Yleistä keskustelua musiikista ›

Mietiskelin tässä, että mitkä tekijät määrää jonkun tietyn biisin tunnelman ja mikä aiheuttaa fiiliksen, joka sen kuuntelusta tulee? Ainakin itsellä on aika paljon siitä kiinni millaisessa elämänvaiheessa ja tilanteessa kipaleen on kuullut ekan kerran, mutta toki musiikilliset tekijätkin vaikuttaa. Entä mistäpä sitten johtuu, että kaksi täysin toisistaan musiikillisesti poikkeavaa biisiä aikaansaa samankaltaisia väreitä kuulijassa? Totta kai elämys on aina subjektiivinen, mutta kaipa asiassa joku yhteinenkin nimittäjä on.. Mutta mikä?
 
Listatkaapa biisipareja, joiden tunnelma on mielestänne vahva ja jollain tapaa sama, vaikka genre tai tyyli onkin eri. Pienien perustelujen kera.

Sentenced - Home in Despair
 
Katkera fiilis elämää kohtaan aina tiivistyy tätä biisiä kuunnellessa. Fiilis on se ett tällehän ei mitään voi.

Black Label Society - The Blessed Hellride
Tulee meinaa aina kylmät väreet kun tätä kuuntelee. Helvetin hyvää automusaa kun haluaa astetta rauhallisempaa menoa.

Ainakin itsellä on aika paljon siitä kiinni millaisessa elämänvaiheessa ja tilanteessa kipaleen on kuullut ekan kerran
 
Tämä on minusta aika jännä seikka, itselle tulee Stone- ja Gandalf- yhtyeistä varsin tietynlainen kesäinen fiilis (heh), vain siksi että kuulin näitä yhtyeitä ensi kerran eräänä kesänä muutama vuosi sitten. Beatlesin rauhallisemmat kappaleet ja Jethro Tull ovat minulle lähes talven symboleja koska viime joulunaika kului näitä kuunnellessa. Ensi kerran jonkun tietyn biisin kuuleminen on merkityksellistä, nimenomaan paikka/vaihe vaikuttavat suuresti siihen mitä se kappale tulee vastaisuudessa merkitsemään. Ainakin itsellä näin.

Kingston Wall - Shine on me
Gåte - Sjåaren
Väsen - Polska på övervåningen
 
Kaikki biisit ovat semmoisia kappaleita joita kuunnellessa mikään ei voi olla vialla. Semmoisia vitutuksenpoistobiisejä, kiltisti sanottuna. Tärkeitä kappaleita muutenkin, jopa haikealla tavalla. Mutta jos tuntuu että ei jaksa, niin valot pois, selälleen lattialle, silmät kiinni ja biisi soimaan. Auttaa aina.

Mietiskelin tässä, että mitkä tekijät määrää jonkun tietyn biisin tunnelman ja mikä aiheuttaa fiiliksen, joka sen kuuntelusta tulee? Ainakin itsellä on aika paljon siitä kiinni millaisessa elämänvaiheessa ja tilanteessa kipaleen on kuullut ekan kerran, mutta toki musiikilliset tekijätkin vaikuttaa. Entä mistäpä sitten johtuu, että kaksi täysin toisistaan musiikillisesti poikkeavaa biisiä aikaansaa samankaltaisia väreitä kuulijassa? Totta kai elämys on aina subjektiivinen, mutta kaipa asiassa joku yhteinenkin nimittäjä on.. Mutta mikä?
 
Olen mietiskellyt samaa asiaa monet kerrat. Musiikista saatavaan tunnelmaan ja fiilikseen vaikuttaa ainakin omalla kohdallani pitkälti se, millaisessa mielentilassa ja elämäntilanteessa olen. Pitkälti musiikista nousevat fiilikset varmaan riippuvat siitä, miten musiikin itselleen tulkitsee. Tarkoitan siis sitä, että tietyssä mielentilassa hyvinkin erilaisista musiikeista voi mieleen nousta samankaltaisia ajatuksia tai tunteita.
 
Monet bändit myös liitän tiettyihin hetkiin, esim. Oasista kuunnellessani muistan aina viime kesän, kun kävelin Helsingin edustalla merenrannassa auringon paisteessa ja kuuntelin What's the story morning glorya. Oasiksen kuuntelusta minulle tuleekin yleensä kesäinen ja iloinen fiilis.
 
On jännä, miten musiikki vaikuttaa erilailla eri ihmisiin. Itse en tiedä parempaa, kuin kävellä kaupungilla kuulokkeet korvilla niin, että ympärillä olevat ihmiset ja koko hetki ikään kuin katoaa, ja uppoaa vain musiikin rytmeihin ja sävyihin. Jos mielentilani on hyvällä tai huonolla tavalla voimakas, musiikin kuuntelu saa minut usein tahtomaan juosta niin kovaa kuin jaloista pääsee.

Lynyrd Skynyrd - Freebird
 
Hirveen haikee biisi. Just semmonen hyvästi biisi.

Emperor - The Acclamation of Bonds
 
Välikohdasta tulee välittömästi jylhä norjalaisvuoristo mieleen, juuri sellaisessa puolisynkeässä pilvisessä säässä, jossa pilvet liikkuvat nopeaa eteenpäin.
 
Arcturus - Alone
 
Loppuvokaaleista tulee juuri sellainen yksinäinen linna pimeässä yössä, jossa vain takka loimuaa ja ulkona ukkostaa.
 
Delerium - Rise Above
 
Sellainen polttavanpunaisen auringon iltahämärä jossain kaukoidän aavikolla.
 
Ice Ages - Lost In Daze
 
Tässä olikin aikamoinen sattuma, koska ajattelin jo ennen armeijaa miltä biisin maisema näyttäisi, ja sitten Jäpi-leirillä istuskelin tekassa kilpailun aikana odotellen sinkopartion paluuta rastilta ja ulkona oli *TÄSMÄLLEEN* sellainen ilma kuin olin puoli vuotta aikaisemmin kuvitellut. Sumuisa ilma, maa melkein jäässä syksyn ensipakkasilla ja ei ketään näkyvissä mihinkään suuntaan avarassa metsässä.
 
Dargaard - Dark Horizons
 
Synkeänsinisessa myrskyssä rannikolla katsellen kun aallot jymisevät voimakkaasti kallioon ja kaikki on tummansinistä. Jokin demonimainen naishahmo katselee kallion päältä horisonttiin.
 
Tuossa itselle eniten iskevät. (näköjään hait biisipareja, mutta eipä kukaan ole vielä listannut :)

(näköjään hait biisipareja, mutta eipä kukaan ole vielä listannut :)
 
Eikä muihinkaan viestiketjun aloittajan esittämiin kysymyksiin ole liiemmin vastailtu.
 
Mutta niin. Musiikkikappaleen tunnelma, mistä se syntyy? Enpä tiedä. Kun ihmiset kuuntelevat esim. islantilaista Sigur Rósia, niin sanotaan että mieleen tulvii heti Islannin loputtomat jäätiköt ja syvät, siniset meret... mutta entäs jos kyseinen yhtye olisikin Afrikasta? Vaikuttaisiko se musiikin tunnelmaan, piirtyisikö tällöin mieleesi punertavan auringon värjäämät savannit? Aika hauskaa, kuinka monesti periaatteessa ulkomusiikilliset asiat vaikuttavat kokemukseen, esim. Sigur Rósin tapauksessa, ja miksei myös vaikkapa Emperorin ja Burzumin kohdalla joiden musiikista välittyy ne Norjan vuonot, metsät, rannikot yms. Useissa kappaleissa tietynlaisilla soundeilla ja äänitehosteilla (aallot, luonnon ja eläinten äänet) saadaan tietty vaikutelma, mutta hankalampi sanoa mistä se tunnelma syntyy ihan "normaaleissa" kappaleissa. Osaksi varmasti sen kautta missä tilanteessa kyseistä musiikkia on tullut kuunneltua. Arancian kanssa täytyy olla samaa mieltä tuosta Oasiksesta, minullakin tulee hyvin vahvasti kesät mieleen Oasiksen musiikista, johtuen varmastikin siitä että itse olen kyseistä yhtyettä paljon kesällä kuunnellut.
 
Tunnelmallisia kappaleita voisi listailla loputtomiin, mutta... no, onhan se hienoa istuskella kesäyönä rannalla ilta-auringon laskeutuessa jonnekin kaukaisuuteen, kuulokkeet korvilla kuunnellen Cult Of Lunan Leave Me Hereä tai David Sylvianin I Surrenderia ja Darkest Dreamingia. Silloin kappaleiden sanat, tunnelma, melodiat, soundit ja se tilanne muodostavat yhdessä jotain todella hienoa ja kaunista.