Yleistä keskustelua musiikista ›

Turun Sanomat:
http://www.turunsanomat.fi/verkkole … 0:0;4:107:1:0:0,4:355298,1:0:0:0:0:
 
Ei kuluttajan kannalta lainkaan huono juttu..

Ei taida Beatles tulla nice priceen ennen :) Johan sitä on useampi vuosikymmen odoteltu.

Jenkkien 95:n vuoden suoja-aika on huvittava. Valtavan määrän levytysoikeuksia omistavat isot levy-yhtiöt eivät ole tähänkään päivään mennessä julkaisseet uudelleen juuri muuta kuin aivan isoimpien tähtien levytyksiä.

Toi on huomattu jo nyt. Just ostin itseni kipeäksi Anttilasta Bessie Smithiä, Sonny Boy Williamsonia, Big Joe Turneria ja Duke Ellingtonia. Ja kerrankin niissä Anttilan halpiksissa on alkuperäisversiot biiseistä!

Tuolla näköjään vähän täsmentävää tietoa asian tiimoilta:
 
http://blogit.yle.fi/piteneekotekijanoikeus95vuoteen

Toi on huomattu jo nyt.
 
Jep. Tuon 50 vuoden puitteissahan EU:ssa on toimittu viimeiset 10 vuotta. Tapetillehan asiat on nyt nostettu tuosta Turun Sanomien jutustakin selviävistä syistä.

Onks artistin oikeus erillään levy-yhtiön oikeuksista? Jos on, niin sitä voi kyllä pidentää mutta vastaavasti levy-yhtiön oikeuksia ei. Kappas kun oon kuullut että bändit joutuvat penäilemään entiseltä levy-yhtiöltään (tai, kuten yleensä, sen entisen levy-yhtiön ostaneelta jättisuurelta firmalta) oikeuksia uusintajulkaisuun ja yllättäen yhtiötä ei kiinnosta ja näin pala kulttuuria jää taas pimentoon.

En tiedä osaanko pukea nyt mielipidettäni sanoiksi, mutta kokeillaan.
 
50v. on ihan hyvä. Minkä ihmeen takia tota aikaa pitäs jatkaa. Että levy-yhtiöt pystyy rahastaa jo mahdollisesti kuolleen artistin kustannuksella. Toi 50v. kattaa aika hyvin artistin elin iän. Oletetaan, vaikka et joku biisi ois 20 vuotiaana tehty niin sen suoja loppuu artistin ollessa 70. Mutta säveltäjien ja sanottajien suoja jatkuu vielä 20v eli kattaa hyvin koko eli iän. Minkä takia jonkun tahon pitäis saaha rahaa musiikin tekijän poistuttua. Ohan ne saanu siitä musiikista rahaa jo 50v. Mutta se ei ahneille paskoille riitä. On tää vaikeata tää musabisnes.
 
Otetaan esimerkiksi vaikka Hendrixin biisit. Montakohan miljoonaa niilläkin on eri tahot päässy rikastumaan.
 
Tämä taitaa mennä OT:eksi.
 
Mielestäni biisit melkein voisi vapautua niiden tekijän kuoltua. Tai oikeudet siirtyisivät ensin muille bändin jäsenille/musiikin teossa mukana olleille, eikä omaisille. Otetaan nyt esim. tapaukset hendrix ja Cobain.
 

 
En tiedä onnistuinko nyt ilmaisemaan mielipidettäni. Toivottavasti ymmärrette kantani oikein.

Liekö kellekään uutinen: Alaspää myöntää, että äänilevyteollisuuden on helpompi perustella kantaansa artistien kuin omalla edullaan.
 
- Pitää paikkansa. Käytämme niitä keinoja, jotka ovat poliittisesti tehokkaimpia. Pyrimme kuitenkin välittämään oikeaa informaatiota, emmekä missään tapauksessa valehtele, Alaspää toteaa.
 
Onkohan joku mokoma menny väittään että joku valehtelee. Peijakkaat.
 
