Yleistä keskustelua musiikista ›

Pelkäätkö esim. sanoutua työstäsi/ympäristöstäsi irti ja vaihtaa maisemaa?
 
Mä olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että se on tehtävä jossain vaiheessa. Ei sillä, että nyt olisi asiat jotenkin huonosti vaan sillä, että en halua juurtua tähän tilanteeseen ja varsinkaan tähän kaupunkiin vaikka täällä mulle tärkeitä asioita onkin. Mä olen kasvanut ulos tästä ympäristöstä enkä halua lässähtää ja laiskistua samoihin kuvioihin vuodesta toiseen. Muutos on jo hyvällä alulla.
 
Maiseman vaihto tulee ajankohtaiseksi 1-2 vuoden sisällä, mä joko siirryn saman työnantajan palvelukseen eri paikkakunnalle tai sitten otan lopputilin, ja jos koen tarvitsevani työpaikkaa niin haen muualta. Sen olen päättänyt, että työpaikka ei mua sido mihinkään, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Mulla on muita suunnitelmia.
 
On tätä tullut mietittyä, ja koko ajan vaan vahvistuu se tunne, että mitä pikemmin sen parempi. Jonkin jutun loppu on uuden jutun alku.
 
Kummasti pelkkä ajatus piristää mieltä, jaksaa sen pari vuotta vielä työstää tulevan eteen tätä vanhaa duunia.
 
En haluaisi kuulostaa myyntimieheltä (kuten joku mulle eilen puhelimessa sanoi, heh..), mutta jos tuntuu siltä että samat kuviot alkaa kyllästyttää niin paa mietintämyssy päähän ja ala miettimään vaihtoehtoja.. ..ennen kuin on liian myöhäistä. Ensimmäisenä kaikki vaihtoehdot tulee tyrmättyä tottumuksesta, mutta kun niitä vähän aikaa ajattelee, alkaa kummasti houkuttaa.. ja kohta koukuttaa. Eikä parhaassa tapauksessa maksa mitään, vaan juuri päinvastoin.. ainakin henkistä pääomaa sillä saa kasvatettua ja se jos mikä on tärkeintä.
 
Go for it, anna palaa Frank!
 
Kertokaas, moniko aikoo tänä vuonna tai lähitulevaisuudessa tehdä jotain vastaavaa?

No tässähän pitäisi valmistua musaopeksi parin vuoden päästä. Sen jälkeen pitäisi alkaa taas miettimään että mitäköhän sitten. Jyväskylään tuskin jään, sillä täältä ei tule saamaan koulutustaan vastaavaa työtä. Toisaalta tekisi mieli opiskella vielä jotain, mutta maisterin paperit kourassa ei oikein ole enää loogista etenemisväylää.
 
Ehkä ulkomaille? Ehkä ei? Ehkä Utsjoelle töihin? Ehkä ei?
 
Onneksi ei vielä tarvitse päättää. : )
 
On jännää huomata ihmisistä miten joillain alkaa keittämään joku tietty paikkakunta tai oppilaitos yli muutaman vuoden jälkeen. Itse olen aina haikeana lähtenyt jostain kaupungista tai opinahjosta (jos siellä olen viihtynyt, sanotaanko että lukioonlähdön jälkeen olen viihtynyt kaikissa opiskelupaikoissani) seuraavaan paikkaan, mutta silti onnellisena tietäen että ihmiset näistä menneistäkin paikoista "seuraavat" tavallaan mukana - jos niin haluaa.
 
Ikävät asiat tuppaavat unohtumaan, ja aika kultaa ne jäljelle jääneet muistotkin. Siksi ilomielin lähden tulevaisuudessa sinne minne tie (tai pikemminkin nainen) vie. : )

Mä tein jo tollasen liikkeen tossa syksyllä. Osittain oli kyllä vähän pakkokin.
 
Eli suunta on muuttunut sikäli, että nyt saa duunipaikat ja muut oravanpyörän pyörittämiset olla. Turha tässä on teeskennellä järkevää ja vastuullista yhteiskunnan tukipilaria. Pistetään lössiksi, otetaan rennosti ja vietetään rock`n roll -elämää!
 
"Musta ei kai ikinä taida aikuiseksi olla".

Ajankohtainen aihe.
 
Olen pohtinut tätä aika paljon varsinkin, kun kohta lukio loppuu ja pitää lähteä opiskelemaan johonkin tai sitten välivuodeksi töihin. Olen täysin kypsä kyllä vaihtamaan taas maisemaa. Sen vaan tuntee, kun olo alkaa käydä vähän tukalaksi ja liian levottomaksi. Tuskin pitkään aikaan vielä rauhotun yhteen paikkaan asumaan, jos koskaan.
 
