27.04.2014: Purple Night 2014, Virgin Oil
Suomalainen faniyhdistys on järjestänyt tällaista tapahtumaa jo ties montako kertaa, kiitos. Nyt oltiin sinänsä viihtyisässä Virgin Oilissa, mutta ainakin pari vuotta sitten saatiin isompi Tavastia kohtuu täyteen. Väkimäärä olikin selvästi pienempi, ja kuten tällaisissa classic rock tapahtumissa, sekä nuoret että entiset nuoret olivat yleisössä edustettuina. Esiintyjiä oli kolme.
Maria Hänninen ja Jaku Havukainen duo (4/5)
Molemmat taitavia muusikoita, mutta Deep Purplen äänimaisema ja variaatio vähän vaikea kahdella kitaralla saavuttaa. Marian äänestä ja tyylistä olen aina pitänyt, Jaku on minulle tuntemattomampi kyky. Jakun akustiseen kitaraan saatiin efektein lähes sähkökitaran soundi varsinkin keikan loppua kohden. Näppäilykomppaus ja biisien suurempi painotus Purple balladeihin olisi ollut duolle paremmin sopiva. Hyvä suoritus molemmilta kuitenkin.
Stargazery (2/5)
Minulle tuntematon yhtye, jonka satunnainen YouTube video vaikutti kuitenkin mielenkiintoiselta. Bändi oli miksattu niin kovalle, että korvatulpat piti ottaa heti käyttöön. Lisäksi basso ja rummut kohtuuttomat dominoivat. Laulu jäi välillä taustalle ja ei ehkä aina ollut edes oikeassa sävellajissa. Kitara ja koskettimet vaisut, jäivät alle. Biisitkään eivät vaikuttaneet kovin mielenkiintoisilta sävellyksiltä, olivat siis ilmeistä omaa kamaa eivätkä Purple-covereita. Melkoista puuroa kaiken kaikkiaan. Koko ajan forte fortissimo. Dynamiikka puuttui. Ulkoisessa esiintymisessä kaikki hevikliseet olivat uskollisesti esillä. Omaperäisyys bändiltä puuttui monessa suhteessa.
Häivähdys purppuraa (5/5)
Tämäkin minulle aiemmin tuntematon Purple-coverbändi. Miksaus parempi kuin edellisessä, joskin volyymiä paisutettiin vähän liikaa loppua kohden, ja otin taas korvatulpat käyttöön. Tämä ei liene bändin vika. Hyviä ja tarkkoja soittajia olivat kaikki yksinään ja erityisesti koko bändi yhdessä. Monien Purple-covereiden lisäksi pläjäytettiin vielä raivokas sovitus Oodi ilolle-biisistä! Ei saa olla liian totinen! Nautittavaa, taidokasta soittoa alusta loppuun ja sopivaa tilaa sooloille. Laulaja oli jonkinlainen yhdistelmä Freddie Mercuryä ja Art Garfunkelia ulkonäöltään, ja lauloi hyvin. Urkusoundi oli saatu varsin alkuperäistä vastaavaksi. Ulkoisia hevikliseitä ei juuri tarvittu tämä oli sitä itseään! Hyvä pojat! Ja oivaa oppia edelliselle bändille - ja miksei muillekin.Kirjoittanut Joosef 27.04.2014 |
Arvostelu
KommentitKommenttien lisääminen vaatii rekisteröitymistä. Jos olet jo rekisteröitynyt, kirjaudu sisään. |  | | Artikkelit: Keikkatunnelmat Tulostettava versio Lähetä pikaviesti kirjoittajalle |
