Yleistä keskustelua musiikista ›

Onhan tässä ollut jo pitkään puhetta siitä, että poltettujen cd-levyjen kesto- ja käyttöikä on paljon lyhyempi mitä ihmiset odottaisivat. Mutta viime aikoina näin oikein jonkun tutkimuksen, jossa oli todistettu, että ainakin halvemman hintaluokan poltetut levyt kestävät pahimmillaan vain parisen vuotta. Linkkiä en nyt löytänyt, mutta tuossakin on jotain hieman: http://www.computerworld.com/hardwa … torage/story/0,10801,107607,00.html
 
Itse en olisi uskonut tähän datan vanhentumiseen, ennen kuin kokeilin yhtä n. kolmisen vuotta sitten polttamaani levyä, jossa osa tiedostoista ei toiminut (ei edes avautunut)ollenkaan. Kyseessä oli lähinnä isommat tiedostot, kun taas levyn muut pienet tiedostot aukesi ihan hyvin, en tiedä sitten mistä tämä johtuu (?) Tiedostot olivat lähinnä varmuuskopioituja erikokoisia ohjelmia ym. Ja levy hp:n valko-etikettinen.
 
Aika masentavaa ajatella, että kaikki nuo kymmenet varmuuskopio-cd:t ja muut esim. poltetut digikuvat pitäisi varmuuden vuoksi polttaa uudestaan muutamien vuosien välein. Onhan noita "Long-life"-levyjäkin, mutta lieneeköhän niiden kestoikä sen parempi korkeammasta hinnasta ja mainoslauseista huolimatta.
Onko ketään muu törmännyt poltettujen cd-levyjen ikääntymiseen omalla kohdalla tai keksinyt jotain varmoja säilytysmedioita? Ehkä ne iänikuiset magneettinauhat on vaan paras vaihtoehto.

On varmaan aika tapaus- ja merkkikohtaista miten kauan tieto säilyy. Itselläkin on sellaisia juuri jotain +3v vanhoja poltettuja levyjä joihin ei ole naarmun naarmua tullut, mutta siltikään ei toimi tai ainakin saa yrittää monta kertaa uusiksi koneelle kopiointia. Data varmaan vain jotenkin yksinkertaisesti vain kuluu pois.
 
Kannattaa ehkä etsiä sellaisia hyvän suojakerroksen omaavia levyjä, niitähän on montaa eri tyyppiä ja muistaakseni ainakin Maxell esitteli jotakin levymalliaan jonka luvattiin säilyttävän data huomattavasti kauemmin. Tylsää asiaa, mutta pitemmän päälle vaiva voi kannattaa.
 
Itse olen havainnut hyviksi TDK:n levyt, ihan malliin katsomatta. Kestävät ihmeen hyvin ja naarmuisiakin levyjä on CD-ROM asemat pystyneet lukemaan hyvin. Maxell on myös toiminut hyvin.
 
CD-poltossa kannattaa varmistaa polton jälki ja käyttää jotain hitaampaa polttonopeutta, monet sanovat että ei sitä huomaa polttaako 32x vai 4x, mutta itse väitän että huomaa ja erittäin tärkeitä tiedostoja polttaessa ennemmin valitsen kyllä sen 4x. DVD-soittimeni monesti kangertelee esim. kuvien lukemisessa ja videon toistossa jos levy on poltettu suurilla nopeuksilla.

Vanhin poltettu mistä minulta löytyy päivämäärä, on poltettu 7.11.1998. Ja hyvin toimii edelleen. Vanhempiakin on mutta niihin ei tullut kirjoitettua päivämäärää. Kaikki toimii edelleen ongelmitta.

Minulla on '96 vanhin CDR-levy ja hyvin se toimii. Ei se data häviä levyltä, jollet nyt ihan auringossa säilytä tekelettä. Valo ja kuumuus taitavat olla pahimpia CD-levyn vihollisia... naarmuuntumisen ohessa.

