Muusikoiden.net
05.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

24.07.2016: Nimimerkki juicin soittolaitehistoria, o...


Pidettyäni ja päiviteltyäni vuosikausia artikkelia juicin soittolaitteet ja muut härpäkkeet, huomasin sen kasvaneen merkkimäärältään liian pitkäksi. Pätkäisin sen lopusta poismyymäni laitteet erilliseksi artikkeliksi juicin entiset soittokamat mutta se oli huono veto, koska artikkelia varten minulla ei ollut enää tallessa kaikkiin laitteisiin samanlaisia kokemuskirjoituksia, kuin mitä sillä hetkellä omistuksessani oleviin oli. Ko. artikkeli herättikin lähinnä närää. Ensimmäisenä mainittua artikkelia viimeksi päivittäessäni kävi joku virhe ja yli puolet kokemuksista (efektit, rummut ynnä muu musiikkilaitteisto) katosivat bittitaivaaseen. Niinpä koin sopivaksi aloittaa historiikin pitämisen täysin nollista. Esikuvana tälle artikkelille on Nimimerkki Exhaustedin soittokamahistoria.

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kirjoittaa artikkeli tiukasti kronologisessa järjestyksessä mutta kirjoittamisen myötä jouduin luopumaan siitä, sillä tiettyjen laitteiden omistaminen liittyi aina tiettyihin ajanjaksoihin. Niinpä on mielekkäämpää käydä historiaa läpi ajanjakso kerrallaan vaikka seuraavassa jakson alussa jouduttaisiinkin ottamaan hieman kalenteriajassa pakkia.


1. Alkuvuodet (1998-2003)

On vuosi 1998. Olin aloittanut peruskoulun yläasteen elokuussa ja siellä pääsin tutustumaan oikeasti bändisoittimiin ja opetussuunnitelmaan kuuluikin, että jokaisen piti kokeilla kitaraa, bassoa ja rumpuja. Musiikkikärpänen oli The Beatlesia ja Apulantaa kuunnellen puraissut jo hieman aiemmin ja moneen otteeseen haaveilin rummuista. Vanhempani eivät oikein lämmenneet ajatukselle, omakotitalossa ei ollut liiemmin tilaa niille + meluhaitta + maksaisivathan se paljon markkoja. Näin jälkeenpäin ajateltuna ihan ymmärrettävää. Musiikintunnilla innostuin vähän kaikesta mutta sillä hetkellä eniten kitarasta. Niinpä jouluna 1998 sain lahjaksi ensimmäisen kitarani, Yamaha C-40:n. En kokenut melodioiden soittoa omaksi vaan aloin treenaamaan opettelemalla sointuotteita, lainasin kirjastosta nuottikirjoja nähdäkseni suosikkibiisieni sointujärjestyksiä ja soitin levyjen päälle. En halunnut olla sooloilija vaan jämäkkä komppikitaristi ja tämä henkinen valinta on mielestäni leimannut koko tähän astista soittouraani. Heti kättelyssä taitojen karttuessa alkoi omien kappaleidenkin teko mutta niiden kappaleiden kohtalo on ollut päätyä nuottikansion alimmaiseksi ja siellä saavat pysyäkin. Koulussa ilmoittauduin välittömästi kaikille valinnaisille musiikinkursseille. Jo heti kahdeksannen luokan alussa olikin bändikurssi, jossa vähän syvennettiin perustaitoja ja perustettiin ryhmän oppilaista neljä eri kokoonpanoa. Välillä saimme treenata vain akustisilla kitaroilla mutta välillä sähköisillä soittimilla ja sain soittaa Gibson Ripper -bassolla. Muistan katsoneeni itseäni pelistä ja mielessäni todenneen: "Tämä näyttää hyvältä." Sieltä saakka on säilynyt gas ko. bassomalliin.

Elokuussa 2000 pääsin ripiltä ja ilmeisesti minun todettiin edistyneen ja olevan edelleen innostunut soittamisesta, koskapa sain lahjaksi Squier Stratocaster MIK -sähkiksen ja Marshall G10Mk.II -vahvistimen. Kitaraa valitsemassa ollut veljeni kaveri MTihi (jonka kanssa tulisin myöhemmin soittamaan useissa eri kokoonpanoissa) kertoi, että jos pelkkä vahvarin särö tylsistyttää niin hänellä olisi myydä Zoom 505 -multiefekti. Tarjoukseen tartuttiin ja ostin Zoomin, jonka kylkiäisenä sain hieman rahisevan mutta muuten toimivan Schallerin Wha-wha -pedaalin. Zoomin kätköistä löytyi jos jonkinmoista efektiä miedoista pörinöistä täysin övereihin surinoihin. Vaikka jo silloin ja jälkeenpäin tarkasteltuna sen soundit olivat muovisia ja kauheita, opetti se aloittelevaa kitaristia hahmottamaan mitä olisivat ne efektit, joita omassa soitossa tarvitsisin.

