Yleistä keskustelua musiikista ›

23:25 No Direction Home: Bob Dylan

ihan jos jotakuta kiinnostaa, ja ei vielä tiedä

Itse panin merkille myös, mutta hyvä kun muistutit. Jos viitsisit vielä tunnin päästä?

Itse panin merkille myös, mutta hyvä kun muistutit. Jos viitsisit vielä tunnin päästä?
 
Aivan kelpo dokkari näin Dylaniin perehtymättömälle. Monessa yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että Dylanin panos rock-musiikin kehittymisessä, varsinkin tekstien osalta, on varsin suuri. KUKA TIETÄÄ JA KERTOISI ENEMMÄN?

Monessa yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että Dylanin panos rock-musiikin kehittymisessä, varsinkin tekstien osalta, on varsin suuri. KUKA TIETÄÄ JA KERTOISI ENEMMÄN?
 
Jaa-a, aika laaja kysymys. Kyllähän Dylanin vaikutus on suuri esim. Beatlesiin ja Bruce Springsteeniin, monista pienemmistä nimistä puhumattakaan. Jos et kerran miehen musiikkia tunne, niin suosittelen seuraavia levyjä:
 
Bob Dylan
Freewheelin' tai Times they're a-changin'
Highway 61 revisited
Blonde on blonde
John Wesley Harding
Desire
Slow train coming
Oh mercy
 
Noista saa jo aika laajan käsityksen siitä miten monenlaista musiikkia äijä on vuosikymmenien saatossa tehnyt. En väitä, että nuo olisivat välttämättä miehen parhaat levyt, mutta aika hyvä otos kuitenkin Dylanin eri puolista. Ehkä Nashville skyline kuuluisi vielä joukkoon, mutta se ei ole itselleni tuttu, joten se jäi listasta pois.

täältä löytyy dvd
tosin en ole katsonut

Aivan kelpo dokkari näin Dylaniin perehtymättömälle. Monessa yhteydessä olen saanut sen käsityksen, että Dylanin panos rock-musiikin kehittymisessä, varsinkin tekstien osalta, on varsin suuri. KUKA TIETÄÄ JA KERTOISI ENEMMÄN?
 
Eiköhän tuon Dylanin vaikutuksen rocklyriikkaan havaitse ihan sillä, että katsoo aivan 60-luvun alun tekstejä, mukaan lukien Beatlesien alkuajat, ja sitten katsoo mitä tapahtui teksteille 60-luvun puolivälissä.

Dyltsäri oli ensimmäisiä, jotka toivat rocklyriikkaan kirjallisia keinoja. Kun siihen mennessä rocklyriikat olivat pääosin yksinkertaisia rakkausrunoja tyyliin herttasarjat tai machokamaa tyyliin blues, Dylan toi mukaan metaforia, analogioita, myyttejä, surrealismia ja ironiaa. Esimerkiksi seuraava teksti on vuodelta 1965. Aika erilaista kuin suurin osa sen ajan lauluteksteistä.
 
Highway 61 Revisited
 
Oh God said to Abraham, "Kill me a son"
Abe says, "Man, you must be puttin' me on"
God say, "No." Abe say, "What?"
God say, "You can do what you want Abe, but
The next time you see me comin' you better run"
Well Abe says, "Where do you want this killin' done?"
God says, "Out on Highway 61."
 
Well Georgia Sam he had a bloody nose
Welfare Department they wouldn't give him no clothes
He asked poor Howard where can I go
Howard said there's only one place I know
Sam said tell me quick man I got to run
Ol' Howard just pointed with his gun
And said that way down on Highway 61.
 
Well Mack the Finger said to Louie the King
I got forty red white and blue shoe strings
And a thousand telephones that don't ring
Do you know where I can get rid of these things
And Louie the King said let me think for a minute son
And he said yes I think it can be easily done
Just take everything down to Highway 61.
 
Now the fifth daughter on the twelfth night
Told the first father that things weren't right
My complexion she said is much too white
He said come here and step into the light he says hmm you're right
Let me tell the second mother this has been done
But the second mother was with the seventh son
And they were both out on Highway 61.
 
Now the rovin' gambler he was very bored
He was tryin' to create a next world war
He found a promoter who nearly fell off the floor
He said I never engaged in this kind of thing before
But yes I think it can be very easily done
We'll just put some bleachers out in the sun
And have it on Highway 61.

