Yleistä keskustelua musiikista ›

... musiikin ammattia?
Kuinkas monelle sitä onkaan käynyt näin, kun samaan ruumiseen tungetaan se maalaisjärki ja järkevyys sekä ainoaksi tulevaisuuden ammattihaaveeksi muusikko. No siis, kun järkevänä alkaa ajattelemaan, että ei sillä elä, tai että harva oikeasti pääsee pinnalle ja kaikkea muuta, niin siinä kun yrittää keksiä jotain muuta ammattia, päätyy vain menemään koulusta toiseen "vielä vähän miettimään". Siis menin lukioon kun en tiennyt mitään muuta mitä tahtoisin tehdä: "ei vitsi, pitää kyllä kunnon ammatti keksiä", niin ja kun ei auttanut, mennään vielä ompelijaksikin opiskelemaan, samaan syyhyn nojaten... Nyt olin jo hakemassa luokanopettajakoulutukseen ("siinähän kunnon ammatti" paitsi että ei ihan kiinnosta tarpeeksi..) mutta onneksi tuli matka muualle ja missasin hakukokeet :) Nyt uskallauduin elämäni ensimmäiselle laulu-tunnille ja tuli sieltä tuutista samaa kommenttia kuin aiemmin kavereilta, että hän kuulemma ostaisi minun äänellä laulettua musiikkia :D Tuntui niin hyvältä :) No hei, ei mun äänen täydellinen tarvi olla, mutta mitään muuta en niin tahtois kuin päästä esiintymään ja laulamaan. Paha vaan, kun en osaa tehdä biisejä :S Kokeilen opetella.
Niin, ja soitanhan mie ihan pianoa ja piskuisen säestän koskettimilla, ihan vähän näppäilen kitaraa ja vingutan nokkahuilua :P Että kait se alkaa minun juttu olla :) Pitäisi nyt vain uskoa se!
Onko kukaan muu (siis olettaen että kukaan lukee tätä:P ) kokenut saman turhan väistelyn ennen kun päätti antaa vietille periksi? Ainakin mulla jotenkin tuntuu, että jos vaikka ehkä pitäisin opettajan työstä, loppupeleissä katuisin jos en edes kunnolla kokeilisi ja tekisi töitä tämän eteen :)

Uskot vaan ittees ja yrität kyllä se siitä!
Mä oon vasta lukioon menossa ja vähän toi sama että ei oikeen tiedä että mitä sitä alkais elannokseen tekeen. Oishan se siistiä olla ammattimuusikko mutta en tiiä sitten.....

Kuinkas monelle sitä onkaan käynyt näin, kun samaan ruumiseen tungetaan se maalaisjärki ja järkevyys sekä ainoaksi tulevaisuuden ammattihaaveeksi muusikko. No siis, kun järkevänä alkaa ajattelemaan, että ei sillä elä, tai että harva oikeasti pääsee pinnalle ja kaikkea muuta, niin siinä kun yrittää keksiä jotain muuta ammattia, päätyy vain menemään koulusta toiseen "vielä vähän miettimään".
 
Kuulostaa hyvin paljon meikäläisen pohdinnalta. Toisaalta ei ole mitään hajua mitä tekisi lukion jälkeen ja ainoastaan soitto kiinnostaa oikeasti. Toisaalta tietää että ei musiikilla oikein kovin helposti lyödä rahoiksi ja että aika heikolla palkalla pitäisi sitten pärjätä. Enkä tiedä, reenaanko tarpeeksi tai riittääkö kyvyt. Vielä kun musiikkimaku on vahvasti tuonne blues/"old school" -rock -linjalle menevää, niin täydellisen epärealistinen haave on valmis. :-D Eipä varsinkaan Suomessa ihan heti elantoaan bluesilla tienaa. Mutta joo, kaipa minä yliopistoon menen ja minusta tulee historianopettaja tai jotain muuta mielenkiintoista. Kattoo ny.

Kuinkas monelle sitä onkaan käynyt näin, kun samaan ruumiseen tungetaan se maalaisjärki ja järkevyys sekä ainoaksi tulevaisuuden ammattihaaveeksi muusikko.
 
