Siirsin tämän pitkän kuvauksen kitaran synnystä kama-artikkelistani omaksi tarinakseen. Kiinnostaa ketä kiinnostaa. =)
Tarinamme alkaa kesällä 2007:
"Tulevaisuudessa häämöttelee custom -strato, asia on jo vireillä. Valmistunee joskus joulun 2007 huiskeissa. Tarkoituksena on tuossa ollut yhdistää Ibanez RG:ni soitettavuus straton ulkonäköön (with a twist) ja käytännössä itselleni hyväksi havaittuun elektroniikka- ja tekniikkaratkaisuihin. Tämän valmistuttua en ehkä tarvitse muita kitaroita? Yeah right... =)
Hiukan speksejä:
-Vaahterakaula ruusupuuotelaudalla, reverselapa
-Suosaarni runko, Mary Kay white -värityksellä
-Mikit Seumour Duncania: Duncan Custom (talla) ja Cool Rails (kaula)
-Wilkinson VS100 -talla ja lukkoviritimet
-EMG Afterburner -aktiivinen boostipiiri.
-Earvana -satula
Perusstratokonseptia on hiukan muutettu myös lavan ja kaulaliitoksen osalta. Lapa on hieman kulmassa eli 'tilted', joten kielenohjaimia ei tarvita. Kaulaliitos on Jarno Salon kehittämä, jossa pyöristetty liitoskohta on kaulamikin alla. Näin ylänauhoille on helpompi pääsy.
Tilanne 1.11.2007 :
Kävin kitaramaakarilla katselmoimassa, missä mennään.
Olihan se nyt jo jotain muuta, kun kaksi palaa puuta. Kaula oli karkeasti veistetty muotoonsa, ja otelauta kiinnitetty. Runko oli myös sahattu muotoon, routtaukset ja kaulaliitos tehty. Tässä vaiheessa vaikuttaa, että lopputulos tulee olemaan kevyenpuoleinen. Siinä se sitten olikin, mutta kyllä sormet syyhyää.
Ensi viikolla kaula hiotaan ja siihen tulee ohut lakka, ja oliko niin, että nauhatkin laitetaan paikalleen... Sitten menen tunnustelemaan, jotta sopiiko käpälään.
Kaikenlaista pientä sattuu, runkopuusta löytyi pieni 'kinderyllätys', joka tosin ei haittaa, koska jää reunaburstin alle näkymättömiin. Runko on kahdesta suosaarnipalasta. Kaulaliitoksesta tulee erilainen kuin aluksi sovittiin (kommunikaatiokatkos), mutta silti perusstratoliitosta sulavampi. Ei haittaa mua. Kaulapuu muuten kuulemma erittäin hyvää, kovaa ja suorasyistä.
Tilanne 21.11.2007 :
Runko on muodossansa, samoin kaula. Molemmissa on pohjalakka päällä. Kaula tuntuisi tässä vaiheessa sopivan käpälään mainiosti, mikä tietty on tarkoituskin.
Seuraavaksi kaula saa nauhat ja lopullisen pintakäsittelyn, samoin runko maalataan.
Odottelu jatkuu.
Tilanne 26.12.2007:
Eipä valmistunut jouluksi, Meister Salolla oli krampannut niska ja joutunut lääkekuurien seljättämäksi. Kampe on kuitenkin kasausta ja säätöä vaille valmis. Mikeistä vielä käytiin keskustelua, saattaa mennä vielä uusiksi tuo alkuperäinen suunnitelma. Tällä hetkellä vahva vaihtoehto on DiMarzio Steve Morse - Virtual Vintage Blues -yhdistelmä.
Pleksi väri myös vaihtuu valkoisesta Black Pearl -väriseksi. Lisäksi tehdään S-S-S -pleksi tortoise -värityksellä.
Vaihdellaan tässä nyt vuosi rauhassa, ja katsellaan tilannetta tammikuun puolella lisää.
Tilanne 28.01.2008:
Viime metreillä kauheita takaiskuja. Tallamikin napapalat olivatkin normivälyksillä, ei F-Spaced kuten piti. Steve Morse -mallia ei maahantuojan mukaan enää saa F-Spaced -versiona, mikä vähän ihmetyttää kyllä. Päädyttiin hiukka vähemmän tujuun FRED -malliin, onhan kitarassa kuitenkin EMG:n Afterburner -boost, jolla tarvittaessa voi potkaista signaalia.
Myös hankittu pleksiaihio osoittautui susikappaleeksi, joten pleksi meni myös uusiksi.
Pariinkin otteeseen lykkääntynyt valmistumisajankohta asetettiin viimeksi keskiviikkoon, 30.01.2008.
Saas nähdä
Tilanne 30.01.08 :
Se on valmis.
Tilanne 14.02.08 :
Kitara kotiutuu käpälään päivä päivältä paremmin, vaikka oli jo lähtökohtaisestikin hyvä.
Ensimmäinen käytönaikainenkin takaisku on tosin jo koettu: Tallamikki menee vaihtoon. Stetsonin menetelmällä valittu FRED ei toimi halutulla tavalla, liian kirkas ja isommilla gainella 'yksikelamainen', kun haussa olisi tanakampaa jytkettä. Kitarakamapalstan suosituksien perusteella hankkinen lähipäivinä DiMarzio Super Distortionin, kuulostellaan seuraavaksi sitä.
Tilanne 15.02.08:
Ostin sitten kuitenkin The Breed:in. Kotona tosin on vain MicroCube, jolla arvioida muutosta, mutta vaikuttaisi _huomattavasti_ tymäkämmältä soundi nyt.
Jotain muutakin tapahtui. Vaihdoin kitaraan kielet samalla, ja soitettavuus parantui entisestään. Kitara on uusilla kielillä selkeästi kevytsoittoisempi. Ensiasennussetin piti olla sama kuin mitä käytän (GHS Boomers 10-46) ja paksuus näyttäisikin täsmäävän vanhoihin kieliin, mutta olisikohan ollut eri merkkiä? No, joka tapauksessa muutos oli varsin positiivinen.
Tilanne 17.01.09:
Kävipä ilmi, että Steve Morse -humpparia on sittenkin saatavilla f-spaced -versiona. Sellaisen tilasin loppuvuodesta -08 zebra -värityksellä, ja saatuani käpäliini länttäsin sen kitaraan kiinni. Oivallista!
Tilanne 21.02.09:
Vaihdoin kaulamikin DiMarzion The Cruiseriin. Toimii mainiosti. Jotenkin VV Blues kuulosti steriililtä ja ponnettomalta. The Cruiser (vaikkei toki ihan autenttiselta single coililta kuulostakaan) tuo mukavasti puhtia kaulamikkisoundiin, ja leikkaa hyvin läpi bändimekkalassakin."
Tuntemukset 15.08.11:
Kitara on edelleen pääosin juuri sitä mitä pitikin, eli unelmapeli. Tallahumpparisoundin lisäksi olen kuitenkin alkanut kaivata stratomaisempaa äänimaailmaa, joten jossain vaiheessa mikitys vaihtunee S-S-H -konffikseen. Melkoisen varmasti kampe matkaa mestari Salon pajalle, jossa siihen tehdään uusi pleksi (ehkä tortoise, tai mahdollisesti valkoinen). Kaula- ja tallamikeiksi olen kaavaillut Salon omia hurinattomia single coileja. Ovat kovasti hienon näköisiäkin, ja soundia olen myös kuullut kehutun. Tallamikiksi tulee luottopelini DiMarzio Steve Morse, minulla on yksi sellainen varastossa odottelemassa.
Nykyinen pleksi jätetään täysin ennalleen, ja molempiin plekseihin asennetaan piuhoihin jonkin sortin pikaliittimet, jotta halutessa pleksin ja mikityksen vaihto myöhemmin sujuu ilman juotostöitä.
Muutoksia loppuvuodesta 2013:
Mikkivalitsin vaihtui kolmeasentoiseen, ja itselleni tarpeeton Afterburner -boostipiiri vaihtui EMG:n SPC -middleboostiin. Paljon parempi.
Jotain ihmeellistä on sähkönkulussa, nimittäin kitaran vahvistettu soundi aukesi huomattavasti. Ikäänkuin olisi vanhat, kuolleet kielet vaihtanut uusiin. En tiedä, söikö se superswitch vai Afterburner sointia, mutta nyt helähtää huomattavasti paremmin.
