Yleistä keskustelua musiikista ›

Kumpiko sinulle on tärkeämpää? Tai kumman parissa kuluu enemmän aikaa? Jos jommasta kummasta täytyisi luopua niin olisiko valinta vaikea?

Paha mennä väittään, ilman musan kuuntelua ois toi soittaminenkin aikalailla nihkeetä. Molemmat on periaatteessa yhtä tärkeitä, tosin kyllä soittaminen on usein antoisampaa touhua kuin "pelkkä" kuuntelu, mutta usein tulee nämä kaksi kaunista asiaa liitettyä toisiinsa, eli kuuntelee musaa ja opettelee sitten ko. musiikkia soittamaan.
 
Selitinkö tarpeeksi vaikeesti?

Musiikin kuuntelu, ehdottomasti. Sitä tulee tehtyä niin paljon enemmän kuin soittelua. Hitto, kun pitää olla näin laiska! Valinta ei olisi kovan vaikea, mutta en sitä mielellään tekisi.

Luopuisin muusikoiden.netin Musan kuuntelu vs. soittaminen topicin lukemisesta, mutta valinta olisi tosi vaikea

Olis se soittamine kyllä perseestä jos ei musiikkiakuuntelis...

Musan harrastaminen häiritsee kyllä musan kuuntelemista. Oikeesti.

Musan harrastaminen häiritsee kyllä musan kuuntelemista. Oikeesti.
 
Jep, eipä sellaista musiikkia ainakaan tule kuunneltua, mitä itse tekee tai soittaa. Siinä ruopataan hieman liian sameissa vesissä, jos vaikutteita hakee omasta genrestä.
 
Paitsi tietysti sikäli, että onhan se kuuntelemista kun toisten kanssa soittaa. Ja toisaalta, sellaistakin musaa on usein nasta soittaa, mitä ei suurin surmin kuuntelisi.

Ehkä parempi kysymys olisikin ollut, että kuinka musan harrastaminen tai musan parissa työskenteleminen on muuttanut suhdetta pelkkään kuunteluun / fanittamiseen. Onko musasta tullut negatiivisessa mielessä arkista? Jaksatko innostua uusista tai vanhoista bändeistä? Tai viekö soittaminen kaiken energian, jaksaako enää treenien tai studion päälle kotona laittaa levyä soimaan?

Musan harrastaminen häiritsee kyllä musan kuuntelemista. Oikeesti.
 
Samaa. Kyllä mä nykyään kuuntelen tosi vähän musaa. Korvat vaatii lepoa ja rauhaa välillä, ja silloin hiljaisuus on musiikkia korville. Heh. Onhan tossa korvahoidollinenkin aspekti. Mitä pitkäaikaisempi rasitus, sitä herkemmin tulee kuulovaurioita. Jos korvat on saaneet levätä ihan oikeasti välillä, ei tinnituskaan iske ihan yhtä helposti.
 
Mutta sitten kun kuuntelen jotain levyä, niin tykkään tehdä siitä sellaisen spesiaalihetken. Rauhoitun oikeasti sohvalle istumaan sen levyn ajaksi. Taustamusahomma vaan ärsyttää nykyään.

Joo, Teijon ja Kiven kanssa samoilla linjoilla tosiaan. Sitäpaitsi, pitäiskö tässä alkaa kuunnella jotain sinfoniaorkesterien soittamaa nykymusiikkia, että vois kerrankin tuntea olevansa pihalla ja vaan nauttia siitä tunnelmasta joka vyöryy päälle. Rokkia kun kuuntelee, kuulee heti joka ikisen soittimen ja arvaa suurin piirtein miten biisi jatkuu. Eipä siinä mitään, just sellasta simppeliä mä haluun soittaakin "normaaleille" ihmisille. :D Mut kun tuntuu, että pitää ottaa sellanen kokovartalopuudutus että oikeesti enää innostuu sellasesta. Etenkin siis oman musan kohdalla.

