Yleistä keskustelua musiikista ›

Mikäköhän kumma siinä on, että musiikin aktiivisista harrastajista tuntuu löytyvän käsittämätön määrä sellaisia tampioita, joille musiikki itsessään ei tunnu merkitsevän mitään. Ainoa asia, mikä heitä tuntuu kiehtovan on se, että pääsee pätemään: näyttämään ns. osaamistaan yleisölle ja kuvittelemaan olevansa yleisön palvoma jumala: olemaan muka parempi kuin joku toinen ja haukkua muita huonoiksi soittajiks, tajuamatta ettei itsekkään loppujenlopuksi ole kummoinen.
 
Onko musiikki loppujenlopuksi kilpailua paremmuudesta vai uutta luovaa kiehtovaa taidetta. Joskus tuntuu että jotkut muusikot tiedostamattomasti kallistuvat ensimmäiseen, musiikki on jotakin primitiivistä apinamies-meininkiä, jossa pitää näyttää yleisölle, muille soittajille ja Jumalalle taivaassa närhen munat.
 
Monia mukavia muusikkoja tunnen, mutta muusikkopiireistä olen löytänyt enemmän näitä pätemisvimmaisia, empatiakyvyttömiä, narsistisia ja itsekeskeisiä aaseja, kun mistään muusta sosiaalisesta ympäristöstä. Tuntuu, että ajatus tähteydestä on ajanut yli ajatuksen hyvästä musiikista ja leppoisesta asenteestä. Kaikki sosiaalinen kyvykkyys vaikuttaa häviävän sillä sekunnilla kun saa jonkin soittimen käteen. Kitaristi alkaa heti tapailemaan nopeita arpeggioita tms. toivoen muiden kuulevan ja tulevan kehumaan, rumpali aloittaa proge-fillit ja basarin jytkytyksen, basistin peukku alkaa heilua.
 
Tulee mieleen telefinlandin mainos, missä tämä läski pikkupoika seisoo koriskentällä ringin keskellä ja osottelee muita ja hokee "mä hakkaan sut ja sut ja sut ja sut.." Tulis nyt joku sanomaan näille itsekeskeisille muusikko-lapsukaisille että "lupaat vaan."

Mahtaa se vaan vituttaa, kun ite ei osaa mitään. Jos mulla olis sydän, tuntisin todennäköisesti samalla tavalla.

Tunnetsä mut?

Eiköhän kaikilta aloilta nyt löydy ihmisiä joka lähtöön, mutta mistä moinen angsti?

Ikävä sanoa, mutta saattaa olla että "sitä saa mitä tilaa".
 
Yleisesti ottaen olipa kyse vaikka mistä maailmanluokan ammattilaisista, muusikot on yleensä todella nastoja ja empaattisia ihmisiä ja hallitsevat ihailtavasti hermonsa kaikenlaisten sönköttäjien, paremmintietäjien ja kehuja kerjäävien amatöörien kirjaimellisesti uidessa liiviin joka ikisessä tilanteessa.
 
Kannattaa muistaa, että muusikollakin on vapaa-aikoinaan oikeus yksityiselämään, vaikka hänen julkinen roolinsa onkin vapaata riistaa. Työajan ulkopuolella tapahtuva kohteliasta tervehdystä suurempi häiritseminen on verrattavissa siihen, että menisi ravintolassa ruokailevan hammaslääkärin luokse omat pihdit kädessä pyytäen pikaista viisaudenhampaan poistoa "ihan tässä ruuan ja kahvin välissä vaan ...ja eihän se mitään maksa?"
:-|

Joo, kyllä varmaan suurin osa esillä olevien muusikkojen kusipääkäytöksestä "taviksia", johtuu siitä, että ruokakaupassa sitä varmaan toivoisi olevan asiakas ihan kaikkien muiden tavoin eikä kultalevyartisti jota saa tulla haastattelemaan ihan missä tahansa. Vaikka minä nään erään kultalevy-yhtyeen kitaristin useinkin bussissa, ei minulle tulisi mieleenkään ruveta kertomaan hänelle siitä, kuinka luin lehdestä hänen musamaustaan ja totesin, että kuunteleepa paskoja bändejä.

Taiteilijat on aina sellasia vähän erikoisia ja karismaattisia tyyppejä, joiden seuraan tunkee ne tyypit joilla on itsetuntonsa kanssa ongelmia ja haluavat näyttää hyvältä muiden kautta.
Ne muutamat kerrat kun multa on jotain mun soittamisesta kyselty niin ne on mulle ollu ihan mukavia kokemuksia ja asiallinen oon ollu, ei oo vielä noussu kusi päähän asti.
Karismasta vielä sen verran että ihailen tosi paljon Ismo Alankoa, mies kun saapuu paikalle niin tuntuu siltä kuin pitäis nousta seisomaan tai jollain tapaa osottaa kunnioitusta. Ikinä en menis kännissä sille sönköttään kuinka kova jätkä oot.

Pelkäsin jo, että tän otsikon alta löytyy joku vitun typerä linkki johonkin yksristikaks -feisbuukpelleilyyn, mutta pettymyksekseni olettamus karahti kiville.
 
Joo, kusipäinen pitää olla, se pitää osaa handaa heti ekaks oikein. Semmonen sopivan humoristinen ylimielinen asenne pitää olla, sit voi alkaa opettelee soittamaan. Eikä tarvii edes kovin hyvin, kunhan pystyy vittuilemaan.

