Yleistä keskustelua musiikista ›

Olen musiikin ystävä, mutta en niinkään muusikko..olen ajatellut kitaratuntien ottamista lähitulevaisuudessa..jostain syystä minulla on aina ollut tuollainen..mistä lienee perintönä tullut tuo LANDOLA 12 STRINGS QUALITY GUITAR seinäkoristeena..yksi kielikin puuttuu kokonaan..hyvin kaunis kitara..nyt oliskuitenkin tarkoitus myydä se..ja ajattelin että täällä olisi tietoa tuollaisen arvosta..ija muustakin ko.kitaran laadusta/ominaisuuksista voit kertoa..olen vielä aika ummikko kitaroissa..kitarassa on sähköisen soitannan mahdollisuus..kauniin ruskea väritykseltään..kiitos vastauksetanne jo etukäteen ja hyvää ja musiikin täyteistä uutta vuotta 2006.

Mulla oli joskus sellainen, mutta se meni hissin lattian ja seuraavan kerroksen katon välisessä puristuksessa liian moneksi säpäleeksi. Uutena sen hinta oli jotain 3000mk. Oli harvinaisen nättiääninen Landola kyllä, ja sähkösoundikin ihan OK.

kiitti pikaisesta vastauksesta. No sun kitaralle kävi kohtalokkaat...en ole sitten kuullut koskaan tuollaista hissi-tarinaa :) no joo, sä olet selvinnyt ja hyvää uutta vuotta 2006.

Kannattaako tuollaista perintöpeliä lähteä myymään kun tuskin tuollaisesta mitään hirveitä rahoja saisi ja muuten monelle Landola ja quality on semmoset sanat mitkä ei mahdu samaan lauseeseen :)

|snip| Landola ja quality on semmoset sanat mitkä ei mahdu samaan lauseeseen :)
 
Musta on tosi ikävää kuulla kun suomalaista soitinvalmistajaa mollataan ja mielestäni nykyään aika perusteettomasti. Teen oletuksen (ehkä väärän), että lainauksen teksti perustuu niihin 50-300 markan vanhoihin Landolan aloittelijoiden kitaroihin, joita tosiaan lojuu melkein jokaisen kodin komerossa. Olisi kuitenkin eri mieltä Landolan soittimien nykyisestä laadusta. Ex duo kaverini soitteli sen ajan jonka yhdessä soittelimme n. 5 vuotta Landolan Jumboa ja siinä on mielestäni hyvä soundi hintaansa nähden (muistaakseni n. 3k mk luokilla yli 5v sitten).
 
Harjoittelukitaroiden ajoista Landola on tehnyt tuotekehitystyötä ja käyttää nykyään Suomessa kehitettyä puun vanhennusmenetelmää, thermowood lienee nimeltään, jonka on todettu parantavan soittimien soundia. Kyllä suomalaisten pitäisi ehdottomasti tukea suomalaista soitinivalmistusta. Sen sijaan että haukkuu Landolaa perusteettomasti julkisella foorumilla, kannattaisi vaikka pistää maili Landolalle ja kertoa toteamistaan oikeista vioista tai puutteista sekä tietty toivomuksista.
 
Pieni tehdas kuuntelee asiakkaita ja myös soitintehtaasta on mahdollista saada kustomoituja malleja kunhan vaan osaa pyytää, näin se toimii ulkomaillakin. (Suomalaistenkin pitäisi vähitellen oppia myös pyytämään eikä aina vaan tyytymään.) Itse kävin pitkään keskustelua eräästä Landolan maniskamallista suoraan tehtaan kanssa ja olisi saanut värit ym. toiveitteni mukaan tosi edullisesti. Sitten kun osaavat tehdä Oval Hole aukkoisia A mallin maniskoita palaan uudestaan asiaan. Juuri nyt en tarvitse uutta kitaraa, mutta viimeksi kun kävin Tapiolan musiikkiliikkeessä ja kokeilin Landolan erästä vasurimallia päätin, että seuraava kitarani on melko varmasti Landola, soundi oli selvästi kohdallaan kokeilemassani pelissä ja hinta oli alle(?) puolet Milbrook musiikin Seagull merkin (~1000e, se kalliimpi malli) vasurimallista.
 
EDIT: typoja, ym.

risto puhuu asiaa. Minunkin ensimmäinen kitarani oli Landolan halpismalli, ja kyllä sillä alkuun pääsi. Pakko kyllä tosin myöntää että en koskaan ole ajatellut Landolaa kovinkaan vakavasti otettavana kitaravalmistajana, kenties sen vuoksi etten ole kovin usein Landolasta muuten kuullut.

