Yleistä keskustelua musiikista ›

En ainakaan haulla löytänyt tästä keskustelua, toivottavasti en nyt haukkaa pskaa ja yritä luoda keskustelua juuri esillä olleesta asiasta..
 
Kysymys tuli mieleeni kun luin hevipalstan Sturm und Drang keskustelua. Lähes puolissa viesteissä oli joku viittaus soittajien ikään. "Jätkäthän on vasta 15", "mitä itse olitte saanut aikaan tuon ikäisinä?" Millä tavalla artistin/artistien ikä vaikuttaa musiikkiin? Eri ihmisten suhtautumiset vaikuttavat aika erilaisilta, toisille nuoruus on positiivinen asia ja toisille lähinnä luo uskottavuusongelmaa. Kieltämättä, voiko vaikka 14-vuotias laulaa vakuuttavasti laulaa rakkaudesta tai 16-vuotias siitä kuinka elämä on kovaa ja asuntolainan vähennykset painavat päälle? Voiko olla uskottava rocktähti jos backstagella juodaan pillimehua ja syödään kaurakeksejä kun "äiti on sanonut ettei olutta saa juoda ja kymmeneltä sitten nukkumaan!".
Helpointa olisi varmaan sanoa "iällä ei ole merkitystä, vain musiikilla" tai "kunhan esim. laulunaiheet ovat ikään verrattuna suhteutettuja, iällä ei ole väliä". Olen kyllä huomannut että itsellä tietoisuus artistien (nuoresta) iästä vaikuttaa musiikkiin suhtautumiseen vaikka sitä kuinka yrittäisi välttää.
Nythän on ollut paljon muutakin keskustelua liittyen nuoriin muusikkoihin, esim. Bianca Ryan Americas Got Talent kilpailussa. Kyllä, mahtava lauluääni ikäisekseen mutta aiheuttaako nuori ikä tosiaan sen että biisin tulkinnasta jää jotain ontumaan? Mistä aiheista 12-vuotiaan pikkutytön tulisi sitten laulaa?
Olisi hauska kuulla muiden mielipiteistä asiasta. Onko nuoruus hyvästä vai pahasta musiikissa? Mikä olisi sitten "The Ultimate Ikä" muusikolle/artistille, jossa yhdistyisivät tietty elämänkokemus ja uskottavuus, kuitenkaan olematta liian vanha jolloin tietty mediaseksikkyys vähenee?

Mistä aiheista 12-vuotiaan pikkutytön tulisi sitten laulaa?
 
Valkoisen rodun ylivallasta?
 
http://abcnews.go.com/Primetime/story?id=1231684
 
( http://en.wikipedia.org/wiki/Prussian_Blue_(duo) )

Mikä olisi sitten "The Ultimate Ikä" muusikolle/artistille, jossa yhdistyisivät tietty elämänkokemus ja uskottavuus, kuitenkaan olematta liian vanha jolloin tietty mediaseksikkyys vähenee?
 
The Ultimate Ikä on tasan se oma ikä - jos tekee juttua rehellisesti ja avoimesti siitä näkökulmasta mistä oikeastikin maailmaa katsoo, eikä muuta väitäkään.
 
Hyvä esimerkki musiikkigenrestä, jossa toimii kaikenikäisiä ihmisiä ilman mitään uskottavuusongelmia, on perinteinen Suomi-rautalanka: viime viikonloppuna Nastolan festareilla nuorin esiintyjä oli 9-vuotias (ja yleisön ehdoton suosikki), vanhimmat veteraanit olivat puolestaan aloittaneet soittohommat jo 60-luvun alkupuolella.
 
Kaikissa lajeissahan se ei tietenkään mee noin. Päivänlistahitti-paljastapintaa-osastolla ihmisillä voi olla viimeinen käyttöpäivä (tosin kestävämpää musaa ja ihmisiä voi tulla tuoltakin suunnalta, esim. Madonna). Ja joissain jutuissa ikä tuo vain lisää auktoriteettia (Johnny Cashin American-levyt ovat loistava esimerkki tästä - kun kokemus puhuu, kannattaa kuunnella).

Osapuilleen 7-100 vuotias. Molemmissa ääripäissä voi olla liikunnallisia vaikeuksia.

"Älä luota kehenkään yli kolmekymppiseen."

Kysymys tuli mieleeni kun luin hevipalstan Sturm und Drang keskustelua. Lähes puolissa viesteissä oli joku viittaus soittajien ikään. "Jätkäthän on vasta 15", "mitä itse olitte saanut aikaan tuon ikäisinä?"
 
Mä sain 15-vuotiaana levytyssopimuksen ja pääsin tekeen levyä. Asenteella, ei soittotaidolla.
:-D
 
Ihan hyvä kysymys. 20-vuotiaana on mun mielestäni suunnilleen viimeinen mahdollisuus alkaa alusta, 30 ikävuoden kohdalla pitää olla jo muut musiikilliset suunnitelmat kuin supertähtenä breikkaaminen. Nyt nelikymppisenä huomaan että useimmat tän hetken kovat tyypit on mua nuorempia.
 
