Yleistä keskustelua musiikista ›

Itseäni on alkanut ärsyttämään se, että suurin osa ihmisistä kuuntelee vain sellaista musiikkia mikä on muotia ja mitä muutkin kuuntelevat. Joku saattaa esimerkiksi alkaa kuunnella heviä, koska televisiossa mainostetaan My Chemical Romancea (musiikin mainostaminen mediassa on muuten perseestä). Sitten joku kaveri sanoo sille kuuntelevansa räppiä, ja sekin alkaa kuuntelemaan sitä. Usein nämä henkilöt eivät edes pidä kuuntelemastaan musiikista, mutta katu-uskottavuuden takia kuuntelevat sitä, mikä on suosittua. Mitä mieltä olette tästä asiasta?

Jos joku bändi kuulostaa hyvältä vaikka sen kolme päivää niin mikäs siinä. Sen jälkeen voi tykätä sitten jostain muusta.
 
Ei ole multa pois.

Kaikkihan nykyään on muotia. Mitä sinä kuuntelet?

Vaikeahan siihen uuteen musiikkiin tai bändiin on tutustua, jos ei sitä jossain aluksi kuule. Mä en tiedä mitä on neo- tai fuusiojazz, enkä varmaan ikinä ole kyseisiä musiikkilajeja kuullut. Jos joku mulle soittaisi, niin saattaisin tykätäkin tai sitten en.

mutta katu-uskottavuuden takia kuuntelevat sitä, mikä on suosittua.
 
Jep, ja kuuntelevat vain sillon musiikkia ku joku muukin kuulee sen. Yksin sitten ei kuunnella mitään

Mitä mieltä olette tästä asiasta?
 
Tuskin mitään. Näin muusikkofoorumilla on ihan terveellistä muistaa, että musiikki on joillekin "vain" viihdettä, ei elämän tarkoitus.
 
(musiikin mainostaminen mediassa on muuten perseestä)
 
Saisiko tähän mielipiteeseen joitain perustelujakin?
 
Jos se, että kuulee bändistä television kautta, on väärä syy alkaa kuunnella musiikkia, niin mitä sitten ovat oikeat ja hyväksyttävät tavat tutustua artisteihin?

Jep, ja kuuntelevat vain sillon musiikkia ku joku muukin kuulee sen. Yksin sitten ei kuunnella mitään
 
Mistä tiedät?

Mistä tiedät?
 
Öhömmm...kaveri kerto.

Jep, ja kuuntelevat vain sillon musiikkia ku joku muukin kuulee sen. Yksin sitten ei kuunnella mitään
 
Musiikkihan on parasta kun jakaa sen muiden kanssa. Minkä takia kaikkien pitäisi luukuttaa sitä 24/7? Onko pakko olla musafriikki?

Sitten kun kuuntelet jotain muuta kuin 'muodin mukaista', niin heti on wannabe-retroilija/tekotaiteilija/muka-anarkisti.

Musiikkihan on parasta kun jakaa sen muiden kanssa. Minkä takia kaikkien pitäisi luukuttaa sitä 24/7? Onko pakko olla musafriikki?
 
Öhöm, unohdin tuosta aloitusviestistä yhden tärkeän pointin. Olen nimittäin huomannut, että usein on jopa ns. noloa, jos kuuntelee jotain muuta kuin muut. Saattaa saada paljonkin haukkuja osakseen sen takia.
 
Sitten kun kuuntelet jotain muuta kuin 'muodin mukaista', niin heti on wannabe-retroilija/tekotaiteilija/muka-anarkisti.
 
Juuri näin.

Kuten nahkis jo tossa mainitsikin niin kannattaa muistaa että ei kaikille musiikki oo niin tärkeetä että jaksais alkaa etsimään mitään uusia bändejä kuin joita kuulee esim. radiosta tai kavereiden kautta.
 
Usein nämä henkilöt eivät edes pidä kuuntelemastaan musiikista, mutta katu-uskottavuuden takia kuuntelevat sitä, mikä on suosittua.
 
No kyllä aika monet henkilöt kuuntelee katu-uskottavuuden takia juuri semmosia bändejä jotka on mahdollisimman tuntemattomia ja sitten lopetetaan niitten kuuntelu jos ne bändit sattuvat nousemaan ns. muotibändeiksi.

Vaikeahan siihen uuteen musiikkiin tai bändiin on tutustua, jos ei sitä jossain aluksi kuule. Mä en tiedä mitä on neo- tai fuusiojazz, enkä varmaan ikinä ole kyseisiä musiikkilajeja kuullut. Jos joku mulle soittaisi, niin saattaisin tykätäkin tai sitten en.
 