Sikäli Landolan mollaaminen on oikeutettua, että jos satunnaisesta paikasta X löytyvässä kitarassa on nimi Landola, niin on tilastollisesti erittäin todennäköistä, että ko. soitin on huono. Sen verran paljon niitä halpisromuja on tehdas Suomeen syytänyt. On sieltä hyviäkin yksilöitä tullut, kuten meikäläisen edesmennyt 12-kielinen, mutta kyllä se huonon soittimen maine on aika vankka.

Sikäli Landolan mollaaminen on oikeutettua, että jos satunnaisesta paikasta X löytyvässä kitarassa on nimi Landola, niin on tilastollisesti erittäin todennäköistä, että ko. soitin on huono. Sen verran paljon niitä halpisromuja on tehdas Suomeen syytänyt. On sieltä hyviäkin yksilöitä tullut, kuten meikäläisen edesmennyt 12-kielinen, mutta kyllä se huonon soittimen maine on aika vankka.
 
Kertoisitko mallin ja mikä oli hinta.
 
Landolan linkki: http://www.landola.fi

En minä muista. Ostettu muistaakseni vuonna 1991, ja hajosi tuhannen pill... kitaran päreiksi about vuonna 98. Hyvä kitara se oli. Mutta olen nähnyt ihan liikaa niitä huonoja yksilöitä. Joskus 80-luvulla (1986-1987 ehkä? ei muista) kun olin ihan täysin noviisi kitaratouhuissa, porilaisen musakaupan myyjä myi mulle (no joo, äitihän sen maksoi) halvan mutta KARMEAN HUONON Landolan. Kesti aikansa, ennen kuin tajusin, että kyllä se vika on siinä kitarassa eikä soittajassa, kun ei saa millään edes soimaan vireessä. Into oli kova, eikä yksi huono soitin sitä pilannut. Jälkikäteen on tullut spekuloitua, mikä siinä sitten oli, intonaatio päin persettä, talla liian korkea, mikä lie ollut syy siihen. Oli mikä oli, poishan se myytiin äkkiä johonkin. Siitä sai varmaan joku muu taas "hyvän" kuvan Landolasta. No sehän olisi tietysti pitänyt viedä soitinliikkeeseen ehjättäväksi eikä myydä eteenpäin, mutta näinhän suomalainen tyypillisesti toimii.
 
Eniveissön. Jos kerran on aikoinaan tungettu koko maa täyteen halpaa paskaa jollain tuotemerkillä, niin miksei voi vaihtaa merkkiä, jos rupeaakin tekemään jotain muuta laatua. Voisivat käydä vaikka jonkun markkinointikurssin tai jotain.
 
Edit: muistan nähneeni toisenkin hyvän Landolan. Se oli joku ihmeen minikitara, jossa oli kuitenkin lähes täysleveä kaula. Siinä oli niin pieneksi soittimeksi tajuttoman makea soundi. Se kitara oli jäänyt sukulaismiehen seinälle roikkumaan vailla käyttöä, mutta minä olisin sen kyllä huolinut.

En minä muista. Ostettu muistaakseni vuonna 1991, ja hajosi tuhannen pill... kitaran päreiksi about vuonna 98. Hyvä kitara se oli. Mutta olen nähnyt ihan liikaa niitä huonoja yksilöitä. |snip|
 
Edit: muistan nähneeni toisenkin hyvän Landolan. Se oli joku ihmeen minikitara, jossa oli kuitenkin lähes täysleveä kaula. Siinä oli niin pieneksi soittimeksi tajuttoman makea soundi. Se kitara oli jäänyt sukulaismiehen seinälle roikkumaan vailla käyttöä, mutta minä olisin sen kyllä huolinut.
 