Tutkin tässä enemmänkin noita "arkistoja" ja löysin toisenkin parisen vuotta vanhan ja toimimattoman cd:n. Merkki Octron, ei naarmuja. Toisaalta löysin myös sekä tdk:n ja mexellin -98 poltettuja levyjä, kumpikin toimivat ongelmitta.
Hassua sinänsä, koska kaikki on säilytetty samassa paikassa, eli tuossa ei oikein olosuhteetkaan ratkaise. Jäljelle jää sitten levyn oma laatu ja polttamisessa tapahtuneet asiat. Merkillä ilmeisesti on väliä aika paljon ja ehkä polttavalla asemallakin?
Auringonvalosta vielä, se todella syö poltetun levyn aivan hirmuvauhtia.
Minulla oli kirjahyllyyn, hyllylle johon paistaa päivisin päivänvalo aika suoraan unohtunut poltettu cd vajaaksi pariksi kuukaudeksi, lukupuoli ylöspäin. Eikä asema edes suostu lukemaan koko levyä enää.
 
Noita Verbatimin datalife+-levyjä on kehuttu kovasti ja väitetty niissä olevan jopa 100 vuoden kestoikä. Ja onhan noilla muillakin perinteisillä merkeillä noita "silver", "platinium", "titanium" - päällystettyjä levyjä. Tosin vaikea sanoa onko pelkkä markkinointikikka vai ei.

Targan levyistä ei ole kuin huonoja kokemuksia, niiltä levyltä kun tuntui tuo data ihan rapistuvan. Niitä säilytettiin ihan kunnolla, aina käytön jälkeen koteloon ja CD-telineeseen, mutta niin vain muuttui lukukelvottomaksi nekin.
 
CD-poltto-ohjelmissa on myös joskus monenlaisia asetuksia, joilla levyn pilaaminen onnistuu, esim. Nero Burning Romissa ja yksi niistä (tais olla se Data Mode 1 / 2 tms.) vaikuttaa ainakin cd-levyn virheenkorjaavuuteen huonontaen sitä, ellei jopa poistaen sen, mutta sallivan ~100 megaa lisää tilaa levylle, eli 700mb = 800mb.
 
Levyn polttaminen täydentäen eri ohjelmien ja versioiden multisession-asetusta käyttäen on myös potentiaalinen levyn pilaaja.

Miun ensimmäinen poltettu CD maksoi 100mk, mikähän siitä tulee vuodeksi? Varmaan 96-97. Viimeksi käyttäessä se toimi kyl. Voihan se sitäkin olla että ne aivan ensimmäiset koneet jotka maksoi melko paljolti olivat laadullisesti parempia kuin myöhemmin saatavat 150mk koneet. Vaikka hitaita olivatkin. Sitten pari vuotta siitä eteenpäin on iso nippu omia piisejä varmuuskopioina, säilytetty komerossa koskemattomana. Toivon hartaasti että toimiivat. :/

Jostain valokuvaopuksesta luin näistä että kultapinnotteiset olisi pitkäikäisimpiä. Todenperää en tiedä, mutta kallinpia ainakin ovat.
 
Itte olen valokuvia poltellu juuri tuommosille ja sitten uudistaa ne aina uudelle levylle n. viiden vuoden välein.
 
Vielä ei ole tullu yhtään toimimatonta vastaan.

Jostain valokuvaopuksesta luin näistä että kultapinnotteiset olisi pitkäikäisimpiä. Todenperää en tiedä, mutta kallinpia ainakin ovat.
 
Itte olen valokuvia poltellu juuri tuommosille ja sitten uudistaa ne aina uudelle levylle n. viiden vuoden välein.
 
Vielä ei ole tullu yhtään toimimatonta vastaan.
 
Kultapinnoitteisia suosittelee muuten noi historia-arkistotkin käyttämään. Noita levyjä käytetään tallentamaan kansanperinteen keräämistä yms. Kyllä ne välillä pistää miettimään, paperiarkistoja on kuitenkin ihan kohtuudella säilynyt jostain 1500-luvulta eteenpäin, sitä aiemmilta ajoilta vähemmän. Että lieneneekö nämä cdr-levyt vielä 500 vuoden päästä siinä kunnossa että toimivat, ja onko olemassa laitetta millä niistä saadaan data pihalle vaikka toimisivatkin.

