Yleistä keskustelua musiikista ›

Single-levyjä julkaistaan vielä tiheään tahtiin. Lähes jokaiselta levyltä lohkaistaan ainakin kaksi sinkkua. Yksi biisi ei ole kovin mielekäs ostos etenkin kun kappale useimmiten löytyy albumilta. Tätä varten ovat b-puolet, eli kappaleet, joita lisätään a-puolen lisäksi. Vinyyliaikanahan b-puoli oli kirjaimellisesti levyn b-puoli, nykyisin taas b-puolia voi olla muutamakin. CD-formaatti on itse asiassa hämärtänyt b-puolen käsitettä, ja joillekin b-puoli tarkoittaa mitä tahansa albumilta poisjäänyttä kappaletta. Tässä kuitenkin kyseessä ovat nimenomaan single-levyjen b-puolet.
 
Joillain artisteilla b-puolet ovat henkireikä musiikillisille kokeiluille ja irtiotoille albumin paineista. Esimerkiksi Apulanta on laittanut sinkkujensa b-puolille musiikillisia parodioita, sekä esimerkiksi säveltänyt ja äänittänyt b-puolia vuorokauden sisään.
 
Useimpien isojen levy-yhtiöiden artistien levyillä b-puoli on vain jokin remix tai demo-versio, joka ei useimmiten tuo mitään uutta levyn musiikilliseen arvoon. Jotkut onnettomat taas julkaisevat jopa albumiraitoja b-puolina.
 
Sitten on tietysti vielä se ryhmä joka jaksaa tehdä oikeita biisejä singlen b-puolia varten. Kappaleet ovat useimmiten kovien fanien suosiossa harvinaislaatuisuutensa vuoksi, ja sitäkin kullanarvoisempaa tavaraa keikalla kuultuna.
 
Näillä näkökulmilla on tietty omat puolensa ja syynsä. Singlet ovat lähinnä keräilijöiden ja fanien harrastus. Heille b-puolella ei ole niinkään väliä, koska artistin tuotanto on saatava hinnalla millä hyvänsä. Jos b-puolella ei ole oikeasti kuuntelemisen arvoista musiikkia, ei tavallisen kuluttajan kannata ostaa singleä, ellei sitten pidä a-puolesta todella paljon.
 
Jos taas levyllä on oikeaa musiikkia, ei välttämättä tavallinen kuluttaja tajua ostaa koko sinkkua. Sinkkujen biisi/hinta-suhde on usein huono, ja lyhyiden levyjen kuunteleminen on rasittavaa, etenkin jos hyviä biisejä on usean singlen b-puolella. Hyvät kappaleet jäävät kuulematta, ja itse asiassa tuntuisi järkevämmältä säästää ne albumille.
 
Tämän pitkän pohdinnan jälkeen voidaan esittää kysymys: mitä singlen b-puolelle kannattaisi oikeasti laittaa? Mikä toimintatapa palvelee parhaiten artistia ja kuulijaa? Ostetaanko sinkkuja oikeasti kuunneltavaksi?

Tämän pitkän pohdinnan jälkeen voidaan esittää kysymys: mitä singlen b-puolelle kannattaisi oikeasti laittaa? Mikä toimintatapa palvelee parhaiten artistia ja kuulijaa? Ostetaanko sinkkuja oikeasti kuunneltavaksi?
 
No sinnehän kannattaisi oikeasti laittaa vähintäänkin yksi uusi raita, eli siis varta vasten singlejulkaisua ajatellen tehty kappale. Jos bändi oikein haluaa palvella fanejaan, niin sinkullehan laitetaan jopa kolme uutta biisiä, joista yksikään ei häviä yhtyeen albumiraidoille. Oasis on tästä mainio esimerkki, rahalle saa todella vastinetta kun b-puolilta löytyy eräitä Oasiksen parhaimmista biiseistä.
 
Liian usein b-puolet ovat aliarvostettua tavaraa, niille kun voidaan tallentaa mitä mainioimpia kappaleita, ei niin täsmätuotettuja hittibiisejä rohkeassa kokeilumielessä ja spontaanisti, täysin ilman levynmyyntipaineita. Liian usein sinkkujen bonusbiisit ovatkin herkkua faneille, koska kovin moni tavallinen kuluttaja ei liiemmin sinkkuja ostele tai kiinnitä huomiota niihin b-puoliin. Itse ostelen sinkkuja lähinnä keräilymielessä, mutta jos siellä b-puolella ei ole mitään mielenkiintoista niin sitten jää levy kauppaan. Neljää tai viittä euroa ei viitsi maksaa yhdestä levystä jossa on bonuksena vain jokin musiikkivideo tai livevetäisy vanhemmasta kappaleesta. Onneksi monilla bändeillä on edelleenkin se periaate, että sinkuille pitää laittaa jotain bonusta. Aika monelta menee paljon hyviä biisejä ohitse, jos ei vaivaudu tsekkailemaan niitä sinkkuja. Erinäiset b-puolikokoelmat ovat sitten erikseen. Jos artisti malttaisi ns. istua kappaleidensa päällä vuosia, niin takin tyhjentyessä voisi kaivaa naftaliinista vanhempia singleille laittamattomia kappaleita ja koostaa niistä "uuden" levyn. No, joillain artisteilla on varaa laittaa singleille mestarillisia sävellyksiä joista harmi kyllä vain harva ne löytää.
 
