Yleistä keskustelua musiikista ›

Eikö ketään muuta ota aivoon järjetön kaupallisuus ja "ameriikasta" tuotu malli Suomen musa bisneksessä?
 
Onneksi sentään meillä suomessa on hyviä suomalaisia ulkomaille tiensä raivanneita yhtyeitä, mutta älytön poppreiden massatuotanto ja väkisin tuuttaminen joka ikisestä mediasta, valmiiksi rakennetuilla formaateilla tuntuu jokseenkin älyttömältä ja lyhyt näköiseltä.
 
Money talks ja silleen.. se on bisnestä, ei riitä vastaukseksi..
 
Kertokaas vähän ajatuksianne.
 
Ja ponttini ei ole mollata, koska makuasioista ei voi kiistellä.

Eikö ketään muuta ota aivoon järjetön kaupallisuus ja "ameriikasta" tuotu malli Suomen kaikessa bisneksessä?
 
Joo, ottaa. Enempää en nyt jaksa avautua.

Eikö ketään muuta ota aivoon järjetön kaupallisuus ja "ameriikasta" tuotu malli Suomen musa bisneksessä?
 
Eipä oikeastaan.

Eikö sitä kaupallisuutta ole aina ollut, kun levyjä on myyty? Aina artistit ovat laulaneet toisten tekemiä biisejä ja aina ovat ammattisoittajat soittaneet taustoja levyille. Aina on ollut koottuja bändejä jne. Nyt alkaa tuo kaupallistuminen ottamaan hieman eri muontoja oheiskrääsän yms. muodossa (vaikka sitäkin on ennen ollut) koska levymyynti jatkaa laskemistaan.

Levyjen myyntihän on ollut nyt nousussa.
 
Ja itse kysymykseen vastaten: ei ota päähän.

Eikö sitä kaupallisuutta ole aina ollut, kun levyjä on myyty? Aina artistit ovat laulaneet toisten tekemiä biisejä ja aina ovat ammattisoittajat soittaneet taustoja levyille. Aina on ollut koottuja bändejä jne. Nyt alkaa tuo kaupallistuminen ottamaan hieman eri muontoja oheiskrääsän yms. muodossa (vaikka sitäkin on ennen ollut) koska levymyynti jatkaa laskemistaan.
 
Niinpä. Paitsi onhan tuota krääsän myyntiäkin ollut jo iät ja ajat. Esim. Kiss yms.
 
Ei jaksa ottaa päähän. Hyvä musa on joka tapauksessa hyvää musaa, oli sen sitten esittänyt kuka vaan. Aiheesta kitiseminen on mun mielestä pidemmän päälle vaan turhaa jeesustelua. Enemmän pitäs olla huolissaan vaikka ilmastonmuutoksesta.

Ei jaksa ottaa päähän. Hyvä musa on joka tapauksessa hyvää musaa, oli sen sitten esittänyt kuka vaan. Aiheesta kitiseminen on mun mielestä pidemmän päälle vaan turhaa jeesustelua. Enemmän pitäs olla huolissaan vaikka ilmastonmuutoksesta.
 
Tärkeä aihe toki sekin, mutta nykypäivänä nuo myynnin kannalta "varmat" idols-voittajat ym. alkavat olla niitä ainoita joihin suuremmat levy-yhtiöt panostavat - se ei ole mitenkään kiva homma se. Toki pienemmillä firmoilla homma toiminee entiseen malliin terveeltä pohjalta...
 
Se suurempi näkyvyys jota monet ihan asiallisetkin artistit hakevat tulee noiden isojen lafkojen kautta. Ehkä noiden muutaman suuren levy-yhtiön markkinointikoneistojen kaatuminen tekisi toisaalta vaan hyvää itse asialle, eli musiikille.
 