Täällä melkein sama juttu. Oikeastaan minulla ei ole ikinä ollut mitään muita unelma-ammatteja kuin kirjailija ja muusikko. Noista kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäisenä mainittu kiinnostaisi eniten. Toisaalta sitä joskus miettii, että onko loppujenlopuksi sillä väliä, jos laittaakin kaiken sen varaan, että jonain päivänä olisi "se kuuluisa muusikko", koska todennäköisesti mieluummin itkisin sen takia, että ei ole rahaa kuin sen takia, että 5 päivää 7:stä tekisin jotain, mitä olen koko pienen ikäni kammoksunut, kuten toimistotöitä tai muuta sellaista aika yleistä hommaa. Onneksi on vielä jonkin verran aikaa kierrellä tuota ikuista ammatinvalinta kysymystä. :D

Lukion aikana huomasin että ainoat aineet jotkat kiinnostavat oikeasti (siis jota voisi ajatella ammattina) on musiikki ja historia.
 
Nyt haen musiikkiteknologia linjalle konservatorioon. Ai miksi? No kun se on mielenkiintoista ja työllisyystilanne taitaa olla huomattavasti "normaalia muusikkoa" parempi.
 
Jos olisin historiaa mennyt opiskelemaan niin olisi ollut iso riski että päädyn opettajaksi jota en halua, hoho.

Aina musa on ollut se ykkösjuttu ja suurin intohimo. Toi nihilistinen jalatmaassa ja järki kädessä puoleni on vaan ollut aina voitolla. Tosin mitä enemmän tulee ikää sen vaikeampi tapella asiaa vastaan sillä mielummin elää vähän vähemmällä rahalla mutta muuten rikkaampaa elämää kuin enempi rahaa ja aina duunissa.
 
Kouluissa suurin osa ajasta meni kouluvihkojen sekaan kirjoitellessa biisin pätkiä tai hahmotellessa bändinlogoa tms
 
Duunissa kelaa koko ajan jotain musa juttua.

Muusikkona ja kiertelevänä esiintyjänä bändin kanssa on se tietty unelma minkä perään tulee varmaan haikailtua vielä niin kauan että on saanut koulutuksen johonkin muuhun. Muutenhan mä tekisin kaikkeni että pääsisin esimerkiksi opiskelemaan musiikinopettajaksi tai vastaavaksi, mutta kun mulla ei ole tähän mennessäkään ainoatakaan soittotuntia takana ja teoriat sun muut ei ole mitenkään kunnolla hallussa niin se toivo on jäänyt sitten taakse. Ainoa toivo on perustaa täydellinen bändi, mutta soittajia ei löydy. Biisejäkin pystyn tekemään, se ei ole niinkään ongelma, mutta se että niitä pystyisi esittämään on ongelma.
 
Tällä hetkellä mulla ei ole mitään hajua mihin pyrin lukion jälkeen, kolmas vuosi starttaa syksyllä, kaiken päälle se että en loista missään aineessa ns.kasin oppilas, eli kultaista keskitietä mennään. No sen näkee sitten mitä tästäkin seuraa.
 
Kouluissa suurin osa ajasta meni kouluvihkojen sekaan kirjoitellessa biisin pätkiä tai hahmotellessa bändinlogoa tms
 
Usein huomaan kanssa kuinka mietin, biisin rakennetta ja vastaavia tunneilla. Sellaista se on.
 
ps. Sori turha teksti, olen väsynyt.

Kouluissa suurin osa ajasta meni kouluvihkojen sekaan kirjoitellessa biisin pätkiä tai hahmotellessa bändinlogoa tms
 
Voi kuinka tuttua. Varmaankin parit matikanvihot menivät viimevuonna noihin puuhiin. Samaa olen kuullut muiltakin, että tylsien ja vittumaisten aineiden tunneilla sitä luovuus tuppaa pelaamaan parhaiten.
 
Musiikinopettajaksi voisi muuten lähteä, mutta kun tuo teoriapuoli on jäänyt minullakin vähän vähemmälle ja sen takia musiikkia olisi vaikea päästä opettamaan muualle kuin johonkin Metsänperseen Eskariin, jos nyt sinnekään. :P

Jos haluaa vaikkapa ansaita elantonsa joskus soittamalla, mutta ei oikein sittenkään tiedä... niin onhan se vähän jo puoliksi luovuttamista.
 