Mutta heitänpä taas mielilauseeni: Tekijöille kuuluvat oikeudet saisi olla mitä on, ja levy-yhtiölle riittää aivan hyvin viisi, max kymmenen vuotta.

Mutta heitänpä taas mielilauseeni: Tekijöille kuuluvat oikeudet saisi olla mitä on, ja levy-yhtiölle riittää aivan hyvin viisi, max kymmenen vuotta.
 
Tuossa on vaan sellainen pikku pulma, että kumpaan leiriin musiikin esittäjät sijoittuisivat ? Aika merkittävä osa äänitteillä esiintyvistä muusikoista ei välttämättä ole kyseisen musiikin säveltäjiä, sanoittajia, tai edes sovittajia, vaan heidän työpanoksensa on sidoksissa enempi nimenomaan tuohon levy-yhtiöpuoleen. Ja korvaukset soittosuorituksista myöskin neuvoteltu sen mukaisesti. Toisin sanoen, jos esittävän puolen tekijöiden oikeudet olisivat "vapaata riistaa" jo vaikka kymmenenkin vuoden jälkeen, niin se kyllä olisi aika radikaali veto ihan tavallisen "rivisoittajan" kannalta. Ainakin kyseessä olisi sample-pohjalta musiikkia tekevien henkilöiden märkä uni... Sinänsä mielenkiintoinen mahdollisuus, mutta muusikkojen liiton tuntitaksa 26,45 € on aika kälynen korvaus tuollaisen mahdollisen jatkokäytön valossa.

Tuossa on vaan sellainen pikku pulma, että kumpaan leiriin musiikin esittäjät sijoittuisivat ? Aika merkittävä osa äänitteillä esiintyvistä muusikoista ei välttämättä ole kyseisen musiikin säveltäjiä, sanoittajia, tai edes sovittajia, vaan heidän työpanoksensa on sidoksissa enempi nimenomaan tuohon levy-yhtiöpuoleen. Ja korvaukset soittosuorituksista myöskin neuvoteltu sen mukaisesti.
 
Niin, lähinnä tuossa ajattelin nimenomaan sitä luovantyön osuutta ja sen suojaamista eliniäksi, jota sitäkin joudun kyllä itselleni perustelemaan enemmän pitkällä perinteellä ja hyvällä tahdolla kun järjellä.
 
Näiden leipäpappien osalta kyse lienee kyllä enemmän viiden- tai kymmenenvuoden määräaikaisesta työsuhteesta.
 
Toisaalta, onko sitten niin, että oletusarvoisesti tätä työn osuutta ei suojaa mikään tekijänoikeus, vaan että suoja tulee juurikin tuon levy-yhtiön osuuden kautta?

Näiden leipäpappien osalta kyse lienee kyllä enemmän viiden- tai kymmenenvuoden määräaikaisesta työsuhteesta.
 
Toisaalta, onko sitten niin, että oletusarvoisesti tätä työn osuutta ei suojaa mikään tekijänoikeus, vaan että suoja tulee juurikin tuon levy-yhtiön osuuden kautta?
 
Työsuhdehan saattaa levyttävällä muusikolla olla vain muutaman tunninkin mittainen, mutta vaikka tämä ei saisikaan muuta kuin kertakorvauksen (Gramex-tuloahan kertyy vain siinä tapauksessa, että musiikki todellakin soi jossain), niin hänellä kuitenkin säilyy tiettyjä oikeuksia tallennettuun esitykseen. Ja nämä oikeudet kestävät ajallisesti yhtä kauan, kuin levy-yhtiönkin oikeus tuotteensa suojaamiseen.
 
Levy-yhtiö on soittajalle myös vastuussa siitä mitä tämän esityksellä tehdään. Eli kun musaa käytetään esim. elokuvassa tai vaikka partavesimainoksessa, niin levy-yhtiön velvollisuus on kysyä kaikilta kappaleessa esiintyviltä muusikoilta luvat tähän. Elokuvakäytöstä tosin on muusikolla mahdollisuus valtuuttaa liitto edustamaan itseään, ja sieltä löytynee asiaan jonkinlaiset valmiit tariffit. Kaikkihan eivät tietenkään ole liiton miehiä ja naisia, mutta heilläkin on yhtäläiset oikeudet noihin tallennettuihin esityksiinsä, ellei muuta ole sovittu. Näin tämä, noin periaatteessa, täällä meidän maalmankolkallamme menee. Mutta käytäntö on usein osoittautunut aika toisenlaiseksi. Tulipa tuossa reilu kuukausi sitten telkkarista eräs muutaman vuoden takainen kotimainen menestyselokuva ja kas: siinähän soi kappale, jossa itsekin olen mukana. Eipä ole kukaan toistaiseksi asiaan liittyen tilinumeroa kysellyt.

Tulipa tuossa reilu kuukausi sitten telkkarista eräs muutaman vuoden takainen kotimainen menestyselokuva ja kas: siinähän soi kappale, jossa itsekin olen mukana. Eipä ole kukaan toistaiseksi asiaan liittyen tilinumeroa kysellyt.
 
Ok, ymmärrän pointin. Tarkoitin tuolla edellä todellakin vain sitä luovantyön osuutta enkä hahmottanut asiaa ihan näin. Pohjimmiltaan voisin ajatella että kaikki ne oikeudet jotka on, tai on alun perin ollut, yksityishenkilöllä olisi niitä pitkän suoja-ajan oikeuksia ja pelkän puitteiden luomisen kautta syntyvät oikeudet (levy-yhtiöt) saisi todellakin olla reippaasti lyhyemmät.
 
Mielestäni myös näiden pitkän suoja-ajan oikeuksien taloudellista merkitystä pitäisi voida kasvattaa, ehkä huomattavastikin - vrt. esimerkiksi nykyinen tilanne suomalaisten artistien osalta jossa levymyynnillä ei nytkään ole järin suurta merkitystä.

Yksi suuri käytännön probleemi ylisummaan tässä asiassa on se, että puhutaan tekijänoikeusista ja "tekijänoikeuksista", ensimmäiset on näitä henkilöiden "aitoja" oikeuksia ja jälkimmäiset Alaspään oikeuksia. Nyt jälkimmäisten on turhan helppo huseerata yksityisten artistien selän takana ja esiintyä julkisuudessa hyväntekijöinä - kuva joka nyt, luojan kiitos sanoisi joku, on kyllä kovaa kyytiä rapistumassa.
 
Nämä oikeudet pitää erottaa toisistaan ja niin, että alkuperäiset oikeudet on luovuttamattomat tai ainakin vaikeasti luovutettavat, vrt. isyysoikeudet, ja puitteidenluonnin kautta syntyvät "oikeudet" on sitten oma lukunsa. Tämä saattaisi olla askel siihen suuntaan jonka jälkeen jokaisen olisi (enemmän) pakko heilua omissa nimissään.
 
Nyt tässä menee puurot ja vellit sekaisin. Työnantajat ja työntekijät seisovat yhteisrintamassa kuluttajaa vastaan, vaikka pohjimmiltaan kuluttajien ja (tässä tapauksessa) työntekijöiden edut on yhteiset.

Tämä saattaisi olla askel siihen suuntaan jonka jälkeen jokaisen olisi (enemmän) pakko heilua omissa nimissään.
 
Nyt tässä menee puurot ja vellit sekaisin. Työnantajat ja työntekijät seisovat yhteisrintamassa kuluttajaa vastaan, vaikka pohjimmiltaan kuluttajien ja (tässä tapauksessa) työntekijöiden edut on yhteiset.
 