Yläasteen aikana kävin kansalaisopiston kitarakursseilta hakemassa lisäoppia soittoon ja siellä nuottimerkintöjenkin salat avautuivat. Lukioon siirryttyäni puolestaan kävin sekä kitara- että bändikursseilla, jossa komppikäsi tukevoitui hieman eri asentoon. Lukion ensimmäisellä luokalla minua pyydettiin koulubändiin toiseksi kitaristiksi. Liityin joukkoon iloiseen ja sain ensimmäisen karvaan kokemuksen soittolaitteiden sähköisistä vaatimuksista. Lähdin kouluun mukanani Squier ja Zoom 505 mutta huomasin treenien alussa muuntajan jääneen kotiin. Musiikkiluokan lattialta löytyi samannäköinen muuntaja ja syötin sillä virtaa pedaaliin. Kauanpa sitä ei kestänyt vaan palaneen käry alkoi haista ja pedaali pysyi pimeänä. Muuntaja antoi liikaa virtaa ja poltti piirilevyn. Soitinlaitekorjaaja sai pedaalin kuitenkin takaisin henkiin.

Koulubändin basisti jättäytyi syksyn aikana kokoonpanosta pois kiinnostuksen lopahtaessa, joten minua pyydettiin jatkamaan bändissä basistina. Omaa bassoa minulla ei ollut mutta musiikkiluokan bassolla ja vahvistimella sain ääneni kuuluviin ja ehkä silloin jo heräsi aatos, että basismikin voisi olla ihan mukavaa...

Kesällä 2002 menin toista kertaa kesätöihin rakennustyömaalle Helsinkiin. Kolmen viikon sijasta olin töissä kaksi kuukautta, joten rahaa ehti kertyä mukavasti ja niistä osan halusin käyttää soittolaitteiden hankkimiseen. Ensimmäisenä vaihtoon meni Squierini. Varovainen metallikärpänen oli päässyt puremaan siihen asti lähinnä grungea kuunnellutta juicia ja niinpä Musamaailmasta vaihdokiksi löytyi Jackson JS-20. Pienellä budjettisuunnittelulla Squierista ei olisi tarvinnut edes luopua mutta vanhan säästäminen ei vaan käynyt edes mielessä. Nyt jos sama kitara tulisi jostain vastaan, ostaisin sen heti itselleni.

Seuraavana tilipäivänä Musamaailma kutsui jälleen, sillä isompaa treenikämppäkelpoista vahvaria teki mieli. Budjetilleni sopiva yksilö löytyi: Marshall 5210 lähti mukaan Savoon. Samalta etelä-Suomen reissulta tuliaisina oli myös Boss MT-2 Metal Zone erilliseksi säröpedaaliksi. Nyt kasassa oli aloittelevalle metallikitaristille kokonainen setuppi.

Metal Zonen ostossa taisi enemmän olla kyse kuitenkin näyttämisen halusta koulukaverilleni sleepless:ille. "Kato, mulla on nyt tämmöinen!" Oikeasti särön luonne oli omaan makuun liian kirskuva, joten pedaali jäi todella vähäiselle käytölle. Marssin Viiking Musiikkiin testaamaan säröpedaaleja ja noin kymmenen erilaisen pedaalin kasasta voittajaksi nousi Boss MD-2 Mega Distortion. Siinä riitti säätövara miedosta overdrivesta raskaaseenkin mättöön ja alakertakaan ei kadonnut erillisen bottom -potikan ansiosta. Annoin vaihdossa Metal Zonen ja Zoom 505:n. Samoihin aikoihin korjautin myös Schallerin Wha-wha:n eli potikka kävi rasvattavana ja enää pedaali ei tuottanut häiriöääniä.

Veli kysyi minulta joululahjatoiveita vuoden 2002 lopussa. Halusin Nirvanan innoittamana chorus-pedaalin mutta EHX Small Clone Chorus oli mielestäni liian kallis ja yhden tempun ihme, Ibanez CF-7 Chorus/Flanger olisi ollut parempi vaihtoehto ja niitä sai Kuopiossa Musiikkiliike Flangerista. Veli päätti toteuttaa toiveen mutta meni ostoksille vasta jouluaatonaattona, jolloin ne olivat ehtineet loppua ja tilalle tarjottiin jotain hivenen muuta. Joululahjapaketista paljastui nimittäin Zoom 606 -multiefekti. Käytännössä pedaalissa ei ollut juuri muuta eroa 505:een kuin erilainen ulkoasu ja kiinteä expression pedaali. Eipä sillä, oli pedaalista iloakin. Olin oppinut isojen poikien juttuja etenkin muusikoiden.netistä lukiessa, että multiefektistä voisi jättää pois vahvistin- ja särömallinnukset ja käyttää siitä vain modulaatioefektejä.