Useasti nuo isommat firmat eivät edes osaa markkinoida vähänkään vaihtoehtoisempaa bändiä, tästä esimerkkeinä entiset isojen lafkojen nimet kuten Bad Religion, Cave In, Sick Of It All ja Poison The Well. Nämä "pikkubändit" unohtuivat pitkälti isojen nimien alle, eikä isoilla firmoilla oikein tainnut olla edes hajua mitä niillä pitäisi tehdä. Raha on ainoa asia mitä näillä isoilla firmoilla on vaihtoehtoisemmalle musalle tarjota - sekin massi menee tosin hukkaan jos ei tiedetä ketkä bändiä kuuntelevat tai jos sitä aletaan puskemaan väkisin väärille urille ("hei, joku hyvä sinkkubiisi, pliis").
 
Uskon että hyvä musiikki löytää kuulijansa, ehkä jopa paremmin kuin nykypäivänä, jolloin musiikki ja artistit kasataan "valtakunnallisten markkinatutkimusten" perusteella.

Itse en osta kuraa ja se riittää, muuten en musiikin kaupallisuuteen voi vaikuttaa.

Katselin tuossa Henry Rollins Showta, jossa oli Chuck D vieraana, mies totesi että rapin ja hiphopin myyminen massoille oli musiikkihistorian suurin häpäisy. Ja kyllähän siinä pointtia on, jos vaikka vertaa nykyajan hiphopia 90-luvun alkuun.
 
Kyllähän viimeisen 15 vuoden aikana moni asia on muuttunut. Tuntuu että bändit tekevät musiikkia nykyisin ainoastaan levy-yhtiön ehdoilla, eivät tietenkään kaikki, mutta esim. emo kuulostaa minun korvaani juurikin levy-yhtiön ehdoilla tehdyltä, tuhansittain samasta puusta veistettyjä bändejä jotka kuulostavat samalta laulajaa myöten. Ei tilanne ollut vielä 15 vuotta sitten tällainen, toki sen ajan huippuyhtyeet myivät levyjä valtaisasti mutta ne tekivät omilla ehdoillaan sitä musiikkia.

emo kuulostaa minun korvaani juurikin levy-yhtiön ehdoilla tehdyltä, tuhansittain samasta puusta veistettyjä bändejä jotka kuulostavat samalta laulajaa myöten.
 
No sittenhän se kuulostaa samalta kuin uusiopunk minun korvaani 15 vuotta sitten.
 
Ei tilanne ollut vielä 15 vuotta sitten tällainen, toki sen ajan huippuyhtyeet myivät levyjä valtaisasti mutta ne tekivät omilla ehdoillaan sitä musiikkia.
 
Tästä olisi kiintoisaa kuulla lisää.

Ei tilanne ollut vielä 15 vuotta sitten tällainen, toki sen ajan huippuyhtyeet myivät levyjä valtaisasti mutta ne tekivät omilla ehdoillaan sitä musiikkia.
 
Oli sillonkin niitä pisnesmiehiä, jotka sanoivat miten tehdä.
Helpoimmalla kohdetyhmällä on nykyisin vaan niin perhanan huono maku.

Helpoimmalla kohdetyhmällä on nykyisin vaan niin perhanan huono maku.
 
Tai sitten tuo kohderyhmille täsmämarkkinoitu ja -tuotettu musiikki on tehty vaan yksinkertaisesti vääristä syistä - jos nyt ei asian bisnespuolta oteta huomioon... Osakkeenomistajat voivat nimittäin olla scheissen tehdessä kauppaa varsin tyytyväisiä.

Eipä tuo mua paljoa haittaa vaikka noita idolseja ja muita tulee joka tuutista kokoajan ja monet bändit "kaupallistuvat". Ignooraan ne ja kuuntelen sitä mitä pidän hyvänä musana. Toisaalta onhan se ikävää jos kaupallisuustavoite romuttaa hyviä ideoita mutta that's the way it is.

Se ottaa nuppiin jos luullaan että kun levy myy paljon, se on sitten aina hyvää musiikkia.
 
