Yleistä keskustelua musiikista ›

Tämä on asia, jota ei oma pääkoppa tajua. Itse kuuntelen musiikkia useimmiten sellaisella volumella, että kuulen omat ajatukseni.
 
Varsinkin autossa on mukava kuunnella musiikkia niin, että se ei häiritse muiden autossa istujien kanssa keskustelemista tai ajamista.
 
Aivan kauhistuttaa, kun veljeni vääntää nappulat aina kaakkoon. Hän kuuntelee musiikkia kuulokkeistakin, aivan käsittämättömän kovalla.
 
Miksi siis näin? Koetteko pääsevänne musiikkiin jotenkin paremmin "sisälle", vai miten on asian laita?

Itsekään en tajua sitä volat kaakkoon- periaatetta. Siis musiikin _kuuntelussa_, soittohan on ihan toinen juttu, heh.

No jos haluaa totaalisesti keskittyä siihen musaan niin on helpompaa kun ei kuule mitään muuta kuin sen musiikin. Ja muutenkin on se kiva kun kunnolla jytisee. Useimmiten tulee kuitenkin suht inhimmillisillä volyymeilla kuunneltua. Joskus vaan on kiva vähän kovempaa kuunnella.

Ei mitenkään fiksua ole. Välillä huomannut kuuntelevansa ihan älyttömän lujalla stereoita vastakun joku on huomauttanut asiasta. Korvalappuja pidän keskimääräistä hiljemmalla verratuna muihin. itse en tajua sitä miksi trenneissä/keikalla pitää soittaa (backlinella) ihan helvetin lujaa, mistään ei saa vittujakaan selvää ja pää halkeaa jos ei ole tulppia. Kerran paikallisesssa teinikeikka mestassa eräs yleisön edustaja, mitä ilmeisemmin soitettavasta hevistä humaltuneena asetti korvansa
PA:n alapäätä vasten. Hämmentävää.
 
Edited for great justice, en osaa kirjotta krapuklassa.

Kuulostaa paljon vakuuttavammalta kun huudattaa oikein kunnolla... Aina ei kyllä mitään järkyttävää kakofoniaa oikein jaksa...

No jos haluaa totaalisesti keskittyä siihen musaan niin on helpompaa kun ei kuule mitään muuta kuin sen musiikin. Ja muutenkin on se kiva kun kunnolla jytisee. Useimmiten tulee kuitenkin suht inhimmillisillä volyymeilla kuunneltua. Joskus vaan on kiva vähän kovempaa kuunnella.
 
Ni. Ja lisäksi on joitakin sellaisia kappaleita, mitkä eivät yksinkertaisesti toimi, jos niitä ei soita kovaa. Esimerkiksi jokin angstirytyytys vaatii kovan volumen. Samoiten verkkaisempi konemusiikki, kuten vaikkapa goa.

Samaa olen minäkin miettinyt. Korvat siinä vaan menee kun täysillä kuuntelee. Mutta, jokaisella huvinsa.

Kaikki musiikki ei ole samanlaista, onneksi.
 
Sitä varten on äänenvoimakkuussäädin, että se väännetään _tilanteen_ mukaiseen asentoon.
 
Eikä "kovaa" tarkoita "kuulovaurioita aiheuttavaa tasoa".

Jep, mikään ei ole mukavampaa kun lueskella raitsikassa tai bussissa jotain kirjaa tms. ja sitten viereen istuu kuulokejamppa tai janna, jolla soi Megadeathia/Eneergiii meikäläisen normaalikuunteluvolyymillä kuulokkeiden läpi.

Useinmiten sen takia, että taustamelu peittää taajuuksia. Varsinkin autossa vaikka onkin ihan hyvät vehkeet. Toinen seikka on se, kun kuuntelee huonoilla vehkeillä: joutuu laittaan volaa koska vastekäyrä on päin helvettiä ja kaikki ei kuulu. Eli bottomline is: kun kuuntelen musiikkia, haluan kuulla siitä KAIKEN. Ilman häiriöitä, piste.
 
Noh, en toki aina kuuntele volat kaakossa. Itse asiassa ihan täysillä erittäin harvoin. Mut on tietysti joitakin biisejä, joita yksinkertaisesti vain pitää kuunnella kovaa, että ne toimivat 100%. Ei mättöheviä kuunnella keskusteluvolyymeillä.

Se on se legendaarinen fiivis!

Esimerkiks metallican and justice for all-lätty kuulostaa ainaki musta sen takia paremmalta että kovalla kuulee jotain bassontapasta.

korvalapuilla en kuuntele, paitsi töissä, koska siellä on niin kamala soittolista ja samalla työt sujuu nopeemmin.
 
kotona kuuntelen yleensä suht voimakkaalla volyymillä, jotta kaikki äänet varmasti kuuluu, mutten kuitenkaan niin lujalla että kuulo vaurioituu.
 
kohtuudella.

kovaa kuunteleminen puuduttaa. En tykkää soittaa liian lujaa, mutta en liian hiljaakaan.

tosi harvoin pidän reteoita täysillä.
välillä on vaan semmonen olo että täytyy huuattaa musiikkia täysillä että tulee kylmätväreet.
yleesä sopivalla volumella kuuntelen ei siis kovalla mutta ei hiljasella.

Varsinkin autossa on mukava kuunnella musiikkia niin, että se ei häiritse muiden autossa istujien kanssa keskustelemista tai ajamista.
 
Ei siitä sitten kyllä kuule yhtään mitään, ainakaan jos se auto on liikkeessä.
 
Enpä ikinä täysiä luukuta, mutta jos haluaa oikeasti keskittyä, niin pitää senverran kovalla olla ettei muut äänet häiritse tai kuulu yli. Tosin hiljaisessa tilassa on sitten helpompi kuunnella hiljempaa.

Tärkein syy: musiikin "kokeminen" ei ole pelkästään kuuloaistin varaista: varsinkin bassotaajuudet aistitaan vahvasti myös tuntoaistilla. Toisin sanoen perse ei ala heilumaan, jos ei ilma sitä liikuta... Pyllynpyöritysmusiikki kyllä ehdottomasti tarvitsee kovaa äänenvoimakkutta, muuten se ei oikein tunnu missään. Ja kyllä tämä äänen tunteminen on keskeistä miltei kaikessa musiikissa.
 
Toinen syy -- joka pätee hieman "älyllisempään" musiikkiin -- on dynamiikka. Ennen vanhaan (ja nykyäänkin muussa kuin radiossa soivassa materiaalissa) musiikissa tapasi olla äänenvoimakkuuden vaihtelua. Tällöin tosiaan pienellä voluumilla ei kuule hiljaisista osista mitään, eikä saa yksityiskohdista selvää. Kokeilepa vaikkapa jotain hyvää sinfonia-levyä kuunnella hiljaa -- ei onnistu. Aina joutuu vääntämään stereot kovemmalle kuin vaikkapa rokkilevyjen kanssa.

No enpä autossa musiikkia kuuntele, mutta joo. Liian kovalla kuuntelussa ei ole mieltä. Siis sellaisessa, joka sattuu korviin ja sen kyllä tuntee. Kuitenkin kuunteluvoimakkuus ja taustahälyvoimakkuus on eri asiat.

Klassisen kuuntelu luonnollisella (eli normaalia konserttivoimakkuutta vastaavalla) voimakkuudella on varsin mukavaa, kunhan laitteet pystyvät siihen. Muuten, etenkin rock-musiikin kuuntelussa, mieliala vaikuttaa ainakin minun kohdallani voimakkaasti kuuntelussa käytettävään äänenvoimakkuuteen.
 
Autossa huomaan kyllä musiikin vaikutuksen, kunnon räväkkää rockia ja kovaa, ja kaasupoljin painuu helpommin pohjaan... Taustamusiikkia se kyllä yleensä autossa on, kotona on sitten eria asia. Silloin kun todellakin musiikkia kuunnellaan, se voimakkuus ei ole sitä normaalia työpaikalla totuttua "siellä se soi jossain taustalla"-tasoa, vaan musiikkia todellakin kuunnellaan.
 
Yleisesti ottaen, käytettävä äänenvoimakkuus riippuu monestakin asiasta. Toisinaan tekee hyvää vääntää Marsusta volumet tappiin treenikämpällä ja antaa palaa. Se rentouttaa. Sanokaa kuulovaurioista mitä tahansa.

Ei mitenkään täysillä, vaan sopivan voimakkaalla. Sillee että iskee sopivasti ja erottaa kaikki sävelet hyvin.
 
Autossa on ihan paska kuunnella musaa. Helvetin epätasanen ääni. Takapenkin porukalla kajarit on usein suoraan korvan tasolla kun taas etupenkkimiehillä ne on ovissa tai lattian tuntumassa. Sitten vaan säätelemään ja leikkimään.
 
En tiedä mitään niin typerää (tai tiedän kyllä oikeasti) kuin se, että autoon laitetaan kaikenmaan järjestelmät subbareineen ja superdiskantteineen. Autossa on muutenkin niin paljon häiriötekekijöitä kuten yleinen melu, että turhaa edes rakentaa mitään äänentoistojärjestelmiä koppiin joka on tarkoitettu pisteestä A pisteeseen B liikkumiseen.