Yleistä keskustelua musiikista ›

Rupesinpa tässä pohdiskelemaan otsikon mukaista kysymystä. Led Zeppelinin mahdollista paluukiertuetta koskevassa topicissa jotkut pohdiskelee, että mikäli kokonaisen kiertueen, tai jopa enemmän vielä tekevät, lähtee bändiltä ainakin osittain se suuri legendan viitta, joka sillä nyt on. Led Zeppelin loi uransa ja tekonsa, joista se edelleen muistetaan, yli 30 vuotta sitten. Miten jäsenten nykypäivän touhut Zeppelin nimen alla vaikuttaa vanhaan legendaan?
 
Tällä hetkellä toiminnassa on monia bändejä, joiden kulta-ajat, tai ainakin legendaarisin kokoonpano on kaukaista historiaa. Deep Purple, Thin Lizzy, Uriah Heep, The Doors(tosin ei alkuperäisellä nimellään), Hanoi Rocks, Guns N Roses, Queen, Alice In Chains ja monia muita.
 
Miten suhtaudutte entisajan suurbändien nykyajan rämpimiseen? Tosin kyllähän yllämainituista nimistä esim. Hanoi Rocks luo uutta uraa täyttä häkää ja Axl Rose tekee uutta materiaalia mitään kuitenkaan julkaisematta. The Doorsin uudelleen kasaaminen taas on puhdasta rahat pois meininkiä.
 
Vaikuttaako oman suosikkiyhtyeen nykypäivän heikot hetket niihin vanhoihin hyviin aikoihin? Lähteekö bändistä maku, mikäli se ajaa itsensä loppuun jatkuvilla riman alituksilla?
 
Itselläni varmasti ainakin alitajunnassa on helpotus, että jotkut suosikkiyhtyeistäni/ artisteista makaa tukevasti mullan alla, eivätkä pääse likaamaan kilpeään. Esimerkkeinä Nirvanasta ja Kingston Wallista on jäänyt hyvä maku ja tietynlainen hohto, koska kyseisten orkestereiden urat oli lyhyet ja ytimekkäät, eikä uralle mahtunut ohilyöntejä.
 
Mielipiteitä.

Minun puolestani artistit saa soittaa legendaarisenkin nimen alla jos haluavat, ja saahan ihmiset siitä vielä maksaakin jos haluavat. Ei nuo comebackit pääsääntöisesti yhtään kiinnosta, mutta ei ne myöskään vie makua "vanhoilta hyviltä ajoilta".

Samaa mieltä hibernancen kanssa.

Mielummin saisi jäädä comebackit tekemättä, mutta jos minua kiinnostava poppoo tekee reunionin ja tulee keikalle Suomeen niin kyllä menisin.

Itse en näe comebackeja pahana asiana. Tokihan välillä mennään metsään, mutta kyllä hienojakin mahtuu mukaan. Esimerkiksi 70-luvulla raskaan rockin löytäneille oli varmasti mahtavaa 90-luvun lopussa kun Black Sabbath teki paluun keikkalavoille Ozzyn kanssa. Ja näitähän riittää kun tarkemmin funtsitaan. Parhaimmillaan comebackit antavat vaikka täysin uudelle sukupolvelle mahdollisuuden todistaa keikalla vanhempiansa aikoinaan innostanut bändi, heh.

Ei munsta.
 
Täällä ainakin odotetaan gunnareitten uutta matskua kuin hullu puuroa.

Riippuu vähän tilanteesta. Jos olisin fanittanut Beatlesia 90-luvun puolivälissä yhtä raivolla kuin nyt, olisi varmasti ollut hankala hyväksyä että pojat vääntää vielä pari biisiä vaikkei Lennon ole paikalla. Toisaalta Free As A Bird/Real Love-kaksikko on mielestäni samaa tasoa kuin 60-luvun tuotokset, että eipä tuo juuri haittaa.
 
Eli kaipa se lopputulos ratkaisee.
 
Silti pelottaa tuo Zeppelin-homma...

Turbonegrosta lähti pahasti maku kun comeback tuli, tosin vähän viiveellä koska Scandinavian Leather oli sellainen semi-kova rieska.

Tällä hetkellä toiminnassa on monia bändejä, joiden kulta-ajat, tai ainakin legendaarisin kokoonpano on kaukaista historiaa. Deep Purple, Thin Lizzy, Uriah Heep, The Doors(tosin ei alkuperäisellä nimellään), Hanoi Rocks, Guns N Roses, Queen, Alice In Chains ja monia muita.
 