Mä muistan hyvin ne ruskeat harjoitusmallit vaikka itselläni ei sellaista ollutkaan. Velipojalla kuitenkin oli ja siitä meni fillarin ohjaustanko kopasta läpi kun kaatui polkiessaan kitaratunnille ja kitara oli kangaspussissa. Ope sanoi sille että ei se reikä mitään haittaa:-)))). No joo, etunsa halpuudellakin:-) Jostain syystä en koskaan itse syyttänyt Landolaa siitä että ne halpikset eivät olleet hyviä, vaan ymmärsin että halvalta ei paljoa voi vaatia, mutta ei se velipojan soittohaluja tyrehdyttänyt, edes se iso reikäkään:-)
 
Jos käväiset Landolan sivulla siellä näkyy historiaa ja siitä politiikan muutos vuonna -96 suurien määrien tuottamisesta laatuun. Kyllä monella on ihan hyviä muistoja Landolan kitaroista, että en mä ainakaan menis muuttamaan brändiä, kyllä se ainakin kotimaassa äkkiä kuitenkin huomattaisiin. Parempi niin että tekevät hyviä tuotteita, maine paranee sen myötä. Jos joku muistaa niin japsituotteiden maine oli surkea alkuaikoina, mutta sitten kun laatu parani myös maine koheni. Kyllä mä uskonkin että aika parantaa Landolan haavat.

Mulla on myös landolasta hyviä kokemuksia. Tällä hetkellä omistuksessa Landolan tekemä Peders Soloist elektroakkari, hinta muistaakseni jotain 300e:n nurkilla ja mielestäni hyvin vastinetta rahalle. Hyvä soundi, viimeistely ja soittotatsi... Joskus muinoin mulla oli 70-luvun landola. Lapa oli napsahtanut edelliseltä(tai sitä edelliseltä) omistajalta poikki, mutta soundi oli paikallaan. Kitarakamat-palstalla oli vähän toisenlaista kokemusta landolan laadusta asiakaspalvelusta, mutta itsellä ei ole toistaiseksi mitään valittamista.
 
Nykypäivänä vaan ei landolalla ja kotimaisuudella mitään tekemistä keskenään. Silloin kun tuota Pederssiä ostin(-03), myyjä kertoili, että viimeisiä kotimaisia viedään. Liikkeessä oli jo pitkä rivi jossain turkissa tai kiinassa tehtyjä landoloita.

Jotenkin tuntuu siltä, että Landola taitaa olla aika pahassa raossa. Eivät valinneet linjakseen tuottaa kalliita ja huippulaadukkaita soittimia, vaan koettavat epätoivoisesti satsata volyymiin pärjäämättä kuitenkaan isojen firmojen kaukoidän tuotteille. Hieman harmittaa nuo Suomessakin valmistetut loppuvuosien soittimet: sinänsä ihan hyvistä materiaaleista tehtyjä hyvin suunniteltuja ja osin innovatiivisiakin kitaroita, joista liian moni oli pilattu hutiloinnilla. Oli väärään paikkaan asennettuja talloja, karkeaa viimeistelyä ym. laadun epätasaisuutta. Hyviäkin yksilöitä olen nähnyt, mutta liian monta hutiesitystä.

|snip| Hieman harmittaa nuo Suomessakin valmistetut loppuvuosien soittimet: sinänsä ihan hyvistä materiaaleista tehtyjä hyvin suunniteltuja ja osin innovatiivisiakin kitaroita, joista liian moni oli pilattu hutiloinnilla. Oli väärään paikkaan asennettuja talloja, karkeaa viimeistelyä ym. laadun epätasaisuutta. Hyviäkin yksilöitä olen nähnyt, mutta liian monta hutiesitystä.
 
Omiin kokemuksiin perustuen en vieläkään usko näitä yleisiä väitteitä. Itselläni on sentään kuitenkin yli 30v kokemus kitaroista. Landola on vuodesta -96 satsannut laatuun. Massatuotannossa tallojen paikat ja nauhojen urien sahaukset ym. tehdään jigeillä tai automaattisilla koneilla joten tallan väärään paikkaan liimaaminen tai nauhajaon mittavire on kertakaikkiaan aika epätodennäköistä ja sellainen perusmoka, joka välittömästi käy ilmi ensimmäisessä virityksessä ja tehtaan koesoittajan testissä. Intonaatio-ongelmiin on tavanomaisempiakin syitä.
 
Lisäksi tiedoksi, että eräät (ehkä useammatkin), tänne tuotavat ulkolaiset kitaramerkit käyvät täällä kierroksen soitinkorjaajalla ennen kuin ne päästetään kauppaan myyntiin. On aivan luonnollista että valmistuslinjalta tullessaan monessa yksilössä on loppuviilauksen tarve sillä järkevä valmistaja jättää toleranssit sille puolelle että loppuviilauksen saa tehtyä ainetta poistamalla. Jos loppuviilausta ei teetä jälleeenmyyjä se jää ostajan kontolle. En tiedä miten Landolan jälleenmyyjät toimivat.
 