Kyllä musan kuuntelu on aina ollut ykkössijalla, vaikka ympäröivän soittamiseen liittyvän roinan määrästä voisi päätellä jotain ihan muuta :) Eilen oli pakko hankkia uudet luuritkin kun vanhat tulivat kertakaikkiaan tiensä päähän. Joskus sitä vaan kuuntelee pelkästään nautinnokseen ja toisinaan taas tsekkausmielessä, josko päähän tarttuisi jotain sellaista, mitä voisi soveltaa omassa tekemisessään. Rajoittunut, mutta omiin tarpeisiin lähes riittävä soittotaitokin on kehkeytynyt puhtaasti kuuntelemalla ja soveltamalla kuultua käytännössä.

Kuuntelu on ihan perseestä.
 
Mä vaan soitan tulpat/suojaimet päässä +äänieristetty laatikko skeban ympärillä.
 
Yksinään vielä onnistuu, mut kavereiden kanssa ei, ku ne haluu aina laittaa niin kovalle, et vuotaa jostain musiikkia läpi.

Musan kuuntelu voittaa 100 -0. Paljon mukavampaa puuhaa, ei tartte puristaa, voi olla vaan.

Kuuntelu on ihan perseestä.
 
Mä vaan soitan tulpat/suojaimet päässä +äänieristetty laatikko skeban ympärillä.
 
Yksinään vielä onnistuu, mut kavereiden kanssa ei, ku ne haluu aina laittaa niin kovalle, et vuotaa jostain musiikkia läpi.
 
Tohon on sellainen yksinkertainen lääke, että laitat vaan basson niin lujalle että musiikki ei kuulu sieltä alta.

Tohon on sellainen yksinkertainen lääke, että laitat vaan basson niin lujalle että musiikki ei kuulu sieltä alta.
 
=) Niimpä =)
 
Musan kuuntelu voittaa 100 -0. Paljon mukavampaa puuhaa, ei tartte puristaa, voi olla vaan.
 
Vääntäminen ei oo ikinä kivaa, mut siinä vaiheessa, ku homma alkaa toimia. En tarkota vaan oikeita nuottaja jne vaan siis et bändi (tai mikä onkaan) groovaa. Siis niin että homma tulee kuin itsestään, ei tarvii puristaa jne.
Se fiilis on vaa jotai niin mahtavaa. Sama euforia ku hyvää musiikkia kuunnellessa, paitsi et voi olla osa sitä ja tarvittaessa muuttaa ja vääntää sitä suuntaan tai toiseen.
 
Joskus muistan jonkun sanoneen et "muista soittaa joka päivä jotain kaunista".
Siinä on ehkä homma pähkinänkuoressa. Jotain helppoa ja kaunista. Ei tarvitse vääntää eikä puristaa. Pääasia et ite nauttii hommasta.
 
Ja siis nää tosiaan mun kokmuksia. Jokaisella teillä oma pää =P

Musan kuuntelu voittaa 100 -0. Paljon mukavampaa puuhaa, ei tartte puristaa, voi olla vaan.
 
Yhdyn tähän.

Niin..soittaessa ei paskaa voi poistaa vaihtamalla levyä.
 
:-)

kuuntelua vartenhan musiikki on.

Itse kuuntelen mielettömän vähän musiikkia nykyään. Mitä nyt autolla ajellessa yleensä, kotona susiharvoin.
 
En oikein jaksa innostua usein edes uusistakaan tuttavuuksista vaikka olisi kuinka hyviä..
 
Kyllä se soittaminen on helevetin paljon hauskempaa.

Jep, eipä sellaista musiikkia ainakaan tule kuunneltua, mitä itse tekee tai soittaa.
 
Tuossahan tuo asia tuli jo sanottua.
 
Ei näitä kahta asiaa kuitenkaan voi verrata. Musiikin soittaminen (sis. itse soittaminen, miksaus, yms.) ja kuuntelu on erikseen. Kuuntelemalla ei tarvitse tehdä niin paljon töitä mitä soittamisella.