Miten suhtaudutte entisajan suurbändien nykyajan rämpimiseen? Tosin kyllähän yllämainituista nimistä esim. Hanoi Rocks luo uutta uraa täyttä häkää ja Axl Rose tekee uutta materiaalia mitään kuitenkaan julkaisematta. The Doorsin uudelleen kasaaminen taas on puhdasta rahat pois meininkiä.
 
Noista muista olen pitkälti samaa mieltä mitä tuohon "rämpimiseen" tulee, mutta Deep Purple on nykyisellä kokoonpanollaan sekä livenä että studiossa huomattavasti kovemmassa vedossa kuin vaikkapa 90-luvulla, kun Richie Blackmore oli vielä mukana säätämässä vaikka selkeästi ukon kiinnnostus oli jo jossain aivan muualla. Silkkaa sirkustahan bändin kokoonpanokuviot on koko uran läpi olleet, mutta niin kauan kuin mukana on yksi maailman tiukimmista rytmisektioista, olen tyytyväinen. ;) Märkä uni toki olisi DP-kokoonpanon Coverdale/Blackmore/Hughes/Lord/Paice reunion. Eipä taida toteutua.
 
Led Zeppelin-reunionille on ollut tilausta jo reilut 25 vuotta, joten keräilköön vaarit rahat pois, kun siihen kerran tilaisuus ja halua on.

Jos sedät haluaa vielä keikkailla ja verestää vanhoja muistoja niin mikäpä siinä. Yhtä lailla se tuo muistoja mieleen ja jopa uusia elämyksiä yleisöllekin. Tuskin kukaan pahalla katsoisi jos meikäläinen soittaisi kolmenkymmenen vuoden päästä nykyisille kavereille, että mennäänpä kaljalle ja muistelemaan vanhoja hyviä aikoja.
 
E: Sitä paitsi eihän Guns n' Roses ole koskaan edes lopettanut.

No Sex Pistols:in comeback olisi ainakin saanut jäädä tekemättä.

Wigwamin comeback 90-luvun alussa oli ainakin minulle tuolloin pari vuotta Wiguja kuunnelleelle ja suomalaiseen progeen hurahtaneelle lukiolaispojalle toiveiden täyttymys. Luulin toki ennen comebackia, että olin löytänyt jotain unohdettua mutta ainakin Provinssissa 1991 näytti siltä, ettei Wigwamia suinkaan ollut unohdettu.

Ei oikeastaan. Aina voi jättää comebackin todistamatta ja pitäytyä vanhaan. Sitäpaitsi on esimerkkejä onnistuneista comebackeista, kuten Patti Smith.

Wigwamin comeback 90-luvun alussa oli ainakin minulle tuolloin pari vuotta Wiguja kuunnelleelle ja suomalaiseen progeen hurahtaneelle lukiolaispojalle toiveiden täyttymys. Luulin toki ennen comebackia, että olin löytänyt jotain unohdettua mutta ainakin Provinssissa 1991 näytti siltä, ettei Wigwamia suinkaan ollut unohdettu.
 
Tämä saattaa olla yksi paluiden parhaista puolista mitä ei äkkiseltään tajuakaan. Se kerää aina jossain määrin samaan bändiin hurahtaneita yhteen ja sa sitten nähdä että ei niin yksin taida ollakaan.
 
Kyllähän jos vaikka Gentle Giant kasaisi rivinsä uudestaan niin keikalle olisi päästävä vaikka minne.

Vaan onko sellaista tilannetta, jossa comebackin jälkeen on tehty selkeästi parempaa musiikkia kuin silloin ensimmäisellä kierroksella?

Yhtä comebackia odotan enemmän kuin mitään muuta; nimittäin Ironcrossin. Voi olla vaan hankala toteuttaa sillä laulaja Tyrone Gona Tougher on nykyisin Jehovan todistaja, mutta voisihan sitä silti muutamat hevirallit silloin tällöin vetäistä ja verestellä kultaisen 80-luvun muistoja. Muiden comebackit ei kiinnosta.

Led Zeppelin-reunionille on ollut tilausta jo reilut 25 vuotta, joten keräilköön vaarit rahat pois, kun siihen kerran tilaisuus ja halua on.
 
Onko kellään käynyt mielessä, että päällimmäisenä motiivina saattaisi myös olla halu soittaa yhdessä vuosien jälkeen, eikä välttämättä niinkään raha? Kyllähän äijillä varmaan massia riittää ilmankin.

