Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko ep-levyn kesto 21 minuuttia vai enemmän??

Wikipedia lainaus, joka mun käsittääkseni osuu aika kohdalleen:
 
Usually, an EP has around 1028 minutes of music, a single has up to 10 minutes, and an album has 3080 minutes. Mini-LPs generally contain 2030 minutes of music. In the United Kingdom, the Official Chart Company defines a cut off between EP and album classification at 25 minutes length or four tracks (plus alternative versions of featured songs).

Kiitos ja kumarrus!!!

Usually, an EP has around 1028 minutes of music, a single has up to 10 minutes, and an album has 3080 minutes. Mini-LPs generally contain 2030 minutes of music. In the United Kingdom, the Official Chart Company defines a cut off between EP and album classification at 25 minutes length or four tracks (plus alternative versions of featured songs).
 
Hoho, aika pitkiä levyjä. Mnet ei suvaitse väliviivoja.

Hoho, aika pitkiä levyjä. Mnet ei suvaitse väliviivoja.
 
huhhuh, meitsi jo pelästy

Väliäkö sillä väliviivalla on väliä ;-)

Tuo EP:n 21 minuutin raja juontaa juurensa myös siitä, että lasimasteri alle 21 minuuttiselle lätylle maksaa murto-osan siitä mitä se on 21 tai vaikkapa 45 minuuttiselle lätylle.
 
Itse käsittäisin EP:n levynä, jolla on 3-7 kappaletta. Toki joku voi suoltaa tekotaiteellista paskaa tyyliin 18minuuttia per biisi, mutta noin periaatteessa.
 
Em. lisäksi ottaisin tuossa myös ajatteluun teosmuodon. Tosin nykyaikana kaikki itseään kunnioittavat taiteilijat tekevät mielellään kakskytosaisia "biisejä". Vailla käsitystä siitä, että niillä osilla olisi kiva olla jotain tekemistä toistensa kanssa, jotta ne voidaan samaksi biisiksi laskea.

Toki joku voi suoltaa tekotaiteellista paskaa tyyliin 18minuuttia per biisi, mutta noin periaatteessa.
 
Moonsorrown viimeisin julkaisu on EP, mutta se sattuu olemaan pidempi kuin viimeisin kokopitkä. Se siitä määritelmästä. Tai no, poikkeus vahvistaa säännön vai miten se...

Onhan noita pitkiäkin eepeitä, esim. Reverend Bizarren 7 biisin ja 74 minuutin mittainen Harbinger of Metal.

Onhan noita pitkiäkin eepeitä, esim. Reverend Bizarren 7 biisin ja 74 minuutin mittainen Harbinger of Metal.
 
Jep, eepee voi olla siis enemmän kuin 21 minuuttia, joten asia tuli
siltä osin selväksi, Kiitos!!

Monesti tuntuu, että ep-nimike on ainoastaan hyvä tekosyy julkaista puolivillaista materiaalia.

Monesti tuntuu, että ep-nimike on ainoastaan hyvä tekosyy julkaista puolivillaista materiaalia.
 
Ehkä "isoilla" orkilla näin, mutta jo vuosia ovat pikkubändit tehneet helvetin hyviä EP-levyjä. Itsekin olen saanut olla osallisena muutamilla. Olennaisina tekijöinähän EP-muodossa ei ole laatu, vaan se että se on sen verran halvempi materiaalimääränsä takia tehdä, että kohtuullisillakin rahamäärillä saa aikaiseksi hyvää jälkeä musiikillisesti ja teknisesti.
 
Ja alla yksi esimerkki:
 
http://www.myspace.com/blankoband

Ehkä "isoilla" orkilla näin, mutta jo vuosia ovat pikkubändit tehneet helvetin hyviä EP-levyjä. Itsekin olen saanut olla osallisena muutamilla. Olennaisina tekijöinähän EP-muodossa ei ole laatu, vaan se että se on sen verran halvempi materiaalimääränsä takia tehdä, että kohtuullisillakin rahamäärillä saa aikaiseksi hyvää jälkeä musiikillisesti ja teknisesti.
 