Liityin samoihin aikoihin ensimmäiseen koulun ulkopuoliseen bändiin. Menin Kuopion Julkula-talolla treenaavaan bändiin täyttämään rumpalin paikkaa mutta minun todettiin olevan pätevämpi kitaran varressa. Ensimmäisissä treeneissä bändissä oli kuusi henkilöä mutta kevään myötä kokoonpano karsiutui trioksi ja lopulta hajosi, koska laulaja-basisti Joonas oli musiikillisesti erilaisilla linjoilla kuin minä ja rumpali-kitaristi, jonka kanssa tunsimme molemmat intohimoa Nirvanan musiikkiin. Jäimme samaan treenikämppään soittamaan ja hetken mietinnän jälkeen päätimme perustaa grunge-punk -bändin. Alkukesästä 2003 kokoonpanoa haeskeltiin ja ehdin vielä kertaalleen päivittää kitaralaitteistoani. Wha-wha oli mennyt jo kevättalvella myyntiin rahapulassa ja Zoom 606:kin löysi huuto.netin kautta uuden omistajan. Tilalle halusin joko kompressorin (?) tai choruksen. Jälkimmäiseen päädyin ja Viiking Musiikista mukaan lähti Marshall SV-1 Supervibe Chorus. Nyt minulla oli villi modulointipedaali mutta se oli jo ostohetkellä turha.


2. Basismi (2003-2005)

Kesän 2003 aikana mietimme bändin kokoonpanoa kasaan. Päädyin lopputulokseen, että toinen kitaristi bändissä olisi turha. Eihän Nirvanallakaan ollut viimeisiä kiertueita lukuunottamatta toista kitaristia. Lisäksi kitaristimme stain oli vasenkätinen ja olemukseltaan muutenkin Cobainmainen. Basisteja ei ollut tarjolla, joten minä päätin alkaa apinoimaan Krist Novoseliciä ja laitoin kaikki kitarakamppeet myyntiin. Jackson meni koulukaverille, MD-2, SV-1 ja Marshall löysivät uudet omistajat huuto.netin kautta. Ainoastaan G10Mk.II jäi kotivahvariksi ja Yamaha C-40 kotikitaraksi. Viiking Musiikista löytyi budjettiin sopiva basso: Washburn XB-120. Vahvistimeksi haettiin Joensuusta Peavey TNT-150 ja se osoittautui uskolliseksi sotaratsuksi. Siinä riitti hönkä treenikseltä klubikeikkojen kautta ulkoilmatapahtumiin. Olihan se kolhon kokoinen mutta ensitöiksi ruuvasin sen molempiin kylkiin uudet kantokahvat, jolloin sitä kykeni jopa itsekseen kantamaan.

Kesällä 2004 menin taas kesätöihin rakennustyömaalle - tällä kertaa Vantaalle. Rahaa kertyi mukavasti, joten kesän aikana hankin ensi töiksi sähkökitaran takaisin. Aron Soittimesta löytyi vastaantulleista kitaroista eniten säväyttänyt Yamaha SG-200. Mielestäni Jani Viitanen oli soittanut samannäköisellä kitaralla Yön Särkynyt Enkeli -videossa. Näinhän asia ei ollut mutta mielikuva oli vahva ja niinpä kitara lähti Savoon. Bassosoundi kaipasi mielestäni säröä ja sellaisen hankin Electro-Harmonix/Sovtek Russian Big Muff Pi:n muodossa.

Ilmassa oli muutenkin bänditoiminnan kokonaisvaltainen haltuunotto. Juhannuksena ostin kaverin kaverilta tarpeettomaksi jääneen NewSoundin rumpusetin, johon haalin loppukesästä vielä puuttuvat pellit ja telineet. Koska halu tehdä omia biisejä oli kova ja niiden lennosta opettaminen oli hankalaa, biisien demottamista varten hankin avainlaitteen: Tascam 244 -kasettineliraiturin. Laite myytiin minulle ehjänä mutta koeäänitysten jälkeen ihmettelin eikö laitteella asiaankuuluvasti voi miksata jälkikäteen. Edellinen omistaja ei osannnut neuvoa minua tai en vain ymmärtänyt mutta jäin siihen uskoon, että soundit pitää tarkkaan hakea etukäteen ja äänityksen jälkeen neljälle raidalle voi tehdä vain voimakkuus- ja panorointisäätöjä.

The Feedbacks nimellä aloittaneesta bändistä muovautui Neurotic Defense joka olemassaolonsa aikana ehti soittaa kolme keikkaa. Ekalla keikalla särönäni oli kesällä ostettu Big Muff mutta koska se kuulosti parhaimmalta ainoastaan täysillä, se ei palvellut tarkoitustaan vaan halusin hieman miedompaa bassosäröä. Niinpä se lähti myyntiin ja hankin tilalle Ibanez PD-7 Phat-Hed Bass Overdriven. Sen kolmiasentoinen clean-od-dist. -kytkin takasi todella laajan säröpaletin. Viimeinen Neurotic Defense -keikka tammikuussa 2005 sujui myrskyisissä merkeissä. Yleisöä ei ollut juuri yhtään seuraamassa meidän settiämme, järjestelyt olivat kusseet aika huolella ja miksaajaakaan ei kiinnostanut seistä tiskin takana. Niinpä osin siitä syystä ja hurjasta grungeuhosta johtuen päädyin heittelemään viimeisen biisin lopuksi bassoani pitkin lavaan siinä merkeissä, että sen lapa halkesi. Seuraavana maanantaina alkoi asepalveluksen suorittaminen ja kävi selväksi, ettei kukaan halunnut jatkaa enää sitä bändiä.

Intin päivärahoilla korjuutin Washburnin takaisin kuntoon mutta mieli teki myös uutta bassoa, koska basismi tuntui edelleen mielenkiintoisemmalta jutulta kuin kitarointi. Krist Novoselic soitti Gibson Ripperin lisäksi Thunderbirdillä, joten sellainenhan oli saatava. Musiikkiliike Flangerin kautta tilattiin Epiphone Thunderbird IV ja sain sen loppuvuodesta 2005. Bassosoundi tukevoitui kertaheitolla. Washburn meni aktiivipelinä jotenkin tukkoon ja säröä piti laittaa pedaalista paljon enemmän. Kun kytkin tilalle Thunderbirdin, soundi oli paljon rouheampi ja halutunlainen jo pienemmällä särömäärällä.

Vuonna 2005 Behringerin efektit vyöryivät muusikoiden tietoisuuteen ja silmäni kiinnittyivät Behringer BDI21:een joka oli klooni SansAmpin vastaavasta. Käytin BDI21:tä ja PD-7:aa vuorotellen mutten koskaan yhtäaikaa.


3. Laitteiston päivittäminen alkaa (2005-2008)

Useampi vuosi ehti vierähtää ilman vakituista bänditoimintaa. Sinä aikana opettelin kuitenkin paljon äänityksien tekemisestä. Jo Neurotic Defensen aikana ehdittiin tehdä kaksi levyä: Crackpot EP ja Tervettä Joulua -joululevy. Vetosolmulle tehtiin teemallinen joululevy Joulutarina vuonna 2005. Sillä levyllä kitarasoundit tehtiin valtaosin Roland:in lanseeraamalla uudella sveitsinlinkkarilla, MicroCube:lla. Lisäksi Vetosolmulla ja Satu-setä -kokoonpanoilla tehtiin kaikenkarvaisia autotalliäänityksiä, osa neliraiturilla ja osa ihan vain kasettimankalla. Soitin kaikissa äänityksissä sekä kitaraa että bassoa, kitarat SG-200:lla MicroCuben tai G10Mk.II:n läpi ja bassot Thunderbirdillä ja TNT-150:llä.

Vuonna 2006 liityin Amazing Race nimiseen, radiorokkia soittaneeseen, coverbändiin. Oheisprojektina soitin laulajamme soololevylle keväällä 2007 (jota ei vieläkään ole julkaistu) bassot ja palkkioksi virvoitusjuomien lisäksi laulaja maksoi kitaristillemme Mtihille Boss DS-1 -pedaalin hinnan (jota MTihi minulle tarpettoomana tarjosi). Olihan DS-1 ollut yksi niistä pedaaleista, joita testasin kesällä 2002 MT-2:n korvaajaksi. Silloin MD-2 vei voiton. Eihän DS-1 ole mikään maata mullistava pedaali. Oikeastaan sillä on vain maine, koska Cobain. Mutta Nirvana-diggarina pedaali pitää olla olemassa ja siitä on ihan turha luopua.

Elokuussa 2006 olin ensimmäistä kertaa mukana Muusikoiden.netin Miitissä ja pääsin tutustumaan henkilöihin nimimerkkien takana. Vuoden 2007 Miitissä tapasin ensimmäisen kerran kojonesin, jonka kanssa sittemmin on tehty lukemattomia kauppoja sekä kaupallisista laitteista että käsitehdyistä pedaaleista ja vahvistimista. Ensimmäinen ostokseni häneltä oli jo ennen tapaamista toukokuussa 2007 Kalafuzz eli Fulltone '69/70's Fuzz -klooni. Bias-säädön ansiosta soundin sai kevyestä rohinasta ampiaispesäksi.

