Yleistä keskustelua musiikista ›

Lukaisinpa paremman puutteessa Hesarin Nyt-liitteen levyarvostelut artisteista Asa ja Pyhimys. Nyt on kyllä jollain takki tyhjä, yhtäläisyyksiä kritiikissä vähän liikaa. Kriitikkona Panu Hietaneva.
 
Asa - Loppuasukas;
 
"Roihuvuorelainen Asa on kotimaisen räplyriikan uudistaja. Vuonna 2001 Avain-nimellä julkaistu Punainen tiili -debyytti toi suomalaiseen hiphopiin yhteiskuntakritiikin. Sen jälkeen Asa siirtyi runolliseen ja kryptiseen sanataiteiluun, joka on myös hänen neljännen levynsä, Loppuasukkaan, kantava voima."
 
Pyhimys - Tulva;
 
"Helsinkiläinen Pyhimys on yksi kotimaisen hiphopin omaperäisimpiä riimittelijöitä.
Viime vuonna ilmestyneellä Salainen maailma -albumillaan hän räppäsi sämpleistä tehtyjen taustojen päälle fiksuja ja nokkelia riimejä, jotka vilisivät vertauskuvia ja erilaisia tunnetiloja."
 
Asa;
 
"Asa artikuloi selvästi, mutta kansipapereihin painetut tekstit tulevat silti tarpeeseen. Lyriikkaa on välillä lähes mahdoton ymmärtää. Se vaikuttaa tietoiselta valinnalta.
Asan riimit haastavat kuulijan pysähtymään ja tulkitsemaan sanojaan."
 
Pyhimys;
 
"Runollisissa riimeissä toistuu vesiteema. Vaikeaselkoisiin sanoituksiin on kuitenkin hankala tarttua ja sanojen tulkitseminen on välillä turhankin haastavaa."
 
Asa;
 
"Biisien teemat ovat melankolisia, mutta Asa ei paasaa, vaan keskittyy pohtimaan maailmaa. Hänen mielestään ihmiskunta elää nyt lopun aikoja."
 
Pyhimys;
 
"Teksteistä selviää, että Pyhimys on huolissaan maailman tilasta. Nöfnöf-biisissä hän näpäyttää ahneita ihmisiä sekä Yhdysvaltojen hallintoa ja sen liittolaisia."
 
Asa;
 
"Levyn taustat on rakennettu konerytmien ja kansanmusiikkisoundien varaan. Kokonaisuus kestää kasassa ja toimii hyvin, kiitos Giant Robotin Kim "Kasio" Rantalan, joka toimii tuottajana."
 
Pyhimys;
 
"Levyn biitit ovat pääosin porilaisen tuottajakaksikko Twang Kingsin työstämiä.
Heidän konesaundinsa istuu Pyhimyksen rönsyilevään ilmaisuun. Myös vieraileva tuottaja Kimarr onnistuu tyylikkäästi. Lume-biisin elektrotaustassa vinkuvat syntikat pääsevät valloilleen ja tukevat räppärin sanaryöppyä."
 
Molemmat artistit ovat ktiitikon mielestä myöskin "runollisia".
 
Molemmat levyt saivat kolme tähteä ***

Taitaa olla vain kriitikolta patit loppu. Vaikkei musiikki puhuttelisi, niin kyllähän sitä on tähänkin asti veisteltyä ties mitä proosaa jonninjoutavista poppibändeistä.

'nuff said

Taitaa olla vain kriitikolta patit loppu. Vaikkei musiikki puhuttelisi, niin kyllähän sitä on tähänkin asti veisteltyä ties mitä proosaa jonninjoutavista poppibändeistä.
 
Komppaan kera plussan.

Taitaa olla vain kriitikolta patit loppu. Vaikkei musiikki puhuttelisi, niin kyllähän sitä on tähänkin asti veisteltyä ties mitä proosaa jonninjoutavista poppibändeistä.
 
Näin on. Olisihan se nyt törkeää väittää, että Asalla olisi ideat lopussa :) Hitto, mieshän on suomalaisen rap-musiikin kekseliäimpiä tyyppejä.

Näin on. Olisihan se nyt törkeää väittää, että Asalla olisi ideat lopussa :) Hitto, mieshän on suomalaisen rap-musiikin kekseliäimpiä tyyppejä.
 
Itse en Asan tuotantoa ihmeemmin tunne, joten en osaa sanoa tuosta tuotannon laadusta. Mutta kriitikon asia on sanoa selvästi, jos musiikki on pointitonta, eikä keksiä omasta puolestaan pointitonta diibadaabaa jolla venyttää teksti taittajan toivomaan mittaan.