Silti luulen että kyllä kaikille bändeille kelpaisi jos levy myy sen verran että
siitä saisi jopa leipänsä tai saisi sen seuraavan tehtyä omilla ehdoillaan.
 
Onneksi voi vielä valita mitä levyjä ostaa, pienkustantajia ja yritteliäitä
ryhmiä löytyy kyllä ja omaehtoista tekemistähän toki kantsii suosia.

No sittenhän se kuulostaa samalta kuin uusiopunk minun korvaani 15 vuotta sitten.
 

 
Tästä olisi kiintoisaa kuulla lisää.
 
Niin, siis tarkoitin sitä että vaikka bändit myivätkin hirveät määrät levyjä ja olivat siinä mielessä kaupallisia, niillä kuitenkin oli se oma juttunsa, oma soundi. Niiden musiikki ei kuulostanut kaupalliselta vaikka ne muuten sitä olivatkin.

Niin, siis tarkoitin sitä että vaikka bändit myivätkin hirveät määrät levyjä ja olivat siinä mielessä kaupallisia, niillä kuitenkin oli se oma juttunsa, oma soundi. Esim. Alice In Chains tai Smashing Pumpkins tuskin yrittivät kuulostaa Nirvanalta, joka siihen aikaan oli se johtava bändi monessakin mielessä.
 
Kyllä se grunge post-punk oli ihan samassa tilanteessa silloin. Aika kultaa muistot.
 
edit: siis grunge ja post-punk

Aika kultaa muistot.
 
Tätä vähän niinku tavoittelin. ; )

Mikähän mahtaa muuten olla se kappalemäärä myytyjä levyjä jonka ylittäessään artisti onkin kaupallinen paska ja huora vaikka musa ei sinänsä muuttuis yhtään miksikään?

Mikähän mahtaa muuten olla se kappalemäärä myytyjä levyjä jonka ylittäessään artisti onkin kaupallinen paska ja huora vaikka musa ei sinänsä muuttuis yhtään miksikään?
 
Retorisiin kysymyksiin ei kai tarvitse kysymysmerkkiä :)
 
Mun nähdäkseni levymyynti ei kerro paljoa musiikin paskuudesta saati hyvyydestä, vaikka sen taustalla voi ollakin kevyttä huoraamista. Mun mielestä Indx sopii tuohon mainitsemaasi kuvaukseen vaikka levyt eivät menneet olleskaan kaupaksi.. Toisesta ääripäästä esimerkiksi Radioheadin Kid A-levyä en koe "kaupalliseksi paskaksi", vaikka levy menikin suoraan mm. jenkkien, suomen ja brittien albumilistan kärkeen.

Ameriikasta tuotu malli lienee se malli mikä kuvastaa major-labeleitten toimintaa kaikkialla nykyisin? Otetaan siis iso kasa keskivertopaskaa ja älyttömillä markkinointibudjeteilla tungetaan se joka reikään, odotellaan hetki ja katsotaan mitä numerot näyttää ja tehdään päätös jatkosta. Syntyy paljon huteja ja mahdolliset hititkin ovat levyn ilmestymisvaiheessa maksaneet maltaita jolloin levyn myyntitavoitteet ovat epärealistiset jo alkuunsa. Ja kaikki tämä on yleensä artistilta recoupattavaa rahaa.
Ja sitten vielä valitetaan että ne piraatit syö meiän elinkeinon ja kohta maailmassa ei ole enää musiikkia kun piraatit tulee ja vie meiän soittimetkin. Ja samaan aikaan indielafkat kasvattavat myyntejään ja suoltavat toinen toistaan parempia bändejä ja levyjä maailmalle sillä perinteisellä tyylillä: kiinnitetään hyviä bändejä joilla on hyviä biisejä, annetaan niitten treenata ja kirjottaa ja tehdä hyvä levy ja myydään ja markkinoidaan se sellasella asenteella ku itteäkin kiinnostais.
Toki hyvää poppiakin tehdään ja idoleissakin on eroja, mutta tää nyt oli vaan avautumista