Ei ole, se o ainoo mikä on varma. Yritäs nyt saada esiin edes Vic20 -matskua, ja jo menee työlääksi, vaikkei kone ole isommassa mittakaavassa vielä minkään ikäinen. Jutut paperille ja johan säilyy mukavasti. (Joissain paperilaaduissa on rikkiä(?), joka tekee pitkän ajan kanssa sen että se syöpyy itsestään.)

Tietoa:
 
CD-R - vain valokopio levystä?
 
Toisin kuin "oikean" cd-levyn, jossa laser osuu ihan oikeisiin kuoppiin, on cd-r -levyn elinikä pahimmassa tapauksessa hyvinkin rajallinen. Cd-r -levyt valmistetaan yksitellen pommittamalla polykarbonaattilevyn ja äärimmäisen ohuen heijastavan kerroksen väliin puristettua värikerrosta - metallosyaniinia tai vastaavaa - laserilla. Kirjoittamaton osa levyä heijastaa valosta vähintään 70%, kirjoitettu noin 25%.
 
Luettavuus heikkenee levyn vanhetessa tai joutuessa valolle tai lämmölle alttiiksi. Miten vakava ongelma tämä on, riippuu levyn väriaineesta. Vihertävä tai sinivihreä syaniini sallii kirjoituslaserille suuremmat heitot, mutta on yleisen käsityksen mukaan lyhytikäisempää, kellanvihreä tai kullanvärinen ptalosyaniini taas vaatii kirjoituslaserilta tarkkuutta mutta sen uskotaan kestävän päivänvaloa paremmin. Olipa väriaine mikä tahansa, varsinkin UV-säteily voi ajan kanssa pilata CD-R -levyn.
 
Yksiselitteisiä tutkimustuloksia cd-r -levyjen kestävyydestä ei kuitenkaan ole, ja kaiken varoittelun jälkeen saattaa hyvinkin olla, että huolellisesti säilytettyjen polttolevyjen elinikä on verrattavissa muovipaperille vedostettujen valokuvien elinikään - niiden arvioituun elinkaareen kun tulee yllättäen joka vuosi yksi vuosi lisää periaatteella "ei se ole vieläkään haalistunut", ja näin on ollut valoherkän muovipaperin keksimisestä lähtien. Mutta varmaa on, että cd-r menee auton kojelaudalle unohdettuna pilalle kauan ennen kuin "oikea" cd on sulanut käyttökelvottomaksi.
 
(Kivi Larmola, SUE Rautamaailma 11/2005)

Ei ole, se o ainoo mikä on varma. Yritäs nyt saada esiin edes Vic20 -matskua, ja jo menee työlääksi, vaikkei kone ole isommassa mittakaavassa vielä minkään ikäinen. Jutut paperille ja johan säilyy mukavasti. (Joissain paperilaaduissa on rikkiä(?), joka tekee pitkän ajan kanssa sen että se syöpyy itsestään.)
 
Nimenomaan. Kansallisarkistolla on jo nyt kuvatiedostoja mitä ei saa millään auki. Avaruusluotaimella otettuja kuvia yms. Mutta ottiko ne opiksi? Ehei, täyttä päätä digitoidaan arkistoja että ne olisi paremmassa tallessa. Nauraisin jos ei itkettäisi niin kovin.
 
Tuossa paperissa on tosiaan ongelmia myös. Joskus 1800-luvun lopulla kun tekniikkaa muutettiin paperin laatu heikkeni. Ja ihan moderni printtipaperi on myös huonoa kestämään. Pitää hakea jotain laadukasta piirustuspaperia varmaan jos haluaa oikeasti säilyttää dokumentteja pitempään.

Tuossa paperissa on tosiaan ongelmia myös. Joskus 1800-luvun lopulla kun tekniikkaa muutettiin paperin laatu heikkeni. Ja ihan moderni printtipaperi on myös huonoa kestämään. Pitää hakea jotain laadukasta piirustuspaperia varmaan jos haluaa oikeasti säilyttää dokumentteja pitempään.
 
Avainsana on "hapoton".
 
Saatavilla on hapotonta, liimatonta, liidutonta ja valkaisematonta paperia, joka kestää ja säilyy. Museoiden konservaattorit osaavat neuvoa, ja mun kokemukseni mukaan neuvovat mielellään.
 