Selviä tavoitteita kannattaa olla ja niiden välissä pienempiä tavoitteita. Toki järki kannattaa hommaan säilyttää eikä yhden kortin varaan kannata elämäänsä laskea, kaikkeahan voi sattua ja sattuukin, mutta jos puitteet ovat sellaiset tällä hetkellä että mikään ei ole sen unelman edessä niin kannattaahan sitä silloin panostaa siihen aivan s***eristi tai hitosti. Liian varovainen ei kannata olla.
 
(Kuulostipas ihan joltakin työnhakuvalmennuksen tsemppaukselta.)

Jesh, kiitti tähän mennessä tulleesta palautteesta! :D
Juu sitähän mieki oon miettinyt että varmasti en mene loppuelämää tekemään työtä, mitä en edes tahdo tehdä. Mie ainakin tähtään nyt että haen täysillä musiikkikonservatorioon laulua opiskelemaan (paha kun ei teoriaa takana yhtään...). Tosin mulla on kokemusta muuten, osaan nuotit pianonsoiton yhteydestä, ja osannut penikasta asti laulaa stemmoja biisiin ku biisiin, kun kaveri opetti ajoissa. Kuulin ettei se kuulemma ole ihan itsestäänselvyys, vau :D Ja pystyn laulamaan laulun eri asteikoista, en ole sidottu siihen yhteen ääneen vaan voin laulaa nuotin tai pari okreammalta tai matalemmalta, jos ääni antaa myöten :P
äh, meni taas. Mutta tosiaan haaveilen että lopulta voisin leivän saada pöytään joko laulajana taikka musikaaleissa esintymällä, eli melko kunnianhimoista, mutta unelmia pitää ja saa olla :) Kun pääsisi nyt aloittamaan jostain, no ainakin kaverin siskon häihin pääsen laulamaan ihan kunnolla :)
Jeah.... :)

Itse olen realisti. Musiikkitouhut ovat minulle päivätöiden ohessa suoritettavia toimia, eli jotain harrastuksen, intohimon ja halun välimaastosta :)
 
Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minä luopuisin joistain minussa kytevistä artistin ominaisuuksista ja muista. Jos keikka on keskellä päivää, niin minä neuvottelen firman ylimmän johdon kanssa, että voin pitää ko. päivän vapaata. Neuvottelukysymys siis. Ei ole vielä kertaakaan päivätyöt aiheuttaneet ongelmia omille "artistin vapauksille", enkä koe että se rajoittaa millään tavalla. Oikeastaan helpottaa kun on turva huomisesta. No, edes jonkinlainen turva.
 
Jos luulet ettei päivä-/ilta-/yötöistä aiheudu ongelmia muusikkoutesi suhteen, niin minä en niitä siltoja ihan vielä polttaisi. Suomi on pieni maa ja täällä on vaikea tienata elantonsa yksistään musiikilla. Ainakin jos meinaat kuitilla hommia tehdä. Toki työllistettyjäkin muusikkoja löytyy, ei siinä... mutta monesti se totuus on karumpaa mitä ne ennakkokuvitelmat.
 
Tällaisia fiiliksiä meikäläisellä...
 
PS. aina ei voi valita sitä mitä haluaa tehdä... välillä sitä pitää tehdä töitä joita vain JOUTUU tekemään, jotta saa laskut ja leivät maksettua.

Onhan noita fiiliksiä harva se hetki. Haaveena on tienata päivätöillä tarpeeksi, jotta voin ostaa oman kunnollisen kotistudion rumpuineen kaikkineen joskus ja pääsee lopulta toteuttamaan itseään ihan kunnolla. Business kouluun menin, kun oli edes semikiinnostavaa.. ehkä sitten musabusinekseen voisi hakeutua ellei ihan muusikon ura nappaa.
 
En mä mitenkään osaa silti olla asian kanssa. Ei todellakaan kiinnosta mikään muu kuin muusikon työ, oli sitten leipä kapeampi tai ei. Pitäisi vaan saada aikaa pariks vuodeksi irti tästä saamarin putkiyhteiskunnasta, että sais levyn aikaiseksi. Karu fakta vaan on, että pakko syödä joka päivä ja instrumentitkin on kalliita.. giev lottovoitto.

Jesh, kiitti tähän mennessä tulleesta palautteesta! :D
Juu sitähän mieki oon miettinyt että varmasti en mene loppuelämää tekemään työtä, mitä en edes tahdo tehdä. Mie ainakin tähtään nyt että haen täysillä musiikkikonservatorioon laulua opiskelemaan (paha kun ei teoriaa takana yhtään...). Tosin mulla on kokemusta muuten, osaan nuotit pianonsoiton yhteydestä, ja osannut penikasta asti laulaa stemmoja biisiin ku biisiin, kun kaveri opetti ajoissa. Kuulin ettei se kuulemma ole ihan itsestäänselvyys, vau :D Ja pystyn laulamaan laulun eri asteikoista, en ole sidottu siihen yhteen ääneen vaan voin laulaa nuotin tai pari okreammalta tai matalemmalta, jos ääni antaa myöten :P
äh, meni taas. Mutta tosiaan haaveilen että lopulta voisin leivän saada pöytään joko laulajana taikka musikaaleissa esintymällä, eli melko kunnianhimoista, mutta unelmia pitää ja saa olla :) Kun pääsisi nyt aloittamaan jostain, no ainakin kaverin siskon häihin pääsen laulamaan ihan kunnolla :)
Jeah.... :)
 
Jos sulla on kutsumus musiikin pariin niin suosittelen seuraamaan sitä. Tee sitä mitä eniten haluat, mutta tee se täysillä, onnistuipa tai ei. Eipähän tarvitse vanhana katua ettei tullut nuorna tehtyä sitä mitä oikeasti olisi halunnut.
Mä olen kipeästi saanut tutustua tän alan sudenkuoppiin vuosien varrella, mutta siltikään en omalta osaltani kadu tehtyjä valintoja, koska oman kutsumuksen/sisäisen poltteen/whatever toteuttaminen tuottaa paljon suuremman tyytyväisyyden tunteen koko elämään kuin esim jossain itselleni puolikiinnostavassa työpaikassa roikkuminen. Toki jos sulla riittää energiaa niin ei ole huono idea opiskella takataskuun joku muukin ammatti tulevaisuuden varalla, mutta välttämätöntä se ei ole.
Sä olet kaikesta päätellen siinä määrin alkutaipaleella vielä että ei ehkä kannata ihan saman tien heittäytyä vapaaksi taiteilijaksi.
EI muuta kuin paperit vetämään alan koulutuksen ja omaa bändiä pystyyn HETI, mielellään useampia vähän erilaisia. Siitä se lähtee. Tämä on mitä suurimmassa määrin käsityöläisammatti, johon opitaan kokemuksen kautta.

täällä o/
en vieläkään usko että edes harkitsisin muusikon uraa mutta mikään muu ei anna samanlaisia kiksejä :(

Haaveena on tienata päivätöillä tarpeeksi, jotta voin ostaa oman kunnollisen kotistudion rumpuineen kaikkineen joskus ja pääsee lopulta toteuttamaan itseään ihan kunnolla..
 
Haaveena on tienata musiikilla sen verran, ettei tarvitse enää näihin päivätöihin päin katsellakaan.
Ei ole helppo haave sekään, talolainaa on riittävästi ja korotkaan ei taas ole laskusuunnassa.
 
Olisi ehkä vaan pitänyt tuota pohjatyötä tehdä enempi 15 vuotta sitten ja tehdä yölinnut vaan kun nyt alkaa jo ikä haittamaan sellaista ihmenousua, ei voi olla enää nuori virtuoosimainen tulokas ;)

Jos ei teoriapohjaa ole niin ei muuta kuin iltalukemiseksi joku alan oppivihko ja siitä sitä hankkimaan!

