Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun sain käsiini "Suomalaisten vinyyli ja CD-levyjen hintaopas" -opuksen uusimman painoksen, niin meninpä läpi oman levyhyllyni.
 
Tulos: Suomalaisten LP-levyjen (joista 84 löytyi kirjasta) yhteenlaskettu arvo 2568 euroa, keskiarvo 30,57 e, mediaani 20 e.
 
Singlelevyjen (kaikki 30 löytyy kirjasta) arvo 2115 euroa, keskiarvo 70,50 e, mediaani 50 e.
 
Arvokkaimat LP:t: Irwinismi ja HilseLP 100 e, Ajatuslapsi, Peilitalossa, Maximun jee&jee, Ratsia ja Jäähyväiset aseille kukin 80 euroa. Halvin: Good Evening Manchesterin Learning to Sing 7 e.
 
Arvokkaimmat singlet: Kolme Briardin singleä yhteensä 510 euroa, kaksi Widowsin yhteensä 250 euroa, Problems, Musta Paraati, Eput, Kollaa Kestää, yhteensä viisi 7-tuumaista, yhteensä 520 euroa. Halvin: Garbon 12-tuumainen Suomalainen unelma 5 e.
 
Summat on tietysti tyystin teoreettisia, otin vaan sen euromäärän, joka kunkin levyn omistamani painoksen kohdalla kirjassa lukee. Kaikkia on kuunneltu, ehkä paljonkin, kenties epämääräisin neuloin ja neulapainoin. Ja esim. Irwinismin kansi on hiukka riekaleina. Joihinkin levyihin olen 70-luvulla nuorena nerona joko kannen taakse tussilla tai itse levyyn kaivertaen kirjoittanut nimeni ja ostopäivän. Oliskohan todellinen arvo suurimmalla osalla kolmasosaakaan kerrotusta. Jos edes sitä, en minä oikeastaan tajua, miksi kukaan maksaisi noista juuri yhtään mitään.
 
Singleillä saatetaan olla lähempänä annettua arvoa, koska nehän ei ostaessa koskaan olleet suljettuina sellofaaniin älppäreitten tapaan, jolloin "mint" kai tarkoittaa eri asiaa kuin älppäreillä, jos single edes voi olla "mint". Ja aika vähän niitä tuli aikoinaan soitettua ja kuvallinen levypussi (kaikissa on sellainen) on pääosin oikein hyvässä kunnossa.
 
Ja silkkaa teoriaa muutenkin koko juttu, en noita aio myymään ruveta, koska jostain käsittämättömästä syystä yksi perillinen haluaa koko vinyylikokoelman itselleen.

nirzin:
 
Singleillä saatetaan olla lähempänä annettua arvoa, koska nehän ei ostaessa koskaan olleet suljettuina sellofaaniin älppäreitten tapaan, jolloin "mint" kai tarkoittaa eri asiaa kuin älppäreillä, jos single edes voi olla "mint". Ja aika vähän niitä tuli aikoinaan soitettua ja kuvallinen levypussi (kaikissa on sellainen) on pääosin oikein hyvässä kunnossa.
 
Mintin ei tarvitse olla muoveissa, vaan soittamaton. Eli käyttämätön. Sellainen monesti lasketaan mintiks, joka on avattu muoveista ja pesty, muttei koskaan soitettu tai muuten käpälöity.

Henri Henri Olavi: Mintin ei tarvitse olla muoveissa, vaan soittamaton. Eli käyttämätön. Sellainen monesti lasketaan mintiks, joka on avattu muoveista ja pesty, muttei koskaan soitettu tai muuten käpälöity.
 
Mistä sen tietää, onko levyä joskus soitettu vai ei?

nirzin: Mistä sen tietää, onko levyä joskus soitettu vai ei?
 
Ei sitä voikaan tietää muun levyn kohdalla kuin sellaisen jonka on ostanut itse kaupasta uutena. Kuka tahansa voi muovittaa levyn uudelleen. Pitää vain luottaa tai olla luottamatta myyjän sanaan.

Henri Henri Olavi: Ei sitä voikaan tietää muun levyn kohdalla kuin sellaisen jonka on ostanut itse kaupasta uutena. Kuka tahansa voi muovittaa levyn uudelleen. Pitää vain luottaa tai olla luottamatta myyjän sanaan.
 
Tässäpä vähän syytä, miksi ei tällaisena hiukka itroverttina nörttieläkeläisenä juuri kiinnosta ruveta noita kaupittelemaan. Jos nyt menisin vaikka levymessuille noiden sinkkujen kanssa niin noinkohan siihen joku juippi tulisi vaikka noita minun mielestä erittäin hyväkuntoisia Briardin sinkkuja kääntelemään ja haistelemaan, että "Eieie, näähän on ihan... Voi että, miten oot nämä osannut näin pilata... saat kolmekymppiä näistä, koska oon niin höveli jätkä". Ja sitten myy niitä hetken päästä 200 euroa per levy.
 