Pistän tämän Panu Hietanevan suurennuslasin alle. Voihan se olla että heittää sabluunatekniikalla tekstiä, hyvä duuni kaverilla.

Tulee aina mieleen rumban asiantunteva levyarvio "Hiphop-kaksikko Davon" sinkusta Davo: Anthem / Niinku Täälpäin Sanotaan..

Itse en Asan tuotantoa ihmeemmin tunne, joten en osaa sanoa tuosta tuotannon laadusta. Mutta kriitikon asia on sanoa selvästi, jos musiikki on pointitonta, eikä keksiä omasta puolestaan pointitonta diibadaabaa jolla venyttää teksti taittajan toivomaan mittaan.
 
Tuo on muuten jännää. Tämä menee jo vähän off-topiciksi, mutta minulla (lähestulkoon) raivostuttaa nuo kolmen tähden arviot. Etenkin tuollaiset, joista ei saa selvää mikä on hyvää ja mkä on huonoa, eli miksi levy saa kolme tähteä, eikä esim. neljää, vaikka sitä kuinka kehuttaisiin?
 
Toki tähtimäärät ovat loppujenlopuksi ihan se ja sama, mutta jos kriitikko ei tuo esille sitä mikä levyssä mättää ja mikä ei, on se silloin kehno kriitikko. Tätä tuntuu löytyvän vähän väliä musiikkilehtiä selaillessa. On ihan ymmärrettävää, että jos levy ei kiinnosta, sille on helppo lätkäistä kolme tähteä, ilman että kukaan suuttuu. Faneille se voi olla neljä tähteä ja ei-faneille kaksi. Mutta perustelut, ne puuttuvat turhan usein.
 
..Sitten heitän vielä yhden todellisen ääripään kehään:
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=593
Muistaako kukaan soundin taannoista Maj Karma -Ukkonen -arvostelua? Tällaista ei mielestäni ehkä pitäisi päästää lehteen, vaikka kuinka haettaisiinkin mielipiteitä. Joku tietty raja pitää säilyttää, mutta se tuntuu olevan turhan häilyvä.

Ehkä Herra Ylppö ei tiedä itsekään, mitä haluaa teksteillään sanoa. Tai ehkä se on vain hänen kaltaistensa ihmisten keino näyttää keskisormea minun kaltaisilleni ihmisille, jotka yrittävät saada niistä jotain tolkkua. Rocktähti sekoaa.
 
Haahah.. Maj Karmasta en löydä mäkään paljoa hyvää, joten sympatiaa ei sinällään heru, mutta harvoin kriitikot ottavat noin henkilökohtaiseksi asiakseen lytätä bändiä. Tota en halua ikinä arvostelemaan mun bändejä.

..Sitten heitän vielä yhden todellisen ääripään kehään:
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=593
Muistaako kukaan soundin taannoista Maj Karma -Ukkonen -arvostelua? Tällaista ei mielestäni ehkä pitäisi päästää lehteen, vaikka kuinka haettaisiinkin mielipiteitä. Joku tietty raja pitää säilyttää, mutta se tuntuu olevan turhan häilyvä.
 
Omasta mielestäni ehdottomasti kärkeen tässä "kannattikohan pistää lehteen?"-katekoriassa menee joskus 90-luvulla muistaakseni Bush-yhtyeen levyn arvostelu Soundista. Meni kokonaisuudessaan jotakuinkin näin: "Grungea Englannista, mitähän seuraavaksi? Paskaa kuusta?".
 
Tuo tietsti aiheuti palautetta, mutta jostain syystä palatteeseen vastannut (päätoimittaja?) puolusti vielä tätä kirjoitusta.
 
edit: Itseasiassa tuohon Ylppö-kritiikkiin itseni on helppo samaistua, sillä oma näkökulmani on lähes sama kuin kirjoittajalla. Oikeastaan tuossa on sitä mielipidettä hyvässä suhteessa, eli kritiikki on kritiikkiä eikä esimerkiksi lista bändeistä joista kukaan ei ole koskaan kuullut, mutta kriitikkopa on ja pitää niitä ehdottomasti sen ja sen genren kulmakivenä vaikkei niillä ole tekemistä oikeastaan ollenkaan arvosteltavan levyn kanssa, mutta piti mainita kuitenkin ja...

Omasta mielestäni ehdottomasti kärkeen tässä "kannattikohan pistää lehteen?"-katekoriassa menee joskus 90-luvulla muistaakseni Bush-yhtyeen levyn arvostelu Soundista. Meni kokonaisuudessaan jotakuinkin näin: "Grungea Englannista, mitähän seuraavaksi? Paskaa kuusta?".
 