No juuh, mulla kohta on jo eka "muu ammatti" alla :D Ja samalla kun alan hakea musiikkialalle opiskelemaan, haen myös muuta opiskelupaikkaa. Ikäänkuin suuntaan alalle, mutta en ala tyhjänpanttina olemaan jos en heti pääse kun musiikkia opiskelemaan ei ole ihan helpointa päästä (ei estä yrittämästä kuitenkaan :P Ja pistän ehdottomasti parastani!) Luulen että jos hyvällä tuurilla pääsisi tuohon paikalliseen konservatorioon opiskelemaan, näkisi miltä tuntuu ja olisiko mun juttu. Paha vaan alkaa sitten miettimään sitä muuta ammattia, kun en vain keksi! Ainut on sitten taide- ja taitopainotteinen luokanopettaja, tavallinen ei kiinnosta.
Ja pari projektia saattaa olla näkyvissä, ehkä saan sen oman bändinkin perustettua kunhan siltä tuntuu. Katsotaan, miten käy. Kumma että vaikka minulla ei niin palavaa intohimoa tätä alaa kohtaan ole (mistä olen harmissani, se tekisi päätökset niin paljon helpommiksi), se tuntuisi niin luontevalta valinnalta... Etenkin musikaalit kiinnostaa. Pitänee vain alkaa katsoa kuinka pitkälle rahkeet riittää mutta samalla hankkia jonkin muunkin ammatin :) Sehän se mielenkiintoista olisi, jos tämän vaatetusartesaanin nimikkeen lisäksi hankkisin vielä kaksi muuta ammattia: muusikko ja jokin muu (kenties se taidehömppäope, kuulostaa myös kovin minulta:P) niin luulisi johonkin työhön pääsevän. Taikka vaan sitten yhdistelen niitä kaikkia :D Heh..
Suapi nähdä, pääasia että olen onnellisen tietoinen että olen oikeassa ammatissa, kun se päivä tulee :)
Kaikille jotka ovat sata varmoja että oman ammatin on pakko olla juuri musiikin saralta niin antakaa mennä! Vitsi, jopa mie suuntaan siihen vaikka epävarma olenkin, joten jos siltä ehdottomasti tuntuu niin tehkää töitä sen edestä! Mie oon sitä mieltä että vaikka joka asiassa omat riskinsä on, niin varsinkin nuorena voi myöhemmin hankkia muun ammatin jos on aivan pakko. Eikhän asiolla toivon mukaan ole tapana järjestyä.
odottakaamme valaistusta X)
Mie kuites tarvin sen leivän jota nakertaa, etten puilla paljailla ole, kun muusikonuraakin suurempi haave on muutama kakara jaloissa pyörimässä, ja nekös vie rahaa :D (Tai sitten on hankittava rikas mies ;)

Muusikon ohella mun salainen haave olis olla näyttelijä, ei mikään vakava näyttelijä, ehkä koommikkotyylistä, mutta näyttelemistä kuitenkin. Ainakin on kehuttu että olisin hyvä ja pitäisi jatkaa, mutta enpä sitten tiedä, tuntuu että "enään" tässä iässä ei kannata ryhtyä mihinkään tollaseen. Musiikinopettajakin sanoi että parasta näyttelyä mitä on aikoihin nähnyt missää kun improvisoisin musikaaliin ja yleisöstä monet on kehunneet mutta itseluottamus ei riitä. Miksi se tulevaisuuden suunnitteleminen on niin hankalaa?
 
Taas samaan topikkiin ihan aiheesta ohi, mutta tekipä mieli kirjoitella jotain.

Sanos muuta, pirskatin vaikeaa miettiä tulevaa :D Paras elää kai tätä hetkeä :) Mut hei, jos näyttely oikeesti kiinnostaa niin ala jo mennä sitä kohti ;) Ei kannata myöhemmin sitten katua ja harmitella. Kokeile pirruuttas vaikka hakea teatterikorkeakouluun tai Tampereen teatterikouluun , tuskin siitä haittaa on :) Muakin kiinnostaa näyttely, osasin eli en, ehkä joskus tavataan pääsykokeissa heh :D

Juu ei näillä taidoilla ruveta muusikoksi ainakaan näin äkkiseltään. Kyllä mä aina tulen musajuttuja touhuamaan mutten mitä luultavimmin koskaan ammatikseni (ja tän saitin nimi pitäis kyllä muuttaa musiikinystävien.netiksi tms...) :). Satun nyt vaan olemaan umpirealisti ja opiskelupaikkakin on jo tuolla TTY:llä. Eikä mulla ole tarvittavaa motivaatiota ja intohimoa muusikon hommiin. Ihan luokatontahan se on, kun usein on kokonaisen päivän koskematta instrumenttiin!
 
Olishan se tietty helvetin hienoa jos näinkin kivasta hommasta sais leivän mutta kun...