Ja alla yksi esimerkki:
 
http://www.myspace.com/blankoband
 
Missä kohtaa se on halvempaa materiaalimääränsä takia? Tai voi se ollakkin, riippu kai miten laskee. Bändien kyllä pitäis tehä enemmän EPeitä, tai sitte ehkä vaan vanhoja sopivan mittasia levyjä eikä mitään yli tunnin väkerryksiä. Enpä tiedä, aika turha kirjotus tuli taas. Pyydän anteeksi.

Moonsorrown viimeisin julkaisu on EP, mutta se sattuu olemaan pidempi kuin viimeisin kokopitkä. Se siitä määritelmästä. Tai no, poikkeus vahvistaa säännön vai miten se...
 
Tuosta oli wikipediassakin:
"The 5 track "Tulimyrsky EP" by Finnish Viking Metal band Moonsorrow is counted as an EP even though it clocks in at 1:08:18 (the title track alone is 30 minutes long) simply because it contains two cover versions; "For Whom The Bells Toll" by Metallica and "Back To North" by Merciless."

Missä kohtaa se on halvempaa materiaalimääränsä takia?
 
Studiossa roikkuminen yms. käy pikkubändin lompakolle aika ripeästi.
 
E: no säähm, unohtui editoida tämä lisäys mukaan edelliseen

Studiossa roikkuminen yms. käy pikkubändin lompakolle aika ripeästi.
 
E: no säähm, unohtui editoida tämä lisäys mukaan edelliseen
 
Aivan, enhän mä ajatellu sitä noin, ku ite ei tuu sielä juuri roikuttua. On nii paljo roinaa itellä.

Missä kohtaa se on halvempaa materiaalimääränsä takia? Tai voi se ollakkin, riippu kai miten laskee. Bändien kyllä pitäis tehä enemmän EPeitä, tai sitte ehkä vaan vanhoja sopivan mittasia levyjä eikä mitään yli tunnin väkerryksiä. Enpä tiedä, aika turha kirjotus tuli taas. Pyydän anteeksi.
 
Siis tota noin. Käyn NYT tupakalla ja jatkan tarkemmin.
 
No niin ja vielä halit vauvalle ja pikainen pissahetki...
 
Lähdetään liikkeelle treenikämpältä. 3-5 biisin säveltäminen, sovittaminen ja treenaaminen laadukkaasti on harrastelijoille (=työssä käyvät tai muuten kiireiset) vielä helpohkoa jos tahtoa riittää. Tuollaisesta biisimäärästä saa tehtyä helposti loogisen kokonaisuuden. Samaten mahdollisen tuottajan tarvitsema aikamäärä (joka on käänteisessä potentiaalissa johtuen ihmisen käsityskyvystä) on vähäisempi.
 
Kun mennään studioon, monikin ei täys-ammattilainen (siis taidoiltaan) pystyy tekemään päivässä tai kahdessa muutaman biisin todella laadukkaasti. Mutta kun sama pitäisi toistaa useampana päivänä peräkkäin, se ei enää onnistukaan. Ja tähän tietysti vaikuttaa jo treenimäärät. Ennen äänityksiä pitäisi pystyä soittamaan joka biisiä mahdollisimman paljon just ennen sessioita. Jotta tulisi sellainen rutiini, ettei mikään pieni tai isompi haittatekijä fysiikassa, kuuntelussa, ilmanpaineessa tai kuun asennossa vaikuta suoritukseen.
 
Miksausvaiheessa jo edellä mainitsemani tekijät vaikuttavat myös miksaajaan ja mahdolliseen tuottajaan. Isomman kokonaisuuden hallinta on vaikeata ja vielä vaikeampaa se on, kun amatöörirokuilla ei voi kuitenkaan olla niin selkeätä käsitystä haluamastaan, jolloin ohjeistus ja se legendaarinen punainen lanka on hieman kiemurteleva ja välillä jopa solmussa.
 
