slipkorn 08.11.2005 22:35:23 (muokattu 08.11.2005 22:35:49) | |
---|
Tuosta levynaloitustopicista tuli tällainen mieleen, mitäs näitä on? Itselle tulivat ensimmäisenä mieleeni Chimairan Implements of Destruction levyltä The Impossibility of Reason, Toolin Faaip De Oiad Lateralus-levyltä, sekä Kornin Daddy debyytiltä. Implements of destruction, tuo käsittämättömän hieno yli 10 minuutin instrumentaali on Chimairan parhaita biisejä ja lopettaa levyn loistavasti. Faaip de oiad on ahdistavuudessaan mahtava. Itse asiassa voisin sanoa ahdistavimmaksi kappaleeksi, jonka olen kuullut. Daddy kuuluu myös näiden ahdistavien kappaleiden luokkaan. Biisin tarina yhdistettynä Jonathanin itkunsekaiseen ääneen saa ihon kananlihalle ja kylmät väreet joka ikinen kerta. Biisin lopussa kuuluva naisen ääni on uskomattoman hieno. |
kingnothing 08.11.2005 22:42:22 | |
---|
Toolin Aenimalta Third Eye. Ihan mieletöntä täsmätykitystä. Myös Lateraluksen Disposition-Reflection-Triad-Faaip de Oiad on messevä nelikko. Don't fall asleep or we'll mutilate your genitals...
romantikkoitkijät #10 |
Lesko 08.11.2005 22:42:54 | |
---|
Ainakin yksi ihan varma on Kingston Wallin Tri-Logy jossa yli 18 minuuttinen The Real Thing lopettaa levyn ja samalla Kingston Wallin tarinan. Toinen voisi olla Kula Shakerin K jossa piiloraitana on joku "Krsna juttu, puhe 'Hitler' tyyliin" ?kai? tai joku vastaava... kylmät väreet menivät kun ensimmäisen kerran se alkoi tulla huomaamatta, on meinaan aika tykki!!! "-Nemo est tam senex, qui se annum non putet posse vivere"
"-Nemo nisi mors"
"-Labitur occulte fallitque volatilis aetas"
"-Vade et fac tu similiter" |
Aerodactev 08.11.2005 23:00:11 (muokattu 08.11.2005 23:00:27) | |
---|
Van der Graaf Generatorin The Sleepwalkers täydentää huikeasti levyn draamallista kaarta (jos sellaista nyt edes joku muu kykenee havaitsemaan kuin minä) kliimaksikohdallaan - itse asiassa koko levyn aikana on varattu energiaa juuri tätä biisiä varten - ja laskee sitten oikeaoppisesti uomiinsa. Ilman sitä biisiä Godbluff ei olisi täydellinen levykokonaisuus. Toisen sijan jakaa Supertrampin Crime of the Century, josta tulee kylmät väreet joka kerta kuunnellessa. Kolmantena Immortalin Blashyrkh. Vähän samoja perusteita kuin kahdessa edellisessä. Muita mainitsemisen arvoisia ovat Bancon Traccia II, Jethro Tullin Wind-up (vaikkakin alunperin Aqualungin päätösraidaksi kaavailtu Lick Your Fingers Clean onkin 2000% parempi) ja Fire at Midnight ja Moonsorrow'n Sankaritarina; noissa on vähän ehkä semmonen ilmiselvä loppubiisi-meininki joka silti toimii antaen silauksen levynkuuntelukatharsikselle ja nostaen takaisin todellisuuteen kun levy pysähtyy - voiko tuota yhtään paatoksellisesti taide-lässyttävämmin sanoa. Il Balletto di Brozon Ys:llä bonuksena oleva poppaavampi biisi La Tua Casa Comoda puhdistaa silloin tällöin korvat kivasti, koskapa varsinaisen levyn päätösbiisi jättää synkeän mielen, mikä ei aina ole tarpeen.