Ensimmäisen muuttoliikkeen tein, kun vaihdoin lukiota pari vuotta sitten. Päätettiin vaan kaverin kanssa kakkos vuonna, että ollaan saatu tarpeeksi entisestä meiningistä ja siirryttiin kolmannella taikkariin. Ei helppoa varsinkaan, kun kaikki piti sitä aivan järjettömänä siirtona ja tukea ei meinannut tulla miltään suunnalta. Mutta se oli elämäni paras valinta ja hetkeäkään en ole kadunnut!
 
On surullista katsoa monia, jotka itsekkin myöntävät haluavansa vaihtaa alaa tai paikkakuntaa mutta vetoavat aina järkisyihin, miksi ei kannata lähteä tms. "En minä tässä iässä enää voi" tai "Kuka sitten turvaa perheelle tulot" ovat liian usein kuultuja lausahduksia. Pahinta vaan on, kun selvästi näkee kuinka ihmiset kärsivät siitä tämänhetkisestä tilanteesta. Pelko vaan on liian suuri, että sitä uskaltaisi kohdata.
 
Mutta olen iloinen kaikkien teidän puolesta, jotka uskaltavat kuunnella "sisäistä ääntään"!! Onnea matkaan! :)

Odotan jo innolla vaihtelua tähän elämään. Ja johan sitä alkaa tulla tässä reilun vuoden päästä, kun lukio loppuu.. Ensiks tietenkin se armeija, sitten opiskelupaikka. Ja se on oikeastaan enemmän kuin hyvä juttu, että tällä paikkakunnalla ei ole yliopistoa. Vaikka olisikin, muuttaisin jonnekin toisaalle opiskelemaan. Eipä mulla täällä ole oikeastaan mitään, joka sitoisi minua...

Pelkäätkö esim. sanoutua työstäsi irti
 
Jep.
 
Mä olen pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että se on tehtävä jossain vaiheessa.
 
Jep.

Oon aika huono tekemään u-käännöksiä. Ois ihan reilua jos elämässäkin ois quicksave/quickload niin vois yrittää kaikkea kivaa.

Oon aika huono tekemään u-käännöksiä. Ois ihan reilua jos elämässäkin ois quicksave/quickload niin vois yrittää kaikkea kivaa.
 
Mutta sitten ottaisi aina päähän kun tekisi jotain väärin ja edellinen save olisi ties minkä ajan päässä takanapäin.

Oon aika huono tekemään u-käännöksiä. Ois ihan reilua jos elämässäkin ois quicksave/quickload niin vois yrittää kaikkea kivaa.
 
U-käännöksiä? En minäkään U-käännöstä ole tekemässä.
 
Olen lähinnä vaihtamassa kaistaa.

Toisaalta tekisi mieli opiskella vielä jotain, mutta maisterin paperit kourassa ei oikein ole enää loogista etenemisväylää.

 
Jatko-opinnot?
 
Jokin aivan toinen ala? Itse vaihdoin yliopistoa. maisemaa, elämänpiiriä ja alaa 1,5 vuotta sitten, se kannatti, motivaatio nousi ja nyt ehkä jo melkein uskon valmistuvani joskus.
 
Itselläni on ikuisena haaveena arkkitehdin opinnot (graafikon opinnot kaatuvat siihen prkleen värinäköön), mutta päätin nyt lukea itseni ensiksi opettajaksi. Jos se homma ei maistu, painun aikuisopiskelemaan arkkitehdiksi.
 
Onhan tässä monta kymmentä vuotta aikaa...

U-käännöksiä en tee, eteenpäin mennään ja toisinaan täytyy hieman muuttaa suuntaa. Seuraavan puolen vuoden aikana edessäni on ehkäpä tähän astisen elämäni suurin suunnan muutos. Pääasiassa tuntuu siltä, että aika on koittanut ja tiet odottavat avoinna.

Mie olen jo päättänyt, että en voi elää pitkiä aikoja elämästäni yhdessä paikassa. Kokeilin tätä jo useamman vuoden. Kotiakin melkein aloin leikkimään, mutta onneksi en. Viimeinen reilu puoli vuotta elämästäni on ollut elämäntäyteisempää kuin monet vuodet ennen sitä yhteensä. Tässä juuri nyt mietin, että jos en oiskaan seonnu ja lähtenyt, niin ei perkele: siellä oisin loskapaskassa opettamassa. Kokemuksia tulee enemmän kun kiertelee, kaartelee ja tekee kaikennäkösiä käännöksiä. Jos kuolisin huomenna, tai halvaantuisin kaulasta alaspäin: en katuisi valintojani tippaakaan. Elämä on elämistä varten, eikä kuoleman odottamista/pelkäämistä. Suosittelen että tekee vuoden kaks hommia ja säästää rahaa, myy vaikka omaisuuden hittoon ja lähtee. Se on hienoo... :D !
 