E: Ja tosiaan, jos singleille ollaan laittamassa vain yhtä demoa/liveä/remixiä bonukseksi, niin miksei samantien laiteta vaikka viittä. Ja pari harvinaisempaa livevideota kaupan päälle, tietokoneella katseltavaksi. Musiikkivideoissa on vähän se juttu, että kuka jaksaa ostaa sinkkua videon vuoksi, kun useimmissa tapauksissa sen videon näkee joko televisiosta taikka sitten muuten vain netin kautta, säästyy siinäkin se vaiva että asettelee levyn koneeseen. Nykyisellään vähän tuntuu, että cd-single on formaattina siirtymässä täysin pois markkinoilta, kun ketään ei oikeasti kiinnosta ostaa niitä levyjä, vaan he lataavat kaikki sinkkubiisit netin kautta.

Iron Maidenin b-puolet ovat oikeastaan ainoita, joihin olen aktiivisesti tutustunut kun vanhoja sinkkuja sai kahden erissä CD:ille laitettuna. Jotain helmiä ja monta mielenkiintoista coveriversiota.
 
Sueden Sci-Fi Lullabieskin taitaa olla b-puolikamaa, vai olenko erehtynyt? Siellä on kyllä todella monta ihan a-tason kappaletta.
 
Sinänsä en noista niin perusta ajatuksena, koska en juuri sinkkuja halua ostaa...

Itse en oikein noita sinkkuja jaksa ostaa, vaikka niissä olisi ihan kunnollisia biisejä b-puolina. Syy on juuri se, että ei niitä sinkkuja oikein jaksa kuunnella. Koko ajan joutuisi vaihtamaan levyä ja se on liian rasittavaa. Tietysti olisi mahdollisuus siirtää ne koneelle, mutta ei silloin olisi järkeä sitä levyversiona ostaa. Onneks bändit julkaisevat näitä b-puolikokoelmia ja ne on sitten huomattavasti järkevämpiä ostoksia, koska niitä voi kuunnella kuin levyjä. Minä, kun en levyjä keräiltäväksi hanki vaan kuunneltavaksi.

Stam1nan Pyhä Yksinkertaisuus on kova biisi. B-puolen kamaa.

Tämän pitkän pohdinnan jälkeen voidaan esittää kysymys: mitä singlen b-puolelle kannattaisi oikeasti laittaa? Mikä toimintatapa palvelee parhaiten artistia ja kuulijaa? Ostetaanko sinkkuja oikeasti kuunneltavaksi?
 
Ostin Mewin Special-sinkun sekä CD:nä että vinyylinä. CD:n b-puolena oli biisi, josta käsitykseni mukaan Zookeeper's boy on saanut alkunsa. Sinänsä ihan mielenkiintoista kuunneltavaa tuollainen raakaversiokin. Vinyylin b-puolena oli sitten taas ihan oma biisi - hyvä veto sekin.
 
Kyllä mä voisin ainakin sanoa, että ne harvat sinkut, jotka olen ostanut, on lähinnä kuuntelua varten ostettu. Esim. Disco Ensemblellä on hyviä biisejä julkaistu B-puolina.
 
Summa summarum: Varsinaisen sinkkubiisin lisäksi 1 biisi tai 2 biisiä, jo(t)ka ei(vät) kuitenkaan ole mitään turhia remixejä vaan ehtaa tavaraa.

Itse en sinänsä pidä singlejulkaisuista, koska vuosi julkaisun jälkeen 95% sinkuista ei saa enää mistään ostettua, edes käytettynä. Ainoastaan jotkin erittäin erityiset singlet ovat pysyneet myynnissä "kuuman ajan" jälkeenkin.

A-puoli on kuitenkin albumilta lohkaistu, joten B-puolella on syytä aina olla vähintään yksi uusi biisi että se kannattaa ostaa. Joko varta vasten sinkkua varten sävelletty tai albumin session ylijäämäraita tms. Lisänä voi olla keikkaraita, mutta joskus ne ovat aika tylsähköjä.
 
Esim. System Of A Downin sinkkujen B-puolilla on aina niitä iänikuisia liveversioita Sugar ja War? -biiseistä. "Uusi" B-puoli oli viimeksi Toxicity -sinkulla (Marmalade).
 
Mutta esim. nykyään en voisi kuvitella mitä Apulannan "Anna Mulle Piiskaa" olisi ilman B-puolen "Kymmenen ylöspäin" livevetoa.
 