Hyvä dokkari oli,harvinaista Dylanilta kertoa itsestään.Aika erikoinen äijä muutenkin
v.87 oli hesan jäähallissa huppu päässä koko keikan ajan(olikohan se itse
edes paikalla?).

Hyvä dokkari oli,harvinaista Dylanilta kertoa itsestään.Aika erikoinen äijä muutenkin
v.87 oli hesan jäähallissa huppu päässä koko keikan ajan(olikohan se itse
edes paikalla?).
 
Saattoi hyvin olla joku toinen, sen verran kuolettavan tylsä esitys se oli...

Highway 61 Revisited
 
Oh God said to Abraham, "Kill me a son"
Abe says, "Man, you must be puttin' me on"
God say, "No." Abe say, "What?"
God say, "You can do what you want Abe, but
The next time you see me comin' you better run"
Well Abe says, "Where do you want this killin' done?"
God says, "Out on Highway 61."
 
Well Georgia Sam he had a bloody nose
Welfare Department they wouldn't give him no clothes
He asked poor Howard where can I go
Howard said there's only one place I know
Sam said tell me quick man I got to run
Ol' Howard just pointed with his gun
And said that way down on Highway 61.
 
Well Mack the Finger said to Louie the King
I got forty red white and blue shoe strings
And a thousand telephones that don't ring
Do you know where I can get rid of these things
And Louie the King said let me think for a minute son
And he said yes I think it can be easily done
Just take everything down to Highway 61.
 
Now the fifth daughter on the twelfth night
Told the first father that things weren't right
My complexion she said is much too white
He said come here and step into the light he says hmm you're right
Let me tell the second mother this has been done
But the second mother was with the seventh son
And they were both out on Highway 61.
 
Now the rovin' gambler he was very bored
He was tryin' to create a next world war
He found a promoter who nearly fell off the floor
He said I never engaged in this kind of thing before
But yes I think it can be very easily done
We'll just put some bleachers out in the sun
And have it on Highway 61.
 
Tämä on ehkä hieman aihealueen ulkopuolelta, mutta onko kukaan muu koskaan pannut merkille Juice Leskisen Leppävirran kansainvälinen kaatopaikka -kappaleen tekstin yhteyksiä tuohon ylläolevaan? Leskinenhän on tunnetusti kova Dylan-diggari.
 
Jalo Walamies

Tämä on ehkä hieman aihealueen ulkopuolelta, mutta onko kukaan muu koskaan pannut merkille Juice Leskisen Leppävirran kansainvälinen kaatopaikka -kappaleen tekstin yhteyksiä tuohon ylläolevaan? Leskinenhän on tunnetusti kova Dylan-diggari.
 
Jalo Walamies
 
No suomalaiset artistithan tunnetusti rippaa kaiken mahdollisen ulkolaisilta kollegoiltaan, koska eivät itse pysty luomaan mitään merkittävää.

Saattoi hyvin olla joku toinen, sen verran kuolettavan tylsä esitys se oli...
 
Silloinhan oli iltapäivälehden lööpissä komea "Dylan on LOPPU" -otsikko. Soundissa kyllä kehuttiin keikkaa (Seppo Pietikäinen muistaakseni, paatunut Dylan -fani) ja arvosteltiin kovin sanoin iltapäivälehtien ja Hesarin negatiivisia juttuja.

Silloinhan oli iltapäivälehden lööpissä komea "Dylan on LOPPU" -otsikko. Soundissa kyllä kehuttiin keikkaa (Seppo Pietikäinen muistaakseni, paatunut Dylan -fani) ja arvosteltiin kovin sanoin iltapäivälehtien ja Hesarin negatiivisia juttuja.
 
Sen keikan paras esiintyjä oli Roger McGuinn. Tom Petty oli aika tylsä ja Dylanin aikana kaverini nukahti.

Hei, suositelkaapas minulle jotain Dylan lättyä, joka on lähinnä mies-kitara-huuliharppu osastoa. Olen kuullut ainostaan jotain hittikokoelmaa, josta mm. Blowing in the wind, time they are changing, mr.tambourine man etc...Kolisi eniten.
 
Viddu mitä paahtoa on Dylanin äänessä!