Tuo "omissa nimissään heiluminen" on ihan kaunis ajatus, mutta mä en näistä viime aikojen myllerryksistä huolimatta osaa nähdä asiaa siten, että nykyään oltaisiin sen enempää tai vähempää "kuluttajaa vastaan" kuin aiemminkaan. Musiikin kaupallinen arvo määräytyy kuitenkin sen mukaan, miten se pääsee esille mediassa. Se on päivä päivältä kovempaa kilpailua, ja siinä tietä ovat perinteisesti tasoittaneet levy-yhtiöt. Sikäli niille työtä tekevät artistit, soittajat ja muu väki ovat ihan luonnollisesti samassa rintamassa. Kaikki nämä netin suomat online- ym. mahdollisuudet ovat suhteellisen uusia juttuja ja avaavat kiintoisia näkymiä, mutta en jaksa olla kovin optimistinen sen suhteen, että ne onnistuisivat muokkaamaan musabisneksen rakenteista jotenkin "reilumpia". Mediakin on aina jotain kautta kytköksissä tohon isoon rahaan ja haluaa siitä siivunsa. Esille pääseminen on vaikeaa ja loppujen lopuksi artisti aina maksaa. Taholle tai toiselle.
 
Mm. näistä syistä mä pidän tekijänoikeuksia arvokkaana periaatteena. Ja viime aikoina tiettyjen piirien esiinnostama puhe "kuluttajaystävällisemmistä" tekijänoikeuksista on mielestäni käsitteenä outo ja absurdi. Eihän kukaan edelleenkään väkisin myy tekemisiään, mutta useimmat musiikintekijät kuitenkin haluavat säilyttää omistusoikeuden luomuksiinsa.

Mm. näistä syistä mä pidän tekijänoikeuksia arvokkaana periaatteena. Ja viime aikoina tiettyjen piirien esiinnostama puhe "kuluttajaystävällisemmistä" tekijänoikeuksista on mielestäni käsitteenä outo ja absurdi. Eihän kukaan edelleenkään väkisin myy tekemisiään, mutta useimmat musiikintekijät kuitenkin haluavat säilyttää omistusoikeuden luomuksiinsa.
 
Tarkoitat että levy-yhtiö raivaa artistille sen tarvitseman tilan markkinoilta ja siitä syystä he tarvitsevat toisiaan. Totta.
 
Itseä tässä kuviossa kiusaa ensinnäkin se että olen näkevinäni levy-yhtiöiden tekevän pelkästään rahaa eikä millään muotoa palvelevan kulttuuria. Toisaalta itseä vaivaa se "tietoisuus" miten olen ymmärtänyt heidän käsittelevän omia työntekijöitään, vrt. alta kymmenen prosentin hinta per levy. No, heidän kunniakseen on kyllä sanottava että ainakaan omaan korvaan ei ole kuulunut näitä normaaleja "työntekijä on tärkein voimavaramme" sloganeita.
 
En tiedä mihin viittaat "kuluttaystävällisemmällä tekijänoikeudella", mutta itsehän en suinkaan ole vähentämässä tekijänoikeuksia, vaan päinvastoin, vahvistamassa niitä.
 
Kuten sanottu, siirtäisin taloudellista painopistettä selkeästi enemmän tekijänoikeuden suuntaan ja (varmaankin sitten?) poispäin levymyynnistä tulevasta tulosta.
 
Miksi? Syitä on ainakin kaksi.
 
Ensinnäkin, levymyynnistä tuleva tulo artisteille on tänä päivänä "aika pientä" ja vähintäänkin lyhytaikaista. Lisäksi en henkilökohtaisesti usko että myynti tulevaisuudessa nousee, ellei käy peräti päinvastoin ja seuraus nykyjärjestelmällä on se minkä jokainen tietenkin ymmärtää, vähemmän pätäkkää.
 
Toisekseen, kuten sanottu, sekin vähä mitä levy-myynnistä tulee, on kausiluontoista - siis ajatellen ihmisen aktiivi-ikää - ja koska aina on kuitenkin syötävä, niin olisi hyvä jos tuotto jakaantuisi pidemmälle ajalle ja olisi tasaisempaa kun hetkellinen levy-myynti.

Itseä tässä kuviossa kiusaa ensinnäkin se että olen näkevinäni levy-yhtiöiden tekevän pelkästään rahaa eikä millään muotoa palvelevan kulttuuria. Toisaalta itseä vaivaa se "tietoisuus" miten olen ymmärtänyt heidän käsittelevän omia työntekijöitään, vrt. alta kymmenen prosentin hinta per levy. No, heidän kunniakseen on kyllä sanottava että ainakaan omaan korvaan ei ole kuulunut näitä normaaleja "työntekijä on tärkein voimavaramme" sloganeita.
 
Suosittelen perehtymään esimerkiksi Miska Rantasen Love Records-kirjaan. Hyvä musiikki julkaistaan erittäin usein lähestulkoon omakustannepohjalta. Sulla on vielä paljon oppimista näistä asioista.

Toisaalta itseä vaivaa se "tietoisuus" miten olen ymmärtänyt heidän käsittelevän omia työntekijöitään, vrt. alta kymmenen prosentin hinta per levy. No, heidän kunniakseen on kyllä sanottava että ainakaan omaan korvaan ei ole kuulunut näitä normaaleja "työntekijä on tärkein voimavaramme" sloganeita.
 
En tiedä mihin viittaat "kuluttaystävällisemmällä tekijänoikeudella", mutta itsehän en suinkaan ole vähentämässä tekijänoikeuksia, vaan päinvastoin, vahvistamassa niitä.
 
Tässä ei varmaan kannata yrittää pureutua kovin syvälle levy-yhtiöiden kulurakenteisiin ilman täsmällisiä lukuja, mutta mulle on joskus joidenkin levymoguleiden taholta selitetty, että jokaista menestystä kohden saattaa tulla kymmenen floppia, ja sen vuoksi esimerkiksi on erittäin olennainen kysymys ja kovan väännön tulos onko artistin rojaltiprosentti esim. 6 vai 7. Ei tuo munkaan korviini oikein järkevältä liiketoiminnalta kuulosta, mutta kovasti sitä edelleen vaan tehdään.
 
Toi termi "kuluttajaystävällisistä tekijänoikeuksista" on vaan jotain joka korviini on tarttunut näistä aiheista käydyissä kekusteluissa ja se tosiaan kuulostaa hassulta. Kuluttajansuoja on toki tärkeä juttu sekin, mutta periaatteessa sillä ei mun mielestä tarvitsisi olla juuri mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Ainakaan niiden ei pitäisi olla ristiriidassa keskenään.

Tässä ei varmaan kannata yrittää pureutua kovin syvälle levy-yhtiöiden kulurakenteisiin ilman täsmällisiä lukuja, mutta mulle on joskus joidenkin levymoguleiden taholta selitetty, että jokaista menestystä kohden saattaa tulla kymmenen floppia, ja sen vuoksi esimerkiksi on erittäin olennainen kysymys ja kovan väännön tulos onko artistin rojaltiprosentti esim. 6 vai 7.
 
Juu, ei mennä sen syvällisemmin aiheeseen, olletikkin kun tästä ei taida olla mitään varsinaista tietoa. Sen verran kuitenkin, että mulle on jostain tarttunut korvaan semmonen luku kun että viihdeteollisuuden tuotekehityskustannukset liikkuisivat siinä kahden- ja kolmenkymmenen prosentin hujakoilla. Yleisesti ottaen se lienee yli teollisuuden keskiarvon, mutta ei mitään ennen kuulumatonta, vrt. vaikka lääketeollisuus.
 
Tuo kymmen per yksi menestys kuulostaa varmaan äkkiseltään hyvältä perusteluta, mutta ei ole sitä - jokainen voi käyttää laskukonetta ja yrittää kaivella hiukan tietoja kulurakenteista.
 
Kiitos myös sinulle ettet sortunut "turpa kiinni kun et tiedä"-linjalle. Oli ilo vaihtaa muutama asiallinenkin kommentti välillä.