Muusikoiden.net
26.09.2022
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.08.2022: Ruokangas Steam Classic Valvebucker


Siitä se ajatus sitten lähti

Olen ollut kitaranörtti noin 12 - 13-vuotiaasta alkaen ja omistanut noin satakunta kitaraa tai bassoa vuosien varrella. Olen myös jonkun verran harrastellut soitinrakennusta, vaihdellut mikkejä, kasaillut soittimia osista, korjaillut vaurioita ja tehnyt muutamia bassoja ihan alusta loppuun itse. Ruokangas.com -sivujen kitarakonfiguraattori teki minusta säännöllisen vieraan firman nettisivuilla ja Unicorn-kitaran youtube-dokumenttisarja pyörähti käyntiin suurin piirtein samoihin aikoihin, kun toden teolla aloin harrastella soitinrakennusta. Henkilökohtaisesti tutustuin Juhaan syksyllä 2017, kun vierailtiin muusikoiden.netin porukalla Harvialassa. Aina tuolla pajalla vieraillessani mietin, että tuntuukohan olen itsekin vähän soitellut -miehestä samalta katsellessaan keikkaa, kuin minusta ihastellessani Ruokankaan tiimin aikaansaannoksia.

Koska olen käytännössä aina ollut basisti, ilman epäonnistumista kitaristina, niin muistan harmitelleeni jossain kohtaa sitä, että kotimaiset soitinrakentajat eivät juurikaan tee bassoja, etenkään viisikielisiä bassoja, joita olen pääasiassa tykännyt soittaa keikalla 16-vuotiaasta lähtien. Tämän artikkelin kannalta oleellisia virstanpylväitä ovat toki Steam-basson julkaisu ja etenkin 5-kielisen version tulo mallistoon, mutta erityisesti Captain Nemo -kitara ja Valvebuckerin lanseeraus.

Captain Nemo, kuten monet Ruokangasta pitempään seuranneet tietävät, oli Oneoff Showpiece -instrumentti, joka sai alkunsa hullusta ajatuksesta: entä jos sähkökitara olisikin kehitetty 1800-luvun lopulla. Kitaran keskipisteenä oli putkiteknologialla toteutettu kitaramikrofoni/aktiivielektroniikka. Kontrollipotikat olivat muistaakseni volume-basso-middle-treble ja mietin jo silloin ajatelleeni miten siistiä olisi, jos tuo olisikin tehty bassona eikä kitarana. Kun Valvebucker sitten julkaistiin optiona Ruokankaan kitaroihin olin tottakai fiiliksissä tapauksesta ja halusin päästä testaamaan sitä omin pikku kätösin. Tilaisuus tarjoutuikin Helsinki Tonefestissä 2019, missä Juha sattui mainitsemaan, että seuraavaksi pitäisi alkaa tekemään tästä bassoversiota. Tämä tapahtui lauantaina. Maanantaina laitoin Juhalle sähköpostin, jonka sisältö oli kutakuinkin, että: mä haluan sen basson.

Näin oli lähtösykäykset maailman ensimmäiselle Valvebucker -bassolle annettu helmikuussa 2019 ja alkoi pitkällinen tuotekehitysprosessi, jota sain itse seurata aitiopaikalta ja jopa heitellä ideoita ja antaa palautetta protoversiosta. Lopulta basso oli kädessäni syyskuun 2021 lopussa.

...No millainen se nyt sitten on?

Kuten kaikki Ruokankaan soittimet, on tämäkin basso valmistettu huippukäsityöläisten toimesta lämpökäsitellyistä puista ja viimeistelyn taso on äärimmäistä huippuluokkaa. Erityisesti Ruokankaan tavaramerkiksikin muodostuneet nauhanpäät ovat kertakaikkisen upeat. Ruokankaan soittimissa on aina kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin sekä toiminnallisuuden, että estetiikan näkökulmasta. Valvebuckerin mk 2 versioon Juha on vielä päässyt keulimaan estetiikkamopollaan oikein kunnolla, mikrofonin kuori ja kiinnityslinssi ritilöineen on muotoiltu uusiksi ja mukaan on heitetty sopivasti art deco -estetiikkaa. Itse diggaan ehkä eniten Valvebucker -tyyppikilvestä jonka alla on käsittääkseni jotain mikin virransyöttöön liittyvää hokkuspokkusta, siinä kirsikaksi kakun päälle kaiverretaan kyseisen Valvebucker-yksikön sarjanumero.

Tämän yksilön runko on kotimaista leppää ja kaula kanadanvaahteraa (rock maple, mikäli muistan oikein), erillinen otelauta on vaahteraa, alkuperältään kotimaista. Väri on nimeltään Barebone Blue ja plektrasuojus on kilpikonnanluujäljitelmää (vaikka kaikkihan toki tietävät, ettei bassoa soiteta plektralla, lienee siis korrektimpaa puhua pleksistä). Hardware on kromattua ja nauhat ns. vintage-levyistä perinteistä nikkelinauhaa.

Mikki on suurinpiirtein Precision-basson positiossa (tai Jazzbasson etumikin) ja tämä luo mielestäni tietynlaisen karaktäärin basson sähköiselle soundille, mutta siitä lisää tuonnempana.

Basso soi akustisesti tasaisesti ja kirkkaasti jo ihan ilman sähköjä, mikä on omasta mielestäni soittimelle kuin soittimelle oleellinen ja tärkeä ominaisuus. Jos sointi on tumppu ja plönk ilman sähköä, niin ei kirkkautta ja sustainia saa millään pedaaleilla tai plugareilla maagisesti lisättyä. Kyseisen yksilön Barebone pintakäsittely ja sen 3D tekstuuri jakaa jonkin verran mielipiteitä, itse pidän siitä (siksihän sen olen bassoon mukaan speksannut). Yksi kyseisen viimeistelyn erityispiirteitä on, että se kulahtaa/ikääntyy hieman nopeammin kuin tavallinen tasainen puupinta, koska puun syyt ovat hieman koholla.

...No, miten se toimii ja miltä se kuulostaa?

En ala selittämään Valvebuckerin toimintaperiaatetta yksityiskohtaisesti tai vastailemaan peruskysymyksiin, ne voi kukin tutkia itse esim. Ruokankaan sivuilta ja lukuisista YouTube -videoista, ks. linkit artikkelin lopussa. Itse kuvailen Valvebuckeria litanialla: matalaimpedanssinen magneettimikrofoni ja putkiteknologialla toteutettu aktiivietuaste, tai sitten lyhyemmin: aktiivimikki, jossa on putket. Riippuen vähän kenen kanssa aiheesta keskustelen.

Sellainen huomio, että virransyöttöä varten soittimen mukana toimitetaan lattiaboksi (ks. kolmas kuva), josta normaalilla XLR-kaapelilla kuljetetaan paitsi virtaa Valvebuckerille, niin myös signaali soittimesta vahvistimeen. Tähän mk.2 -versioon on lattiaboksiin lisätty erityisesti meitä basisteja miellyttävä feature, DI-ulostulo (allekirjoittanut saattoi ehdottaa ko. ominaisuutta jo hyvin aikaisessa vaiheessa, köh). Lisäksihän boksi toimii myös A/B -switchinä, joka mahdollistaa VB-soittimen lisäksi minkä tahansa normaalilla plugiliittimellä varustetun kitaran/basson käytön saman pedaalilaudan ja vahvistimen läpi, näiden sisäänmenojen balanssia voi säätää laatikon yläreunassa olevalla trimmipotikalla.

Kun Valvebucker-yksikköön kytketään virta, kiinnittyy huomio mikrofonin grillin alla oleviin putkiin, jotka alkavat hiljalleen hehkua virtapiirin herätessä henkiin. Kitaraversioissa käyttöliittymä on enemmän kitaramainen 3-way switcheineen ja boost-kytkimineen, bassoversion kontrollit on toteutettu enemmän kohderyhmälle (basistit) tutulla tavalla, eli volume -potikan lisäksi löytyy erilliset säätimet bassolle ja diskantille, sekä Focus-potikka, joka muokkaa soundia hieman eri tavalla kuin perinteiset Boost/Cut -säätimet. Omasta mielestäni on säätimissä erityisen hienoa, että niillä ei voi paskoa soundia, vääntää niitä sitten mihin asentoon hyvänsä. Kaikki säätimien asennot tuottavat ulos käyttökelpoista ääntä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki asennot kuulostaisivat samalta, variaatioissa löytyy lämpimästä villasukasta aina räyhäkkääseen kilinään saakka. Bassot pois ja treble-säätimen täysin auki -ruuvaamalla ei vahvistimesta ala kuulua korkeataajuista kihinää, kuten aika monen muun eturauhasen kohdalla on tullut huomattua.


... No mutta miten se eroaa?

Niin, miten se Valvebucker sitten eroaa muista mikeistä tai active pickup systemeistä? Jos sitä kuuntelee äänitteeltä, niin ei välttämättä mitenkään. Samalla tavalla kuin ei välttämättä kuule minkä merkkinen vahvistin basistilla on tai soittaako hän minkämerkkisellä presarilla. Lopulta on todettava, että Valvebucker on jotakin sellaista, mitä ei voi täysin selittää, eikä sitä voi ymmärtää katselemalla YouTube-klippejä. Se pitää itse kokea. Se tapa, jolla mikki vastaa soittajan näppäilyihin ja poimii kaikki pienetkin nyanssit hiljaisesta hipsuttelusta peukutuslätkytykseen ja kaikkeen sillä välillä on jotain sellaista mitä ei voi kuvailla. Ainoa tapa muodostaa käsitys Valvebuckerista on soittaa ja kokeilla sitä itse. Omin pikku kätösin. Muuten siitä jää puuttumaan se kaikkein oleellisin, soittotuntuma.


NIIN NIIN, MUTTA MILTÄ SE KUULOSTAA!!!

Eräs pitkänhuiskea monessa liemessä keitetty basistituttava kommentoi ensipuraisullaan: Kuulostaa Presarilta!

Olen kuunnellut omaa soittoa livetallenteelta ja todennut, että: kuulostaa bassolta.
Tai sitten: terveenkuuloinen bassosoundi.
Ja kyllä, sitä se onkin, ehdottomasti. No, olisiko saman soundin saanut aikaan halvemmalla? Mahdollisesti olisi. Livesoundihan on joka tapauksessa jonkin miksauspöydän läpi ajettu ja jonkun miksaajan korvin kuuntelema tuolloin vallitseviin olosuhteisiin ja kyseiseen tilaan, sille kokoonpanolle joka on lauteilla, säätämä.

Liitän artikkelin loppuun linkkejä, joissa eri sankarit soittavat Valvebucker-bassoa ja tai kitaraa, joista saa jonkunlaista käsitystä.

Lopuksi

Kuka/mikä sitten on Valvebucker -basson kohderyhmä?
No mistä minä tiedän... -varmasti aika näyttää.

Sitä paitsi kuka minä olen tuomarille, omistan maailman ensimmäisen Valvebucker-basson, olen varmasti puolueellinen laitettuani rahaa kiinni tuohon käärmeöljymikkiin, kuten joku bassojen missikisan kommenttiraidalla totesi.
Itse näkisin Valvebucker-basson erityisesti urakoivan studiomuusikon työkaluna ja tuottajan luottopelinä, joka roikkuu studion seinällä ja josta hän kasuaalisti ehdottaa basistille, että soita mun mieliksi vielä yks viimeinen otto tolla.

Livetilanteessa en ainakaan itse tarvitse/hyödynnä mistään bassosta sen täyttä tonaalista kapasiteettia, mitä elektroniikkaan ja säätömahdollisuuksiin tulee. Tyypillisesti käännän volumen pois jos on pidempi tauko, spiikki tms. ja muuten pidän volumea täysillä, muihin säätimiin en koske. Mutta sitten kun haetaan studiossa jotain juuri tiettyä juttua, niin silloin osaa arvostaa soittimesta löytyviä säätömahdollisuuksia. Ja kuten todettua, soundipalettia löytyy ja kaikki on ns. käyttiskamaa. Ja ne jotka sanovat soundin olevan sormissa ovat mielestäni sataprosenttisen oikeassa, heidänkin ilokseen Valvebucker on niin herkkä ja responsiivinen epeli, että se sormista tuleva soundi saadaan lyhentämättömänä talteen.

Valvebucker on full-body-experience, on se sitten kitarassa tai bassossa. Sitä ei voi täysin kuvailla ja muodostaakseen mielipiteen siitä, se pitää itse kokeilla.


LINKIT
RUOKANGAS -viralliset Valvebucker-lätinät:
https://ruokangas.com/specifications/valvebucker/
Ruben Roeh "the players perspective":
https://youtu.be/pxXc8wY0agk/
JayLeonardJ testailee VB-kitaraa 42 gear streetissä:
https://youtu.be/Ym3aysgknY8/
Catpick Studion lätinät:
https://youtu.be/Ye58q9GL2Vo/


ÄÄNINÄYTTEITÄ:
Markus Setzer @youtube (myös vertailua VB:n ja normibasson välillä):
https://youtu.be/phJObP9D6x8
https://youtu.be/3Zbq5nDScTc
https://youtu.be/Sr-UzyvbgjM

Jesse Mäläskä:
https://youtu.be/cEJUhaeXEHI



Petteri Sariola (Unicorn Valvebucker -kitaralla soitettu Sibeliuksen Finlandia)
https://youtu.be/0cuAYB9kXN0

Mika Tyyskä "Mr. Fastfinger" livedemo (kitarassa Valvebucker):
https://youtu.be/Q34RS7xJ4xE

Kirjoittanut Hannu A 25.08.2022

            1600×901  -  348 kt.

3024×3024  -  820 kt.

1197×1200  -  510 kt.


Arvostelu

4,94,94,94,94,9    (18 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

anapena: Sehr gut, sano!
JussiKoo: Kiva artikkeli. Tämä basso kuulostaa korviin hyvältä!
J.Hollström: 5/5
Hannu A: Valvebucker mk.2 virallinen julkaisu oli juuri, joten bassoversiostakin alkanee tulla lisää nauhoitettua referenssiä intterinnettiin. Lisäsin yhden Markus Setzer -pätkän artikkelin linkkeihin.
digitalfogprojects: Ruokangas taitaa itse olla mukavakin mies. Hänellä on kuitenkin työntekijä joka mun kitaran jakin tahallaan oikkariin. Tatuoitu iso partanen kaveri. Sitten vaan naureskeli ruokankaan läsnäollessa että "juotin sen niinkun se olikin"
digitalfogprojects: Ruokangas itse tätä pahoitteli. Aina kun näen jotain ruokankaaseen liittyvää tulee paska fiilis.
digitalfogprojects: Tarkennuksena typosta : juotti tahallaan kitarani jakin oikkariin.

Yhteensä 7 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

 Copyright ©1999-2022, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti