Yleistä keskustelua musiikista ›

Lueskelin netistä sieltä täältä näistä nykyajan suomimusiikin sanoittajista niin taitaa olla niin ettei ketään kunnollista enään ole hengissä kun JUICE ja GÖSTA on kirstuun pakattu? Uusista nousevista kyvyistä ei ole näiden mestareiden manttelin perijöiksi..
70 ja 80 luvuilla tehtiin parhaat suomirock sanoitukset.

Kyllähän tätä Helismaa-Vainio-Leskinen -linjaa jatkaa kuuluisista nimistä edelleen ainakin Hanhiniemi, Myllykoski ja Saarela.
 
Tosin eipä se välttämättä ole huono asia, että uusilla sukupolvilla on uudet, omanlaisiaan tekstejään tekevät tuntojensa tulkit. Se ei välttämättä miellytä meitä vanhoja jääriä, mutta niinhän sen pitää mennäkin.

joo, ennen oli kaikki paremmin - kesätkin lämpimämpiä ja sai kunnollista palvelusväkeä
 
- -
 
eiköhän populaarikulttuurin puolella, jossa kaiken syklit ovat nopeita, sanottajien ja muidenkin tekijöiden hyvyys ole pitkälti ajankohtaansa liittyviä. Monelle musaharrastajallekin jää nuoruuden idoleilta saadut kokemukset päälle ja sitä sitten kelataan loppuelämä ainoana kovana juttuna. Toisaalta nuoremmat tekijät ovat saaneet vaikutteita ja voivat ponnistaa muutenkin edeltäjiensä valmistelemalta pohjalta.
 
Enpä nykyisten suomi-tekstittäjien tuotantoja oikeastaan mitenkään tunne, vaan enpä usko, etteikö hyviä sanoittajia olisi.
 
Junnu Vainion, Göstan, Juicen tms. osalta heidän hyvyyttää korostaa eräänlainen perspektiiviharha: 60-70-luvuilla ja vieläpä jossain määrin 80-luvullakin Suomessa elettiin nykytilanteeseen verrattuna melkoisen yhtenäiskulttuurin aikaa - siinä läpipäästyään oli helppo päästä suuren yleisömassan suosiksiksi ja löytyi aina porukkaa, joille esim. ko. sanoitukset tuntuivat tärkeiltä.
 
Nykytekijät toimivat paljon sirpaloituneemmassa ympäristössä ja pienempien yleisöjen parissa - edeltäjien kaltaisia laajoja kansankerrostumia koskettavia juttuja ei enää normaalioloissa varmaankaan pysty synnyttämään.

Kauko Röyhkä ja Tuomari Nurmio?

Kauko Röyhkä ja Tuomari Nurmio?
 
Eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta juurikaan kosketa ns. kansan syviä rivejä sillä tavalla kuin kenties helpommat ja kenties iskelmällisemmät rocksanoittajat, vaikka laadultaan olisivatkin yhtä hyviä tai jopa parempia.
 
EDIT: Mutta siis joo, hengissä ovat ja ilmeesesti tekevät edelleen korkealaatuisia sanoituksia ja voidaan kai laskea kuuluvaksi suunnilleen samaan sukupolveen kuin Leskinen ja Sundqvist. Eli kyllä niitä löytyy.

Eivät muutamia poikkeuksia lukuunottamatta juurikaan kosketa ns. kansan syviä rivejä sillä tavalla kuin kenties helpommat ja kenties iskelmällisemmät rocksanoittajat, vaikka laadultaan olisivatkin yhtä hyviä tai jopa parempia.
 
Onko mitään "kansojen syviä rivejä" edes olemassa nykypäivänä?

Onko mitään "kansojen syviä rivejä" edes olemassa nykypäivänä?
 
Joo, Leikarin mielestäni ihan oikea huomio tuossa edellä liittyi just samaan asiaan. Voi olla, että kansan syvät rivit ovat ikääntyvää ja hiljalleen kuolevaa menneisyyttä. Sitä jengiä, joka edelleen soittaa jukeboksista Yksinäistä ja Elämän valttikortteja siinä missä Syksyn säveltäkin.
 
Liekö tosin moisia jukebokseja enää...

Joo, Leikarin mielestäni ihan oikea huomio tuossa edellä liittyi just samaan asiaan. Voi olla, että kansan syvät rivit ovat ikääntyvää ja hiljalleen kuolevaa menneisyyttä. Sitä jengiä, joka edelleen soittaa jukeboksista Yksinäistä ja Elämän valttikortteja siinä missä Syksyn säveltäkin.
 
Liekö tosin moisia jukebokseja enää...
 
Kaikki kuuntelevat ipodeistaan ämpärikolmosia. Paitsi muutama kaltaiseni harmaahapsi.
 
Varsinaisesti talonpoikainen yhtenäiskulttuuri oli Suomessa vahvimmillaan 1800-luvulla. 1800-luvun lopulta se alkoi hajoamaan monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Sama kehitys on nähdäkseni jatkunut lähes keskeytymättä tähän päivään asti.
 
Jos sanoittajista puhutaan kuten aihe olisi, niin minulle tärkeät ovat olleet tätä vähän omanlaisempaa linjaansa vetäneet. Eli juuri Hande, Röyhkä ja muut. Uudemmista vaikkapa Martikainen. Siksipä otsikko tuntuu vähintäänkin liioittelulta. Nämähän ovat tietenkin vain omia suosikkejani, ja varmasti vaikuttaa myöhäinen heräämiseni suomalaiseen musiikkiin. Liki kolmekymppiseksi asti piti musan tulla aina jostain muualta kuin Suomesta että siitä jaksoin kiinnostua millään tavalla.
 
Ainiin, Huuhaa Innanen on minulle aina kunkku. Ja M.A.Numminen. Huippumiehiä, ainoat joita kuuntelin jo 70'-luvulla.

Kyllähän tätä Helismaa-Vainio-Leskinen -linjaa jatkaa kuuluisista nimistä edelleen ainakin Hanhiniemi, Myllykoski ja Saarela.

 
Auttakaa minua ymmärtämään tämä linja.Tällaisia lauseita lukee usein, ja ne tulee ohitettua olankohautuksella,mutta mikä tämä linja on loppujen lopuksi?Yhdistävät tekijät?

Auttakaa minua ymmärtämään tämä linja.Tällaisia lauseita lukee usein, ja ne tulee ohitettua olankohautuksella,mutta mikä tämä linja on loppujen lopuksi?Yhdistävät tekijät?
 
Lähinnä sillä tarkoitetaan sellaista esim. vanhasta kuplettiperinteestä ammentavaa tarkasti loppusoinnutettua ja kieliopillisestikin tarkkaa ja usein myös humoristista ja tarinallista tekstintekoa. Tuo humoristisuus nyt saattaa olla sattumaa, sillä jokainen noista on kuitenkin parhaimmat työnsä tehnyt oikeasti koskettavien tarinoiden parissa.
 
Tuntuu jotenkin oudolta, jos joku ei pysty näkemään yhdistäviä tekijöitä esim. noiden kolmen välillä. Juice on tietysti siinä mielessä poikkeus, että hänen otti paljon vaikutteita myös ulkomailta ja rockmusiikista.

Heitetään vielä Heikki Salo tähän postkupletti-sanoittajajengiin.
 
Mutta ei yhdistäviä tekijöitä enää ole, kuten tuolla on jo sanottu. Ja eikö se toisaalta olisi hieman epäilyttävääkin, että lähes kaikki nyökyttelisivät päätään samaan aikaan.
 
Kyllä jokainen aikakausi tuo omat neropattinsa. Tässähän on nyt puhuttu nimenomaan suomalaisesta kulttuurista, joka ammentaa voimaansa perinteestä kuten Helismaa ja Vainio. Mutta ei siihen pidä todellakaan pysähtyä, tarvitaan uusia sankareita, muutenhan tämä homma kanonisoituu ja mitään muuta ei saa tehdäkään. Väärin riimitelty, väärin tavutettu, ei mene kyllä nyt leskisvainiolaisilla-LV -virallisella linjalla.
 
Outoa, että Hectoria ei mainita täällä ollenkaan. Onko hänen sanoituksensa, ainakin ne 1970-luvulla olivat, liian eteerisiä? Juodaan viinaa tavoittaa lähes koko syvät kansanrivit ja me lauletaan: Juodaan viiinaaa...

Varsinaisesti talonpoikainen yhtenäiskulttuuri oli Suomessa vahvimmillaan 1800-luvulla. 1800-luvun lopulta se alkoi hajoamaan monen eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Sama kehitys on nähdäkseni jatkunut lähes keskeytymättä tähän päivään asti.
 
Jaahas. No, kyllä minusta vielä 70- ja 80-luku aiheutti paljon ns. kollektiivisia kokemuksia musiikin suhteen, koska tarjonta oli vähäistä ja usein prosentuaalisesti huomattavasti nykyistä suurempi kansanosa istui yht'aikaa tv:n ääressä tuijottamssa Syksyn säveltä tai Levyraatia. Tulihan jopa Dingokin kansalliseen tietoisuuten Levyraadin kautta, vuosi taisi olla -83 tai -84.
 
EDIT: Puhun tietysti 1970- ja 1980-luvuista...

Seitkytluvulla kuunneltiin Finnhitsejä, jotka tilattiin Fazerilta ja Levyraadin ja Lauantaitanssien ääreen kokonnuttiin urakalla. Ei tietenkään sofistokoituneet, vallankumoukselliset ja muuten vain ne, jotka nousivat tavallisen kansan yläpuolelle. Mutta me katsottiin ja kuunneltiin. Puhtaat kalsarit jalassa.
 
Ja jossain tällä hetkelläkin on se tuleva sanoittaja, joka viitoittaa tietä pitkälle 2000-luvulle.

En tosiaan ole ihan samaa mieltä, etteikö näitä enää olisi ja tulisi.
 
Huippumiehiä alalla kuin alalla ei synny kuin muutamia vuosisadassa. Jo heitä olisi enemmän, niin eiväthän olisi alansa huippuja?
 
Sirpaloituminen ja entistäkin laajempi jako alakulttuurien alakulttuureihin, musiikkibisneksen muuttuminen, jakelukanavien moninkertaistuminen, globalisaatio yms. yms. vaikuttavat kaikkeen. Nykyään on ehkä aina vaan vaikeampi joutua/päästä Juicemaiseen asemaan.
 
Syvät rivit on ehkä kuitenkin jotain sellaista, että kun ollaan kaikki sopivassa liikutuksessa ja samassa kapakassa tai missä ollaankin. Muusikosta kuuntelijaan, toimitusjohtajasta rekkakuskiin, työttömästä pörssimeklariin. Niin jotkut kaverit osaa teksteillään nitoa tämän sirkuksen sillä tavalla yhteen, että edes yhden sekunnin (tai n. 3:30 min) meitä kaikkia tuntuu maailma painavan samalla taakalla. Toki alkoholillakin saattaa olla osuutta syvien rivien syntyyn :).
 
On näköjään mainittu samat nimet mitkä on tullu itellekin mieleen. Esim. Nurmio, Hanhiniemi, Salo ja lisää varmasti tulee. Aika näyttää kuka on kukin. Kyllä siellä kellareissa ihan täydellä sydämellä vieläkin väännetään, niinku Radio Luxembourginkin aikaan. Se vaan sitten nähdään, että milloin kellä osuu taidot ja sydän samaan sieluun. ´Helismaa on vaikuttanut Juiceen, Juice on ehkä vaikuttanut varmasti noihin jätkiin, nämä jätkät vaikuttavat joihinkin ja niin edelleen..
 
Manttelinperijöitä tuskin oikeasti tarvitaan, mutta uusia oman jutun tekijöitä tulee. Niitä on aina ollut ja aina tulee olemaan. Osasta sorvautuu sitten mestareita aikanaan.

Pauli Hanhiniemi?

Pauli Hanhiniemi?
 
joo ja sepi kumpulainen..

Heitetään vielä Heikki Salo tähän postkupletti-sanoittajajengiin.
 
Jep.
 
Outoa, että Hectoria ei mainita täällä ollenkaan. Onko hänen sanoituksensa, ainakin ne 1970-luvulla olivat, liian eteerisiä? Juodaan viinaa tavoittaa lähes koko syvät kansanrivit ja me lauletaan: Juodaan viiinaaa...
 
Ellen tosin väärin muista, Hector teki Juodaan viinaa-rallin aikanaan parodiaksi viinakulttuurin ihannoimiselle -- ei juomalauluksi alkuunkaan.
No, minkäs teet.... Hector yhtä lailla on tuon biisin, Lumi teki enkelin eteiseen-värssyn ja parin muun vanki. Kysypä kadunmieheltä tällaisten hienojen biisien kun Olet lehdetön puu, Sudenkorento tai Eurooppa tekijöitä ja siinäpä olet vastauksetta.
 
Se, mikä Juicen erottaa noista ensinmainituista on se, että nämä muut eivät vastaavanlaista hysteriaa ja kansansuosiota ole vielä saaneet aikaan, eikä heistä myöskään ole "lausuntoautomaateiksi". Muistella sopii, miten Juice oli 1980-luvun loppupuoliskolla "kaikkialla", erilaisia mainoksia myöten.

Nostaisinpa esiin vielä nimen Samuli Putro. Vaikkei hän olekaan ihan samalla tasolla kuin Juice tai Gösta Sundqvist, niin kyllähän Putro on omilla teksteillään koskettanut satojatuhansia suomalaisia.
 
Niin ja Martti Syrjä tietysti.

Eipä ole Jaakko Teppoakaan vielä kuopattu.

Ei enää ketään sanoittajia..
 
Tämähän nyt vallan merkillistä on... Eikö muka ketään? :o
 
No joo, anteeksi... Mutta ei se Juice nyt sentään mikään ylivertainen sanoittaja ollut.