Yleistä keskustelua musiikista ›

Tunnetusti tauko tekee hyvää niin parisuhteelle, soittamiselle ja ties mille kaikelle, (keskitytään kuitenkin siihen soittamiseen nyt..) mutta joskus tauon ajankohtaa ei saa itse valita, jolloin se voi olla todella henkisesti raastavaa ja jopa tuskallista. Tupakoinnin lopettajia neuvotaan syömään purkkaa ja hommaamaan jotain näprättävää, mutta mitä muusikko voi tehdä?
Ainahan voi rummutella pöytää, vihellellä tai roudata mukana jotain näppärää soitinta, kuten huuliharppua, mutta ei mikään niistä riitä pitkälle. Pakko saada kitara kouraan ja päästellä menemään.
Sormet syyhyää, kainalot kastuu ja kädet tärisee, mutta kitaraa ei ole missään lähettyvilläkään tai soittaminen ei muuten tule kuuloonkaan.
 
Onko tuttu tunne? Mitä teette hädän uhatessa?

Nyt on tullut hieman taukoa (yhden bändin) hommissa johtuen studio-krapulasta ja rumpalin tatuoitua molemmat kätensä täyteen kuvaa (ei sais hikoilla ilm. vähään aikaan tms).
 
Soittamaan tekee kovasti mieli. Mutta tässä on ollut se hyvä puoli että kotona on tullut tartuttua kitaraan enemmän ja uusia biisi-ideoita on syntynyt paljon paremmin kuin tavallisesti (tätä ennen puoleen vuoteen ei ole omalla kohdalla tullut mitään järkevää ulos..).
 
Tauko on tehnyt hyvää.

Tauko on tehnyt hyvää.
 
Kun on 1-2 treenit viikossa joissa veivataan aina niitä samoja omia biisejä, niin kerran vuodessa pitää päästä pariksi kuukaudeksi irti niistä, ennenkuin muuttuvat täysin sietämättömiksi. Kaipailen lämmöllä niitä päiviä, kun soiteltiin kavereiden kanssa niitä näitä ilman sen kummempia suunnitelmia. Yhdyn siis ylläolevaan kommenttiin.

On kyllä tuttu tilanne, eikä tosiaankaan ole mikään hyvä olo jos soittamaan ei pääse/pysty..! Tietenkin taukokin tekee joskus hyvää, jos on esimerkiksi harjoitellut todella paljon jotain tutkintoa tai keikkaa varten, mutta jos taukoa ei itse ole valinnut, se voi olla yhtä tuskaa..
 
Lomalle lähtiessä pitää aina miettiä myös tätä, ainakin jos onnistuu valitsemaan sellaisen paikan jossa ei soittimia ole tarjolla. Silloin tulee noita oireita joista puhuit, tärinää, ja varsinkin ahdistusta..! Ainoa hyvä puoli siinä on, että pahasta olosta saa usein kirjoitettua ne parhaat lyriikat/runot, joten mukaan vain kynää ja paperia ja uutta tekstiä tulee.. Tai kun ei pääse purkamaan tunteitaan soittamalla, saattaa myös saada aivan uutta virtaa vaikka omituisia ex tempore -tempauksia varten ja voi olla yllättävänkin hauskaa.. :D
Mutta jos ei ole mahdollista soittaa missään, voi tehdä esim. jotain fyysisesti rasittavaa, jotta ei edes jaksa miettiä sitä soittamista sen jälkeen.
 
Mielellään mp3-soitin tai vastaava saa myös olla aina reissussa mukana, jotta vierotusoireet ei ihan mahdottomiksi kasva! Ainakin voi kuunnella ja fiilistellä musiikkia ja tanssiminenkin auttaa ainakin omalla kohdalla. Ja jos on pakko päästä edes laulamaan, ainahan on olemassa savuiset karaokebaarit, joita ainakin Suomesta löytyy vähän joka nurkasta, tai vaikka lenkkipolku, jossa voi itsekseen hoilotella
(jos siis vastaan tulevien lenkkeilijöiden ilmeet ei häiritse liikaa..! ;) )