Oonko pessimisti, vai todellisuusko on, että levymessuilla on joviaaleja tyyppejä, ollaan yhtä perhettä, kaikki uskoo kaikkia, kauppa käy, kaikki on iloisia?

nirzin: Tässäpä vähän syytä, miksi ei tällaisena hiukka itroverttina nörttieläkeläisenä juuri kiinnosta ruveta noita kaupittelemaan. Jos nyt menisin vaikka levymessuille noiden sinkkujen kanssa niin noinkohan siihen joku juippi tulisi vaikka noita minun mielestä erittäin hyväkuntoisia Briardin sinkkuja kääntelemään ja haistelemaan, että "Eieie, näähän on ihan... Voi että, miten oot nämä osannut näin pilata... saat kolmekymppiä näistä, koska oon niin höveli jätkä". Ja sitten myy niitä hetken päästä 200 euroa per levy.
 
Oonko pessimisti, vai todellisuusko on, että levymessuilla on joviaaleja tyyppejä, ollaan yhtä perhettä, kaikki uskoo kaikkia, kauppa käy, kaikki on iloisia?
 
Joo. Itsekin laitan joskus mint-levyjä myyntiin NM- tai EX-luokituksilla ihan vain siksi, ettei tule mitään sanomista jälkeenpäin. En tosin kauppaa mitään messuilla, vaan vain netissä. Eikä mulla nyt oikein mitään taas olekaan myynnissä. En myöskään käy messuilla.

Sanoisin pelkästään levyjä ostelevana (olen vuosikausia käynyt niin levykaupoissa kuin messuilla, nykyisin ostan pääasiassa Discogsista) että levykaupoissa kusetetaan keskimäärin paljon vähemmän kun tässä nykymaailmassa ihan missä muualla tahansa. En kyllä itse toisaalta ole koskaan yrittänyt tinkiä levymyyjältä ainakaan mahdottomasti semmosesta levystä, minkä tiedän olevan arvokas. Ja tosiaan tuolla Discogsissa yleisesti myyjät arvioivat levyn kunnon mielellään vähän alaspäin, koska niuhoja levynkääräjiä kai on jokseenkin paljon. Mutta sitten taas tietyistä maista tilatessa pitää varautua siihen, että kunto on huonompi kuin mitä se on myydessä ilmoitettu. Usein kyllä hintakin on matalampi, joten enpä sitten ole viitsinyt alkaa kunnosta valittamaan, kunhan ei nyt ihan kelvoton saapunut levy ole.
 
Mintistä vielä, että kyllä se mun käsittääkseni Discogsissa tarkoittaa avaamatonta levyä, toki myyjä monesti mainitsee, että avattu vain painoksen tarkistamisen vuoksi, en oo varma, onko se silloinkin silti Mint.

Mortte:
Mintistä vielä, että kyllä se mun käsittääkseni Discogsissa tarkoittaa avaamatonta levyä, toki myyjä monesti mainitsee, että avattu vain painoksen tarkistamisen vuoksi, en oo varma, onko se silloinkin silti Mint.
 
Ja sekin, että itse ainakin pyydän lähettäjää ottamaan levyn pois kansista kun paketoi lähetyksen. Eli nää on tulkinnanvaraisia, mutta monesti tällaisissa tapauksissa mennään sillä mintillä.

Henri Henri Olavi: Ja sekin, että itse ainakin pyydän lähettäjää ottamaan levyn pois kansista kun paketoi lähetyksen.
 
Miksi pyydät? Multa on joskus joku myyjä kysynyt, haluanko, että avaa uuden levyn ja ottaa levyn siitä erilleen. En ole koskaan halunnut. Monilla myyjillähän levymessuilla kans vinyylit on olleet levyissä kansien ulkopuolella. Onko tohon joku syy vai onko semmonen käytäntö vaan jostain syystä vakiintunut vinyylinmyyntimaailmaan? Voiko siis levy kansien sisällä rikkoontua tai rikkoa kannen, kun se postitetaan? Ei ole mulle koskaan käynyt niin, tokihan mullakin on levyjä, joissa jo uusina ostettaessa on kannessa joku kulma menny ruttuun, tämmösiä on ollu kuiteski esim. Stupido Twinsiltä liikkeestä ostamissani levyissä.

Mortte: Miksi pyydät?
 
Jos levy tulee jostain kaukaa, niin mahikset seam splitille ovat olemassa. Ja just tuo nurkan vääntyminen levyä vasten ku se on kansien sisällä. Olen oppinut kantapään kautta. Suomesta tilatessa en toimi näin.

Henri Henri Olavi: Jos levy tulee jostain kaukaa, niin mahikset seam splitille ovat olemassa. Ja just tuo nurkan vääntyminen levyä vasten ku se on kansien sisällä. Olen oppinut kantapään kautta. Suomesta tilatessa en toimi näin.
 
Ok. No mulle ei oo käyny tommosia ku silloin, ku myyjä ei ole pakannut kunnolla. Toisaalta ymmärtää, että levyt messuilla on monesti poissa kansista varmaan iha senki takia, että ihmiset haluaa nähdä niiden kunnon.