Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

12.11.2012: Fender 1964 Tremolux


Haminan matka ja sähköshokkeja - kuinka Tremolux tuli taloon

Soundiperfektionisti ei voi koskaan olla liian tyytyväinen nykyisiin soundeihinsa. Tämän ongelman kanssa olen ainakin itse harmittavan usein paininut. Täydellisen Fender-soundin etsintä päättyi ainakin toistaiseksi omalta osaltani viime syksynä, kun taloon tuli sattumalta Muusikoiden.netin torilta silmääni pistänyt Fender Tremolux vuodelta 1964.

Vuosien varrella vahvistinkokoelmani on elänyt aikalailla. Muutama peli matkan varrella on muutama peli jäänyt taloon pidemmäksi aikaa. Brittisoundin vakiinnuttua Orangen hoidettavaksi ja modernimpaa menoa mukavalla twistillä toteuttavan Bognerin jälkeen ei ollut enää jäljellä kuin se bluesahtavan funkin kautta country ja rock n rollia jyystävä vintage Fender-soundi.
Joskus aikoinaan tuli vedettyä suhteellisen tyytyväisenä Hot Rod Deluxella, jota tuli jonkun verran modailtuakin. HRD:n lähdettyä jatkamaan elämäänsä tilalle tuli Blues Deville, joka soundimaailmansa puolesta oli lähempänä sitä soundia, joka mielessäni kummitteli. Kuitenkin BD soundi oli omaan korvaani, joko turhan pistävä, tai turhan mutainen. Suurin ongelma kuitenkin oli BD tehokkuus yhdistettynä huonoihin volumepotikoihin. Siinä vaiheessa, kun ei enää laulu meinannut kitaroiden alta kuulua, vaikka mastervola oli hädintuskin ykkösen ohittanut, oli aika laittaa tämänkin peli maailmankiertuetta jatkamaan. Ensimmäisen ostaja ehdokkaan haettua pelin pois olikin sitten aika siirtyä toria lukemaan ja katsomaan jos sieltä löytyisi jotakin kiinnostavaa ja löytyihän sieltä.

Muistini mukaan torilta löytynyt ilmoitus oli hyvinkin lyhyt muodoltaan suurin piirtein, myydään Fender Tremolux ja itsetehty 210 kaappi, kunto hyvä, jenkkisähköt, mukaan verkkomuuntaja, lisätiedot puhelimitse. Muutamaa puhelua myöhemmin huomasinkin skipanneeni aamuluennon ja olevani matkalla Haminan suuntaan vahvistinta hakemaan. Matka sujui joutuisasti ja perille viihtyisään maalaistaloon päästyäni pääsinkin sitten vihdoin katsomaan tuota mielessäni jo sulosointuina soivaa Tremoluxia.

Omin silmin totesin vahvistimen kunnon viimeisen päälle erinomaiseksi! Vahvistin oli aivan, kuin se olisi ostettu jollekulle soittajanuorukaiselle ajat sitten lahjaksi ja se olisi jäänyt lähes käyttämättömäksi innostuksen laannuttua tai soittajan innostuttua Hendrixiä kuullessaan Marshalleista. Omistaja valotti, että arvauksessani oli sen verran perää, että vahvistin oli seissyt 10 vuotta käyttämättömänä ullakolla brittisoundiin rakastumisen takia. Metalliosat eivät olleet ollenkaan hapettuneet, potikat pyörivät täsmällisesti ja rahisematta ja putkissakin näytti olevan vielä runsaasti hönkää. Nupista löysin yhden pienen noin sentin mittaiset osuman tolexissa. Omistajan omin kätösin värkkäämä 210 kaappi oli myös erittäin siisti, vaikkakin tolexi vähän parista paikkaa pullistelikin. Kaappi oli tehty alkuperäisten mittojen mukaan ja sen sisällä komeilivat jostakin Silverface-ajan Vibroluxista otetut Oxford elementit. Kaappiin oli tehty jopa kallistusraudat ja nupin paikallaan pitävät tapit. Virtamuuntaja oli myös sijoitettu kaapin sisään.