Kesän 2007 aikana soittolaiteruletti pyörähti muutenkin käyntiin. Myin Washburn XB-120:n ja Behringer BDI21:n turhana kesällä ja syksyllä tein hankinnan, jota ei ole tarvinnut katua yhtään. Myin Yamaha SG200:nkin, koska mieltäni oli kutkuttanut telecasterin hankkiminen. Ismo Alanko, Juice Leskinen, Tuomari Nurmio ja The Stranglers:in Hugh Cornwell vaikuttivat osaltaan kitaramallin valintaan. Niinpä marssin jälleen Musiikkiliike Flangeriin ja ilmoitin kaksi ehtoa: Telecaster ja mieluiten japsi. Mitä löytyy? Tokai ATE-50 oli varteenotettava vaihtoehto. Se piti tosin tilata Musamaailman kautta ja heilläkään ei ollut niitä hyllyssä vaan kitaroita oli tulossa japanista kontillinen ja niitäkin vain muutamalla värityksellä. Natural, blonde, butterscotch oli minun mieluisuusjärjestykseni värin suhteen. Niistä ainoastaan butterscotcheja tuli, joten siihen oli tyytyminen mutta muuten kitara istui käteen enemmän kuin hyvin.

Neliraituri vaihtui Yamaha MT-50:iin, koska luulin Tascamin olevan perusteellisesti vioittunut. Jotta rumpuja saattoi äänittää useammalla mikillä, hankin mikseriksi Audiodivarista Soundcraft Spirit Folio 10/2:n. Opettelin myös ping-pong -miksauksen, jossa yhdelle raidalle summattiin rummut ja basso ja kolme raitaa jäi vielä päällesoitoille ja laululle. Rumpusettiäkin olin päivittänyt ostamalla uuden bassorummun, peltejä ja telineitä.

Uudistetulla laitteistolla tehtiin joululevyrilogian päätös Viimeinen Juhla loppuvuodesta 2007 ja sillä hoidin jo laulamisen, kitaran-, basson-, rumpujen- ja lyömäsoittimien soiton lisäksi myös äänityksen, miksauksen ja masteroinnin.


4. The Incredible Machine (2008-2009)

Edellä mainitun levyn jälkeen rumpujen omistaminen alkoi tuntua turhalta ja pistin kaikki osat myyntiin kesällä 2008. Kuin korvauksena keväällä alkoi tehdä mieli jälleen bändikelpoista vahvaria kitaralle. Musiikkiliike Flangerista löytyi Marshall 3210 Lead 100 Mosfet -nuppi. Ihan vain, no kun halvalla sai. Tämä käsitehän tunnetaan nimellä SVS = Sulo-Vilén-Syndrooma. Nuppi sai odotella kaappia syksyyn asti, jolloin ostin kojonesilta Fender BXR115 -bassokaapin. En ehtinyt yhdistelmällä soittaa kuin ehkä kerran kerrostaloasunnossani testatakseni, että kaikki toimii. Muuttaessani kesän loppupuolella edellämainittuun asuntoon (tähän asti olin asunut opiskelija-asuntoloissa), hankin myös Alto L-8 -pikkumikserin lähinnä voidakseni kuunnella musiikkia tietokoneelta ja soittaakseni kitaraa MicroCuben läpi yöaikaan luurit päässä. Ilmeisesti näin olisi pitänyt tehdä päiväsaikaankin, sillä alakerran naapuria ärsytti maltillinen kitaransoittoni ja hän kävi ainakin kahdesti oveni takana meuhkaamassa ja jollain aikaa postissa tuli isännöitsijältä huomautuskin. Otin asiasta yhteyttä vuokranantajaani ja hän oli sitä mieltä, että senkun soitat ennen iltakymmentä niin paljon kuin huvittaa. Varpaillaanolosta jäi kuitenkin ikuinen trauma ja vieläkään en uskalla (ainakaan selvinpäin) luukuttaa stereoita enkä kitaraa kerrostaloasunnossa.

Aiemmin keväällä olin alkanut jälleen soitella yhdessä The Feedbacksia/Neurotic Defenseä edeltäneen bändiprojektin laulaja-basistin, Joonaksen kanssa. Soitettuamme yhden keikan Desperate Duo -nimellä, perustimme yhdessä Joonaksen koskettimia soittavan veljen ja tämän kitaristi-luokkakaverin kanssa The Incredible Machine -nimisen post-alternative-progea soittavan yhtyeen. Aluksi treenasimme Kuopion treenishotellissa, jossa soittokopeissa oli laitteistus valmiina ja hyvä niin, koska minä ryhdyin kokoonpanon rumpaliksi. Välillä tosin paikalla kävi muita rumpalikokelaita ja minä soitin tuolloin bassoa.

Syksyn koittaessa olimme hankkineet kuitenkin avaimet vanhalle treenikämpällemme Julkula-talolle, koska itse koin vakiovuoroilla treenaamisen hankalaksi, olinhan valmistunut koulusta ja kävin kolmivuorotöissä. Olimme bändistä sen verran täpinöissämme, että Joonas hankki meille marraskuuksi keikan. Vakituista rumpalia ei kuitenkaan keikkaan mennessä löytynyt ja kitaristimmekin jänisti ja jätti bändin. Päätimme soittaa keikan triona ja päätin ottaa rumpalin nakin vastaan. Ensi alkuun yritimme saada tuttavilta rumpusettiä lainaan mutta kukaan ei lainaamiseen suostunut. "Ei kamat lainaamalla parane, myydä voin kyllä...". Viimeisenä ratkaisuna Joonas sai sedältään lainaksi Milleniumin sähkörummut. Niitä käyttäen treenasimme setin kasaan ja 28.11.2008 soitimme The Incredible Machinen ensimmäisen keikan legendaarisella Kuopion K-Klubilla. Kosketinsoittajamme käytti vahvistimenaan Mosfet-Marshalliani Fenderin bassokaapin läpi ja Joonas soitti bassoa Peaveyni läpi. Keikka meni jännittäen läpi mutta palaute oli pääosin hyvää ja aiemmin kosiskelemamme multi-instrumentalistikin tuli keikan jälkeen hihkumaan: "Saatte multa rumpusetin heti lainaan!"

Kalenteri kääntyi joulukuulle ja tilille napsahtivat veronpalautukset. Neurotic Defensen Mikko oli työharjoittelussa DLX Musiikiksi muuttuneessa Viiking Musiikissa ja kertoi, että sinne oli tullut vaihdossa Traxin rumpusetti noin kolmen sadan hintaan. Syöksähdimme ostoksille ja teimme Joonaksen kanssa diilin: annoin Mosfet-Marshallini ja Fenderin kaapin tälle ja maksoin tälle vielä vaihtoarvon erotuksen rumpusetistä. Nyt treeniksellä Joonaksella oli kitarakamat ja minulla rummut. Ennen kuin kuukausi ehti loppua, bändiimme saapui rumpaliksi Juho K. ja minä palasin basson varteen. Seuraavan puolen vuoden aikana The Incredible Machine ehti osallistua Kuopion bändikisan karsintoihin, pudota finaalista, soittaa viisi keikkaa ja kosketinsoittaja ehti lopettaa bändissä kahdesti. Eli kovin myrskyävää oli tuo aikakausi.

Ehdin hetkellisesti tylsyä Thunderbirdiinikin ja ostin sen kaveriksi kojonesilta Aram PB-04 P- & J- mikitetyn kimppatilausritsan. The Incredible Machinessa käytin sitä livenä vain kahteen otteeseen mutta havaitsin sen olevan Thunderbirdiin verrattuna paljon ponnettomampi ja myin sen kesällä 2009 sleeplessille. Pitkään sen jälkeen ei jatkunut taival Thunderbirdinkään kanssa, sillä jostain kumpusi halu saada jazzbasso. kid ego oli ostanut muusikoiden.netissä käyttäjältä toiselle kiertäneen Fenix Jazz Basson mutta halusi siitä eroon, joten laitoin Thunderbirdiin myyntiin ja ostin Fenixin itselleni. Se ei ollutkaan ihan tavanomainen versio vaan sen body oli pinnoitettu kimallekontaktimuovilla, alkuperäinen aktiivielektroniikka oli poistettu ja passiivisista jazz bass -mikeistä meni johdot suoraan jakkiin. Eli soitannollisesti idioottivarma peli. Itse en pitänyt Hileen ulkonäöstä vaan revin kimallemuovit pois ja tuhosin siten soittimelle muodostuneen maineen.


5. Johannes Avenger (2009-)

Minua ja Mikko L.:ää harmitti ettei Satu-setä -kokoonpanosta tullut aktiivisempaa projektia vaan jäi satunnaisiksi kesällä suoritetuiksi autotallisessioiksi. Vuoden 2008 aikana aloitimme kaksistaan hardcore punk -kappaleiden tekemisen ja perustimme Johannes Avenger -nimisen kokoonpanon, Mikko laulussa ja minä kitarassa. Löysimme bändiimme basisti/laulaja/biisintekijä Sampo K.:n jo saman kevään aikana mutta rumpaleita ei tullut vastaan. Kerran huonosti menneiden T.I.M. -treenien jälkeen rumpalimme Juho K. sanoi, että häntä kiinnostaisi joskus soittaa grindiä. Niinpä tarrasin heti tarjoukseen ja kysyin, että tulisitko kokeilemaan rumpuja Johannes Avengeriin. Keväällä T.I.M. -treenien lomassa aloimme treenaamaan Johannes Avengerin biisejä. Ekoissa treeneissä soitin telecasterillani ja DS-1:llä Joonaksen Marshall+Fender -yhdistelmään.

Jos bändi aikoisi joskus tehdä keikkoja niin tarvitsisin toki omat kitarakamat. Niinpä pyysin kojonesia rakentamaan minullekin pienen putkivahvistimen. Tämä oli edellisenä vuonna rakentanut lapio:lle Orange AD15 -kloonin ja halusin samanlaisen. Huhtikuussa 2009 kävin hakemassa oman vahvarini Jyväskylästä ja väkersin kesän aikana itse metalliosien ympärille puisen kotelon. Näin syntyi Oranki. Ajatuksissa oli nimittäin orangin piirtäminen/maalaaminen kotelon etuosaan mutta se jäi tekemättä. Budjettiin ja tarkoitukseen sopiva kaappi löytyi heinäkuussa Kuopiosta, Framus FR212CB -kaappi, jossa toisen Celestion V30:n tilalle oli vaihdettu Eminencen The Tonker.

Kesällä 2009 ostin MTihiltä kotileikkikaluksi Danelectro ReelEcho:n. Sen piti olla kohtuullinen nauhakaiun korvike pedaalin muodossa. Itse en kuitenkaan koskaan saanut siitä itseäni miellyttävää The Shadows -kaikua aikaiseksi, rockabilly-slapback sen sijaan onnistui helpostikin.

DS-1 ei toiminut kitaran ja vahvarin välissä halutunlaisesti, joten jonkinsortin overdrivelle oli tarvetta. Mutta jotta varaa olisi soittaa myös tiheämmällä aaltomuodolla, katseeni osuivat m.netin torilla elokuussa 2009 vastaantulleeseen Boss OS-2 Overdrive/Distortion:iin. Sen hienous oli portaaton säätövara overdriven ja distortionin välillä. Soundi ei ollut ihan yhtä megainen kuin aikanaan omistamassani MD-2:ssa mutta Johannes Avengerin tarpeisiin se riitti ihan hyvin. Hankin myös ensimmäisen pedaalimallisen virittimen, Ibanez LU20:n. Sen sudenkuopaksi ajan saatossa muodostui vioittunut virtalähteen jakki joka aiheutti signaalin pätkiytymistä ja koska pedaalin oli tarkoitus olla pedaalilaudassa kiinteästi piuhoitettuna, ei siinä olisi voinut käyttää paristoakaan (paristohan olisi jatkuvasti tyhjentynyt).


6. Jasso ja kolmen bändin loukussa (2009-2010)

Loppuvuosi 2009 meni melko kiireisissä merkeissä. Lokakuuhun asti tein kolmivuorotyötä ja marraskuusta eteenpäin lähinnä yövuoroja viereisellä paikkakunnalla. Siinä lomassa kävin viikon aikana vieläpä kolmen eri bändin treeneissä. Amazing Race oli vaihtanut aiemmin vuoden aikana nimensä Manolis -muotoon, koska settiin oli alkanut pelkästään englanninkielisten coverbiisien lisäksi hiipiä suomenkielisiä veisuja ja nimi oli muutenkin vanha kuin taivas (ja herätti tietysti ainoastaan rinnastuksia samannimiseen TV-ohjelmaan). Jymistelin Fenixin Jazz Bassolla TNT-Peaveyn läpi ja ryyditin soittoa PD-7:lla. Samaa pedaalia lainasin myös Johannes Avengerin treeneissä basisti-Sampolle jatkaessamme oman materiaalin työstämistä.

Tyydyttääkseni metallinsoiton tarvetta, liityin Dead Entity -kokoonpanoon loppuvuodesta. Alunperin bändi oli kitaristia/kitaristeja vajaa laulajan ja rytmiryhmän löytyessä. Koesoittopäivänä paikalle tuli myös toinen kitaristi ja molemmat jäimme bändiin. Treenasimme treenishotellissa (samassa missä T.I.M. oli vuotta aiemmin), joten mukaan ei tarvinnut ottaa kuin vain oma kitara ja piuha. Pari treenikerran jälkeen basisti kuitenkin lopetti, koska hän muutti töiden parissa Helsinkiin. Minua pyydettiin siirtymään basistiksi ja oti pestin vastaan. Fenix ja PD-7 kulkivat mukana sielläkin ja treenishotellista löytyivät Hartken HA3500 ja VX115 -bassokamat. Alkuperäinen idea oli soittaa doomia mutta toisen kitaristin mukanaan tuomat riffit käänsivät tyylimme enemmän rässin suuntaan. Eipä sillä, niihinkin sai bassoa soittaa niin, että naapurikämppien treenaajat ehtivät valittaa kämpästämme kantautuvasta julmetusta basson huminasta. Emmekä mielestäni soittaneet edes kovinkaan lujaa.

Treenattuamme Manoliksen kanssa syystalvella vanhassa puutalossa muutaman uuden suomenkielisen coverin, laulajamme ilmoitti ettei hänellä ole enää aikaa projektille ja poistui rakentamaan omakotitaloaan. Vetäydyimme jäljellejääneellä kokoonpanolla betonikellariin ja heräsi aatos, että mitäs jos tekisimme itse suomenkielisiä rockbiisejä. Vapaasti jammailemalla biisejä alkoi syntyä ja olimme perustaneet Jasson. Välillä treeneissä oli niin raivokas meininki, että löin kerran vahingossa bassoni virityskoneiston kattoon seurauksella, että yksi virittimistä hajosi tystin. Niinpä tilasin All Partsin uuden virityskoneisto setin Fenixiin.

Dead Entityyn liittyi toinenkin kitaristi vuoden 2010 alussa. Kävi hyvin nopeasti ilmi ettei doom-meininkiin ollut palaamista ja crossover-riffini eivät herättäneet minkäänlaista vastakaikua, joten päätin jättää bändin sikseen. Oli turha tuhlata aikaa sellaiseen, jonka en koennut etenevän mihinkään.


7. Nuppi+kaappi yhdistelmistä comboihin... (2010)

Johannes Avenger teki ensimmäiset keikkansa helmikuussa 2010. Soitimme kahden päivän minikiertueen yhdessä Salò- ja Tiuha-orkestereiden kanssa. Lainasin keikoille Tiuhan kitaristin kid egon Marshall 1936 -kaappia, jossa sisällä oli Celestionin Greenbackit. Ihastuin välittömästi Orangin ja niiden yhteissoundiin ja keikkarupeaman jälkeen laitoin hetimiten omat Greenbackit tilaukseen UralTonelta. Vanhat elementit sain myytyä huhti-toukokuun aikana.

Uusituista elementeistä huolimatta en ollut tyytyväinen vahvarin tuottamaan soundiin. Kokeilin putkien vaihtoakin mutta vahvari pysyi tummasoundisena ja minun mielestä se kyykkäsikin turhan helposti. Se ei siis ollut mitä kitaravahvariltani halusin. Niinpä Oranki ja Framus lähtivät myyntiin ja ostin tilalle kesäkuussa 2010 Peavey Valveking 112:n. Se oli kaksikanavainen, joten puhdas pysyi puhtaana ja sitä pystyi ryydittämään halutessaan säröpedaaleilla. Myös vahvarin oma särö oli korviani miellyttävä ja sitä pystyi boostaamaan vielä kahdella eri napilla: toisella napilla gainia ja toisella volumea. Ensimmäinen koitos bändikontekstissa tosin päättyi ikävästi, otin vahvarin mukaan juhannuspippaloihin ja pari biisin jälkeen kuului vain yltyvää hurinaa ja lopulta "Poks!" sulakkeen palaessa. Vahvari takaisin liikkeeseen takuuhuoltoon ja syyksi löytyi sovittamaton pääteputkipari. Sen jälkeen vahvistin toimi moitteetta.

Juhannuksena sovimme myös etukäteisdiilin kaverin kanssa kitarakaupoista. Tämä oli ostanut Ibanez RG321:n mutta se jäi hänellä turhaksi, joten lupasin ostaa sen pois, koska telecasterin rinnalle teki mieli metallin soittoon soveltuvaa humpparikitaraa. Sovimme, että hankin tälle ja tämän veljelle liput KuopioRockiin ja sitten maksan loppusumman rahana. Diili!

Jasso teki ensimmäisen keikkansa huhtikuussa 2010 ja ko. vuosi onkin ollut yhtyeen historian keikkarikkain. Keikkoja tehtiin nimittäin akselilla Karttula-Kuopio-Nurmes-Vantaa. Fenix oli alkanut tuntua yhden tempun ihmeeltä ja miksipä ei olisi tuntunut, kun minkäänlaisia säätimiä ei elektroniikassa ollut. Niinpä myin sen kojonesille ja ostin elokuussa rock-ola5:ltä palajazzarin. Siinä oli merkitön tarvikekaula, tuntematon body ja tallamikkinä Fenderin Noiseless. Kielet oli itse modattu kulkemaan läpi rungon.

Kesän 2010 jälkeisistä hankinnoista ja poistoista lisää artikkelin osassa 2.

Kirjoittanut juici 18.02.2016

            800×599  -  671 kt.

1536×2048  -  1817 kt.


Arvostelu

1,61,61,61,61,6    (7 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Ei kommentteja. Lisää kommentti!

Artikkelit: Omat soittokamat

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti