 
Tai sitten vaan ajatellaan, että "antaa Greendayn sun muiden hoitaa tämä rokimpi puoli. Mitä sitä turhaan uusia rokkareita tunkea listoille"

Niin.. koska Poppiin on panostettu niin paljon, uudet rok lupaukset jätetään huomioitta levy-yhtiöissä, ja niinollen hyvätkin Punkrokkari bändit jätetään oman onnensa nojaan. Ellei ole jotain maatamullistavaa ideaa :)
 
Noita juustopäitä ja tyrävöitä on ollut jo kolmetoista tusinassa ja nykyään ne ovat lähinnä ongelmajätettä. Miksi niitä haluttaisiin lisää, jos ei mitään uutta ideaa ole tarjolla?

Noita juustopäitä ja tyrävöitä on ollut jo kolmetoista tusinassa ja nykyään ne ovat lähinnä ongelmajätettä. Miksi niitä haluttaisiin lisää, jos ei mitään uutta ideaa ole tarjolla?
 
Äläs suutu ;) sarkasmia toi oli.

Otetaan vertailukohdaksi vuodet 1990-1995. Tuona aikana nähtiin massiivinen skaala bändejä, artisteja ja musiikkityylejä.
 
Niin nähdään nykyäänkin, ja pyrin osoittamaan sen.
 
Oli metallia, joka ei vieläkään ei takomalla lopu. Väitän, että 2000-luvulla metallia on väännetty enemmän ja useamman sorttista kuin koskaan tähän asti. Opeth, Slipknot, Dimmu Borgir, kotoiset Children of Bodom ja Nightwish ja ziljoonat muut niittävät kukin omilla viikatteillaan. Toki vanhemmatkin parrat ovat yhä voimissaan.
 
oli Seattlen bändit, vaihtoehtopoppia ja -rockia. Seattlen uutta nousua käsiteltiin jossain pop/rock-palstan ketjussa, mutta valokeilat eivät ehkä nyt osoita niin vahvasti yhteen ainoaan kaupunkiin. Silti: Franz Ferdinand, The Strokes, The Arcade Fire, Porcupine Tree ynnä muut.
 
funk-vaikutteista rockia ja metallia. Vaikutteet ovat hieman vaihtuneet, mutta nu-metalin nousu ammensi näistä. Lisäksi mainittakoon muut lievästi eksentriset rock- ja metalyhtyeet kuten The Mars Volta, Tool ja System of a Down.
 
hip hopia ja räppiä (mm. 2Pac, Cypress Hill, Snoop Dogg). Räppärit eivät ole mihinkään kadonneet nykyäänkään; päinvastoin, puhelaulu on nyt vallannut Suomenkin.
 
teknoa. Ysäritekno taisi onneksi jäädä enimmäkseen 90-luvulle (ehkä Güntheriä ja E-Typeä lukuunottamatta), mutta konepohjainen musiikki ei siihen kuollut, vaan muutti muotoa.
 
ns. adult alternativea. Singer/songwritereita ja tämäntapaista musiikkia tekeviä yhtyeitä on aina ollut: Ryan Adams, Badly Drawn Boy, Eels, Sufjan Stevens jne.
 
industrialia (Nine Inch Nails, Ministry). Voi olla, että nämä jäivät konerockin ja -metallin tärkeimmiksi nimiksi (Killing Joken ohella), mutta mutta... Rammstein, Strapping Young Lad?
 
retroa. Vastahan siitä retrobuumista selvittiin! The Strokes, The Darkness ja muut The-alkuiset yhtyeet.
 
brittipoppia ja -rockia (Oasis, Blur, Radiohead jne). Kategoriat menevät päällekkäin; näitä olisi voinut niputtaa myös retron ja vaihtoehtorockin alle. Coldplay on tämän kategorian itsestäänselvin ehdokas.
 
Aika ehkä ajoi acid jazzin ja triphopin menestysaikojen ohi, mutta vastaavasti toiset tyylit kuten esimerkiksi postrock ja -metal ovat kavunneet suosioon ja tietoisuuteen vasta 2000-luvulla.
 
80-luvun menestyjistä vain harva menestyi enää 90-luvulla.
 
Sen sijaan moni 90-luvun menestyjä oli tehnyt pohjatyönsä 80-luvulla, kuten nykymenestyjistä moni on aloittanut 90-luvun puolella.
 
Uusia yhtyeitäkin on ollut vain murto-osa.
 
Päin vastoin, niitä on valtavasti enemmän -- niin valtavasti, että kenttä on sirpaloitunut tuhansien yrittäjien ja tyylilajien kesken eikä jakamattoman huomion saaminen oikein enää onnistu.
 