Onko kellään käynyt mielessä, että päällimmäisenä motiivina saattaisi myös olla halu soittaa yhdessä vuosien jälkeen, eikä välttämättä niinkään raha? Kyllähän äijillä varmaan massia riittää ilmankin.
 
Page ja Planthan ovat tehneet yhteistyötä omilla nimillään. Siihen vielä John Paul Jones mukaan ja joku rumpali, niin on bändi kasassa. Led Zeppelin nimellä vaan vedetään stadionit täyteen ja tehdään rahaa huimasti enemmän, kuin jollain toisella nimellä.
 
Varmasti haluavat myös soittaa yhdessä, mutta kyllä Led Zeppelin nimen alla tulee myöskin rahaa.

Ei lähde maku, mutta toki suhtautuminen vaihtelee vähän tapauksen mukaan...
 
Esimerkiksi Kissin -95 reunionin jälkeistä kuolinkamppailua ei nyt kauhean aktiivisesti ole tullut seurailtua, mutta eipä Genen ahne ja luotaantyöntävä myyntitykkiys vaikuta siihen että "Demon" -tatuonti aina tasaiseen pyörii suunnitelmissa. Hahmo elää sitä omassa lapsuudessa alkanutta elämäänsä pääni sisällä eikä siihen kuulu juurikaan parin viime vuosikymmennen tapahtumat. Missään nimessä en toivo ainakaan maski-Kissiltä uutta levyä, ja muutakin roinaa taitaa markkinoilla olla ns. tarpeeksi.
 
Hanoi Rocks taas on mun mielestä ainoa järkevä nimi Monroe/McCoy -kombinaatiolle, yhtään muita kasarijäseniä väheksymättä. Tuollainen 15-20 vuoden tauko nyt on aika pitkä, joten olisikin vaikea ajatella että koko sama porukka on kitarat tanassa valmiina uuteen lähtöön.
 
Mötley Crüen reunion Dirt-kirjan jälkimainingeissa oli mukava homma ja tuli kyllä itsekin tempauduttua takaisin faniuden syövereihin. Nyt kyllä viimeisimpien keikkojen settilistoja katsellessa meinaa mennä leuat sijoiltaan haukotuksesta ja tuntuu että olisikohan tuon jukeboxin aika palata hautaan tai sitten mennä sinne studioon. Tosin tämäkin on kyllä sellainen bändi että se hyvä levy ei todellakaan synny ihan lonkalta, vaan vaatisi melkoista yhteen hiileen puhaltamista. Nykyiset soolokeikat ja sivuprojektit, omista busseista ja matkareiteistä puhumattakaan ei nyt kyllä sellaisesta valitettavasti kieli. Ennemminkin pelottaa että minkähän "wheatuksen" kanssa Nikki Sixx meinaisi uudet rallit kirjoittaa.
 
The Doors -homma mun mielestä myös ihan OK. Homma selkeästi terveellä pohjalla eikä sen legendaarisimman jäsenen poismenoa yritetä millään tavalla vähätellä, saati poispyyhkiä vaan raatoa raiskataan kunnioituksella. Ukkelit hyvissä voimissa niin mikäs siinä omia biisejä soitellessa tuollaisella tribuuttimielellä ja keikoilla kävijät tietävänevät pelin hengen.
 
New York Dollsin comeback oli aika hassu kun taukoa oli niinkin kauan (siis yli 30 vuotta) ja miehistö niinkin eri, mutta toisaalta taas oma suhde ko. bändiin ei nyt ole kovin henkilökohtainen joten ihan jees, kuten oli se uusi levykin.
 
Mitä tulee Zeppeliniin niin en kyllä jotenkin usko että tuosta muutamaa keikkaa kummempaa syntyy. Mutta kun 75% miehistöstä on kasassa niin täysi oikeushan sitä on vaikka levytyspuuhiin ryhtyä.
 
Aika monet dinosauruksethan ei koskaan lopettaneet, joten täysi oikeushan noilla deeppurpleilla yms. on tuolla painaa ja levyjä tehdä vaikka olisi muutama ukko matkan varrelle jäänytkin. Uskoisin kyllä itsekin siihen että monella on hommaan muutakin motivaatiota kuin raha.

Tehkööt bändit mitä haluaa ja ne fanit tykkää ja käy katsomassa jotka jaksaa.