Yleistä keskustelua musiikista ›

kumpi on sulle tärkeämpää kuulijana Kova soittotaito vai /hyvät biisit/kova materiaali?.

Maailma on täys kovia soittajia. Hyviä piisintekijöitä onkin sitten hiukan niukemmin.

LaMotta: Maailma on täys kovia soittajia. Hyviä piisintekijöitä onkin sitten hiukan niukemmin.
 
Siinäpä se tulikin, qft.

LaMotta: Maailma on täys kovia soittajia. Hyviä piisintekijöitä onkin sitten hiukan niukemmin.
 
Kaikista vähiten on kuitenkin niin kovia soittajia, ettei ne tarvii ees biisejä hyvään keikkaan

Miten musta tuntuu, että noi korreloi aika usein keskenään. Siis soittotaito ja hyvät biisit. Tietty täytyy muistaa, että soittotaito ja yksilötaito eivät ole läheksään sama asia.

badcompany: kumpi on sulle tärkeämpää kuulijana Kova soittotaito vai /hyvät biisit/kova materiaali?.
 
Hyvät biisit mutta ennenkaikkea se tone. Ja yksilöllisyys soittajana on kanssa ihan kiva juttu.

Niin hyvää soittajaa ei olekaan, että huono biisi sytyttäisi kuin hetkellisen uteliaisuuden verran, eikä niin hyvää biisiä, että sitä jaksaisi toistuvasti kuunnella, jos toteutus on kökkö.
 
Ei kumpikaan tee autuaaksi, täytyy olla balanssi. Eikä kyse ole taidostakaan pelkästään. Laulajalla voi olla sellainen ääni, että oksat pois, tai biisin sovitus voi olla niin nerokas, että sitä jaksaa ihailla, vaikka muu toteutus olisi ihan keskinkertainen.
Ei maailma, eikä taide etenkään, ole joko-tai-juttu.

Hyvät biisit. Ei tule äkkiseltään mieleen mitään levytettyä esitystä kuuntelemastani musiikista, jossa "huono" soitto pilaisi hyvän biisin tai timanttinen soitto tekisi huonosta biisistä jotenkin erityisen.
 
Toki hyvän biisin taika on myös esityksessäkin, eli joskus sen hyväkin biisi tarvitsee tukevaa yksilötaitoa (tai tietynlaista suoritusta, ei välttämättä teknistä taituruutta) päästäkseen oikeuksiinsa.
 
Mutta jos tämä on joko tai -kysymys niin hyvät biisit ilman muuta. Mielummin itsekin olisin mahdollisimman hyvä biisintekijä kuin mahdollisimman taitava soittaja.

Mutta sitten on musiikkityylejä joissa kappaleet itsessään ei ole se pääasia, esimerkiksi jazzmusiikissa jonka anti on sooloissa ja siinä kuinka solisti/komppaajat käsittelee lähtökohtaisesti hyvin yksinkertaisia melodioita ja sointukulkuja. Eli musiikin fokus ei ole siinä sävelletyssä materiaalissa vaan improvisaatiossa.

Tietty biisit ratkaisevat. Taiteessa yleensäkin on oltava jotain, mikä kiinnittää huomion - oli sitten kyse silmien tai korvien toiminnasta. Muuten virheettömän maisemakuvan taivaanrantaan maalattu outo sävy tekee kuvasta elävän. Se voi olla vahingossa maalattu, tai tarkoituksella, mutta tekee juuri siitä teoksesta the teoksen. Hieman kömpelösti tapailtu kitararaita ihan vaikka taustalla elävöittää biisiä, kun se virheettömästi soitettuna voisi olla "vain" kitaraita, joskin hyvä sellainen. Jossain Leevien Kyllikissä bassokielen pamahdus nauhaa vasten voisi olla tällainen virhe, joka tekee hyvästä biisistä entistä mieleenpainuvamman.
 
Itse tykkään, että soitetaan se juttu mitä biisi kaipaa. Sama jos on vaikka keskinkertaisempi soittaja, kunhan se sopii siihen kohtaan. Monasti ei-virtuooseilla on vähemmän liikkumavaraa, mutta osuvat kuitenkin maaliin ehkä senkin takia, että on pakko yksinkertaistaa soittimensa sanomaa.

Kyllä mä olen aika biisivetoinen. Ei jaksa sellaista konservatoriorockmeininkiä, missä hyvä fiilis on ainoastaan soittajilla ja niiden kavereilla. En väitä että aina on näin ja tilanne on parantunut, mutta joskus oli pakko vaihtaa paikkaa kun alkoi uituttamaan se soittajien omahyväinen toisilleen virnistely.
Toisaalta ei taito ole pahastakaan, jos se on hyvä renki.

Artist: Hyvät biisit. Ei tule äkkiseltään mieleen mitään levytettyä esitystä kuuntelemastani musiikista, jossa "huono" soitto pilaisi hyvän biisin
 
"Wipeoutin" alkuperäistä versiota ei voi kuunnella, kun siinä on niin paska groove.

moderndrummer88: Mutta sitten on musiikkityylejä joissa kappaleet itsessään ei ole se pääasia, esimerkiksi jazzmusiikissa jonka anti on sooloissa ja siinä kuinka solisti/komppaajat käsittelee lähtökohtaisesti hyvin yksinkertaisia melodioita ja sointukulkuja. Eli musiikin fokus ei ole siinä sävelletyssä materiaalissa vaan improvisaatiossa.
 
Improvisaatio on säveltämistä soittohetkellä; itse ainakin lasken sen biisinteoksi. Eihän ole väliä, syntyikö biisi aiemmin vai soittamisen aikana, sävellystaitoa se aina vaatii (termin laajassa merkityksessä) eikä pelkkää soittimen teknistä hallintaa :)

Biisit.
 
Dee Dee Ramone veti kököllä tekniikalla hihastaan kymmeniä rock/pop-klassikoita.
 
Michael Angelo osaa soittaa kahta kaulaa vitun taitavasti yhtä aikaa, eikä ole onnistunut ensimmäistäkään edes kohtuullista biisiä.
 
Mut tekniikkarunkkarit on tietysti eri mieltä.

Piisit ja se että bändi on enemmän kuin osiensa summa.

Samaa biisiähän kaikki räminärokki on, joten sanon että yksilötaito, ego ja asenne.

Sellaiset soittajat jotka osaavat ja malttavat ((!) tyylitajuisesti käyttää yksilötaitojaan biisien ja bändin kokonaisuuden ehdoilla, muodostavat melkein aina niitä parhaita bändejä.
 
MUOX: koetin sanoa, että itse biisi on ehdottomasti tärkeämpi, kuin yksilön soittotaito.

Mä olen silti sitä mieltä, että musiikista jota itse diggaan, tulee aistia edes jostain kulmasta tarkastellen tekemisen meininki, se että sitä tehdään tosissaan ja ollaan sitä mitä nyt satutaan olemaan. Ei sen tarvitse silloin mennä teknisesti vimpan päälle.

Molemmat yhtä tärkeitä.

Biisit ehdottomasti. Soittotaito on vain bonusta. Eihän nyt kukaan tervejärkinen jaksa kuunnella, kun joku teknisesti saatanan hyvä soittaa biisejä, jotka ovat lähempänä tekniikkaharjoitusta kuin hyvää biisiä. Toisaalta onhan vielä näitä klasarityyppejä, jotka onnistuvat hyvän biisinkin suorittamaan hengettömäksi.