Onneksi mä olen saanut tehdä muodossa tai toisessa tätä samaa juttua eri muodoissaan koko ajan siitä päivästä kun täytin 12 vuotta. Nyt olisi vaikeaa tai mahdotonta alkaa alusta, vanhoille raakeille sen sijaan on koko ajan tilausta toisten vanhojen raakkien ympyröissä
:-D
 
Mä muistan sen hetken, taisi olla vuonna 1986, kun makasin tyttöystävän sohvalla lukemassa Suosikkia ja huomasin että kaikki sen hetken starat olivat tasan kaksi vuotta vanhempia kuin mä, ja mulla oli siis tasan kaksi vuotta aikaa valmistella läpimurtoa. Silloin tuli kiire. Seuraavien 5 vuoden ohjelma oli selvä, ja yritin tosissani - kaikki ei vain mennyt putkeen.
 
Hoho!

Tässä vaiheeessa vasta kerätään itteensä ja harjotellaan. Olisi ihan kamalaa olla joku niistä Strum und Drugin jäsenistä...

Ihan hyvä kysymys. 20-vuotiaana on mun mielestäni suunnilleen viimeinen mahdollisuus alkaa alusta, 30 ikävuoden kohdalla pitää olla jo muut musiikilliset suunnitelmat kuin supertähtenä breikkaaminen. Nyt nelikymppisenä huomaan että useimmat tän hetken kovat tyypit on mua nuorempia.
 
Niin no, vähän riippuu. Olihan My Chemical Romancen vokalisti Gerard Way vähän vajaa kolmekymppinen kun pari lentokonetta pamahti WTC:n kylkeen ja Gerard mietti että "pitäähän sitä elämässään tehdä mitä haluaa, vielä kun on hengissä".
 
Ja ilmeisesti se on nykyään ihan kohtuun tunnettu jamppa. Jos siis tunnettuutta hakee.
 
Poikkeushan toisaalta vahvistaa säännön.

Niin no, vähän riippuu. Olihan My Chemical Romancen vokalisti Gerard Way vähän vajaa kolmekymppinen kun pari lentokonetta pamahti WTC:n kylkeen ja Gerard mietti että "pitäähän sitä elämässään tehdä mitä haluaa, vielä kun on hengissä".
 
Ja ilmeisesti se on nykyään ihan kohtuun tunnettu jamppa. Jos siis tunnettuutta hakee.
 
Poikkeushan toisaalta vahvistaa säännön.
 
My Chemical Romancen suosio jatkuu just niin kauan kuin street-teamille maksetaan.
 
Katsotaan tuota hommaa sitten kun ensimmäinen iso markkinointiponnistus on ohi, ja yhtyeen pitäisi alkaa tuottaa. Nyt ne painaa vielä täysillä lainarahoilla.

Mielestäni iällä ei ole merkitystä. Aina voi laulaa esim. kukista ja mehiläisistä iästä riippumatta. Lapselle ne ovat konkreettisia objekteja, nuorelle jotain tavoittamatonta ja aikuiselle prkleen rikkaruohoja ja rauhaa häiritseviä pistiäisiä. Jos nyt otetaan esimerkiksi tuo Sturm und Drang, niin olen varma, että 15 kesäisenä olisin itse lytännyt bändin kasaan tyyliin "pappa betalar och pojkarna spelar". Eli olisin ollut heille kateellinen. Nyt yli kolmikymppisenä täytyy vaan todeta, että hoitavat homman kotiin, mutta tietty edelleen olen kateellinen :)
 
Joskus se homma on aloitettava, jos haluaa menestyä. Joillakin se on mahdollista jo nuorempana. Itse elättelen toivetta, että se olisi mahdollista myös vanhempana. Totta kai ikä tuo lisää karismaa ja elämänviisautta, joka varmasti näkyy musiikissa. Mutta hyvin jaksavat vanhatkin parrat heilua (esim. Rolling Stones, Dio), eikä itselle ainakaan tule mieleen, että lopettaisivat jo - päinvastoin.

My Chemical Romancen suosio jatkuu just niin kauan kuin street-teamille maksetaan.
 
Katsotaan tuota hommaa sitten kun ensimmäinen iso markkinointiponnistus on ohi, ja yhtyeen pitäisi alkaa tuottaa. Nyt ne painaa vielä täysillä lainarahoilla.
 
No, Black Parade on muistaakseni bändin kolmas levy. Ekat levyt oli omakustanteita. Katotaan miten äijien käy.

Vastahan John Lee Hookerkin isommin breikkas eläkeikäisenä.
 
