[ MUUSIKOIDEN.NET ]

25.04.2024: Rumpali Ruovedeltä: Veikko Hangaslahti


Veke, eläväinen rumpali Ruovedeltä

Veke oli tarkka vaatteistaan. Niitten piti olla hyvännäköset. Se oli kuitenki vähän ku heinäsirkka. Mut kyllä se teki tavallisia töitäki. 1960-70 -luvuilla se soitti muusikkona pyöreet kymmenen vuotta. Niistä vuosista jäi eläkkeet saamatta.

Veke, Verneks sanottiin kans - oli mulle ystävä ja sukupolvitoveri. Se oli mua muutaman vuoden vanhempi, ehdin kai kuitenkin olla samaan aikaan oppikoulussaki. Kun sen näki kylällä, tuntu mukavalle. Oli heti jotain hauskaa juttelemista. Sillä oli tollanen tepsutteleva kävelytyyli.

Mä kävin pari kertaa soittelemassa Veken kans sen kotitalon vintillä, jossa sen rummut oli. Soitettiin vuorotellen rumpuja ja juteltiin. Äänitin meidän yhtä tapaamista elokuussa -82.

Kuuntelen tuota nauhaa. Veken soittotapa on elävä, mukaantempaava. Veke: Mä löysin oman tyylin; Kehitin tollasta afrokubana-tyyliä; Yleisö tykkää että svengaa. Spontaani ja innostava soittaja. Soittaa hyvin sekä kapuloilla että vispilöillä. Haihattia pitää soittaa päkiällä. Ei niin ku saappaat jalassa, sanoo Veke. Sen lattarit on hienot. "Saa tulla kuka vaan kuuluisuus rinnalle, niin mä pesen ne". Mut väliin nelikymppisenä huokaa et mä en saa mun soittoo elään.

Veke on parhaimmillaan ku se soittaa toisten kanssa. Kappaleen alettua huomaa heti, kun se on rummuissa, et sen kapulointi tai vispilöinti panee homman liikkeeseen. Toisen soitto alkaa niin ku poreilla eri tavalla, verrattuna siihen ku jos se soittais yksin. Miten hyvin Veke tajuaa kappaleen luonteen, oli sitten rauhallinen tai reipas, se tajuaa sen olemuksen. Se kehystää, iskuttaa ja nostaa esiin toisen soittajan osuuden. Seuraa, rytmittää, ja mikä hienointa, ehdottaa : entäs näin !

Suomalaisista Veke piti Anssi Pethmania hyvänä rumpalina. Edvard Vesala oli liian moderni. Ei sovi tanssimusiikkiin. Esko Rosnell oli hyvä vasuri. Matti Oilingia Veke oli kuunnellu ja ollu sen opetuksessa. Se kerto parikin kertaa mitä Oiling oli sanonu.

Veken ensimmäinen keikka oli ollu Väärinmajan Tapiolassa. Pesäpallopiireistä joku, sano Veke, kai se oli Rolf Sukasen vaimo, oli hakenu yhtyeen soittamaan. (Pesäpallossa Veke oli hyvä, ja kaikessa pallopelissä - pelas kakkospesää. Se oli helpoin paikka). Semmonen ku Ritva Salo oli laulajana, Salonsaaresta. Niin yhtyeessäsoitto alko ja tuli ammatiks. Veke kerto, että se on soittanu Suomen jokaisessa kunnassa, Ahvenanmaan kuntia lukuunottamatta.

60-luvun alussa, armeijassa, Vekellä oli mukana Asunnan Pekan, naapurini ja rumpuopettajani (yksi opetuskerta, olin kahdeksanvuotias), rummut ja Veke soitti inttikavereiden kans. Se oli siellä Lahdessa soittanu useesti Kansantalolla. Joku Juhani Ikonen oli ollu innoissaan yhtyeestä. Joku Raimo Kyröviita oli ollu tenoristi. Veke oli saanu suntista, palveluvapaita, soittojen ansiosta. Niitä oli jääny pitämättäki. Kauppa-opistoaikana Veke asu Tampereella. Kävi koulua mut soitti samaan aikaan yhtyeessä.

Veken ensimmäinen vakiyhtye oli ruoveteläinen Matti Pakan kvintetti, jossa Pekka Asunta, Veken rumpalikaveri, soitti pitkään. Mukana oli Veikko Sahi kitarassa. Se piirtäjä. "Maalaa kakskyt taulua samasta aiheesta", kerto Veke. "Onhan sillä tauluja Tukholmassa". Jussi Sahi bassossa. Sitte oli Tuure Pääskynen, tai Pääskyaho. Soitti saksofonia ja klarinettia. - Veken mielestä ruoveteläinen Eero Raivio, samaan aikaan koulussa, oli loistava kitaransoittaja. Sillä oli oma improvisointisysteemi. Hyvä transponoimaan (mä aattelin, että kitaralla on kyllä helppo transponoida; Veke ei soittanu ku rumpuja).

Sitte on Kari Kuuvan yhtye. Kun Veke pääs armeijasta, se soitti sen yhtyeessä. Kuuvaa kutsuttiin sillon lempinimellä Cooper. Ajankohta oli noin 64 - 66. Kuuva oli ollu hyvä soittaja. Joku kerta kitaran kaula meni poikki. Turkulainen ammattimies korjas sit sen. Yhtyeessä soitti Kari Kuuva, laulu ja kitara. Mika Sundqvist bassossa. Esko Syvinki soitti urkuja. Ja Veke siis rumpuja. Esittivät mm. Elvistä, sen Jail-House-Rokkia. Alkuun Kuuva ei esittäny omia kappaleitaan niin ku Vanha Pelargonia, Lärvätsalo Go Go ja Pikku Nina. Niitä kuunneltiin armeijassa. Veken mukaan Kari Kuuva oli vaatimaton persoona eikä halunnu et sitä pidettäs jonain tähtenä. - Myös Irwin Goodmanin yhtyeessä Veke soitti.

Kulku keikoille suju niin että Vekellä oli ajokortti. Se toimi kuskina. Kerran oli menty etuajo-oikeutetun tien yli Kuuvan MG:llä. Vaarallinen tilanne. Yleensä kuljettiin Volvo Duetti -pakkarilla. Eteen ei mahtunu juuri ketään, ku auto oli niin täynnä. Veke toimi lisäks kasöörinä. Kuuvalle eniten: yhtä paljo ku yhteensä muille.

Yks kokoonpano oli Rauno Floorin. Se soitti kans havaijinkitaraa. Kohtalainen, ei erinomainen soittaja. Floorin yhtye säesti myös Marion Rungia. Kahdella keikalla Rung oli antanu Vekelle rumpalin nuotit. Ne oli aika yksinkertaiset oppia.

Sitte oli Jukka Kuoppamäen ryhmä. Veke oli rummuissa. Reto Yrjölä oli saksofonisti. Kuljettiin punavalkosella Plymouthilla. Kuoppamäki oli käyny Ruovedellä joitakin vuosia sitte esiintymässä Pyynikkilässä. Ollu kovasti säveltäjää. Sanonu Vekelle että et sää tiedä näistä hommista enää mitään.

Taisto Tammen yhtye oli yks jossa Veke soitti. Ja sit oli vielä Unto Satorannan ruoveteläinen ryhmä. Johtaja siinä oli Seppo Nieminen, haitaristi. Basisti oli Hannu Niemi ja se laulo.

Veke. Se oli yleensä hyväntuulinen ja puhelias. Eloisat, mieleen jäävät kasvot: niin ku sillä aina olis ollu joku jekku menossa. Vakionäky kylällä käydessä, vuosikymmenten ajan. Osas ottaa asiat rennosti. Ku se myi kaupassa urheilutarvikkeita, tuli tunne niin ku se vaan huvikseen olis ollu siellä pyörimässä. Tuntu että sillä oli aina hyvä tunnelma.

Antti Hernesniemi

Kuvaliitteet:

Piirros: Veke. AH 2020.

Valokuva 1: Veikko Hangaslahti rumpujensa ääressä kotonaan Ruovedellä. AH 2014. 2: Veke esittelee vispilöillä afrocubanarytmiä. Kuva videosta. AH 2024.

Linkki. Veke, Veikko Hangaslahti, rummuissa v. 1982:

https://www.youtube.com/watch?v=nDeJy5g0amg

Kirjoittanut hernan-1 25.04.2024

Copyright ©1999-2024, Muusikoiden.net. Kaikki oikeudet pidätetään.