Muistaakseni soundissa oli myös aikoinaan aika pohjanoteeraus joku Deftonesin arvostelu, jossa oli jotain tyyliin "hyvä pojat, vetäkää vaan lisää sitä kokkelia nokkaan" ja "laulaja kuulostaa lähinnä vinkuvalta sialta", mutta itse musiikista ei puhuttukaan sitten mitään.
 
Ei sillä että ko. levy olisi omasta mielestänikään mikään maailmaa mullistava ollut, mutta jos arvostelussa ei oikeastaan kerrota muuta kuin että arvostelija ei tykkää jostain bändin jäsenestä tms, on jo menty vähän metsään. On tuolla soundin arvosteluissa muitakin aika käsittämättömiä vetoja ollut.
 
Tuo Maj Karma arvostelukin on mun mielestä aika kuraa, vaikka kuinka toimittajan näkemys pitääkin tulla esille. Vaikka levy olisi arvostelijasta huono, niin siitä voi silti tehdä hyvän arvostelun.

Muistaakseni soundissa oli myös aikoinaan aika pohjanoteeraus joku Deftonesin arvostelu, jossa oli jotain tyyliin "hyvä pojat, vetäkää vaan lisää sitä kokkelia nokkaan" ja "laulaja kuulostaa lähinnä vinkuvalta sialta", mutta itse musiikista ei puhuttukaan sitten mitään.
 
Taisi olla yksi Nalle Östermanin arvostelijauran useita helmistä: http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=3237
 
Minusta Sorvali on kuitenkin tuossa Maj Karma -tekstissään rehellinen, vaikka keskittyykin liikaa omien antipatioidensa referointiin ja liian vähän itse levyyn.
 
Sitten ovat nämä kaiken maailman nettiarvostelut, joihin pitää toki suhtautua vähän erilaisella vakavuudella kuin painettuun lehteen asti päästettyihin, mutta Imperiumissa on joskus jonkinlaista tasoakin. Tämä on silti jäänyt syvälle mieleen mykistävän tyhjänpäiväisyytensä vuoksi: http://imperiumi.net/alb_2.php?id=1883

Huonoista arvosteluista puheenollen: http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=2092
 
Kauheasti hienoja lauseita, mutta ei suunnilleen sanaakaan levystä, olen ihan varma että Asko Kauppinen ei edes kuunnellut koko tuotosta. Ei silti, samaa mieltä minä kanssaan olen :-)

Tässä on tiukka klassikko:D Levyn arvostelussa, ei edes viitata uuteen levyyn.
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=7698

Tässä on tiukka klassikko:D Levyn arvostelussa, ei edes viitata uuteen levyyn.
http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=7698
 
Tää oli kyllä mahtava! Ei sanaakaan itse levystä, ja puolet ajasta puhutaan ihan muista bändeistä! Lopussa jäädään miettimään, mitä Pennywise haluaa musiikillaan tehdä. Huhhuh! :D

No. Bändit muistuttaa toisiaan, arvostelut muistuttaa toisiaan, toimittajat muistuttaa toisiaan, musalehdet muistuttaa toisiaan. Koko musabisneksen vois pistää katkolle siksi aikaa kunnes joku keksii oikeesti jotain uutta.

Jos jossain arvosteluissa haiskahtaa hienoinen asenteellisuus, niin tässä oiva esimerkki: http://www.soundi.fi/arvostelut?nid=4698
 
Jarkko Fräntilä ei oikein diggaillut Musen Origin of Symmetrystä. Ja vaikkei se omastanikaan mielestä ole mikään mestariteos, niin silti... ei näin.

Soundin levyarvostelijat tuntuvat yo. näytteiden perusteella olevan ainakin huonoja kirjoittajia.
 
Toimittajilla, joiksi tässä yhteydessä levyarvostelijatkin laskettanee, voi odottaa, että kykenee sekä muodostamaan asioista näkemyksen että myös esittämään sen hyvin.
 
Levyarvostelussa voi mielestäni vittuilla suoraankin bändistä ja sen tuotoksesta, mutta perustelutkin pitäisi löytyä.
 
Soundin päätoimittaja voisi pitää jotain rimaa avustajakunnan osalta - tunnettu faktahan on, että musiikkiarvostelijat eivät osaa itse soittaa/tehdä biisejä - sopisi myös, että ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen kokeen arvosana olisi yli B:n

No. Bändit muistuttaa toisiaan, arvostelut muistuttaa toisiaan, toimittajat muistuttaa toisiaan, musalehdet muistuttaa toisiaan. Koko musabisneksen vois pistää katkolle siksi aikaa kunnes joku keksii oikeesti jotain uutta.
 
Eikai tarvi keksiä mitään uutta, mikäli osaa tehdä ne vanhat jutut oikein.