Yleistä keskustelua musiikista ›

Varmaan tätä asiaa on moni muukin miettinyt, ketä koko ikänsä minun lisäkseni on pitänyt musiikin kuuntelua ja jonkin verran harrastetasolla omaksi iloksi harrasataneena äänen kuuntelun ollen minulle terapeuttinen ja elintärkeä asia, ja soittaminen ja itse tuotettu ääni saa aikaan minussa elähdyttävää voimaa, kun kuulee itse soittimella tuotettua ääntä sävel säveleeltä niillä jokaisella on merkitystä.
 
Eniten tyylilajiani on kotioloissa sähkökitaralla soitellen roots/blues/fuusio, vaikka nyt olenkin tehnyt jonkin verran esiintymisiä kotikaupungissani klassisen kitarani kanssa.
 
Olen miettinyt yhtäläisyyksiä, ja miten Suomen markkina-alueelle rajattuna täällä toimineen jossain kohtaa jokseenkin ehkä etu-alan menestyksestäkin nauttimaan päässeistä, tai tällä hetkellä elossa olevista, selvä likipitäen 100% -matchi on johonkin suuren maailman kansainväliseen artistiin, joka edustaa samaa tyylilajia, ja instrumenttia mukaan lukien myös oman äänen käyttö, mikä on vokalisteilla se instrumentti.
 
Tätä listaa olisi kiva vähän laajentaa täällä palstalla, kun täällä Muusikoiden -yhteisössä on amatööreistä ammatilaisiinkin joka lähtöön meitä musiikin parissa ja kytköksissä edes vaikka vain kuuntelun tasolla olevia ihmisiä.
 
Listassani ei ole omien päätelmieni tuloksena, kuin 3 artistia, joista pystyn suoraan sanomaan vastineen kansainvälisillä maailmanluokan megatähtien ilmentymän, ilman, että mitä en pidä Internetiä edes nykyisellä dokumenttien lähdeviitemäärällä lähestulkoonkaan kaiken kattavana tietovarastona.
 
Tässä listani:
 
Riki Sorsa -> Rod Stewart (laulu, raspikurkku)
Bon Scott -> Kirka (laulu, myös raskaampi rock)
Kirkahan yritti luoda kansainvälistäkin uraa englanninkielisellä Rocklaululla, kun Kassu Halonen oli tuottamassa sitä Kirkan hard Rock -LP:tä, joka muuten on ensimmäinen Suomessa tuotettu äänilevy, jossa on tietokone-avusteisesti ohjelmoitu perkussiot tarkoitten nyt lähinnä Rumpuja. Kirkan pelasti Surun Pyyhit silmistäni hitti, käsittääkseni se ei oikein se englanninkielinen materiaali oikein menestynyt mitenkään erityisen hyvin, siitä Spell -lp:stä taitaa olla ainakin itselleni tunnetuin kappale "Under the pressure of your love", joka sekään ole kerännyt Youtubessakaan, kuin niukasti päälle 10 000 kuuntelukertaa, ja välillä se soi lähinnä Kadiksissa, eli Radio Suomen sunnuntai-iltaisin lähetettävässä kadonneiden levyjen metsästäjissä.
 
Mitä olen kuunellut tuota Spell -levyä, ja muita Kirkan englanninkielistä materiaalia, miehellä olisi saattanut olla ainakin jonkinlaiset saumat menestykseen myös Suomen rajojen ulkopuolella, jos olisi ollut taustalla sitä liiketoimintapuolta hoitamassa sellaisia asianhoitajia, joilla olisi ollut kansainvälisiä yhteyksiä jokseenkin merkittävämmin. Tosin Kassu Halosella on kansainvälisiä sidosryhmiä, ja varmaan kaikilla siiinä Flamenco levyssä ja Leytuottajat Oy:ssä oli, mutta Kassunkin Amerikassa menestynyt sävellys ei lopulta avannut Kassullekkaan Amerikan markkinoita, liekö mies tehnyt jossain kohtaa elämää ratkaisun istekseen, että haluaa lähinnä keskittyä Suomen markkinoille, en tiedä.
 
Kolmas sitten, kun nyt Kirill Babitzinista tuli juttua noin pitkään.
 
Heikki Silvennoinen -> Eric Clapton (blues-sähkökitara)