Putket lämpimäksi ja ensitestiä tekemään. Tässä vaiheessa käteni hikosivat jo siihen malliin että mietin miten mukanani ollut Telecaster tulee pysymään kädessä. Stand By kytkin on-asentoon ja soittamaan. Ensimmäisenä muistan miettineeni, että soundi ei ollutkaan yhtään niin kirkas ja pistävä, kuin tuttavaltani lainassa olleessa Silverface Vibrolux Reverbissä. Pikemminkin soundi oli miellyttävän tasapainoinen, juuri sopivasti tummuutta ja sopivasti yläpäätä.Tässä vaiheessa tiesin jo, että lompakkoni kokisi pian pikaisen laihdutuksen. Ei tuollaista peliä voi käsistään päästää! Hetken soiteltuani teimmekin kaupat, vahvistin autoon ja kotiin päin ajelemaan.
Opiskelukiireiltäni en parin seuraavan viikon aikana paljon ehtinyt Tremoluxilla soittaa, vaikka mieli kyllä teki. Seuraavan kerran, kun ehdin kitaraani tarttua, tapahtuikin sitten pikkuisen epämieluisa yllätys. Väänsin volumen täysille ja annoin telen keskiasennolla mennä Rollareiden Start Me Uppia lähestulkoon autenttisilla soundeilla. Parinkymmenen minuutin soiton jälkeen sainkin sitten todellisen käynnistyksen - minut valtasi yhtäkkiä ihmeellinen olo, vasen käteni rupesi tärisemään ja tuntui takertuvan kitaraan. Onneksi sain oikealla kädelläni kitaran hihnan pääni yli ja pääsin irti soittimesta. Kesti hetken tajuta mitä oli tapahtunut, oliko mahdollista, että oliko soittoni todellakin niin sähköistä, että sain kitarasta virtaa näpeille. Ensitöikseni otin musalle pyhitetyn huoneeni sulakkeen pois ja soitin hätänumeroon. Onnekseni ambulanssin pojat totesivat, että olen siinä kunnossa, ettei jatkotoimenpiteille tai sairaalaan lähdölle muutenkaan ole tarvetta.

Soitin seuraavaksi soitin tapahtuneesta vahvistimen myyjälle. Tämä meinasi itsekin saada shokin, koska ei tiennyt vahvistimen viasta mitään, eikä sitä ollut ilmaantunut testisoitossa. Propsit tästä kyllä lähtee myyjäälle, joka ilmoitti ykskantaan kustantavansa korjauksesta aiheutuvat kulut. Vahvistin Uraltonelle ja eikun odottelemaan korjaajan mielipidettä. Seuraavana päivänä sainkin soiton, että vahvistimen maakytkin oli ollut irrottamatta ja se oli vuotanut sitten virtaa vahvistimen kuoreen ja lähtenyt sitten maadoittamaan sitä kauttani. Hetken juteltuamme tulimme lopputulokseen, että tehdään tarvittavat korjaukset ja vaihdetaan vahvistin Suomalaista virtaa käyttäväksi, ettei erilliselle muuntajalle ole tarvetta. Parin päivän päästä sainkin nupin huollosta ja pääsin nauttimaan soundeista turvallisesti. Opettavainen kokemus tuokin.

Tremolux - ensimmäinen Fender sisäänrakennetuilla efekteillä

Pitkän jaarittelun jälkeen aletaankin päästä sitten asiaan itse vahvistimesta. Fender Tremolux esiteltiin mallina ensimmäisen kesällä 1955, jolloin siitä tuli ensimmäinen Fender vahvistin, jossa oli sisään rakennettu efekti. Joku teistä saattaa vahvistimen nimen perusteella osata päätellä, mikä tuo efekti on. Ensimmäisten Tremoluxien tremolo oli toteutettu biasia moduloivalla piirillä. Vuonna 1955 esitelty Tremolux malli oli kahdella 6V6-putkella ja 5V4-tasuriputkella varustettu 15 wattia tehoa antava katodidbiasoitu vahvistin. Tremoluxin kehityskaaressa seuraavat muutokset tulivat ensin 1957, kun vahvistimen tehoa nostettiin 18 wattiin ja biasointi muutettiin säädettäväksi. Myös tasasuuntausputki muuttui tällöin 5U4 malliseksi.
Ensimmäiset Tremoluxit olivat 12 tuuman elementillä varustettuja comboja. Vuonna 1961 vahvistin muutettiin pienikokoiseksi nupiksi. Aluksi Leo Fender kokeili näissä 30 wattia tehoa tuottavissa vahvistimissa 6BQ5-pääteasteputkia. Missään muussa Fender mallissa ei vastaavia ole koskaan käytetty vakiona. Kokeilusta kuitenkin luovuttiin pian ja tilalle vaihdettiin 6L6GC- ja GZ34-putket ja Brownface Tremolux oli syntynyt. Näitä 6G9-A ja 6G9-B piireillä varustettuja vuosina 196163 tuotettuja vahvistimia näkee satunnaisesti markkinoilla.
Elokuussa 1963 Fender alkoi valmistaa uusia Blackface- tyyppisiä vahvistimia. Näitä vahvistimia yhdistivät ruskeita sukulaisiaan kirkkaampi, tiukempi ja astetta scoopatumpi soundi. Ensimmäinen musta piiri AA763 ei pysynyt tuotannossa kovinkaan kauaa ja Tremoluxeissa sitä ei tietääkseni käytetty lainkaan. Ensimmäistä mustaa piiriä seurannut versio AB763 onkin sitten se monien mielestä legendaarinen Fender. Nämä vahvistimet tunnetaan erityisesti puhtaista soundeistaan. Tremoluxeissa tätä piiriä siirryttiin käyttämään 1964 ja samalla siirryttiin käyttämään mustaa tolexia kermanvärisen sijaan. Samalla tremolo-efektin toteutus muutettiin optiseksi. Jokaisella tarinalla on valitettavasti alku ja loppu. Tremoluxin tuotanto lopetettiin 1966.

Oma Tremoluxini on siis juuri tuota vuonna 1964 käyttöön otettua AB763 mallia. Lyhyesti speksit ovat.
Päätteessä 2 kappaletta 6L6GC-putkia
Etusessa 4 kappaletta 12AX7
Tasurina GZ34
Tehoa noin 35 w
Kaksi kanavaa, joille molemmille 2 sisäänmenoa, volume-, bass- ja treble säädin, sekä bright-kytkin
Tremolo-kanavalle lisäksi tremolo speed ja intensity
Oikosulkumallinen jalkakytkin tremololle
Stand by kytkin
Kaksi 4 ohmin kaiutin lähtöä

Se tärkein SE soundi

Tarvitseeko soundista edes paljon mainita, Tremoluxin soundi on juuri sitä mitä blackface Fenderiltä odottaa, kirkasta ja kuulasta, lievästi scoopattua, mutta erittäin tasapainoista. Yleisesti vahvistimen soundi on hyvin puhdas, pientä säröytymistä alkaa tapahtua strato mikeillä vasta, kun volumen on kääntänyt kahdeksan hujakoille. Toki soundissa on kokoajan mukana niitä putken harmonisia kerrannaisia. PRS:n ja Duesenbergin tallahumppareilla soitettaessa muroa sadaan toki aikaan huomattavasti aikaisemmin, volumen ollessa puolen välin hujakoilla. Kympillähän se on sitten sitä Brian Setzer soundia.
Tremoloa lukuun ottamatta kanavien tulisi olla identtisiä, mutta herkkäkorvainen löytää kanavista pientä perus soundieroa. Normal kanavan soundi on aavistuksen kovempi ja scoopatumpi kuin tremolo-kanavalla. Kanava säröytyy myös hieman helpommin, basso on tiukempi ja yläpää hieman leikkaavampi. Yleisesti ottaen omaan korvaani tremolo-kanavan perussoundi on pehmeämpi.
Itse tremolo on paljon miedompi, kuin esimerkiksi verrokkina toimineessa 1974 Vibrolux revebissä. Intensiteetin tulee olla täysillä, jotta tremolon huomaa. Tremoloa ei saa myöskään kovin hitaalle. Nopeussäädön ollessa hitaimmassa asennossa tremolo on sellainen keskinopea. Toisessa ääripäässä tremoloa ei meinaa huomata, niin nopea se on. Pientä ylimääräistä ääntä tremolo myös saa aikaan. Näistä puutteista huomaamatta tremolo on äärimmäisen lämmin ja miellyttävä, suorastaan herkullisen kuuloinen, etenkin studiotyöskentelyssä, livenä se meinaa jäädä vähän jalkoihin.
Yksinkertaisuudestaan, cleanista luonteesta ja suuresta headroomista johtuen Tremolux on kuin luotu käytettäväksi laadukkaiden, toistan laadukkaiden, pedalien kanssa. Huonoilla pedaleilla saa kyllä tapettua kaiken sen mistä on maksanut enemmän kuin nopeasti. Etenkin hyviä overdrive purkkeja puolestaan Tremolux syö aamiaiseksi. Omassa laudassani tällaisiksi luottopeleiksi ovat valikoituneet käsintehdyt, Carl Martin AC-tone ja Crowther Audio Double Hot Cake.
Carl Martinin AC-tonea käytän pääasiassa rytmisoitossa. On yllättävää, kuinka brittiläiseltä tuo pedali saa jopa 6L6:lla varustetun vahvistimen kuulostamaan. Sopivilla asetuksilla saavutetaan aivan täydellistä R&B/RockNRoll rytmisoundia, josta on helppo palata tremoluxin käsittämättömään cleanisoundiin tai laulaviin leadisoundeihin polkemalla Hot Caken päälle. Tremoluxin headroomi riittää helposti saavuttamaan aivan käsittämättömän laulavia soolosoundeja. Mieti mielessäsi vaikkapa Santanaa.

Boosteripedaleihin Tremolux suhtautuu brittiläisiä serkuksiaan avoimemmin. Vahvistimen rakenteen ja 6L6 putken ominaisuuksien vuoksi boosterit eivät juuri aikaansaa sitä mehukasta pääteaste säröä, mitä Marshallista näillä haetaan. Boosterit aikaan saavat kyllä säröytymistäkin, mutta suurempi hyöty niistä saavutetaan runsaana äänenvoimakkuuden nousuna. Kohtalaisen korkeillakin overdrive pedalien asetuksilla aikaansaadaan boostereille huomattava kovempi meteli säilyttäen silti soundissa kaivattu dynamiikka ja headroom. Ominaisuus, josta on hyvin paljon hyötyä livetilanteissa, etenkin jos miksaaja puuttuu. Puolestaan esimerkiksi Orangellani vastaava kikka ei juuri nosta omasta soitostaan itsevarmintakaan soolokitaristia muun bändin yläpuolelle, vaan aikaansaa enemmänkin säröä etuasteesta.
Kaiken kaikkiaan, näin kaksi vuotta kaiken yläpuolella olevan tekstin kirjoittamisen jälkeen voin todeta Tremoluxin vieneen sydämeni ja ykkösvahvistimeni paikan totaalisesti. Parisataa keikkaa se on nähnyt tänä aikana ja joka kerta on soundit tuntuneet juuri siltä, miltä pitääkin.

Soundinäytteitä on tulossa Tremoluxista enemmänkin, samoin kuin päivitystä artikkeliin, kunhan vain jaksatte hieman odottaa. Toivottavasti artikkelista oli jollekulle iloa ja joku sai koukeroistani jotakin selvää. Soiton iloa toivottaa

Vesa

Kirjoittanut V-R 12.11.2012

            1024×768  -  138 kt.

1127×845  -  396 kt.


Arvostelu

4,44,44,44,44,4    (25 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

juici: Asiallinen teksti mukaanlukien varoittava esimerkki miten voi käydä sähköongelmien kanssa.
V-R: Kiitoksia! Hienoista shokkihoitoa sai kieltämättä. Tämäkin vanhan vahvistimen ostajan muistilistalle
G-Raptor: Erinomainen, suurella omistautumisella ja asiantuntemuksella kirjoitettu arvio loistavasta styrkkarista. Möin joskus tuollaisen tyhmyyksissäni. Täydet tähdet ja onnittelut!
Gabe: Hyvin kirjoitettu artikkeli loistavasti vahvistimesta, 5/5.
V-R: Kiitoksia, ei se artikkeli olisi minkään arvoinen ilman lukijoita, jotka osaavat arvostaa kunnon soundeja!
0101978: Mulla on blondi piggypack-versio. Ja hyvin samoilla linjoilla asiasta.
petteri m: Tällaista juttua on mukava lukea: elävää elämää ja tekniikkaa sopivassa suhteessa miksattuna.
V-R: Mahtavaa saada tällaista palautetta. Taidampa palautteesta motivoituneena pyöräyttää teille toisenkin artikkelin laitteesta nimeltä Mi-Amplification Revelation. Ja tietysti äänittää tätä artikkelia varten ääninäytteet.
elwood66: Peukalo nousee myös Silverface-mieheltä!
Kuha: Hyvä juttu, odotan saundinäytteitä.
Blake Cale: Hyvä artikkeli vaikka marshall miehiä olenkin. Toi oli mielenkiintonen tieto että boosterilla saa lisää mökää. Ihmettelinkin miten sooloa saa Jukka Suksi nostettua livenä pedaalilla kun perusmarsussahan se ei onnistu...
Blake Cale: Impactillahan se vetää olisko ollu 120 w.
V-R: Kuha, soundinäytettä tulossa heti, kun saan bändini levyn kondikseen. viimeistä biisiä viedään.
V-R: Boostereilla lähtee kyllä mökää niin että korvissa soi. isoillakin säröillä. Erittäin kätevää livenä. Tosin pitää booosterit säätää aika tarkasti, kun reagoi niin herkästi
veskutherockstar: itselläkin nyt käytössä ´66 bandmaster ja on pojat kova vehje. Neroin modaus näihin on laittaa katkaisin takaisin kytkentään (ei vaadi osien poistoa tai lisäämistä). saa blonde maista murinaa kummasti koneesta ulos nappia painamalla :)
V-R: löytyiskö kaimaltani tähän jotakin kaaviota, olisi upeaa saada sellainen!
veskutherockstar: voisin aiheesta ja noista muistakin modeista tehdä vaikka jutunkin ihan niin saan kuvien kera ohjeet.
veskutherockstar: http://muusikoiden.net/artikkelit/1793
V-R: Suuret kiitokset Vesku! Pitänee pistää toteutukseen!
V-R: Tässä on kaikille lupaamani Revelation artikkeli. Nopeasti kirjoittettuna tosin, mutta eniweis http://muusikoiden.net/artikkelit/1794
hallu: Onpa todella loistavasti laadittu artikkeli. Omakohtaisuutta ja omistautuneisuutta vaikk amuille jakaa. Hieno on vahvistinkin.

Yhteensä 21 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti