Yleistä keskustelua musiikista ›

Onko olemassa mitään sellaista foorumia missä pystyy käymään "analyyttistä" keskustelua bändeistä/ laulajista / musiikista. Oon tätäkin palstaa selaillut ja aina lopulta keskustelu päättyy itkupotkuraivareihin, lauseeseen "Mutsis oli.." tai johonkin muuhun yhtä tajunnan räjäyttävään kommenttiin. Haluaisin siis löytää foorumin jossa kukaan ei pahoita mieltä jos aliarvioin Leevi and the Leavingsiä , Hurriganesia tai ylistän Arja Havakkaa. Enkä tarvitse yhtään todisteita tai videomateriaalia miksi joku on niin hyvää / huonoa,
 
Peräänkuulutan siis vain ja ainoastaan mielipiteitä jotka on perusteltuja. Hyvin tai huonosti

InteHeller: Onko olemassa mitään sellaista foorumia missä pystyy käymään "analyyttistä" keskustelua bändeistä/ laulajista / musiikista. Oon tätäkin palstaa selaillut ja aina lopulta keskustelu päättyy itkupotkuraivareihin, lauseeseen "Mutsis oli.." tai johonkin muuhun yhtä tajunnan räjäyttävään kommenttiin. Haluaisin siis löytää foorumin jossa kukaan ei pahoita mieltä jos aliarvioin Leevi and the Leavingsiä , Hurriganesia tai ylistän Arja Havakkaa. Enkä tarvitse yhtään todisteita tai videomateriaalia miksi joku on niin hyvää / huonoa,
 
Peräänkuulutan siis vain ja ainoastaan mielipiteitä jotka on perusteltuja. Hyvin tai huonosti
 
Sä voisit ehkä itse perustaa sellaisen foorumin, missä kukaan ei ole ikävästi eri mieltä. Tosin veikkaan, että joutuisit blokkaamaan halukkaat keskustelijat, mutta ei kai siinä.

Voisin jos osaisin. Ongelma vaan on minun surullisen kuuluisat ATK taidot. Ja tarkoitus kun ei ole ketään blokata. Kaipaan vaan keskustelua hyvin perustein. Jos joku on sitä mieltä, että Juice on hyvää niin kaikin mokomin. Se ei kai ole liikaa vaadittu,
 
Itse olen esim. juuri Juicen kohdalla sitä mieltä että ihan ok kupletisti. Ongelma Juicen kohdalla vaan on että sillä oli minun mielestä liian hyvät soittajat bändissä. Se omalla tavalla söi Juicen osuutta musiikintekijänä. Sanoittajana tietysti Parasta A-luokkaa

Rohkeasti sinne vaan, ei ne pure.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=77170

InteHeller: Onko olemassa mitään sellaista foorumia missä pystyy käymään "analyyttistä" keskustelua bändeistä/ laulajista / musiikista. Oon tätäkin palstaa selaillut ja aina lopulta keskustelu päättyy itkupotkuraivareihin, lauseeseen "Mutsis oli.." tai johonkin muuhun yhtä tajunnan räjäyttävään kommenttiin. Haluaisin siis löytää foorumin jossa kukaan ei pahoita mieltä jos aliarvioin Leevi and the Leavingsiä , Hurriganesia tai ylistän Arja Havakkaa. Enkä tarvitse yhtään todisteita tai videomateriaalia miksi joku on niin hyvää / huonoa,
 
Peräänkuulutan siis vain ja ainoastaan mielipiteitä jotka on perusteltuja. Hyvin tai huonosti
 
Mä toivoisin että jossain olisi tuommoinen foorumi ja se voisi olla vaikka täällä, koska muutakaan ei oikein ole. Tai toki on sosiaalinen media, mutta siellä kaikki on hajonnut niin miljoonaan palaan ettei kukaan siellä pysty keskustelemaan. Ylilaudan musiikkipuoli oli ehkä suht aktiivinen parhaimmillaan, mutta omat ongelmansa siellä oli aina ja nykyäänhän sinne ei pysty enää edes kirjoittamaan.
 
Itseäni kiinnostaa etupäässä tuore, 2020-luvun suomenkielinen musiikki genrerajoista riippumatta, sekä erilaiset temaattis-historialliset kaaret joita nykymusiikista voi vetää taaksepäin - pidän Tommi Liimatan suuressa serkkuteoriassa esittämästä suomirockin kausien pääluokittelusta (1. Sukupolvi, ennen vuotta 1976 debytoineet, 2. Sukupolvi 1976-1985, 3. Sukupolvi 1986-1993, 4. Sukupolvi 1994-2003 5. Sukupolvi 2004->) täydellinen esitys Liimatan jaottelu ei ymmärrettävistä syistä ole, mutta tyhjää parempi. Arja Havakan tuotanto ei valitettavasti ole tuttua.

Kapis: pidän Tommi Liimatan suuressa serkkuteoriassa esittämästä suomirockin kausien pääluokittelusta (1. Sukupolvi, ennen vuotta 1976 debytoineet, 2. Sukupolvi 1976-1985, 3. Sukupolvi 1986-1993, 4. Sukupolvi 1994-2003 5. Sukupolvi 2004->) täydellinen esitys Liimatan jaottelu ei ymmärrettävistä syistä ole, mutta tyhjää parempi.
 
En ole kuullut tästä aiemmin, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Sukupolvet yksi ja kaksi ovat varsin ymmärrettäviä, mutta siitä eteenpäin homma menee kiinnostavaksi - miksi sukupolvi neljä käynnistyy esimerkiksi vuodesta 1994 ja viisi vuodesta 2004? Mitä silloin tapahtui kotimaisessa populaarimusiikissa?
 
Arja Havakan tuotannosta tunnen "Lokin".

InteHeller: Onko olemassa mitään sellaista foorumia missä pystyy käymään "analyyttistä" keskustelua bändeistä/ laulajista / musiikista.
 
Kyllä muusikoiden.net sopii siihen vallan mainiosti; asialliset ja kiinnostavat aiheet poikivat usein asiallista ja kiinnostavaa keskustelua. Jos joku ämpyilee perusteettomasti, käytetään tilastoja ja analyyseja ämpyilijän vaientamiseksi. Anna mennä, siis.

Marlowe: En ole kuullut tästä aiemmin, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Sukupolvet yksi ja kaksi ovat varsin ymmärrettäviä, mutta siitä eteenpäin homma menee kiinnostavaksi - miksi sukupolvi neljä käynnistyy esimerkiksi vuodesta 1994 ja viisi vuodesta 2004? Mitä silloin tapahtui kotimaisessa populaarimusiikissa?
 
Arja Havakan tuotannosta tunnen "Lokin".
 
Neljän ensimmäisen sukupolven määrittely perustuu Tero Alangon ja Petri Silaksen kirjaan "Neljäs Sukupolvi" - Liimatta siis koki että viides sukupolvi on ne tekijät jotka eivät ole tuohon kirjaan ehtineet ja joista ei ole olemassa ainakaan vielä vastaavaa kokonaisesitystä kuin noista neljästä aiemmasta. Viidennen sukupolven alkupisteenä voi nähdä myös monien aiempien rock-instanssien katoamisen, ehkä sen että rock ei tuon pisteen jälkeen ollut enää suosituinta musiikkia (Suomessa) - Liimatta nostaa esiin Gösta Sundqvistin vaikutuksen viidenteen sukupolveen ja Sundqvistin kuolema osuu myös tuohon sukupolven vaihteeseen. Risto ja PMMP ovat leimallisesti tuon 5. SP:n alun yhtyeitä - itse näkisin kyllä että tämän jälkeen on tapahtunut myös selkeä muutos, mutta kyllä tuohon 2003-2004 aikaan osuu minustakin merkittävä murros.. vaatisi ehkä vähän pidemmän selostuksen kuin puhelimella jaksaa kirjoittaa.. :)

Miettinen, joka siis ehkä paremmin tunnetaan HILSE-lehden perustajana on sitä mieltä että punkrock kuolit 17.10 1980 iltapäivällä.
 
Onko kellään mitään hajua mitä silloin on tapahtunut?

Kapis: ..pidän Tommi Liimatan suuressa serkkuteoriassa esittämästä suomirockin kausien pääluokittelusta (1. Sukupolvi, ennen vuotta 1976 debytoineet, 2. Sukupolvi 1976-1985, 3. Sukupolvi 1986-1993, 4. Sukupolvi 1994-2003 5. Sukupolvi 2004->) täydellinen esitys Liimatan jaottelu ei ymmärrettävistä syistä ole, mutta tyhjää parempi. Arja Havakan tuotanto ei valitettavasti ole tuttua.
 
Kaikki Liimatan tuotantohan on hienoa, tai no ainakin melkein kaikki. Asiaa hyvin ohuesti liipaten Ylen radio-ohjelmassa missä saa esittää kummallisia kysymyksiä joku näsäviisas tiedusteli mistä johtuu että polvi- sanaa käytetään suomenkielessä ilmaisemaan ikää? Oli hyvä kysymys mutta en kuullut vastausta..

Tomtom: Kaikki Liimatan tuotantohan on hienoa, tai no ainakin melkein kaikki. Asiaa hyvin ohuesti liipaten Ylen radio-ohjelmassa missä saa esittää kummallisia kysymyksiä joku näsäviisas tiedusteli mistä johtuu että polvi- sanaa käytetään suomenkielessä ilmaisemaan ikää? Oli hyvä kysymys mutta en kuullut vastausta..
 
Diggaan kun Abojen debyyttisinkun takakannessa lukee: tun-net-ko si-nä ke-tään työ-tön-tä? :)

Niin tyhmältä kuin tämä ehkä kuulostaakin niin itse katson että suomen ensimmäinen rocktähti on Lasse Liemola, tai Rock-Jerry. Toinen toi Bill Haleyn / Elvis-imitaation nuorison tietoon ja toinen sai vastakkaisen sukupuolen sukat pyörimään jaloissa.
 
Siitähän minun mielestäni loppujenlopuksi on rockissa aina kysymys.
 
Mutta kuitenkin ensimmäinen suomalainen rockikoni oli kuitenkin Virran Ola. Eli niin kuin rocktähden kuuluikin. Autot,viinat,naiset.

Itse luokittelen suomalaisen musiikin historian menevän jotenkin näin
 
40-50-luku: tango/valssi
 
50-60-luku:Iskelmä
 
60-70 luku:Rock`n roll ja pop
 
70-80 luku: Proge/punk
 
80-90:Suomirock / metal
 
90-luku:Konemusiikki
 
2000 luvun alkupuolesta eteenpäin oli jo niin laaja paletti kaikkea sekalaista, että ei siinä pysy enää kukaan perässä mikä oli vallitseva musiikki.
 
Se mikä itseäni suuresti ihmetyttää on se että miksi 90-luvulla suomalainen musiikki oli niin "heikkotasoista" ettei juuri mitään suurta menestystä musiikkirintamalla juurikaan tapahtunut. Esimerkkinä nyt Taikapeili / Movetron/ Aikakone tyyppiset listaykkösenä joka oli kuitenkin tusinatavaraa. Suomen myyntivaltti ulkomaille oli Eläkeläiset & Leningrad Cowboys, jotka tavallaan molemmat lasken jonkin sortin huumoribändiksi ,Johtuiko lamasta ettei rahaa löytynyt, vai 80-luvun "krapulasta" jolloin kaikki jotka osasivat soittaa tuli jonkin sortin tähtiä. Vai siitä että nykyteknologia esim. YouTube ja Spotify tappaa legendojen syntymisen.
Kaukana on ne ajat kun odotettiin valtakunnan radiosta Rockradion alkamista tunti pari viikossa,ja sen jälkeen juostiin levykauppaan kuuntelemaan jotain joka oli ehkä miellyttänyt.
 
Tosin musiikin viennin/ myynnin/ tuotannon kohdalla mentiin sitten giganttimaisin askelin eteenpäin jonka satoa saatiin sitten korjata 2000-luvusta eteenpäin (Him, Boomfunk, Negative ,Apocalyptica yms.)

Tästä avauksesta sai jotenkin sellaisen käsityksen, että tarkoitus on keskittyä niin sanottuun populäärimusiikkiin. Mikä on tietysti hyvä lähtökohta, koska tällaisen laajasti kattavan otsikon alue siten hieman supistuu.
 
Jos ajatellaan maailmalla tunnettua musiikkia, niin konsertti- ja ns. nykymusiikin saralla meillä on muutamia menestyneitä säveltäjiä, Sibelius ja Saariaho esimerkiksi, eikä niitä voitaisi sivuuttaa, jos tarkasteltaisiin Suomen musiikin historiaa yleensä.
 
Itse lähtisin jakamaan jonkin maan (tässä tapauksessa jossakin määrin kulttuurisesti eriytyneen ja oman kielialueen omaavan) merkittävät musiikilliset vaikuttajat kolmeen eri kategoriaan:
 
1) Missä määrin artistit ovat olleet merkittäviä oman kielialueen sisällä. Tällöin tullaan automaattisesti siihen kysymykseen, että kyseessä on suomenkielinen musiikki. Kieli on tärkeä tässä kohtaa siksi, että suomen kieli asettaa merkittäviä rajoitteita laulumelodian käsittelyyn (jos kohta lyriikassa suomen kielessä on sellaista ilmaisukykyä, jota monista muista kielistä puuttuu), silloin kun musiikki on vahvasti angloamerikkalaisesti painottunutta. Toinen kielen merkitykseen liittyvä kysymys on se, että Suomessa yleensäkin harrastetaan sanallista taidetta, siis kirjallisuutta, ja ikonisimmat artistit ovat asemassaan usein nimenomaan lyyristen ansioidensa vuoksi.
 
2) Missä määrin maan oma musiikkikulttuuri on vaikuttanut populäärimusiikkiin yleismaailmallisesti? Suomen oma musiikkihan ei ole millään tavalla kontribuoinut maailmalla yleisiin musiikillisiin piirteisiin. Lohdutukseksi voi sano sen, että loppujen lopuksi maailmassa yleensäkin näitä tällaisia maita on äärimmäisen vähän. Ehkä noin 20 maata, joilla tätä vaikutusta on ollut. Populäärimusiikin osalta USAn lisäksi tietenkin Britannia, ja sitten Saksa, Ranska, Latinalaisen Amerikan maita, joitakin muita englannin kielisiä maita, ehkä suurimmat eurooppalaiset maat.
 
3) Yksi dimensio on tietenkin se, että vaikka rock-musiikin, jazzin ja metallin juuret ovat siellä USA-Britannia- akselilla, usein monissa tyylilajeissa paikallisilla ja alueellisilla piirteillä ei juurikaan ole enää merkitystä. Tässä tapauksessa vaikka jonkun suomalaisen artistin merkitystä pitänee tarkastella sen mukaan, miten korkealle ne arvostetaan lajinsa sisällä, vaikkapa esimerkkinä Darude.
 
1- kohtaan mielestäni suuret nimet ovat ne jotka kaikki tietävät, 70-80-lukujen ikonit, Juice, Hector, Gösta Sundqvist, Badding, Vesa-Matti Loiri, Katri-Helena, sitä osastoa. Suomalainen 70-80-vaihteen punk ja uusi aalto, jossa siinäkin menestyneimmillä artisteilla oli tuotannossaan voimakas lyriikka-painotus.
 
2- ja 3-kohtaan jossain määrin sivuten kaikesta huolimatta Hurriganes, porilainen Circle, 22-pistepirkko ehkä joku Children of Bodom, Nightwish. Yhtyeitä, joilla on ollut ainakin jossain määrin kansainvälistä kaikupohjaa ainakin omassa genressään. Puhumattakaan Värttinästä, joka on todistetusti tehnyt nimeä maailmanmusiikin saralla pohjautuen nimenomaan suomalais-ugrilaiseen musiikkiperinteeseen.
 
Vaikka toki monet edellä mainitut artistit ovat olleet myös suuria myyntimenestyksiä, ehkä viimeistään 80-luvun puolivälistä alkaen populäärimusiikkia on paras tarkastella kulttuuriteollisuuden näkökulmasta siihen tyyliin kuin sinun vuosikymmenille jaksotellussa jaottelussasikin on. Myyntiluvuilla on silloin hyvin suuri painoarvo, ja erilaisilla ilmiöillä. Mielestäni on kuitenkin aika laajasti jaettu se näkemys, että vuosien 1965-1980 välillä populäärimusiikissa oli hyvin poikkeuksellinen jakso, Suomessa ehkä hieman myöhemmin ja hieman laimeampana kuin USAssa ja Britanniassa ja noissa edellä mainituissa maissa. Musiikin kehitys on enenevässä määrin markkinavoimien ohjailtavana, ja siinä mielessä markkinointi ja koko ala on samalla paljon professionaalisempaa. Marginaalisten ja yhteisöllisten pyrintöjen parista ei nykyisellään ole enää vaikutusta valtavirtaan. Teknologia ja tuotannon laadunhallinta ovat kehittyneet sellaiseen tilaan, että musiikin kehitys tapahtuu erilaisista lähtökohdista kuin ennen.

GiovanniDiRondo: Itse lähtisin jakamaan jonkin maan (tässä tapauksessa jossakin määrin kulttuurisesti eriytyneen ja oman kielialueen omaavan) merkittävät musiikilliset vaikuttajat kolmeen eri kategoriaan:
 
1) Missä määrin artistit ovat olleet merkittäviä oman kielialueen sisällä. Tällöin tullaan automaattisesti siihen kysymykseen, että kyseessä on suomenkielinen musiikki.
 
Pidän lähestymisestä ja analyyttisyydestä mutta lisäisin tähän kuitenkin kaksi pienempää kieltä: saamen ja ruotsin. Toki kevyt musiikki on painottunut eteläisessä Suomessa helposti suomeen ja englantiin, silti huomioisin kielet. Myös länsirannikolla ja pohjoisessa tapahtuu.
 
Samoin historiallisista syistä ruotsi on pakostakin huomioitava. Säveltäjät ja sanoittajat suomettumisen aikana tekivät merkittävää musiikkia, joka loi perustaa kulttuurillemme.
 
Venäjän vaikutus kuuluu ehkä parhaiten slaavilaisuudesta ammentavissa mollivalsseissa ja -tangoissa, jotka synkkyydessään pyyhkivät Norjalaisilla kirkonpolttajapändeillä lattiaa. Perintö kuuluu vaikkapa Yön Joutsenlaulussa, joka tuskin voisi menestyä muualla maailmassa. Amerikkalaisen poplaulun tyttö jättää pojan duurissa.

Kyllä sana on vapaa. Tätä minä juuri kaipaa.
 
Itse nyt otin puheenaiheeksi juuri populaarimusiikin noin 100 vuoden takaa tähän päivään, koska itse tunnen sen parhaiten. Tottahan Sibelius yms. ovat vaikuttaneet myös tähän päivään. Siksihän ne elävät vielä 100 vuotta myöhemmin. Toivottavasti myös 200 vuotta lisää.
 
Haluan uskoa myös että kotimainen "etnomusiikki" on osa DNA järjestelmäämme ainakin jollain tavalla- Tästä esimerkkinä mm. Värttinä, jonka suosio on kuitenkin todistus että musiikilla on aina paikkansa.
 
Itse esimerkiksi ilahdun kun vielä 2024 kuulen jossain tanhun ja polkan sävelen pop-tähdeltä joka on syntynyt 2000-luvulla tai yhtyeeltä jonka imagoon kuuluu jokin muun kuin tanhuaminen. Tästä nyt esimerkkinä annettakoon esim Letkis tai Ievan Polkka