Long = progressive = good
|
PomppoK 08.11.2005 23:05:41 (muokattu 08.11.2005 23:11:18) | |
---|
Sanotaan nyt King Crimsonin Redin päättävä Starless, ennen kuin nahkis ehtii. Loistavia lopetuksia on järkyttävät määrät, keskinkertaisilla tai jopa huonoillakin levyilla, jos ajatellaan asiaa niin, että sellaisen tunnistaa siitä, ettei halua kuulla ko. levyn jatkuvan enää yhtään pidempään. "Once black, you never come back." |
Progressor 08.11.2005 23:09:10 | |
---|
Jatketaanpa progelinjalla. Yesin Going for the One -levyn päätöskappale Awaken on minun suurimpia suosikkejani tässä sarjassa. Mahtipontinen kirkkourkurymistely kruunataan kauniilla hiljaisella loppumaalailulla. Tämän kappaleen jälkeen on aina hyvä mieli. Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. |
Progressor 08.11.2005 23:10:09 | |
---|
Sanotaan nyt King Crimsonin Redin päättävä, niin ikään Red, ennen kuin nahkis ehtii. Tarkoitat varmaankin Starless? Se, joka ei tiedä mitään ja tietää, ettei tiedä mitään, on viisaampi kuin se, joka ei tiedä mitään eikä tiedä, ettei tiedä mitään. |
PomppoK 08.11.2005 23:11:00 | |
---|
Tarkoitat varmaankin Starless? Nytpä nolottaa. Ensi yönä nukun enemmän. "Once black, you never come back." |
Satyyri 08.11.2005 23:11:36 | |
---|
The Stoogesin Fun Houselta L.A. Blues. Koko levyn aggressio ja kenties ahdistus tiivistetty loppubiisiin (Ja musiikki karsittu pois tilaa viemästä, hehe) |
Planetist 08.11.2005 23:13:26 | |
---|
Absoluuttisen nollapisteen suljettu. Suvannossa ylpeä ilme V ja veneessä kylä. Vasara: "Sen verran pitää kyllä täsmentää että sulla ei ole dinosauruksia." |
madu 08.11.2005 23:16:26 | |
---|
Itsellä ponnahti heti ensimmäisenä mieleen Alice In Chainsin Dirtin päättävä Would?. Hieno tapa päättää muutenkin 90-luvun tärkeimpiä kiekkoja... "If I Would, Could You?" Lisäksi merkityksellinen biisi hienona tribuuttina edesmenneelle Andrew Woodille. I'm afraid that I was very, very drunk... |
slowdive 08.11.2005 23:25:10 (muokattu 08.11.2005 23:32:54) | |
---|
Hyvät levynlopetukset ovatkin nykyään harvemmassa kun tulee monenlaisia uusintajulkaisuja johon on kasattu biisitolkulla usein aika turhiakin bonusbiisejä. Joidenkin levyjen kohdalla on kiire painamaan stoppia siinä missä levy oikeasti loppuisi, ettei mene fiilis. Mutta niitä hyviä: Entombed - Out of Hand Mötley Crüe - Rocketship Hanoi Rocks - Dead by Xmas Guns N' Roses - Rocket Queen The Rolling Stones - Shattered The Rolling Stones - Waiting On A Friend "One good thing about music, when it hits you, you feel no pain." (Bob Marley) |
Mia 08.11.2005 23:27:16 | |
---|
Tällanen perus. Itellä tuli mieleen Beatlesin Sgt.Pepperi. Levyn lopettaa A Day in the Life. Mahtava orkesteripauhutus ja iskevä loppu, joka jää leijumaan. Pikkuoutous on ihan lopussa luuppaamaan jäävä säksätys. In the world where you can be anything - be yourself. |
e r s k i 08.11.2005 23:43:15 | |
---|
Yks hieno on myös Opethin Damnationin loppu. Jää hieno ja jollain tapaa tyhjentynyt olo. |
aivokuolio 08.11.2005 23:46:53 | |
---|
Tehosekoittimen levyt päättyivät aina massiivisiin mittoihin kasvaviin eepoksiin, kuten esim. Varoittava Esimerkki-levyn päättävä yli 10-minuuttinen Luulen niin. Ainahan nuo lopetukset eivät onnistuneet, kuten pojat itsekin suurina Spinal Tap-faneina myönsivät, mutta tärkeintä on terve suuruudenhulluus. mustan huoneen testi. |
HaloOfFlies 09.11.2005 00:00:50 | |
---|
Doorsin The End. First they steal your mind and then they steal your soul |
arppah8 09.11.2005 00:03:08 | |
---|
Nine Inch Nails: Hurt Dream Theater: Learning to live Queensr˙che: Eyes of a stranger (etenkin liveversio... Revolution!) Sentenced: No one there Siinä muutama. ...and music?
Well, it's just entertainment folks. |
BaariMikko 09.11.2005 00:06:00 | |
---|
Tällanen perus. Itellä tuli mieleen Beatlesin Sgt.Pepperi. Levyn lopettaa A Day in the Life. Mahtava orkesteripauhutus ja iskevä loppu, joka jää leijumaan. Pikkuoutous on ihan lopussa luuppaamaan jäävä säksätys. Mainittakoon myös Abbey Roadin loppu eli "The End", tai oikeastaan kokonaisuus Golden Slumbersista lähtien) : "And in the end the love you take is equal to the love you make." Tähän levy mielestäni varsinaisessa mielessä kuitenkin loppuu, vaikka ihan lopussa onkin vielä Her Majesty, enemmänkin piiloraitana. Ja tästä saadaankin aasinsilta Bob Marleyn "Uprising"-levyyn ja sen lopettavaan "Redemtion Songiin" sitä kautta, että edellämainitun tavoin myös Redeption Song merkkaa paitsi ko. albumin, myös tekijänsä uran loppua. Siinäpä pari. |
Basismi 09.11.2005 00:07:01 | |
---|
Toton Mindfieldsin päättävä Better World on hieno progehenkinen hehkutusloppu. Toinen suosikki on Level42:n Guaranteed-levyn With a Little Love. Tippa tulee kyynikon silmään tuota kuunnellessa. Viistous helpottaa soittamista! |
Vilhelmus 09.11.2005 00:11:07 | |
---|
Gamma Rayn Powerplantin lopetus sanoihin "this world is slowly getting cold" on yksi näistä. Saksaheviosastolta lopetuksena loistaa myös Helloweenin Keeper kakkosen päättävä mammuttimainen nimibiisi, jossa on sitä taikaa, mikä nykypowereista puuttuu. Offspringin Smash päättyy täydellisesti nimibisiin, samoin Americana. Noi nyt tulivat mieleen välittömästi. |