Joo, kusipäinen pitää olla, se pitää osaa handaa heti ekaks oikein. Semmonen sopivan humoristinen ylimielinen asenne pitää olla, sit voi alkaa opettelee soittamaan. Eikä tarvii edes kovin hyvin, kunhan pystyy vittuilemaan.
 
Vittu, minähän olen kuin olenkin muusikko! ^^

Taiteilijat on aina sellasia vähän erikoisia ja karismaattisia tyyppejä, joiden seuraan tunkee ne tyypit joilla on itsetuntonsa kanssa ongelmia ja haluavat näyttää hyvältä muiden kautta.
Ne muutamat kerrat kun multa on jotain mun soittamisesta kyselty niin ne on mulle ollu ihan mukavia kokemuksia ja asiallinen oon ollu, ei oo vielä noussu kusi päähän asti.
Karismasta vielä sen verran että ihailen tosi paljon Ismo Alankoa, mies kun saapuu paikalle niin tuntuu siltä kuin pitäis nousta seisomaan tai jollain tapaa osottaa kunnioitusta. Ikinä en menis kännissä sille sönköttään kuinka kova jätkä oot.
 
Usein juuri sen takia kun muusikot ovat karismaattisia tyyppejä, ihmiset haluaa pyöriä samoissa porukoissa. Esimerkiksi bussissa juttelu jollekin ventovieraalle (kultalevy)artistille ei vielä varmastikaan ole samassa seurassa liikkumista.
 
Itse tykkään muiden muusikoiden seurasta, koska niiden kanssa tulee juttuun ihan mukavasti. Siinä vaiheessa kun joku myy triplaplatinaa, voi menestys vaikuttaa suhteisiin, mutta se että onko jonkun bändillä pelkkiä omia demonauhoja mp3-soittimen kautta nauhotettuna vaiko onko niillä kokonainen tuotanto levyjä jotka ovat suosittuja, ei mielestäni vaikuta ystävyys-/ihmissuhteisiin tai suosittavuuteen millään lailla. (Saattaa olla vähän epäselvä teksti, mutta jos sen lukee monta kertaa, ehkä siitä saa selvän. )

Enpä ole turhankeekoilijoihin törmännytkään enää viime vuosina ollenkaan niin usein kuin teininä. Mutta mutta, pitäähän nyt muusikolla 'itsetuntoa' olla :)

Musikantit on mitä parasta seuraa! (nais)Näyttelijöissä on joskus törmännyt aikamoiseen ylimielisyyteen ja egon korotteluun.

mitä henkiseen ikään tulee, mulla on ainakin vaikeuksia tehdä sijaisopettajan työtä, kun nauran koko ajan ala-asteelaisten kyrpä-kulli-huumorille
 
tuo kunnianhimo olisi laajemminkin hyvä aihe pohdittavaksi. kuinka tärkeää se oikeesti on, että on parempi kuin joku muu ja saa ihailua? ei-muusikoiltahan saa ihailua luvattoman helposti. ei tarvii kun bachin 8 inventio soittaa kiipparilla tai skeballa vähän jotain orastavaa tilunpoikasta ja heti on half-god

Värikkäitä persoonia, ja paljon. Sen onpi tässä ainakin huomannut kun päivästä toiseen erilaisten musiikkiin liittyvien tahojen kanssa onpi tekemisissä. Välillä on ihmeellisiä selittäjiä ja häröilijöitä, välillä taas sankareita jotka eivät saa sanaa sanottua...
 
...mutta päivääkään ei ole ollut tylsää, tahi ikävää. Harvinaisen mukavia noin pääpiirteittäin muusikot ja musiikin harrastajat ovat. Mielummin tosiaan keskustelen maanisdepressiivisen monitaiteilijan kanssa musakaupassa, kuin sen hikisen colajuomia litkivän dataaja-nörtin kanssa toimiston käytävillä.

Joskus tuntuu että jotkut muusikot tiedostamattomasti kallistuvat ensimmäiseen, musiikki on jotakin primitiivistä apinamies-meininkiä, jossa pitää näyttää yleisölle, muille soittajille ja Jumalalle taivaassa närhen munat."
 
Oishan se tosi tylsää, jos kaikki vaan soittais huonosti Totoa.
 
Ja juu, muusikot on hirveen hauskaa sakkia, tosin poikkeukset vahvistaa sääntöjä.

MÄ voisin olla paras jos haluaisin.masd.

mua vituttaa eniten just ihmiset joilla on joku kuvitelma että musiikin pitäis olla jotain oman sielun ääniksi maalailua ja kauhean omakohtasta ja persoonallista ja koskettavaa ja taiteellisesti merkittävää. Jos on teininä alottanut vetään skebaa ja on selvää ettei omaa beethovenin tai mozartin lahjakkuutta tai tule ikinä oleen niin hyvä niin miksei suosiolla keskittyisi vain siihen musiikin naistenjahtauspuoleen ja muuhun kikkelinvenytykseen.

MÄ voisin olla paras jos haluaisin.masd.
 
MÄ oon paras mutten halua.

Mulla on vähän semmonen kokemus omista touhuistani että muusikot ovat yleensä suht ok, mutta suuri osa siitä muusta keikka-, ravintola- ja muussa musabisneksessä pyörivästä porukasta on sitten täysiä kusipäitä. Hämmentävän suuri osa.

MÄ oon paras mutten halua.
 
Mä olin paras, mut sitä mä heräsin :(