Kaulamikki vaihtunee vielä lähitulevaisuudesssa, mutta uumoilemani H-S-S -mikitys jää vielä odottamaan aikaa tulevaa.
Uutta syksyllä 2014:
Pitkään kaavailtu H-S-S -konffis vierähti suunnitelmasta toteutukseen. Mestari Salon pajalle asti kitara ei lähde, pleksiin teki keskimikille routtauksen kitaradadan tunnustettu nikkari, nimimerkki kojones. Kaulamikin virkaa toimittanut Fender Am Std -mikki vaihtui DiMarzio Area 61 -parivaljakkoon, switch takaisin viisiasentoiseen ja mini switch valjastettiin pakottamaan kaulamikkipäälle volapotikan ohituksen sijaan. Artikkelisssa mahtavalaatuinen kännykuva uudesta tilanteesta.
Joulukuu 2014:
Suunnattoman intendenttikriisin kourissa tuskailen kitaran hieman moderneja ratkaisuja, kun on viime aikoina alkanut tuntua hieman vintagempi osasto omammalta. Pyrkimyksena lievittää tuskaa, tilailin nimimerkki kojonesilta kitaraan H-S-S -pleksin brown tortoise -värityksellä. Eipä tuo muutos kyllä soittotuntumaa muuta. Uskon, että ongelma makaa enimmälti tallaratkaisussa.
Helmikuu 2015:
Vaihdoin tallamikin kokomustaan Steve Morseen. Ihan muuten vaan.
Elokuu 2015:
Mikitystä puljasin, kaulaan ja keskelle asentuivat Seymour Duncan SSL-2:t, tallaan SD Custom. Lisäksi poistin EMG:n boostipiirin, kolvailin kiinni master tonen, ja vaihdoin metalliset dome -potikannupit tavallisiin straton nuppeihin.
Marraskuu 2015:
Puljasin mikkejä taas, tallaan asettui mainio GFS Professional Series Alnico II -humbucker, kaulaan ja keskelle Fender Tex-Mexit. Ei se nyt ainakaan huonommaksi tullut.
Joulukuu 2015:
Mikkirumba jatkuu. Jotenkin haltuuni sattui EMG:n aktiiveja, joten koppuloin niitä kiinni, SA/SA/60 -setti. Yllätyin, nämähän soundaa hyvältä. Liekö sitten uutuudenviehätystä tai mitä, mutta kitara on viime päivinä saanut moninkertaisesti soittoaikaa aikaisempaan verrattuna. Eli sinänsä onnistunut puljaus...
Välitilinpäätös kommenttikentän kirvoittamana joulukuussa 2015:
Niin se muuttuu lapsen mieli Kitaraan lähes kahdeksan vuoden aikana tehdyt muutokset ovat kuitenkin olleet sähköpuolella lähes täysin, eli sinänsä aika helppoja asioita. Uutta rahaa ei ole kulunut hirveästi, jos otetaan huomioon, että uusia palikoita on paljolti hankittu käytettynä ja vanhat on myyty tai menneet muuhun omaan käyttöön.
Jos nyt teettäisin kitaran, olisivatko speksit samat kuin seitsemän vuotta sitten? Eivät olisi. Pääkonsepti olisi kuitenkin sama, eli strato H(S)S mikityksellä, mutta ratkaisut olisivat astetta perinteisempiä. Ikä tekee tehtävänsä =)
Joulukuu 2017: Mikitystä on taas puljattu sitten viime päivityksen. Kaulassa ja keskellä Axes'r'usin Texas Blues Alamo Edition -sinkulat ja tallassa zebra DiMarzio Steve Morse Model, muovit vaihdoin kermanvärisiin. Pöydällä lojuu vielä GFS:n aktiiviboosteripiiri odottamassa asennusta.
Aika vähällä soitolla ollut tämä, vaikka joka kerran tartuttua hämmästelen, miten on mukava ja sopii käteen. Jotenkin vaan sitten ei satu ekana telineestä käpälään. En tiedä, pitää ehkä tietoisesti alkaa valitsemaan tämä, niin ikäänkuin kasvaa taas kiinni.
JuSuKirjoittanut JuSu 15.09.2011 | |
|