Masterointivaiheessa ainakin kotimaiset masterointipajat tekevät EP-pituisia (eli alle 21min) lättyjä hieman talkoohengessä. En tiedä miksi. Ehkä osittain on kyse rakkaudesta lajiin, toinen asiakassuhteiden jatkuvuus ja ainakin Chartmakersin Svanten mukaan myös työn rytmitys. Hän ei tee maksimissaan kuin yhden EP:n/sinkun ja pitkäsoiton päivässä. Pitkäsoiton masterointi maksaa suhteessa todella paljon enemmän.
 
Lasimasteroinnista jo puhuinkin. Jostain syystä alle 21 minuuttiset maksavat suhteessa vähemmän kuin pidemmät. Johtuu tekniikasta tai mistä ikinä - en tiedä.
 
Markkinointivaiheessa pitkäsoitto on hankala. Se on kallis kuluttajalle eikä esim. keikoilla tapahtuvassa merchandisessa pitkiä myydä paljon paskaakaan. On paljon helpompi myydä femmalla EP kuin kympillä pitkä. Ja se on taas kuluttajien päässä oleva klikki. Totaalisen kiinnostuneet tietysti ostavat paidat, pinssit, levyt, posterit ja kaupan päälle ottavat vielä rokulta suuhun, mutta se on harvinaista. Viis euroo on tasaraha jolla lätty liikkuu epävarmallekin ostajalle.
 
Voisin vielä jatkaa EP:n ja pitkän ideologisista eroista liittyen nimittäin kuluttajiin, mutta tyydyn toteamaan että EP:n osto on bändin komppaamista, pitkän jonkin riistäjälevy-yhtiön.
 
Tässä "lyhyesti" aiheesta. Tää on iso asia ja vaikeesti typistettävissä, mutta toivottavasti sain jotain osviittaa tarjoiltua.

Siis tota noin. Käyn NYT tupakalla ja jatkan tarkemmin.
 
No niin ja vielä halit vauvalle ja pikainen pissahetki...
 
Lähdetään liikkeelle treenikämpältä. 3-5 biisin säveltäminen, sovittaminen ja treenaaminen laadukkaasti on harrastelijoille (=työssä käyvät tai muuten kiireiset) vielä helpohkoa jos tahtoa riittää. Tuollaisesta biisimäärästä saa tehtyä helposti loogisen kokonaisuuden. Samaten mahdollisen tuottajan tarvitsema aikamäärä (joka on käänteisessä potentiaalissa johtuen ihmisen käsityskyvystä) on vähäisempi.
 
Joo sulla on pointti hallussa, en mä halua tästä väitellä. Tässä kohtaa ajattelin että suhteessa lopputulokseen viiden biisin treenaus veisi biisiä kohden yhtä paljon aikaa ja energiaa kuin 10 biisin läjässä.
 
Kun mennään studioon, monikin ei täys-ammattilainen (siis taidoiltaan) pystyy tekemään päivässä tai kahdessa muutaman biisin todella laadukkaasti. Mutta kun sama pitäisi toistaa useampana päivänä peräkkäin, se ei enää onnistukaan. Ja tähän tietysti vaikuttaa jo treenimäärät. Ennen äänityksiä pitäisi pystyä soittamaan joka biisiä mahdollisimman paljon just ennen sessioita. Jotta tulisi sellainen rutiini, ettei mikään pieni tai isompi haittatekijä fysiikassa, kuuntelussa, ilmanpaineessa tai kuun asennossa vaikuta suoritukseen.
 
Näin varmasti on, itsellä tilanne ei ajaudu tuonne studioon niin herkästu. Tulee tehtyä omilla kamoilla aika paljon, siksi en ajatellut tätä ongelmana.
 
Miksausvaiheessa jo edellä mainitsemani tekijät vaikuttavat myös miksaajaan ja mahdolliseen tuottajaan. Isomman kokonaisuuden hallinta on vaikeata ja vielä vaikeampaa se on, kun amatöörirokuilla ei voi kuitenkaan olla niin selkeätä käsitystä haluamastaan, jolloin ohjeistus ja se legendaarinen punainen lanka on hieman kiemurteleva ja välillä jopa solmussa.
 
En tiedä miksaajan ja masteroijan ajatuksen juoksusta paljoakaan. Mutta ehkä esim kaksi EP:tä saa tehtyä samassa ajassa kuin yhden täyspitkän tai ehkä ei.
 
Masterointivaiheessa ainakin kotimaiset masterointipajat tekevät EP-pituisia (eli alle 21min) lättyjä hieman talkoohengessä. En tiedä miksi. Ehkä osittain on kyse rakkaudesta lajiin, toinen asiakassuhteiden jatkuvuus ja ainakin Chartmakersin Svanten mukaan myös työn rytmitys. Hän ei tee maksimissaan kuin yhden EP:n/sinkun ja pitkäsoiton päivässä. Pitkäsoiton masterointi maksaa suhteessa todella paljon enemmän.
 
Edellisen kerran kun masteroinnissa oli tavaraa niin hinnaston mukaan täyspitkä tulisi jonkin verran halvemmaksi per kappale. Toisaalta saatiin neuvoteltua diilliä tuon lyhyemmän setin kanssa, joten tällä ei liene merkitystä.
 
Lasimasteroinnista jo puhuinkin. Jostain syystä alle 21 minuuttiset maksavat suhteessa vähemmän kuin pidemmät. Johtuu tekniikasta tai mistä ikinä - en tiedä.
 
En tiedä tuosta, mutta vinyylipuolella seiskatuuma tulee kyllä suhteessa kalliimmaksi kuin 12" ja 10" tulee ainakin.
 
Markkinointivaiheessa pitkäsoitto on hankala. Se on kallis kuluttajalle eikä esim. keikoilla tapahtuvassa merchandisessa pitkiä myydä paljon paskaakaan. On paljon helpompi myydä femmalla EP kuin kympillä pitkä. Ja se on taas kuluttajien päässä oleva klikki. Totaalisen kiinnostuneet tietysti ostavat paidat, pinssit, levyt, posterit ja kaupan päälle ottavat vielä rokulta suuhun, mutta se on harvinaista. Viis euroo on tasaraha jolla lätty liikkuu epävarmallekin ostajalle.
 
Totta. Tästä voisi taas vääntää satavuotta, mutta olen ihan samoilla linjoilla
 
Voisin vielä jatkaa EP:n ja pitkän ideologisista eroista liittyen nimittäin kuluttajiin, mutta tyydyn toteamaan että EP:n osto on bändin komppaamista, pitkän jonkin riistäjälevy-yhtiön.
 
Tässä "lyhyesti" aiheesta. Tää on iso asia ja vaikeesti typistettävissä, mutta toivottavasti sain jotain osviittaa tarjoiltua.
 
Haluan vielä alleviivata että mun mielestä bändien pitäisi tehä enemmän hyviä EP-levyjä ja vähemmän paskoja täyspitkiä. Siitä en tiedä onko täyspitkä aina kenenkäki tukemista ja EP aina pelkän bändin supportaamista.
 
Parhaiten tän saa varmaan sanottua niin että EP-kokonaisuudesta tulee helpommin hyvä, koska se on helpommin hallittavissa ja näin pois päin.

olihan nine inch nailsilla jo 90-luvun alussa yli tunnin mittainen single kehissä, joten älkää jaksako yrittää leukailla liikaa.

En tiedä oliko tämä jo mainittu, mutta EP:n ja singlenhän erottaa se, että edelleen cd-aikana single sisältää periaatteessa A-puolen, eli sen sinkkubiisin, sekä B-puolen, eli ne "bonusraidat" ellei sitten kyseessä ole ns. double-A. EP-levyhän sisältää periaatteessa keskenään tasavertaisia biisejä.