Hei, suositelkaapas minulle jotain Dylan lättyä, joka on lähinnä mies-kitara-huuliharppu osastoa. Olen kuullut ainostaan jotain hittikokoelmaa, josta mm. Blowing in the wind, time they are changing, mr.tambourine man etc...Kolisi eniten.
 
Viddu mitä paahtoa on Dylanin äänessä!
 
Freewheelin Bob Dylan, The Times they are a-changin', Another side of Bob Dylan, Blood on the tracks

Hei, suositelkaapas minulle jotain Dylan lättyä, joka on lähinnä mies-kitara-huuliharppu osastoa.
 
No ne on sitten lähinnä ne ensimmäiset levyt, eli Bob Dylan, Freewheelin', Times they are a-changin' ja Another side of Bob Dylan. Itse pidän noista eniten debyytistä ja Freewheelinistä.
 
Bringing it all back home ja John Wesley Harding ehkä myös.
 
EDIT: Myöhästyin.

Saattoi hyvin olla joku toinen, sen verran kuolettavan tylsä esitys se oli...
 
Kuten myös tuo dokkari. Ainakaan ensimmäinen osa ei tarjonnut juuri mitään uutta. No ne muutamat arkistopätkät olivat tietysti katsomisen väärti. Ja kakkososa pitää toki muistaa katsoa.

Olipa juu hyvä dokkari. Oikein mielikseen tuota katsoi. Ja minäkään kun en ole herran musiikkiin pahemmin perehtynyt... 3 levyä taidan omistaa, joista ehdottomasti rakkain on viimeisin LP-hankintani the freewheelin' Bob Dylan.
 
Täytyypä tutustua tarkemmin tuohon 60-luvun matskuun. Ei mulla muuta. :)

Segovia, siinä todella kitaran soittaja.
 
Kuten sanoin, niin jokainen määrittelee soittotaidon omista lähtökohdistaan, sinulla se on Segovia. Blues Newsissa Honey Aaltonen joskus piti väittelyä kahden täysin eri tyylin kitaristin paremmuudesta yhtä hyödyllisenä kuin hissin ja traktrorin vertailua: Molemmat ovat kulkuvälineitä, mutta paremmuusjärjestykseen niitä on aika hankala laittaa.

Dyltsäri oli ensimmäisiä, jotka toivat rocklyriikkaan kirjallisia keinoja. Kun siihen mennessä rocklyriikat olivat pääosin yksinkertaisia rakkausrunoja tyyliin herttasarjat tai machokamaa tyyliin blues, Dylan toi mukaan metaforia, analogioita, myyttejä, surrealismia ja ironiaa.
 
Bob Dylan on tosin joskus tainnut päästää suustaan, että lyriikkaa laatiessaan hän asettelee sanoja peräkkäin sen mukaan miten ne rimmaavat keskenään. Kaveri on tosin päästänyt suustaan vaikka minkälaisia ristiriitaisuuksia ja suoranaisia valeitakin, joten tiedäpä tuota sitten - ilmeisesti osasyy tähän lausuntoon oli kyllästyminen tekstejä liian syvällisesti analysoiviin rockjournalisteihin ja roskalaatikkoja tonkiviin faneihin, jotka löysivät niistä ties minkälaisia piilomerkityksiä.
 
No, oli miten oli, niin kyllähän nuo sanoitukset poikkeavat aika tavalla muusta 1960-luvun puolivälin rocklyriikasta. Dylanille taidettiin joskus puolivakavissaan tarjota Nobelin kirjallisuuspalkinto-ehdokkuuttakin. Innokkaimmilla faneilla taisi tosin mennä luu kurkkuun siinä vaiheessa, kun tuulen suunta muuttui moottoripyöräonnettomuuden (vai tapahtuiko sitä koskaan?) myötä ja mystiset tajunnanvirta-lyriikat vaihtuivat simppeleihin rakkauskertomuksiin ja kantrisävelmiin.
 
En itse pidä kauheasti noista Dylanin surrealistisista sanoituksista, vaan olen kallellani pikemminkin alkupään protestilauluihin. Esimerkiksi "With God on Our Siden" teksti iskee ja lujaa.
 
Ai niin, ja dokumentin ensimmäinen osa oli mielenkiintoinen.