Suurin osa näistä uusista yhtyeistä on joko jäänyt vähälle huomiolle (The Datsuns, Polyphonic Spree muiden muassa) tai kadonnut ensilevynsä tai -singlensä jälkeen (mm. Evanescence ja lukemattomat R&B-artistit joita 2000-luvun ensimmäisellä puoliskolla on riittänyt pilvin pimein).
 
Tämä on enimmäkseen illuusiota ja johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että 90-luvun flopit ja yhden hitin ihmeet ovat jo enimmäkseen unohtuneet.
 
Toki mieleenpainuviakin yhtyeitä ja artisteja on tällä vuosikymmenellä ollut, kuten Coldplay, The Darkness, Eminem, Muse, Jet, The Thrills, Strokes ja White Stripes.
 
Hyvin henkilökohtaista: yksikään yllämainituista yhtyeistä tai artisteista ei ole ollut minulle millään tavalla mieleenpainuva, pari on jopa täysin tuntemattomia. Silti 2000-luku on ollut varsin vahva vaikuttaja omaan levyhyllyyni: http://www.cc.jyu.fi/~altikeur/levyt.txt
 
Suurin osa vuosikymmenen alkupuoliskon menestyjistä on kuitenkin ollut artisteja ja bändejä jotka ovat menestyneet jo aikaisempina vuosikymmeninä.
 
Käydessäsi omia 90-luvun mainintoja läpi saatat huomata kuinka moni heistä teki pohjatyönsä jo 80-luvun puolella ja niitti jopa jonkinasteista suosiotakin.
 
Mitä johtopäätöksiä tästä voi siis vetää? No ainakin sen, että 2000-luvun alku on ollut ehdottomasti synkintä ja pimeintä aikaa rockin historiassa.
 
Arvaat ehkä etten allekirjoita tätä. Tosin on muutenkin huomattava, että kunnollisen perspektiivin tämän hetken musiikkiin saa vasta muutaman vuoden päästä.

Nykyään ollaan senverran kärsimättömiä, että "erään aikakauden historia" yritetään kirjoittaa vaikka koko aikakausi ei ole edes ehtinyt päätökseensä.

90-luvun vähän yli puolivälistä eteenpäin on MTV/Hollywood-poppi on tuntunut melko samalta. Tottakai nykyvuosina on menty jonnekin suuntaan eteenpäin mutta samat lutkat siellä pyörittää itseään tanssiryhmä backuppina.

höpömpöppöä oli tuo aloitus. vaikka tosin ihan hauska. siinä kohdassa repesin, kun kirjoitettiin, että 90-luvulla oli genrejä enemmän, esim. teknoakin oli, kun oli scooter; nyt kun ei ole enää skootteria niin ei ole teknoakaan. :)
 
nahkis kirjoitti oikeastaan lyhyesti ne asiat jotka kumoavat tuon höpötyksen.
 
Mutta on myös muistettava, että musiikkia levittävät mediat (tv, radio, internet...) ovat muuttuneet hurjasti tänä aikana. Ja se on syynä miksi tuollainen harha genrejen vähentemisestä tai "isojen nimien" vähyydestä voi syntyä. Itse luulen että musiikin tekeminen ja julkaiseminen ei ole koskaan ollut siinä mittakaavassa mitä se nyt on ja musiikki on moninaisempaa kuin koskaan aikaisemmin.
 
Toinen syy harhaan on aika: "aika kultaa muistot". Vaikka onhan nyt selvää että scatman voittaa crazy frogin 100-0.
 
EDIT:
Pikainen vilkaisu tilastoihin antaa sellaisen kuvan että viimeisen viidentoista vuoden aikana albumimyynti olisi noin puolitoistakertaistunut per capita (ilman internettiä), voidaan olettaa hyvin, että musiikin kulutus (ilmainenkin musiikki lasketetaan mukaan)
on niin ikään puolitoistakertaistunut - luultavasti enemmänkin (johtuen juuri internetistä).
 