Apulannalla B-puolibiisit ovat aina uusia ja jännittäviä. Siksipä en ole vielä hankkinut kaikkia albumeja, mutta molemmat singlekokoelmat hyllystäni löytyy. Saa samassa paketissa hitit ja harvinaisuudet. Albumien hyvät vedot vain jäävät puuttumaan...
 
Samoin Viikatteen B -puolibiisejä on aina mukava odottaa ja sieltä yleensä löytyy yhtä mainioita, joskus jopa parempia biisejä kuin albumille on sisällytetty.

Itse en sinänsä pidä singlejulkaisuista, koska vuosi julkaisun jälkeen 95% sinkuista ei saa enää mistään ostettua, edes käytettynä. Ainoastaan jotkin erittäin erityiset singlet ovat pysyneet myynnissä "kuuman ajan" jälkeenkin.
 
Aivan, eli ehkä juuri sen takia ne oikeasti hyvät biisit kannattaisikin säästää albumeille?

Maailman parhaat b-puolethan löytyvät Oasikselta. Itse ainakin ostan sinkkuja jos niillä on ennenkuulemattomia biisejä, eli juuri näitä b-puolia. En vain keräilyn vuoksi.

Maailman parhaat b-puolethan löytyvät Oasikselta. Itse ainakin ostan sinkkuja jos niillä on ennenkuulemattomia biisejä, eli juuri näitä b-puolia. En vain keräilyn vuoksi.
 
Kyllä, Oasis on luultavastikin maailman paras sinkkubändi. Kun tsekkailee kaikki tähän päivään mennessä julkaistut Oasis-b-puolet, niin niistä saisi koottua varmaan kolme loistavaa kokopitkää.

Ostavatko ihmiset muuten singlejä pelkän A-puolikappaleen vuoksi, siis vain yhden biisin takia? Jotenkin sivuutin koko mahdollisuuden sivulauseessa. Itse asiassa jotkut varmaan ostavat albumejakin yhden biisin takia.

Ostavatko ihmiset muuten singlejä pelkän A-puolikappaleen vuoksi, siis vain yhden biisin takia? Jotenkin sivuutin koko mahdollisuuden sivulauseessa. Itse asiassa jotkut varmaan ostavat albumejakin yhden biisin takia.
 
Siihenhän massabändit perustuvat.

Ostavatko ihmiset muuten singlejä pelkän A-puolikappaleen vuoksi, siis vain yhden biisin takia? Jotenkin sivuutin koko mahdollisuuden sivulauseessa. Itse asiassa jotkut varmaan ostavat albumejakin yhden biisin takia.
 
No jos se singlebiisi on sellainen joka ei tule millekään albumille. Paitsi ennemmin tai myöhemmin sen biisin löytää kuitenkin joltain harvinaisuuskokoelmalta...

No jos se singlebiisi on sellainen joka ei tule millekään albumille. Paitsi ennemmin tai myöhemmin sen biisin löytää kuitenkin joltain harvinaisuuskokoelmalta...
 
Tarkoitin kyllä ihan albumille tulevia, tai jopa albumilta jo löytyviä biisejä. Esim. Apulannan Armo oli sen verran suuri hitti viime kesänä, että voisin kuvitella monen ostaneen Armo-sinkun pelkästään sen biisin vuoksi.

CD-formaatti on itse asiassa hämärtänyt b-puolen käsitettä, ja joillekin b-puoli tarkoittaa mitä tahansa albumilta poisjäänyttä kappaletta.
 
Niin, eikös noita nykyään sanotakin bonusraidoiksi. Ainakin joissain "piireissä".

Niin, eikös noita nykyään sanotakin bonusraidoiksi. Ainakin joissain "piireissä".
 
no se on vielä ihan ok, mutta kun sanovat mitä tahansa ylijäämäraitaa b-puoleksi. Suorastaan raivostuttaa.

no se on vielä ihan ok, mutta kun sanovat mitä tahansa ylijäämäraitaa b-puoleksi. Suorastaan raivostuttaa.
 
Albumilta ylijäänyt biisi = outtake
 
Ulkomaisten bändien sinkkuja tulee ostettua harvoin, ainakaan uutena, sillä hinnat ovat yleensä aivan järjettömiä. Esim. 7€ on mielestäni aika paljon, jos sinkulla on yksi albumin biisi ja vaikka yksi vanha ralli live-vetona. B-puolikokoelmat on hieno keksintö.

Absoilla on ehkä parhaat B-puolet ikinä. Kannattaa tutustua Sortovuodet - kokoelmaan.

Aikanaan Oasiksen sinkuilta löytyi yleensä pääviisun lisäksi kolme uutta biisiä. Monet noista olikin sellaisia, jotka olis kyllä ihan albumillekkin kelvannut kevyesti.