Edelleen olisin sitä mieltä että jos esittää haukkuja kertoo samalla mistä mallista ym. tarkkaan ottaen oli kyse, IMHO.
 
EDIT: Typoja
 
EDIT: En tietenkään väitä etteikö tehtaissa voisi tapahtua suuriakin valmistusmokia, täähän tiedetään jo autoistakin...
 
EDIT: Tuosta lainatusta tekstistä tulee myös mieleen että kuulostaa todella oudolta jos jälleenmyyjä ei palauta viallisia soittimia tehtaalle vaan myy niitä edelleen eteenpäin myös oman maineensa riskeeraten, kuulostaa perin typerältä ....

Mun äijän 20 vuotta vanha landola pysyy vielä vireessä vaikka oli välissä 10 vuotta kylmässä kellarissa. Landola rocks.

Omiin kokemuksiin perustuen en vieläkään usko näitä yleisiä väitteitä.
Edelleen olisin sitä mieltä että jos esittää haukkuja kertoo samalla mistä mallista ym. tarkkaan ottaen oli kyse, IMHO.
 
EDIT: Typoja
 
EDIT: En tietenkään väitä etteikö tehtaissa voisi tapahtua suuriakin valmistusmokia, täähän tiedetään jo autoistakin...
 
EDIT: Tuosta lainatusta tekstistä tulee myös mieleen että kuulostaa todella oudolta jos jälleenmyyjä ei palauta viallisia soittimia tehtaalle vaan myy niitä edelleen eteenpäin myös oman maineensa riskeeraten, kuulostaa perin typerältä ....
 
Enemmänkin kyse oli henk.kohtaisesta pohdinnastani omiin karvaisiin kokemuksiin perustuen. Taisi tulla vähän turhan yleiseen sävyyn kirjoitettua.
Mulla on ollut kaksikin 90-luvun lopun teräskielistä elektroakustista Landolaa (muistaakseni AC-sarjaa) joita on pitänyt fiksailla tuon tallaongelman takia. Eikä kysymys ole siitä, että esim. suosisin epätavallisia kielisettejä. Tapaamani soitinkorjaajat ovat kertoneet että vastaavia ongelmia on ollut ko. kitaroissa. Lisäksi elektroniikan asennus meni toisessa kitarassa uusiksi jo heti uutena. Useilla jälleenmyyjillä kitaroiden testaus ja trimmaus taitaa jäädä siihen, että kitara otetaan laatikosta ja laitetaan myymälän telineeseen. Ainakin siitä päätelleen, millaisessa trimmissä kauppojen uudet soittimet ovat.
Harmillista kun ihan pienellä tuotantopuolen skarppaamisella nuokin Landolani olisivat olleet aivan mainioita kitaroita jo tehtaalta lähtiessään.
Mun mielestä tuotteen laatuun vaikuttaa koko ketju suunnitelupöydältä tuotantolinjalle, jälleenmyyntiin ja huoltopalveluihin.

Mun mielestä tuotteen laatuun vaikuttaa koko ketju suunnitelupöydältä tuotantolinjalle, jälleenmyyntiin ja huoltopalveluihin.
 
Tuolla on kokemuksia siitä Landolan ketjun jälkipäästä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =15&t=110205&o=0&co=150

Laatu muodostuu pääasiassa asenteesta ja kulttuurista. Kuulemma Japanissa tehdyt autot ovat niin tasalaatuisia ja vähävikaisia juuri sen takia, että siellä tehdään töitä hyvällä asenteella. Konepajateollisuudesta joku kertoi esimerkin, että jos vaikka ukko menee väärään aikaan tupakalle, avaa hallin oven ja päästää kylmää ilmaa sisälle, jostain sorvista tuleekin lämpölaajenemisen takia hiukan väärän kokoinen osa. Jos kulttuuri on se, että mitään väärää ei edes haaveilla väärään aikaan, ja sama homma pätee läpi koko tuotantoketjun, niin varmaan laatukin on korkeampi.

Tuolla on kokemuksia siitä Landolan ketjun jälkipäästä:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =15&t=110205&o=0&co=150
 
Tuo on ikävää luettavaa ja tiedän tarkalleen miltä tuntuu sillä itselläni oli melkein samanlainen tapaus koskien arvokasta Yamahan vasurimallista APX kitaraan, jonka Musiikki Fazerin tilasi minulle Japanista -90 luvun loppupuolella ja jota olin innolla odottellut muutaman kuukauden. Siinä oli aivan samantapainen vika, nimittäin otelautaan alkoi kehittyä epämuodostuma liitoskohdassa koppaan. Musiikki Fanzer maksoi käynnin soitinkorjaajalla (Pikku-Huopalahdessa) joka hioi nauhat ja kitara pelasi vähän aikaa. Itse vian perussyy ei kuitenkaan ollut poistunut ja niinpä epämuodostuma kehittyi ja paheni jatkuvasti.
 