Työtä sen eteen oli mies tietty tehnyt jo hyvän tovin, mutta ei vielä nelikymppisenä kannata heittää kirvestä kaivoon!

klääh, ei kai nyt voi määritellä mitä kukakin tekee minkä ikäisenä. tuohan on vähän kuin sanois että kantsii kuolla jonkun ikäisenä kun ei enää voi tehdä muuta kuin kasvattaa niitä lapsia tai vaikka banaanikärpäsiä kun ei muuta enää 'pysty' tekemään. ihme negatiivista kärvistelyä. ja jos päätavoite on breikkaaminen niin voihan sitä ottaa Hugh Grantilta poskeen ja ruveta turhaksi julkkikseksi. Kyllä oikea lahjakkuus pääsee pinnalle oli ikä mikä tahansa.

Mitä nuorempi, sen kovempi on itseluottamus ja ankarampi asenne, mikä on hyvästä musiikissa. Vanhimmiten alkaa huomaamaan miten vähän sitä oikeesti osaa, ja sen jälkeen peli on menetetty. Puhun siis vaan omasta puolestani. Jos sais ton saman uhon ja itseluottamuksen takas, niin yhdellä sanalla, "mää räjäyttäisin".

Ei sillä iällä pitäis olla mitään tekemistä musiikin kanssa. Mutta ilmeisesti on helpompaa 16-25 vuotialle saada itseään levy-yhtion piireihin. Otsikko on vähän huono. Tarkoituksena on kai tiedustella että minkä ikäisena on jo mahdotonta haaveilla staran elämästä. Mut mun mielestä se on vähän huono lähtökohta jos ajattelee vaan sitä starbautta ja sitten hylkää soittamisen jos ei siitä mitään tule. Olishan se kiva jos minäkin saisin levytys diilin yms. Se oli tärkeempää sillon ku koulu kustiin soittamisen takia. Nyt on aivan eri motiivit.
edit. Lukekaapa jostain vaikka Jody Williamsin tarina. Jätkä menesty kuuskytluvun loppuun hyvänä studio kitaristina, sitten lopetti kun ei tullut oikeen kiitosta mistään. Oli 30vuotta soittamatta, alotti uudestaan ja heti sai levyt sun muut palkintoja ja kiitosta. ...hyvin muuten äijä veti puistossa...
http://www.answers.com/topic/jody-williams?cat=entertainment

Ja tietysti kaikille tähteyteen kurkottaville:
 
If Scatman can do it, so can you!

Joo ei nyt tarkoitus ollutkaan oikeasti määrittää mitään absoluuttista täydellistä ikää, sillä jokainenhan tajuaa että se on tilanteesta/genrestä/ihmisestä/jne kiinni, VAAN herättää juuri keskustelua siitä, minkä vuoksi ehkä vähän provosoiva aloituspostaus.
Mielenkiintoista on kuitenkin "ikätietoisuuden" vaikutus (ainakin itsellä) siihen miltä musiikki kuulostaa, esim. monesti huomannut jossain livevedossa että jos joku soittajista on huomiotaherättävän nuori, niin porukka yhtäkkiä ei mietikään sitä miltä se kuulostaa, vaan sitä että "onpa nuori!" "onpas kova, kyllä se tosta sitten 5v päästä lähtee" jne. ja ei puhutakaan enää siitä musiikista. Enkä nyt tarkoita että pistäisi jotenkin olla erityisen kriittinen, vaan lähinnä kuunnella sitä musaa. Ja positiivinen asenne ja kannustaminen on tietenkin aina hyvästä!
Tilanne olisi varmasti erilainen jos sama nuoren soittajan/laulajan esitys kuultaisiin nauhalta, se ei varmaankaan herättäisi mitään erityisen spesiaaleja tunteita kuulijassa, ellei se olisi oikeasti todella hyvä.
 
edit: ja joo, otsikko on vähän mitä on, toivottavasti ainakin herättää mielenkiintoa.
ja ei ollut tarkoitus "selvittää" että mikä on maksimi-ikä tähteyteen haluavalle vaan lähinnä sen vaikutusta yleisöön, onko nuori vai vanha..

Mun mielestäni on tärkeintä, että muusikko on itsensä ikäinen.

edit: ja joo, otsikko on vähän mitä on, toivottavasti ainakin herättää mielenkiintoa.
ja ei ollut tarkoitus "selvittää" että mikä on maksimi-ikä tähteyteen haluavalle vaan lähinnä sen vaikutusta yleisöön, onko nuori vai vanha..
 
no käytetäänhän sitä ikää markkinavalttina, kai jo Mozartista lähtien ja ennenkin. Siitä pääseminen ois minusta hyvä juttu, vähenis tuo lapsitähtiin kohdistuva painostaminen ja hyväksikäyttökin. On Jackson 5 silti ihan hyvä, myös levyllä.

Mun mielestäni on tärkeintä, että muusikko on itsensä ikäinen.
 
Mutta saako sitten muusikko käyttäytyä muun ikäisesti? ...(täh?)