Ei ole tarvis mennä lumppupaperiin ja pergamenttiin saadakseen muistiinpanot säilymään
:-)

Miksi ihmeessä kansallisarkistot arkistoivat cd:lle? Kovalevyt kuitenkin ovat nykyään melko halpoja ja tieto olisi paljon paremmassa turvassa.
 
Itselläni on useita cd-r-levyjä mennyt jo huonoksi. Kuka korvaa menetetyn pornon?

Miksi ihmeessä kansallisarkistot arkistoivat cd:lle? Kovalevyt kuitenkin ovat nykyään melko halpoja ja tieto olisi paljon paremmassa turvassa.
 
Itselläni on useita cd-r-levyjä mennyt jo huonoksi. Kuka korvaa menetetyn pornon?
 
Jaa-a... Kyllä pitkäaikaiseen säilytykseen suositellaan juuri nimenomaan CD:tä (DVD:tä) tai ihan perinteistä mangneettinauhaa. Ei koskaan kovalevyä.

Jaa-a... Kyllä pitkäaikaiseen säilytykseen suositellaan juuri nimenomaan CD:tä (DVD:tä) tai ihan perinteistä mangneettinauhaa. Ei koskaan kovalevyä.
 
Miksiköhän? Kovalevy täyteen=> Kovalevy hyllyyn. Voi kestää vaikka tulipalon, eikä hajoa kovinkaan äkkiä.

Miksiköhän? Kovalevy täyteen=> Kovalevy hyllyyn. Voi kestää vaikka tulipalon, eikä hajoa kovinkaan äkkiä.
 
En tosiaankaan ihan varmuudella tiedä ja en sitäkään, että jos vaikka suositukset olisi muuttuneet nyt kun kovalevyjen hinnat on laskenu siitä mitä ne oli alunalkain.
 
Mutta, eihän se tieto ikuista ole kovalevylläkään - olisiko edes niin ikuista kun laadukkaalla ja oikein säilytetyllä CD:llä. Kovalevyllähän taltiointi perustuu mangneettisuuteen ja voisi _olettaa_ että onko se edes niin kestävää kun vastaavalla tavalla CD:lle taltioitu info. Tästäkään ei taida olla pidempiaikaista empiiristä tietoa... Niitähän periaatteessa käytetään jatkuvasti ja ne sanoo sopimuksen irti ennen kun ehtii "kissaa sanoa".
 
Mieti myös kansallisarkistoa: haetaan jotain tietoa vuodelta Ö. Jaaha, milläs kovalevyllä se on. Jaa tuossa, niin, tässä on tämmönen töpselikin. Mihin se kytketään. "Hei, missä meidän mirkotukihenkilö on!?".

Mieti myös kansallisarkistoa: haetaan jotain tietoa vuodelta Ö. Jaaha, milläs kovalevyllä se on. Jaa tuossa, niin, tässä on tämmönen töpselikin. Mihin se kytketään. "Hei, missä meidän mirkotukihenkilö on!?".
 
Niin, mikäs tiedostomuoto tässä on? Miten se on alustettu? Oho, ei tää aukea.
 
Njoo, tärkeimpiä on edelleen paperi ja mikrofilmi.

Mieti myös kansallisarkistoa: haetaan jotain tietoa vuodelta Ö. Jaaha, milläs kovalevyllä se on. Jaa tuossa, niin, tässä on tämmönen töpselikin. Mihin se kytketään. "Hei, missä meidän mirkotukihenkilö on!?".
 
Pitäähän se cd-levykin etsiä samalla tavalla. Kovalevylle vaan mahtuu tietoa vielä 200-kertaa enemmän (tulevaisuudessa vieläkin enemmän), joten niitä olisi vähemmän. Eiköhän sellaisen kelkan (tai siirrettävän usb-väyläisen) asettaminen koneeseen ole melko helppoa.

Pitäähän se cd-levykin etsiä samalla tavalla. Kovalevylle vaan mahtuu tietoa vielä 200-kertaa enemmän (tulevaisuudessa vieläkin enemmän), joten niitä olisi vähemmän. Eiköhän sellaisen kelkan (tai siirrettävän usb-väyläisen) asettaminen koneeseen ole melko helppoa.
 
Oletko varma että koneista löytyy nämä samat väylät vielä 20v kuluttua?