12.09.2005: Jackson Dinky DK2 ( + lisenssi Floyd tal...
Kirjoittanut Miklo – 12.09.2005
http://www.jacksonguitars.com/gear/gear.php?partno=DK2_Dinky
Moni miettii minkä kitaran hankkisi vaikka sen ensimmäisen Harley Bentonin jälkeen. Jacksonit ovat perinteisesti olleet tasalaatuisia ja ulkonakökin on kohdallaan. Imago on kallistunut metallin suuntaan, mutta ei anneta sen häiritä.
Perinteisesti Jacksonin parempien mallien tunnuksena on ollut reunalistoilla ja hainevä (shark fin) upotuksilla koristeltu otelauta. Tämä kitara siis näyttää kunnon Jacksonilta, mutta onko se sitä. Otamme selvää.
Itselläni on sininen (trans blue) DK2. Runko on leppää, kannessa on loimuvaahteraa ohut viilu, kaula vaahteraa ja otelauta ruusupuuta.
En osaa arvioida vaahteraviilun vaikutusta soundiin, mutta ulkonäköön sillä on huomattava vaikutus.
Puut ovat kunnollisen tuntuista tavaraa. Kaulaliitos näyttää ja tuntuu tukevalta. Viimeistelyssä ei ole huomauttamista.
Kaula on tosi hyvän tuntuinen. Olen aina pitänyt Jacksonin reunalistoitetusta otelaudasta ja tässäkin työ on tehty hienosti. Reunalista tuntuu mukavalta käteen ja kehystää otelaudan antaen hieman enemmän visuaalista tukea otelaudan hahmottamiseen. Isot inlayt samoin. Kaula on lakattu melko paksulla lakkakerroksella, mutta sen voi hioa hiekkapaperilla mattapintaiseksi jos haluaa. Itseäni kiiltävä kaula ei ole häirinnyt, mutta tiedän että joitakin häritsee.
Ensimmäinen mielikuva kitarasta oli innostunut "tämähän on rokkistrato!".
Duncan Designed mikit toimivat omassa käytössäni ihan ok. Kirskuvimpia metallisoundeja tuosta ei irtoa, mutta sitä varten on toinen kitara. Myöskään strato tuo ei ole, mutta sitä varten on strato.
Yleisesti voin sanoa että soundiltaan kitara on aika neutraali, jollakin tapaa ohutsoundinen. Kaulamikistä ei irtoa millään niin tukevaa ja "honottavaa" soundia kuin stratosta. Hieman nopeampiin country-tyylisiin fingerpicking napsutteluihin ohuempi soundi taas sopii jotenkin paremmin kun ääni ei mene tukkoon, vaan pysyy erottelevana.
Metalliosat ovat matta kromin väriset. Ehkä hieman halvan näköinen vaihtoehto, minua ei haittaa. Mustat metalliosat olisivat kieltämättä vielä hienommat.
Virittimet toimivat täsmällisesti ilman mitään nykimistä. Lukkosatula kiristyy hienosti. Potikat ja switchi ovat laadukasta tavaraa. Jakkia jouduin kerran taivuttamaan hieman sisältä että se kosketti paremmin, sekin oli minuutin homma ja nyt jakki toimii taas eikä pätki.
Talla on toiminut ihan kelvollisesti. Hienovirittimet pyörivät ilman nykimistä, vibratot keinuvat tasaisesti ja niin edelleen.
Sellaiset kammenpainamiset missä kielet läpsyvät löysänä otelautaa vasten eivät ole koskaan olleet soittotyylini kulmakivi. Satunnaisesti kyllä teen näitä "vapaa kieli, kammella alas, natural harmonics nauhalta 5, nosto ylös ja yli *PouuuwwWIIIIIIIII* " temppuja ja vire on pysynyt ihan hyvin.
Muutenkaan en tajua tätä iänikuista "floyd ei pidä virettä" puhetta. Minä tykkään floydeista siksi että ne pitävät vireen. Totta kai säätäminen on hankalampaa, mutta mielestäni vaivan arvoista. Hienovirittimet ovat kuitenkin paras keksintö.
Kokemusta LISENSSI floydeista on nyt jo yli 10 vuotta. Tällä hetkellä tallissa on kahdessa kitarassa Jackson/Schaller JT-590, tässä DK2:ssa JT-580 LP, yhdessä Washburn 600-S. Näistä Washburn on peltisimmän oloinen ja jotenkin karkea tuntumaltaan.
Jacksonin floydit saavat kuitenkin minulta hyvät arvosanat, etenkin JT-590 on mahtava. Toisesta on jopa mennyt pohjalaatasta yhden intonaationkiristysruuvin kierteet (satulapala täytyy nyt kiinnittää etummaiseen reikään, kierteitä on siin kaksi jokaista tallapalaa kohden), ja silti olen aivan rakastunut tähän tallaan. Materiaali on kuulemma jotain pehmeämpää seosta kuin aidoissa Original Floyd Rose talloissa. Tämä vaikuttanee soundiin jollakin tasolla, mutta eipä kirskuvan soundin saaminen ole ollut yhdestä pohjalaatasta kiinni.
Kannattaa hankkia lavan taakse ruuvattava kuusiokoloavainten pidike. Sitä ei läheskään kaikissa floyd-kitaroissa ole, vaikka työkalujen mukana kulkeminen on välttämättömyys.
Yleisesti sanon että lisenssi floydit ovat aivan ok vaihtoehto tavalliseen käyttökitaraan JOS EI PELKÄÄ VIRITTÄMISEEN JA KIELTENVAIHTOON LIITTYVÄÄ YLIMÄÄRÄISTÄ SÄÄTÄMISTÄ. Jos haluat kokeilla erilaisia virityksiä useammin kuin pari kertaa vuodessa, hanki joku muu. Itse soitan aina E-A-D-G-H-E missä A@440Hz...eikä ainakaan soundin raskaudesta ole ollut kiinni.
Jackson DK2 on hintaluokassan loistava kitara. Soittotuntuma on hyvä ja akustinen sointi kalliimpiikin kitaroihin verrattuna kelvollinen. Sähköiset soundit ovat ehkä hieman kapea-alaiset, mutta eivät häiritsevät. Kun mielipide soittimesta jalostuu soittamisen myötä, voi vaihtaa tiukemman humbuckerin tallaan tai tukevamman single coilin kaulaan. Mikä se mieltymys nyt sitten onkaan. Itse harkitsen kaulamikin vaihtamista koska sitä käytän eniten.
Hintaluokassaan erinomainen kitara aloittelijalle ja pidemmällekin ehtineelle.
Toki eroa 2500 euron jenkki-Jacksoneihin löytyy. Kuitenkin aika karua että tämän kitaran hintaan saa lisätä 2000 euroa että saadaan olennaisesti parempi kitara. Tallaa en pidä ongelmana, mikrofoneja korkeintaan.
Jälkikirjoitus:
Kauhutarinat virettä pitämättömistä vanhoista 90-luvun Charveleista ja Jacksoneista ovat kaikki kuitenkin totta. Minä voin auttaa viemään ne kaatikselle, jos sellaisia nurkista löytyy. Yhteydenotot sähköpostilla.
Kommentit
Kommenttien lisääminen vaatii rekisteröitymistä.
Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään.