Muusikoiden.net
11.12.2016
 

Etusivulle
ArtikkelitHakuOmat artikkelit
Palaute

11.02.2008: FULLTONE OCD: Versiot 1, 2 ja 3


HUOM:Sama artikkeli löytyy ääninäytteiden kera kotisivuiltani osoitteesta: http://www.pedalarea.com/ocd.htm


Fulltone on pieni Yhdysvaltalainen, Michael Fullerin perustama efektilaitteiden valmistaja, joka on toiminut vuodesta 1991 Los Angelesissa, Californiassa. Vaikkakin varsinaista suurmassatuotantoa tuo pikkupulju ei tuotakaan, on sieltä jo maailmanlaajuisesti levinnyt tuhansia korkeatasoisia, pitkälti käsintehtyjä pedaaleja ja efektilaitteita. Tämän laitearvion kohteena oleva OCD pedaalikin rikkoo parhaillaan näihin aikoihin 10’000 valmistetun kappaleen rajapyykin, joten on hieman kyseenalaista voidaanko enää puhua ns. butiikkipedaaleista, joskin kaikki tuntomerkit muutoin siihen viittaavatkin.

OCD (Obsessive Compulsive Drive) on herättänyt viime aikoina paljon positiivista huomiota loistavilla arvosteluilla sekä voittamalla mm. Guitar Player-lehden Editors Pick palkinnon (Lue lisää tästä.) Pedaali on löytänyt paikkansa niinkin suurten kitarasankareiden pedalboardiin kuin Robin Trower (kuuntele loistava ääninäyte tästä) ja näyttipä joulukuun 2006 Guitar One lehdessä itse Paul Gilbert:kin poseeraavan tämän kanssa. Näin ollen onkin varmasti paikallaan tutustua kyseiseen kapistukseen hieman tarkemmin.


Pedaalin toiminta ja soundi:


OCD on perusluonteeltaan boosteri/overdrive tyyppinen särö, jonka toiminta-alueena on kevyestä puhtaasta boostauksesta todella rouheaan, melkeinpä fuzz-maiseen säröön. Tämä pedaali tarjoaa maksimissaan noin 30 dB volumen boostausta (noin 1000-kertaista jännitevahvistusta) eli volumea riittää varmasti naapureillekin.

Säädöt ovat yksinkertaiset ja loogiset, Volume, Tone, ja Drive. Volume ja Drive vaikuttavat perinteisellä tavalla äänen voimakkuuteen ja särön määrään, Tone puolestaan vaikuttaa ainoastaan ylätaajuuksiin, toisin kuin useimmissa muissa säröissä. Bassot eivät siis katoa kun diskanttia lisätään.

Näiden kolmen potikan lisäksi pedaalissa on kytkin, jolla voidaan valita LP (Low Peak) ja HP (High Peak) moodien välillä. LP moodi on valmistajan mukaan suunniteltu vaikuttamaan alkuperäiseen soundiin mahdollisimman vähän, eli varsinkin jos clean-boostausta hakee niin tämä on erittäin toivottu piirre. HP moodissa puolestaan on korostetut yläpäät ja kipakampi vaste.

Tähän asti kuulostaa siis melko tavalliselta overdrive-pedaalilta. Kuitenkin yksi piirre tässä pedaalissa on, joka erottaa sen useimmista muista säröistä – dynaamisuus. Tämän pedaalin tuottama soundi seuraa uskomattomalla tavalla soittointensiteettiä ja kitaran volumea. Vaikka Drive:ia vääntäisikin kohtuullisen paljon, saa soundin pysymään lähes puhtaana soittamalla varovasti näppäilemällä. Kasvattamalla soittovoimakkuutta särön määrä nousee seuraten soittotasoa, ja yltyy kieliä voimakkaasti lyömällä jopa todella hurjaksi, lähes fuzzmaiseksi pörinäksi – siis pelkästään soittotatsi vaikuttaa todella merkittävästi signaalin säröytymisen määrään, mutta ei kuitenkaan äänen voimakkuuteen. Pedaali toimii siis aika lailla sillä tavoin kuin erittäin hyvän, kovalla luukutetun putkivahvistimen voisi kuvitella toimivan.

Soundi pysyy kaiken kaikkiaan melko transparenttina, erittäin erottelevana ja selkeänä. Myös murretut soinnut kuulostavat kovallakin säröllä vielä selkeiltä. Alataajuudet tulevat silti vahvasti läpi ja soundi on murea ja potkiva.



Teknistä tietoa siitä kiinnostuneille:


Ensinnäkin mainittakoon että pedaalissa on true-bypass, eli efektin ollessa pois päältä input ja output ovat suoraan oikosuljettu toisiinsa, joten se ei syö tai muuta signaalia. Ledi on niin kirkas että se valaisee mukavasti koko pedalboardin hämärällä lavalla. OCD on lyhyen historiansa aikana kokenut pieniä muutoksia matkan varrella ja nykyään uutena myytävät kappaleet ovatkin jo versio 3:sta.

Piirin toiminnan selvittäminen olikin hieman tavallista haastavampaa hommaa. Internetistä en löytänyt ainoataan OCD:n skemaa, joten topologia oli selvitettävä itse. Tässä puolestaan tuli sellainen ongelma vastaan, että OCD:n ensimmäisessä versiossa lähes koko piirilevy on peitetty tummanharmaaseen epoksimassaan, joten käytännössä on aivan mahdotonta selvittää piirin toimintaa tai edes mitä komponentteja piiri sisältää. Kakkosversiossa enää puolet piirilevystä on epoksimassan peitossa, mutta massan ulkopuolelle jäävästä mikropiiristäkin on raaputettu tekstit pois, jotta ei voisi tunnistaa mikä komponentti on kyseessä. Fulltone on täten halunnut varjella piirinsä toteutusta klooneilta.
Kolmosversiossa kuitenkin tilanne on toisin. Epoksit on jätetty kokonaan pois ja komponenttien merkinnätkin on jätetty ennalleen. Ilmeisesti pedaalin suosio ja maine on valmistajansa mielestä nyt riittävän suuri, että piirin toteutuksen salaaminen ei enään ole tarpeen.

Piirin särö-osuuden toteutus on kohtalaisen yksinkertainen ja pohjautuu pitkälti mm. Procon RAT piiristä tuttuun topologiaan, kuitenkin melko nerokkalla modauksella. Piiri koostuu yksinkertaisuudessaan kahdesta negatiivisella takaisinkytkennällä varustetusta operaatiovahvistinkytkennästä, joista ensimmäisen takaisinkytkentävastus on Drive-potikka, jolla siis säädetään tuon ensimmäisen asteen vahvistus. Jälkimmäinen aste toimii lähinnä lähtöpuskurina kiinteällä takaisinkytkentävastuksella eli vakiovahvistuksella. Oparina on käytetty dual JFET-oparia jolla saadaan hyvin suuri jännitevahvistus aikaiseksi.

Näiden kahden asteen välissä on särön tuottava osuus: RAT:issa tässä on kaksi vastakkain kytkettyä diodia suoraan maihin, mikä merkitsee sitä että signaalin ylittäessä diodien kynnysjännitteen se leikkaantuu suoraan diodien kynnysjännitteiden kokoiseksi riippumatta signaalin suuruudesta. Tällä tavoin saadaan aikaiseksi vahva säröytyminen, mutta menetetään piirin mahdollinen dynamiikka. OCD:ssa puolestaan signaalin leikkaaminen on toteutettu kahdella vastakkain kytketyllä diodikytketyllä NMOS transistorilla (drain ja gate kytketty toisiinsa), joiden toinen puoli ei ole maissa vaan biasoitu kelluvaan jännitteeseen, joka on lisäksi takaisinkytketty ensimmäisen opariasteen tuloon. Tällä tavoin signaali ei leikkaannu diodien kynnysjännitteisiin vaan leikkaantuminen tapahtuu suhteessa signaalin vahvuuteen, jolloin saadaan aikaiseksi se suuri dynamiikka mikä OCD:stä tekee niin erikoisen. Tone-säätö toteutetaan hyvin yksinkertaisesti rinnakkaisella RC-lenkillä piirin lähdössä.

Kaiken kaikkiaan nerokas toteutus, joskaan ei elektroniikka-mielessä kuitenkaan mullistava.
OCD:t ovat käsinkasattuja ja jälki on todella ammattimaista ja siistiä, materiaalit ja komponentit ovat huippulaatuisia ja kestäviä.



VERTAILU – Versiot 1, 2 ja 3


OCD:n eri versiot on tunnistettavissa sarjanumeroistaan. Tässäpä lyhyt yhteenveto eri versioista, niissä olevista eroista ja valmistajan ilmoittama kuvaus muutoksista ja niiden toiminnasta:


Versio 1
Sarjanumerot #000 - #4563
Paljon bassoa, paljon diskanttia

Versio 2
Sarjanumerot #4564 - #9473
Volume-potikka muutettu 100K -> 500K
Vähemmän bassoa, enemmän keskitaajuuksia, hieman pehmeämpi yläpää

Versio 3
Sarjanumerot #9474 eteenpäin
Drive-potikka muutettu 500K -> 1Meg (tämä muutos löytyy jo sarjanumerosta #9127 eteenpäin), Tone-konkka vaihdettu 0.1u -> 0.047u, Tone-potikka vaihdettu 25k -> 10k
Vahvemmat keskitaajuudet, enemmän sustainia, parempi Tone-säätö


Soundierot:
Ensimmäisen version ollessa lähtökohtana on siirtyminen kakkosversioon hyvin pieni muutos. Volume-säätö toimii hiukan pehmeämmin, mutta soundissa ei ole kovin suurta eroa. Ehkä hivenen tuntuu pieni kireys ylätaajuuksissa pehmentyneen, joten kaiken kaikkiaan ihan ok muutos, joskaan ei kovin merkittävä.

Kolmosversioon siirryttäessä on muutos huomattavan paljon suurempi. Särön määrä on reippaasti suurempi ja keskitaajuudet on voimakkasti boostattu, kun taas diskantit on pienentyneet merkittävästi. Särö on pehmeämpää ja ensimmäisten versioiden rouheus ja fuzzmaisuus on selkeästi vähentynyt.


TUOMIO
Kaiken kaikkiaan ovat kaikki kolme versiota OCD:sta mielestäni erittäin hyviä overdrive pedaaleja. Sen valtava dynamiikka erottaa pedaalin overdrive-pedaalien harmaasta massasta ja antaa sille aivan omanlaisensa soundimaailman. OCD:n dynaamisuus yhdistettynä erittäin transparenttiin ja erottelevaan soundiin tekevät pedaalista kuitenkin melko vaativan sekä laitteiden että soittamisen suhteen. Toisin kuin monilla muilla säröpurnukoilla, tällä pedaalilla ei voida peittää huonon vahvistimen ja/tai kitaran ominaissoundia, toisaalta taas huolimaton epätasainen rämpyttely vuorostaan aiheuttaa särön määrässä vaihteluja ja saattaa siten kuulostaa hassulta. (Toki käyttämällä kompuraa OCD:n edessä saadaan soundia tasattua halutessa.)
Näin ollen OCD ei mielestäni ole samalla tavalla joka-paikan-höylä kuin esim yleiskäyttöön soveltuva Boss SD-1, vaikkakin OCD:n soundi on ylivertaisesti paremman kuuloinen.
Toisin sanottuna aloittelevalle komppikitaristille joka etsii ensimmäistä säröpedaaliaan voi OCD olla aika lailla väärä valinta, mutta kitaristille, joka haluaa saada loistavan soundin, joka käsittämättömällä dynamiikalla vastaa soittointensiteettiin, on tämä pedaali vertaansa vailla.
OCD:n versio 3 on tämän asian suhteen hieman armeliaampi, sen vahva keskitaajuus-boostaus ja suurempi särö tekevät siitä yleiskäyttöisemmän, joskin siinä on uhrattu ensimmäisissä versioissa ollutta rouheaa, erittäin selkeää ja transparenttia soundia valtavalla dynamiikalla, joka ainakin minut sai rakastumaan tähän pedaaliin.



Tässä vielä lyhyt yhteenveto:


Vahvuudet:
True Bypass
Todella suuri vahvistusvara
Erittäin dynaaminen
Selkeä, erotteleva soundi
Pomminkestävä mekaniikka

Heikkoudet:
Suuri dynamiikka vaatii tarkkaa soittoa
Vaatii hyväsoundista kitaraa ja vahvaria kuulostaakseen hyvältä
Toistaiseksi heikko saatavuus ja kova hinta Suomessa
Uusimmassa versiossa hieman tummempi ja pehmeämpi soundi kuin vanhemmissa, joskin siinä on enemmän sustainia ja se on armeliaampi kamojen/soittamisen suhteen.



Linkkejä ja lisätietoa:

http://www.fulltone.com/ocd.asp


Arvosteluja Harmony-Centralilla



Ja vielä pieni disclaimer: Kaikki yllämainitut asiat perustuvat minun tämänhetkisiin uskomuksiin ja mielipiteisiin, ja ne saattavat muuttua hetkenä minä hyvänsä. :)

Kirjoittanut Flaser_Phanger 22.02.2007

            729×600  -  75 kt.


Arvostelu

4,64,64,64,64,6    (29 arvostelijaa)
Kirjaudu sisään arvostellaksesi!


Kommentit

Terry Pantheras: Plussa tuli. Erikoista, ettei Fulltone merkitse versioita muuten kuin sarjanumeroperustein, kun kerta saundierot on noinkin suuria...
Flaser_Phanger: Totta! Versio 3:ssa on kotelon sisällä merkitty päivämäärä ja versionumero, mutta muuten ei merkintäeroja ole. Itse olin yllättynyt miten erilaisia soundit olivat eri versioissa, Toki ne tunnistaa samaksi pedaaliksi, mutta kolmosversio on selkeästi eril
Flaser_Phanger: ...erilainen.
prodigal: Saakos noita mistään päin Suomea?
Flaser_Phanger: Toistaiseksi ainoa maahantuoja on Into-Luthman, heidän listahinta on 365e, sillä hinnalla saa jenkeistä jo melkein kaksi tullienkin kanssa.
Flaser_Phanger: Saksasta löytyy esim tästä: http://www.musik-schmidt.de/osc-sch … /product_info.php?products_id=12014
Terry Pantheras: Ja nämä uutena myytävät lienee järjestään 3-versioita?
javia: olipa kertakaikkiaan hyvä arvostelu, plussaa napsahtaa
Flaser_Phanger: Versio 3 tuli viime vuoden syksynä, eli vanhat varastot saattaa olla vielä kakkosversiota, mutta nykyään alkaa olla jo kolmosta jos uutena ostaa. Kyllä sekin on todella hyvä, mutta erilainen kuin v1 ja v2.
Artist: Mainio artikkeli, plussaa napsahtaa.
tuluppa: +
palomaeki: haluan tommosen! 1 tai 2 versio kitooos!
hopeno: Hieno juttu! Oletko kokeillut saako Fulltonen DistortionPro:sta lähellekään samaa soundia kuin OCD:stä?
Flaser_Phanger: En valitettavasti ole päässyt leikkimään DistortionPro spedun kanssa, en osaa siitä sanoa mitään. Joku jossain mainitsi että Crowtherin HotCake olisi samantyyppinen kuin OCD mutta rosoisempi, en ole kuitenkaan itse kokeillut sitäkään.
Flaser_Phanger: Kolmosversiota olisi helppo modata, vanhemmpia versioita on epoksin takia vaikea tunata. Itse asiassa luulen että kolmosversion soundin saa helposti avarammaksi vaihtamalla pelkästään tone konkka, potikat toki vaikuttaa myös.
Flaser_Phanger: Mutta muistakaa että tämä artikkeli perustuu minun mielipiteisiin (testasin kyllä myös parin muun kitaristikaverin kanssa ja hekin olivat samaa mieltä) ja jollekin tuo kolmosversio voi olla maailman paras särö sellaisenaan.
Insane Kane: Nää flaaserin artikkelit on kyllä kepeästi parasta mitä täällä on nähty. DIY-ukkoille vihjeen poikanen että OCD on modattu Voodoo Lab OD... Sanovat rapakon takana =)
Numb: Pro-tason arvioartikkeli. Pienellä kielialueella ei taida olla alan julkaisuja, mutta maailmalla tuolla voisi tehdä elannon.
Jucciz: Kolmosversion tyytyväisenä omistajana nyökyttelin moneen otteeseen. Loistava pedaali ja loistava selvennys tietämättömille, millaisesta laitteesta on kyse.
efunkelist: täältä v4 soundia: http://www.youtube.com/watch?v=tZ3iumBEvCE
efunkelist: upea artikkeli. ja hieno pedaali
SirElwood: Tosi pieni firma. Ihan nyrkkipaja. Keittiöiden pöydillä tekevät efektejä.
J.Hollström: Aivvammahtava arttikeli. Hienoa.

Yhteensä 23 kommenttia. Lisää kommentti!

Artikkelit: Laitearviot

Tulostettava versio

Tulostettava version ilman kuvia

Lähetä pikaviesti kirjoittajalle

Hosted by Nebula.fi

 

Copyright ©1999-2016, Muusikoiden Net ry. Kaikki oikeudet pidätetään.  
Käyttöehdot | Rekisteriseloste | Netiketti | Mediakortti