Yleistä keskustelua musiikista ›

Nyt tulee oikein tyhmä kysymys.
 
Mikäköhän mahtaa olla pitkäkestoisin levytetty kappale ja nimenomaan "oikealta" artistilta.
Mulla oli joskus joku jazz vinyyli missä kehoitettiin kääntämään puoli että teos sai jatkua. en kyllä muista yhtään että mikä levy.
Nykyään cd ja multimedia aikana ei kyseisiä ongelmia taida juurikaan olla.
 
Kertokaa jotain poikkeuksellisen pitkiä biisejä mitä mieleen tulee.

Ekaks tuli mieleen DT:n A Change Of Seasons 23:09.

Miles Davis - Bitches Brew (27.00 min) taitaa olla pisin tuntemani kappale.
 
Se on ihan tyhmää, jos tahallaan venytetään, joku 40min klasari "biisi" on kyllä jo liikaa. Semmonen 20min on ihan hyvä jos se on oikeasti asiaa. Esim. Pink Floyd - Atom Heart Mother (about 23min) on hemmetin kova biisi eikä siinä ole yhtään huonoa kohtaa.

Acid mothers temple & The melting paraiso U.F.O. - Pink lady lemonade (you're so sweet)
 
Kestää reilun tunnin. Onhan noita pidempiäkin.

Ainakin Moonsorrown seuraavassa levyssä tulee olee kaks kappaletta ja levy on melkein tunnin pitunen. Ja Green Carnationin levyllä Light Of Day, Day Of Darkness on yksi kappale joka on n. 60 min.

Ornette Colemanin Free Jazz taitaa suunnilleen olla 35 min pitkä ja John Coltranen Ascenison menee 40 minuuttiin.

Ainakin Moonsorrown seuraavassa levyssä tulee olee kaks kappaletta ja levy on melkein tunnin pitunen. Ja Green Carnationin levyllä Light Of Day, Day Of Darkness on yksi kappale joka on n. 60 min.
 
Voi herranjestas... Kaikkee sitä keksitään, ärsyttää kun väkisin täytyy venyttää kappaleet noin pitkiksi, eikä niitä sitten kukaan jaksa kuunnella.

Edge of Sanityn Crimson yltävät reiluun 40:neen minuuttiin.

Voi herranjestas... Kaikkee sitä keksitään, ärsyttää kun väkisin täytyy venyttää kappaleet noin pitkiksi, eikä niitä sitten kukaan jaksa kuunnella.
 
Sinä et jaksa kuunnella.
 
Hyvä biisi on aina hyvä biisi, oli se sitten parin tai kuudenkymmenen minuutin pituinen. Ei mitään pitäisi venyttää tai pakata kasaan, vaan se biisi on valmis sitten kun on. Ainakin pop-musiikissa taitaa olla joku kappaleen ihannepituus, joka pidetään aina mielessä kun uutta shaibaa sävelletään, että kaikista muovisimmatkin ihmiset jaksaisivat kuunnella.

Voi herranjestas... Kaikkee sitä keksitään, ärsyttää kun väkisin täytyy venyttää kappaleet noin pitkiksi, eikä niitä sitten kukaan jaksa kuunnella.
 
Haasteelisempaa siitä kuuntelusta tosiaan tulee, mutta hyvässä mielessä. Kiva idea omasta mielestäni.

Sinä et jaksa kuunnella.
 
Voi toki olla, mut mun mielestä musiikin kuuntelu ei saa olla haaste, soittaminen pikemminkin.

Jethro Tullin Thick as a Brick toimii kuin rasvattu sveitsiläisen junan vessa kestostaan (40+ min.) huolimatta.

Mistigo Varggoth Darkestran The Key to the Gates of Apocalypse kestää kai noin 72 minuuttia. Tuota jaksaa kuunnella ehkä sen 2 minuuttia.

Ekaks tuli mieleen DT:n A Change Of Seasons 23:09.
 
Tai Octavarium 24:00

X Japan - Art Of Life (29:00)

Joutuuko radio maksamaan yhtä paljon teostomaksua 30min biisistä, kuin 3min biisistä?

Tuli mieleen Jethro Tullin Thick as a Brick, joku sen jo manitsikin ja sitten Kingston Wallin Real thing joka on 18:02

Beethovenin "9th Symphony" (56:05)
Gustav Mahlerin "In Tempo des Scherzos" (34:06)
Phish "Tweezer" (30:55)
Grateful Dead "Dark Star" (30:49)
 
jotain tuollaista varmaan :)

Iron Butterfly : In-A-Gadda-Da-Vida (1968) kesto 17:05
Vanilla Fudge : Break Song (1969) kesto 23:27
 
Canned Heat : Refried Boogie (Living with the Blues albumi..?) kesto kaksi LPeen puoliskoa, n. 45 min. Levy piti kääntää.
 
Vinyyleinä siis.

Pitkät biisit on....lähes aina perseestä. Niinkuin Ramones joskus totesi: kolmessa minuutissa se täytyy pystyä heittämään.