Voisin olla samaa mieltä tästä. Voisinhan minä tykätä esim. neonklassisesta folkista, jos olisin kuunnellut sitä paljon, mutta en ole. Jotenkin olen ajautunut ns. helpon musan pariin ja sitä mediatkin käyttävät hyväkseen. Ja itse kun olin n. 10-vuotias, kun jotain musiikkia ja tallenteita aloin hankkimaan, ei kavereiden kesken kysytty "mikä on oikeaa musaa" ja mikä taas ei, tuli vain kuunneltua samaa mitä kaveritkin. Samaa musiikkia en enää kuuntelisi, kuin mitä silloin, mutta Leevi and the Leavingsin opin muotijutun takia ja pidän siitä nykyäänkin. Kaverini siis kuunteli tuota ja niinpä minäkin sitten.
 
Minusta tuntuu, että nykyään on muotia kuunnella mahdollisimman ug-bändejä. Pari kaveriani kuuntelee ug-japsimusaa tai joku jotain muuta, tietysti se on niin itsetuntoa kohottavaa kun kaveri sanoo "en mä tiedä ees tota bändiä mitä kuuntelet". Itselleni taas tulee kommentteja, kuinka Iron Maidenia tai Pink Floydia kehtaan kuunnella, kun ne ovat niin yliarvostettua mainstream-sontaa ja itse taas kuuntele sievää never heard -musaa. Ää, eikö vois vaan tykätä mistä haluaa? Muoti. Kaikkihan on muotia, myös se Maiden tai mitä tahansa minä kuuntelenkin.

(musiikin mainostaminen mediassa on muuten perseestä)
 
Totta. Yhtä perseestä on myös mainostaa mediassa näkkileipää, traktoreita, olutta, pizzaa, lomamatkoja, perämoottoreita, suksia, vihanneksia, keittiöveitsiä, tuulipukuja, lyijykyniä, autoja, sytytystulppia, huonekaluja ja kelloja.
 
E: Itsehän en käytä edellämainittuja tuotteita koska olen nähnyt mainoksia.

onhan se tyhmää jos maku määräytyy muodin mukaan, tosin ei listoilla oleva musa kategorisesti paskaakaan voi olla (aika monet legendat oli aikoinaan listaykkösiä tai korkeella vähintään).
 
se mikä harmittaa eniten on, että aika harvalla varsinkaan ei-muusikoista, on semmoista seikkailuhenkeä ja sitkeyttä, mitä vaaditaan vanhempaan musaan tutustumisessa - tai johonkin kokeellisempaan uudempaan. samaa paskaa vain vuodesta toiseen kuunnellaan eikä silleen ole halua perehtyä musiikin historiaan ja yrittää selvittää, mistä jossain vanhassa tyylissä on kyse.
 
nykyistä marginaalimusaa, kuten suomistygeä ja tietokoneharrastelijoiden musaa on helpompi lähestyä, kun se on kuitenkin modernin eikä vanhan kuuloista.

Mun mielestä ihminen voi olla semmonen normi musiikinkuuntelija tai sitten ns. tosissaan. Normityypille riittää kunhan jotain ääntä tulee korviin ja kuulostaa jonkinlaiselta. Vähän sama kuin minä elokuvien parissa: kunhan ammutaan, niin se riittää. Toisi musadiggarit taas saavat kovia fiiliksiä musasta ja ovat kiinnostuneita ja siksi kuuntelevat paljon ja ehkä soittavat/säveltävät itsekin.
 
Musan kuunteluun vaikuttaa se, mitä oikeasti sydämessään tuntee, ja ulkoiset avut (mikä on kool, katu-uskottava, muodikas tms.). Normi kuuntelijalla nämä vaikuttavat luultavasti enemmän koska ei ole sellaista paloa musaa kohtaan ja kuultavalla äänellä ei ole niin väliä. Tosidiggari taas tuntee sitä paloa musaan ja sen vaikutus on voimakkaampi kuin noiden ulkoisten seikkojen vaikutus, joten tosidiggari sitten kuuntelee sitä mistä oikeasti tykkää. Se voi olla sitten mainstreamia, undergroundia, uutta tai vanhaa.
 
Itseä ärsyttää suunnattomasti nuo normityypit, mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että molemmat ovat yhtä ok. Toiselle musa vaan on tärkeämpi kuin toiselle, eikä juuri musiikki ole Se Oikea ja Ainut vaihtoehto maailmassa. Ulkoiset vaikutteet (esim. muoti) vaikuttaa varmaan joka ihmiseen ainakin jollain tavalla, eikä siinä ole mitään pahaa. Ihminen vaan sattuu olemaan vaikutteille altis. Pääasia että on tyytyväinen.

Tästä tuli kans mieleen se että miksi hevin kuuntelijat pukeutuu juuri "hevityylin"-mukaisesti, räp diggarit "räptyylin"-mukaisesti, punkpitäjät "punktyyliin", bassojytkeen ystävät "kaljalippiksiin ja rumiin autoihin" jne. Itseä tässä yksi päivä rupesi mietityttään kyseinen asia, enkä oikein selitystä keksinyt.

Tästä tuli kans mieleen se että miksi hevin kuuntelijat pukeutuu juuri "hevityylin"-mukaisesti, räp diggarit "räptyylin"-mukaisesti, punkpitäjät "punktyyliin", bassojytkeen ystävät "kaljalippiksiin ja rumiin autoihin" jne. Itseä tässä yksi päivä rupesi mietityttään kyseinen asia, enkä oikein selitystä keksinyt.
 
No kun ne haluaa viestittää ulkomaailmalle, että ne tykkää siitä tietystä musasta ja se on niiden juttu niiq.
 
Tämmönen tarina varoittavana esimerkkinä:
 
Pertti on fiksu nuorimies. Eräänä päivänä Pertti kuitenkin kuuntelee hiukan Children of Bodom -yhtyettä. Yhtyeen aggressiivinen musiikki vetoaa Perttiin hyvin syvällisesti ja saa Pertin tuntemaan itsensä kovaksi ja vaaralliseksi jätkäksi. Pertti ajattelee, että tuo musa on niin hyvää että täytyy pukeutua niin että muut ihmiset tunnistavat että minä kuuntelen sitä. Silloin he varmasti ajattelevat, että olen niin kova ja vaarallinen jätkä kuin millainen olo minulla on kun sitä musaa kuuntelen. Niin Pertti nöyryyttää itseään tiedostomatta julkisesti hevivaatteissaan, mutta tuntee silti olonsa todella hyväksi ja kokee kuuluvansa johonkin.

No kun ne haluaa viestittää ulkomaailmalle, että ne tykkää siitä tietystä musasta ja se on niiden juttu niiq.
 
Ikävä kait se rumalla autolla olisi ajaa ihan sen vuoksi että kuuntelee tiettyä musaa, tai pitää nahkatakkia kesällä ihan sen takia että kuuntelee vihaa tai kauhistuttaa mummoja pitämällä lävistystä, josta ei sitten varmaan edes pidä, mutta pitää kuitenkin sen takia että kuuntelee sellaista musiikkia jossa tyypit pitää ko juttuja.
Entä jos kuuntelee kaikkia ja haluaa viestittää sen ulkomaailmalle? Onko sellainen sitten semmonen joka käyttää nuita kaikkia vaatteita päällekkäin tai hyvin epäsopivasti tiettyjä vaatekappaleita.
Entä ne jotka ei kuuntele musiikkia ja haluaa viestittää sitä, onko ne sitten alasti vai..?
 
Niin Pertti nöyryyttää itseään tiedostomatta julkisesti hevivaatteissaan, mutta tuntee silti olonsa todella hyväksi ja kokee kuuluvansa johonkin.
No tuo...
 
Entäs sitten jos vaikka jotkin suuret hevi-idoli alkaisivat käyttämään pinkkejä lateksihousuja ja anaalihelmiä? Tulisiko kaikista hevareista pikkuhiljaa pinkkilateksihousuisia anaalihelmien pitäjiä vai jäisikö ne siihen nykyiseen tyyliin?

se mikä harmittaa eniten on, että aika harvalla varsinkaan ei-muusikoista, on semmoista seikkailuhenkeä ja sitkeyttä, mitä vaaditaan vanhempaan musaan tutustumisessa - tai johonkin kokeellisempaan uudempaan. samaa paskaa vain vuodesta toiseen kuunnellaan eikä silleen ole halua perehtyä musiikin historiaan ja yrittää selvittää, mistä jossain vanhassa tyylissä on kyse.
 
Mikäs tässä harmittaa? Mä voisin sanoa että itselläni on suht avoin mieli musiikin suhteen, mutta en kyllä pätkääkään jaksa kiinnostua musiikin historiasta tai kuunnella jotain bändiä sen takia, että se nyt joskus oli tosi merkittävä sen ja sen genren pioneeri. Sekin on kuitenkin vain musiikkia.