Vika ei poistunut ja Musiikki Fazerin maksamia käyntejä Pikku-Huopalahdessa tapahtu aika tiheään tahtiin. Viimeisessä korjauksessa korjaaja pani kaikki nauhat uusiksi ja erittäin korkeaa mallia koska hiontavara ol loppunut. Tässä vaiheessa todella heräsin kun soittimella ei enää kunnolla voinut soittaa. Vaikka kahden vuoden takuuaika oli juuri umpeutunut menin vihaisena Musiikki Fazerille ja sain koko kaupan peruttua pitkän keskustelun jälkeen ja koko kauppasumman takaisin.
 
Omasta mielestäni syy johtui siitä että puu ei ollut ollut tarpeeksi kuivaa silloin kuin kitara on pantu kasaan tai sitten puussa itsessään oli jokin materiaalivika. Nähdäkseni ainoa tapa miten vika olisi pitänyt *oikein* korjata olisi ollut koko otelaudan tädellinen uudelleen höylääminen, mutta tätä ei kuitenkaan tehty. Itse en tuon jälkeen ole enää edes katsonut Yamahoita, vaikka vian syy ei sinänsä välttämättä ollut lainkaan Yamahan tuotannossa (materiaalien laadunvalvonnassa?) vaan itse puussa. Kuluttajan on usein vaikea nähdä taustalla olevia syitä ja koko brändi tulee teilattua yhden ikävän tapauksen perusteella.
 
Tuon toisen threadin kirjoittajan olisi ehdottomasti pitänyt vaatia uutta kitaraa tai kaulan puun höyläystä eikä tyytyä nauhojen hiontaan. Tämähän on juuri sellainen materiaalivika jonka takuun pitäisi kattaa. Jos vika on itse puussa se voi ilmestyä uudestaan kunnes puu on täysin kuivunut/kovettunut ja pienikin epämuodostuma kaulassa vähintäänkin alentaa soittimen jäleenmyyntiarvoa ellei peräti estä laitteen myyntiä. Omien kokemusten perusteella en itse enää tyytyisi tarjottuun nauhojen hiontaan jos materiaalivika on silmin selvästi havaittavissa ja vaikuttaa jälleenmyyntiarvoon.
 
Samassa threadissa joku puhui amerikkalaisten myyjien hyvästä liikemiestavasta. Vaikka se ei välttämättä kattavasti pitäisikään paikkaansa oon teollisuudessa töissä ollessani huomannut että suomalaisilla on paljon parantamisen varaa tässäkin suhteessa.
 
EDIT: typoja
 
EDIT2: Liittyen keskusteluun Musa Fazerin kanssa jolla sain kaupan pureuttua; eräänä argumenttina käytin sitä, että tarjouduin hakemaan puolueettoman soitinkorjaajan lausuntoa viasta ja siitä oliko vika hoidettu asiallisesti. Tämä oli ratkaiseva seikka. Näissä asioissa kannattaa olla rohkea jos tietää olevansa oikeassa.

"landola" = usein yleisnimike akustisille nylonkielisille
 
Kuinka moni Landolalla soittava kitaristi voi sanoa olevansa laadukkaampi kuin soittimensa? Ovat ainakin viimeiset reilut kymmenen vuotta tehneet erittäin hyviä ja hienoja soittimia, on ollu ilo päästä päiväksi tehtaalle soittelemaan. Itse tuen hankinnoillani suomalaista soitinrakennusta ja kerron positiivisista kokemuksista eteenpäin (negatiivisia ei ole sattunut vastaan). Ulkomaisista vastaavista halpiskamoista joutuu sitävastoin kärsimään harva se päivä.

Itse tuen hankinnoillani suomalaista soitinrakennusta ja ...
 
Näinhän minäkin, joutsenmerkkiä tuen - muissakin asioissa. Lähituotanto kunniaan, tutustukaa alueittenne tekijöihin - rahallanne saatte tuotteen lisäksi myös useimmiten oikeita ihmiskontakteja (eli palvelua yms.).