Eikö tämä tarkoita että musiikkiakin pitää tuottaa enemmän? -kyllä.
 
seuraa suurinpiireiten kaksi mahdollisuutta:
1) artistien määrä ei kasva, mutta myynti artistia kohden kasvaa
2) artistien määrä kasvaa, mutta myynti artistia kohden ei kasva
 
sinä väitit:
3) artistien määrä pienentyy ja myynti artistia kohden pienentyy
 
Mikä on täysin ristiriidassa tilastojen kanssa.
 
minä väitän vaihtoehdon 2 tapaista mallia:
artistien määrä kasvaa ja keskimääräinen myynti artistia kohden pysyy ennallaan
 
tarkennuksena:
vaikka keskim. myynti artistia kohden pysyisi ennallaan se ei tietenkään tarkoita sitä, että hajonta ei voisi kasvaa. Mihin minä uskon.
 
esimerkki oli nyt vain siksi, että pelkältä mutu-pohjalta arvioitaessa päädytään hyvin kauaksi objektiivisuusta. Minustakin 90-luvulla oli parempaa musaa ja enemmän parempia artisteja kuin 2000-luvulla. No, ehkä olen ehtinyt paremmin tutustumaan 90-lukuun... tai olen jopa sinne jumahtanut pysyvästi... :(

Eipä ole ketjun aloittaja tutkinut pintaa syvemmälle.

Kyllä tämmönen listoilla tykittelevä musiikki on vähän tylsähköä ollut vuoden ~1998 jälkeen. Onhan hyviä bändejä, mutta nimenomaan niitä superbändejä, jotka ovat mielenkiintoisia, ei ole. Coldplaylla on hyviä biisejä ja jippii mutta ymmärtänette eron Guns N' Rosesiin tai Nirvanaan. Näiden rokkareiden tilalla on nyt räppärit.

mutta nimenomaan niitä superbändejä, jotka ovat mielenkiintoisia, ei ole.
 
Superbändejä, jotka ovat mielenkiintoisia? Eikö tuo mielenkiintoisten superbändien olemassaolo ole jo mahdottomuus sinänsä?

Eipä ole ketjun aloittaja tutkinut pintaa syvemmälle.
 
"Scooter on teknoa" -kohta riitti jo minulle. Ihmisillä ei taida olla pienintäkään havaintoa, mikä on teknoa ja mikä ei.

Nahkis kirjoitti varsin hyvän ja tyhjentävän kirjoituksen, annoin siitä +. Kyllähän nykyään (2000-luvulla) tehdään valtavasti hyvää musiikkia koko ajan, pitää vain tietää mistä etsiä.

2000-luku on mahdollistanut tee-se-itse meiningin kokoajan enenevissä määrin. Nykyään periaatteessa jokaisella on mahdollisuus tehdä kotonaan hyvätasoista jälkeä ja saada sitä ihmisten kuuluviin netin kautta. Tämä on jo nyt vaikuttanut positiivisesti, 2000-luvulla on tullut todella paljon mielenkiintoisia "pikkubändejä".

Päin vastoin, niitä on valtavasti enemmän -- niin valtavasti, että kenttä on sirpaloitunut tuhansien yrittäjien ja tyylilajien kesken eikä jakamattoman huomion saaminen oikein enää onnistu.
 
Hyvä kirjoitus ja hienosti kiteytetty.
 
Ei ole varmaan tuulesta temmattua povata, että "megabändien" aika on keskimäärin ohi. Eriytyminen on tämän ajan ilmiö ja sen vaikutuksen huomaa musiikissakin. Uusia bändejä ja uusia alatyylejä on paljon. Valtamedian huomio kiinnittyy niistä vain pieneen murto-osaan. "Hyvä musiikki" täytyy osata itse kaivaa pienistä kanavista ja kantojen alta :)

Superbändejä, jotka ovat mielenkiintoisia? Eikö tuo mielenkiintoisten superbändien olemassaolo ole jo mahdottomuus sinänsä?
 
No miksi olisi?
 
Onko bändin menestyksessä jokin sellainen piirre, joka muuttaa sen luoman musiikin mielenkiinnottomaksi?

No miksi olisi?
 
Henkilökohtaisesti assosioin sanan tarkoittamaan stadionmittakaavassa toimivia bändejä sekä sitten niitä, jotka alusta asti nimetään lehdistön tai yleisön toimesta superbändeiksi (yhtenä esimerkkinä Velvet Revolver).
Näissä ei valitettavasti koskaan ole ollut mitään minua hirveästi kiinnostavaa.
 
Onko bändin menestyksessä jokin sellainen piirre, joka muuttaa sen luoman musiikin mielenkiinnottomaksi?
 
Saivartelut sikseen, enpä ole väittänyt minkään bändin menestyksen muuttavan musiikkia sen mielenkiinnottomammaksi kuin se jo ennestään on.

 
Saivartelut sikseen, enpä ole väittänyt minkään bändin menestyksen muuttavan musiikkia sen mielenkiinnottomammaksi kuin se jo ennestään on.
 
No väitäthän. Jos jokin suosikkibändeistäsi sattuisi breikkaamaan isommin ja esiintyisi stadioneilla, niin sekö muuttuisi sitten mielenkiinnottomaksi?