Vähänpä tiedän, mutta tämä pisti silmään, tahi korvaan sitäkin enemmän. Olin pizzeriassa, eilen, ja kuulin sekä näin yhden uuden musiikkivideon. En saanut selvää kenen tekosia se oli. Mutta siinä oli joku pitkähiuksine blondi laulamassa jotain mikä sisälsi viestin "I wanna b your girlfriend"- eli 'Thadon sun tyttöystäväksi.'. Kas oma iTunes kirjastoni sisältää myös kappaleen, jolla on sama viesti. No, edellämainittuun yhtäläisyydet loppuvatkin. Hänkin on blondi, vaan nimeltä Billie Piper Kappaleella -Girlfriend. Pahoittelen, että en osaa nimetä tätä pizzeriassa kuulemaani tämän päivän näytettä, mutta se oli aika tyly. Siinä missä tämä 90-luvun lopun kappale Piperilta oli leikkisä ja flirttaileva, oli tämä tämänpäiväinen vastine julma ja flirttaileva. Laulun sanoja en niin tarkoin muista, mutta musavideossa tämä artisti meni kerta toisensa jälkeen erään nuoren miehen ja hänen tusinatyttöystävänsä väliin, niin autoradalla, kuin jossain picknikilläkin. Mitä tapahtui? Onko tämä yleisempikin ilmiö, että kymmenen vuoden välillä on suurensuuri asenne-ero. Löytyykö näitä esimerkkejä enemmänkin? "Laulelee kävellessään, kirjoittaa runoja ja lauluja vihkoon ihmeellisesti väistellen lyhtypylväitä. :P" |
Jos esmes pisnesmaailman ihanteiden mukainen röyhkeys on valunut myös muille elämän alueille ihanteeksi? Tai semmoiseksi "ihan ok" käytökseksi. "Toi on vähän sama kuin neulominen, pitää osata tehdä juttuja käsillä ilman, että katsoo." -Katkerabassoleski bassonsoitosta |
Kappalehan on Avril Lavignen esittämä. Eilen näin MTV:ltä ja hieman ihmettelin itsekkin musiikkivideota... Ai se oli Avril. No, silä on se punk-imago ylläpidettävänä. Tiedättehän nuo mummoja potkivat ei-mitään-välii-piikkitukat. "Toi on vähän sama kuin neulominen, pitää osata tehdä juttuja käsillä ilman, että katsoo." -Katkerabassoleski bassonsoitosta |
Eiköhän kulttuuri ota vaikutteensa ympäröivästä maailmasta. Jos kyynisyys, hedonismi ja oman navan tuijottelu on vallalla kaikkialla, kummasti se valuu musiikkiin ja sen oheisasioihin, kuten videoihin ja imagonrakennukseen. Jotkut artistit panevat hanttiin, joko kritisoimalla tai tekemällä äärimmäisiä vastavetoja hyväntuulisen musiikin muodossa, jotkut hyppäävät kärryille ja peilaavat yhteiskuntaa suoraan tai jopa kärjistävät sitä. Kärjistämällä saadaan huomio kiinnitettyä ja ensijärkytyksen jälkeen joku jopa saattaa miettiä, miten asiat oikeasti ovat. Edes joku, yksi miljardista vaikka. Voitto se on sekin... Toisaalta Avril Lavigne -esimerkkiä ajatellen kyse ei ole mitenkään kyllä uudesta ilmiöstä, onhan noita vahvoja ja/tai miehen roolin ottavia naisia ollut populaarikulttuurin piirissä ties kuinka kauan, samoin heille vastapainona niitä kilttejä tyttöjä. Vastakohdilla pelaamallahan sitä huomiota ja jännitettä luodaan, aika perusasioitahan nuo ovat, elämässä ja sen kaikissa osa-alueissa. |