En nyt sentään Suomeen kokonaan siltoja ole kärvistellyt. Onhan siellä juuret, perhe ja kavereita. Mutta kun maailmallakin kaveripiiri kasvaa niin tuskin sitä pystyy enää kokonaan yhteen paikkaan jumittumaan.

Oikke ! Rohkeasti vaan !
 
Itse olen saappaat savessa täällä. Koska esim. muuttaminen toiselle paikkakunnalle ei ole yksin minun päätös, ni tässä ollaan. Juuri nyt ei jaksa esim. muuta duuniakaan etsiä......
 
Tänne oon jumettunut !! Ei haittaa..:-)

Mulle nämä tällaiset muutokset on olleet aina jotenkin vaikeita. Ajankohtainen tämä juttu on mullekin. Viimeistään ensi keväänä pitäisi valmistua ja alkaa suunnittelemaan minne lähtisi seuraavaksi ja mitä tekemään. Tällä hetkellä asun Joensuussa enkä ole oikein viihtynyt siellä tämän kolmen vuoden aikana. En vaan jotenkin ole missään vaiheessa sopeutunut sinne toivomallani tavalla, joten siinä mielessä vaihdan ihan mielelläni kaupunkia. Mua ahdistaa jo valmiiksi ajatus muuttamisesta, mutta tiedän kyllä miten paljon se helpottaa kun on päässyt uuden elämän alkuun. Niin se on aina ollut. On tullut muutettua pelkästään porukoiden luona asuessa sen verran monta kertaa.

U-käännöksiä? En minäkään U-käännöstä ole tekemässä.
 
Olen lähinnä vaihtamassa kaistaa.
 
Tartuitpa oleelliseen asiaan. Onnea.

^
Pata kattilaa soimaa.

Tjaa. Tässä olla möllötetään lomautettuna. Paskaakos tässä, muttakun tuntuu elämä hivenen tyhjältä, ku se duuni oli kuitenkin kolmasosa päivän tekemisistä. Mut saa ainakin nukkua pitkään, perkele.

Japaniin vois joskus mennä vuorille telttailemaan 23 vuodeksi.

Mulle nämä tällaiset muutokset on olleet aina jotenkin vaikeita. Ajankohtainen tämä juttu on mullekin. Viimeistään ensi keväänä pitäisi valmistua ja alkaa suunnittelemaan minne lähtisi seuraavaksi ja mitä tekemään.
 
Jos mahdollista niin tee se hyvissä ajoin, siis tuo suunnitteluvaihe.
 
Tällä hetkellä asun Joensuussa enkä ole oikein viihtynyt siellä tämän kolmen vuoden aikana. En vaan jotenkin ole missään vaiheessa sopeutunut sinne toivomallani tavalla, joten siinä mielessä vaihdan ihan mielelläni kaupunkia.
 
Ilman muuta tossa tapauksessa on ympäristönvaihdos paikallaan.
 
Mua ahdistaa jo valmiiksi ajatus muuttamisesta, mutta tiedän kyllä miten paljon se helpottaa kun on päässyt uuden elämän alkuun. Niin se on aina ollut. On tullut muutettua pelkästään porukoiden luona asuessa sen verran monta kertaa.
 
Aijai jos ahdistaa, mutta tsemppiä sulle kuitenkin. Uudet tuulet saattaa kuitenkin olla sen verran leppoisia että niitä kohti kannattaa pyrkiä.

Toivon että pääsen vielä tästä kaupungista pois. Paikassa itsessään ei ole mitään vikaa, mut tuskin saisin häädettyä kaikkia sukulaisia täältä pois, eli itse on lähdettävä.
8kk on vielä töitä jäljellä ja sitten pitäis saada vaikka alan paperit jostain mahdollisimman lyhytkestoisesta koulutuksesta. Ei ole tullut käytyä mitään sitten peruskoulun.
 
Pitäis vaikka ruveta lottoamaan jos onnistais. Hienoo jos vois vaan nakata makuupussin ja kitarakamat autoon ja painua jonnekkin missä ei kaadeta paskaa niskaan. Helvetti nukkus vaikka hotellissa sen pari yötä, mitä menisi kämpän löytämiseen. Rahalla sais.